Lue keskustelun säännöt.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että lapsiperheessä on vanhemmat töissä 8h/päivä!
07.11.2009 |
Niin, aloitin syksyllä opiskelut (onneks ei kestä ku ensi kevääseen) ja nyt ollu 2 viikkoa harjoittelussa.
Täähän on ihan karseeta! Millä ajalla noita lapsia näkee? Mitään ihmeempää ei jaksa, väsyttää usein. Aamulla aikasin ylös, ihan kamalaa nuo lapsetki pakottaa nousemaan jo kuuden jälestä.
Mä käyn tän koulun loppuun, ja sitten on keksittävä jotain. Sanoin jo miehelleki, etten suostu siihen, että näin menee aina.
Jotain lyhennettyä päivää on päästävä ainakin toisen tekemään, kun ei siinä lotossakaan kuitenkaan voiteta.
Miten ihmeessä te muut jaksatte? Eikö teillä omatunto soimaa jatkuvasti?
Kommentit (141)
eivätkö ne lapset yhtään sitten itse kustanna lukiokirjojaan nykyään? Minä tein kesätöitä ja maksoin ne osaksi itse.
Kuulostaa mun mielestä vähän hassulta, että lapsen pitäisi tehdä (koulupäivänsä lisäksi) vielä töitä, jotta vanhemmat voisivat tehdä lyhyempää työpäivää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn kokopäivätyössä 8h/päivä, työmatkoihin menee lisäksi liki 2h päivässä. Olen onnellinen siitä että työtä on ja isommalla hyvä IP-kerhopaikka, pienemmällä hyvä päivähoitopaikka.
Meillä on lapsilla jopa molemmilla 1 harrastus, kun ovat halunneet. Harrastuksen ajan annan laatuaikaa sille lapselle, joka ei harrastuksessa ole. Isomman kanssa käyn vaikka lenkillä ja pienemmän leikkipuistossa. Muuten ollaan kotona, oleillaan yhdessä ja teen kotitöitä rentoon otteeseen. Välillä on pieni kaaos, mutta sitten taas sopivassa raossa siivotaan kunnolla kun jaksetaan. Elämä on ihan hyvää näin. Omaa aikaa saan joka toinen viikonloppu kun lapset ovat isällään.
Ihan mielelläni olisin kotiäiti tai tekisin lyhennettyä työaikaa, mutta taloudellisesti siihen ei ole käytännössä mahdollisuutta. Ehkä sitten olen pinnallinen, mutta koen myös hyvänä, että meillä on kotona molemmilla lapsilla oma huone, jotta koululainen saa rauhassa tehdä läksyt ja pienempi leikkiä rauhassa kun isommalla on kavereita (=usein) kylässä. Tahdon myös ostaa hedelmiä, vihanneksia, vitamiineja talvisin ja käydä joskus edes sillä Viron risteilyllä lasten kanssa. En siis ole valmis asumaan kaurapuuro-hernekeitto-linjalla vuokrayksiössä. Kirpparilta ostamme vaatteet ja ruokaa yms paljon myös alesta, emme matkustele naapurimaita pidemmälle, mutta jotain rajaa säästämiseenkin. Normaalia elämää pitää voida elää. Ps. kotona olin kunnes kuopus täytti 3v.
eivätkö ne lapset yhtään sitten itse kustanna lukiokirjojaan nykyään? Minä tein kesätöitä ja maksoin ne osaksi itse.
Kuulostaa mun mielestä vähän hassulta, että lapsen pitäisi tehdä (koulupäivänsä lisäksi) vielä töitä, jotta vanhemmat voisivat tehdä lyhyempää työpäivää :)
Nykypäivänä lasten pitää saada kaikki tekemättä mitään.
Jos tahtoo menestyä opinnoissaan, niin kyllä niihin menee reilusti aikaa, lapsen ikään suhteutettuna ihan kaikki mitä pitääkin käyttää "järkevään toimintaan". Lapset tarvitsevat kuitenkin myös paljon lepoa ja luppoaikaa.
Eri asia on sitten teini-iässä, jos tahtoo OMAA RAHAA, niin käydä kesätöissä. Niillä rahoilla voi sitten ostaa itselleen jotain kivaa extraa. Perusjutut pitää tulla kotoa. Perheen elatus ei ole lapsen tehtävä, vaan sinun joka ne lapset olet tähän maailmaan tahtonut tehdä!
eivätkö ne lapset yhtään sitten itse kustanna lukiokirjojaan nykyään? Minä tein kesätöitä ja maksoin ne osaksi itse.
Kuulostaa mun mielestä vähän hassulta, että lapsen pitäisi tehdä (koulupäivänsä lisäksi) vielä töitä, jotta vanhemmat voisivat tehdä lyhyempää työpäivää :)
Nykypäivänä lasten pitää saada kaikki tekemättä mitään.
uutta opittavaa. Siksi väsyttää iltaisinkin paljon. Tietysti myös opiskelu on raskasta, läksyt ja muut siihen koulutuntien päälle vielä! Samoin ihan uusi työ on rankkaa, koska on niin paljon uutta oppimista. Mutta lapset kasvaa, työstä tulee