Siis ihanko totta te ostatte niitä kalliita joulukalentereita lapsille?

Oltaisiin ostettu kaikille lego ja petsokalenterit mutta legot oli joka paikassa loppu joten saatiin vain pyksi sellainen ja yksi petso. Päätin sitten että saavat jokainen oman suklaakalenterin ja nuo on yhteiset. Jos jokaiselle olisi löytynyt oma lelukalenteri niin suklaiset olisi jäänyt ostamatta. Nyt ottivat kinderkalenterit paitsi nuorin joka otti caarskalenterin.



Aiempina vuosina olen itse ostanyt kalentereihin yllätykset mutta nyt ei ole aikaa etsiä pientä kalenterinsisältöä joten päädyin valmiisiin jotka tuli itseasiassa halvemmaksi kuin aiempien vuosien itse täytetyt.

jos 4v:na ei osaa/uskalla haluaamansa joulukalenteria vaatia. Lapsiparka. Lapsien pitääkin olla ahneita, se ajaa elämässä eteenpäin.

molemmat lapseni ovat siis masentuneita, enkä ole huonona äitinä edes tajunnut koko asiasta mitään! Ne eivät ole koskaan vaatineet tietynlaista joulukalenteria (tai koulureppua tai takkia tms). Ne on vaan kyselleet: Ostetaanko mekin joulukalenterit, haetaanko meille joulukuusi tänä vuonna (sen ne on saaneet yhdessä valita metsästä), ois kiva jos... leivotaanko pipareita (leivotaanko vielä uudelleen pipareita)jne. Joulukalenterit olen vain itse ostanut kyselemättä mitään toiveita ja laittanut esille joulukuun ekana ja aina niitä on ihasteltu.

Ainoa mitä mun lapseni ovat vaatineet (ja kinunneet) on koira. Ja sitä ei ole hankittu.

oikeasti osta; muuten vaan joka vuosi tuovat markkinoille nuo kalliimmat kalenterit. Monta viikkoa ennen joulukuun alkua sitten kiikuttavat ne varastoon ja valehtelevat asiakkailleen, että ovat LOPPU!



Sun aloitus oli vähän turha, eikö ;-)

Jokainenhan tekee niinku haluaa, mutta minä se en käsitä..

Veikkaan että sinä teet monta asiaa jota joku muu ei voi käsittää. Elämä on.

Meillä mummu ostaa innoissaan jokaiselle lapsenlapselle toivomusten mukaisen kalenterin. Mutta voisin hyvin ostaa itsekin. Ja tosiaan ovat parempia kuin jotkut suklaakalenterit. Itse en tajua sitä, että joku kunniallinen mamma suklaakalenterin lapsellensa ostaa :-)

Voisin ostaa sellaisen ja sitten ihan tavallisen!

jos 4v:na ei osaa/uskalla haluaamansa joulukalenteria vaatia. Lapsiparka. Lapsien pitääkin olla ahneita, se ajaa elämässä eteenpäin.

molemmat lapseni ovat siis masentuneita, enkä ole huonona äitinä edes tajunnut koko asiasta mitään! Ne eivät ole koskaan vaatineet tietynlaista joulukalenteria (tai koulureppua tai takkia tms). Ne on vaan kyselleet: Ostetaanko mekin joulukalenterit, haetaanko meille joulukuusi tänä vuonna (sen ne on saaneet yhdessä valita metsästä), ois kiva jos... leivotaanko pipareita (leivotaanko vielä uudelleen pipareita)jne. Joulukalenterit olen vain itse ostanut kyselemättä mitään toiveita ja laittanut esille joulukuun ekana ja aina niitä on ihasteltu. Ainoa mitä mun lapseni ovat vaatineet (ja kinunneet) on koira. Ja sitä ei ole hankittu.

En lähde kenenkään lapsia nettipikadiagnosoimaan, mutta minuakin hiukan ihmetyttää, jos edes kouluikäiset eivät ikina pyydä mitään tiettyä lelua tms.

Eikö heillä ole kavereita, joiden leluja tai muita tavaroita yhtään himoitsisivat?

Meillä ainakin 9-vuotiaalla tytöllä on aika vissi maku sen suhteen, millaisia vaatteita pukee tai millä haluaa leikkiä. Pitkälti se riippuu siitä, mitä kaveriporukassa kulloinkin pitävät "hottina", mutta totta kai myös oma maku on olemassa.

7-vuotias poikani ei ole yhtä "kranttu". Joten kai se on osin yksilöllinen juttu, mutta ehkä osin sukupuolestakin kiinni. Ja siitä, millaisia kokemuksia lapsella on siitä, miten toivomukset otetaan perheessä huomioon. Jos ne sivuutetaan oikeastaan aina, niin ei niitä kannata tietenkään esittääkään.

PS: en ole siis tuo kirjoittaja, jota kommentoit.

tiedetään parin lauseen perusteella millaisia lapsia ja vanhempia ja perheitä toiset on. Ja nehän on ihan viallisia tietenkin! Joko masentuneita, ahneita, alkoholisoituneita tai muuta negatiivista. Jos et ajattele kuin minä tai tee kuin minä, niin sinussa on jotain vikaa tai lapsissasi tai perheessäsi tai tavoissasi.



Suvaitsevaisuus ja erilaisuus kunniaan! Varsinkin näin joulun alla...

niitä lapset sitten enää esitäkään. Tyytyvät ja nielevät. Miellyttävät ihastelemalla sitä mitä ovat saaneet, jotta ei jäisi sekään vähä saamatta. Hyvä asiahan se on että lapsi opetettu näin, vaatimattomuus on hyvä asia toisaalta myös.

tiedetään parin lauseen perusteella millaisia lapsia ja vanhempia ja perheitä toiset on. Ja nehän on ihan viallisia tietenkin! Joko masentuneita, ahneita, alkoholisoituneita tai muuta negatiivista. Jos et ajattele kuin minä tai tee kuin minä, niin sinussa on jotain vikaa tai lapsissasi tai perheessäsi tai tavoissasi. Suvaitsevaisuus ja erilaisuus kunniaan! Varsinkin näin joulun alla...

jos 4v:na ei osaa/uskalla haluaamansa joulukalenteria vaatia. Lapsiparka. Lapsien pitääkin olla ahneita, se ajaa elämässä eteenpäin.

molemmat lapseni ovat siis masentuneita, enkä ole huonona äitinä edes tajunnut koko asiasta mitään! Ne eivät ole koskaan vaatineet tietynlaista joulukalenteria (tai koulureppua tai takkia tms). Ne on vaan kyselleet: Ostetaanko mekin joulukalenterit, haetaanko meille joulukuusi tänä vuonna (sen ne on saaneet yhdessä valita metsästä), ois kiva jos... leivotaanko pipareita (leivotaanko vielä uudelleen pipareita)jne. Joulukalenterit olen vain itse ostanut kyselemättä mitään toiveita ja laittanut esille joulukuun ekana ja aina niitä on ihasteltu. Ainoa mitä mun lapseni ovat vaatineet (ja kinunneet) on koira. Ja sitä ei ole hankittu.

En lähde kenenkään lapsia nettipikadiagnosoimaan, mutta minuakin hiukan ihmetyttää, jos edes kouluikäiset eivät ikina pyydä mitään tiettyä lelua tms. Eikö heillä ole kavereita, joiden leluja tai muita tavaroita yhtään himoitsisivat? Meillä ainakin 9-vuotiaalla tytöllä on aika vissi maku sen suhteen, millaisia vaatteita pukee tai millä haluaa leikkiä. Pitkälti se riippuu siitä, mitä kaveriporukassa kulloinkin pitävät "hottina", mutta totta kai myös oma maku on olemassa. 7-vuotias poikani ei ole yhtä "kranttu". Joten kai se on osin yksilöllinen juttu, mutta ehkä osin sukupuolestakin kiinni. Ja siitä, millaisia kokemuksia lapsella on siitä, miten toivomukset otetaan perheessä huomioon. Jos ne sivuutetaan oikeastaan aina, niin ei niitä kannata tietenkään esittääkään. PS: en ole siis tuo kirjoittaja, jota kommentoit.

Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pojat ovat enimmäkseen evvk vaatteiden suhteen (ainakin vielä, ikää 7 ja 10 v.), tyttö taas on ollut tosi tarkka jo pienestä pitäen.

Lelujen suhteen pojat ovat käyneet tarkemmiksi, kun menivät kouluun, mutta yhä heillä on enemmän mielenkiintoa vaikka urheiluvarusteiden suhteen. Olemme himourheilijoita koko perhe, joten heijastavat siinä perheen arvostuksia.

48:lle siis, tyttöjä ne on molemmat. Onhan heilläkin toki toiveita, mutta kun ne ilmaisee toiveensa (tai tarpeensa) toiveina eikä vaatimuksina. Tarkoitan siis, että ainoa mä haluun -vaade on tuo koira.

Muuten mun tytöt selittää asiat jotenkin näin: Olisi kiva, jos... sitten kun mulla on synttärit, mä tiedän jo, mitä toivoisin... tarvitsisin uudet farkut...

Jouluna ne tekee toivelistan, josta mä pyydän nostamaan esille ne ykköstoiveet. Kalliita lahjoja voi saada vain yhden, (johtuen taloudellisesta tilanteesta) ja se on sitten aina kimppalahja esim. minulta, mummilta ja isältä. Eikä sitä yhtä kallista lahjaakaan löydy joka joulu.

Molemmat osaavat kyllä selkeästi ilmaista, mitä ne eivät tule ikinä pukemaan päälleen;-)

niitä lapset sitten enää esitäkään. Tyytyvät ja nielevät. Miellyttävät ihastelemalla sitä mitä ovat saaneet, jotta ei jäisi sekään vähä saamatta. Hyvä asiahan se on että lapsi opetettu näin, vaatimattomuus on hyvä asia toisaalta myös.

Toiveisiin (ja tarpeisiin) olen pyrkinyt vastaamaan tavalla tai toisella. Samoin lasteni minulle esittämiin kysymyksiin olen vastannut aina. Lautapelejä en ole jaksanut pelata niin usein kuin on toivottu. Ulos kävelylle ja uimaan olen pääsääntöisesti lähtenyt kun on kysytty. Pipareita paistetaan ja kuusi haetaan tänäkin vuonna. Eikä kaikkia toivelahjoja löydy nytkään kuusen alta. Ja olet oikeassa, pidän enemmän vaatimattomuudesta kuin ahneudesta. Teen sit varmaan lapsilleni hallaa niiden tulevaisuutta ajatellen, mutta minusta ne "kaikki tänne mulle heti nyt" - tyypit on vaan vastenmielisiä, oli sitten keskenkasvuinen tai aikuinen.

Onko ne "niitä kalliita"?

Leivon niihin itse pipareita laitettavaksi. Nyt jo lapset puhuvat, että kohta otetaan joulukalenterit esiin ja tonttu nuo niihin piparit. Joka ilta laitan seuraavan päivän piparin kalenteriin ja aamulla ekana lapset menevät katsomaan minkälainen pipari kalenterissa odottaa. Eivät edes halua mitään muuta kalenteria, vaikka ovat niitä toki kaupassa nähneet.

Ikää heillä 9v ja 7v, tyttöjä.

En ole perehtynyt joulukalentereiden hintoihin, mutta olisin valmis maksamaan jotain 10 eur per kalenteri, jos niissä olisi vaikka lapsille jotain keräilykamaa. Voisin myös harkita kalenterin tilaamista ulkomailta, jos saisi erikoisemman kalenterin.

Eli koko joulukuun lapsi saa pikkutavaraa (= krääsää) joka ikinen päivä, sitten kaikki huipentuu siihen että hän saa...lisää tavaraa, mutta kerralla n. 30 pakettia sitä. Vau. Onpa tavoiteltava joulu.



No, nämä samat vanhemmat antavat toisaalta viikkorahaakin 50€/vko selittämällä itselleen ettei vitosella saa nykyään mitään. Kukin tavallaan kai.

[imistä niitä legon kalentereita saa ostaa? ]Voisin ostaa sellaisen ja sitten ihan tavallisen!

[/quote]

On ainakin Br-lelussa,varmaan Toys"r"us myy myös sit CM ja Prismat,Sokos sekä Anttila.

noissa nyt ainakin olen nähnyt noita.

Joissain päin Suomea tuntuvat olevan jo loppu.

postimyynnistä saa kans.



Ikävä vain et ovat kovin pojille suunnattuja.

Miten on lapset voineet tulla toimeen ennen näitä joulukalentereita? Minulle oli lapsuudessa tärkeintä äidin itsetekemä,hieno kuvakalenteri.Näin aion toimia myös oman tyttäreni kanssa,kun tulee vanhemmaksi.Ei siihen mitään lelukalentereita tarvita.

48:lle siis, tyttöjä ne on molemmat. Onhan heilläkin toki toiveita, mutta kun ne ilmaisee toiveensa (tai tarpeensa) toiveina eikä vaatimuksina. Tarkoitan siis, että ainoa mä haluun -vaade on tuo koira. Muuten mun tytöt selittää asiat jotenkin näin: Olisi kiva, jos... sitten kun mulla on synttärit, mä tiedän jo, mitä toivoisin... tarvitsisin uudet farkut... Jouluna ne tekee toivelistan, josta mä pyydän nostamaan esille ne ykköstoiveet. Kalliita lahjoja voi saada vain yhden, (johtuen taloudellisesta tilanteesta) ja se on sitten aina kimppalahja esim. minulta, mummilta ja isältä. Eikä sitä yhtä kallista lahjaakaan löydy joka joulu. Molemmat osaavat kyllä selkeästi ilmaista, mitä ne eivät tule ikinä pukemaan päälleen;-)

Ihme av-touhua taas...

Jos joku määrittää vaatimisen mankumiseksi ja kärttämiseksi, joku toinen ehkä ei.

Kiistelette siis naurettavista asioista.

Vaatiminen voi toiselle olla = toivominen, ja sitten erikseen on kärttämiset ja kiukuttelut.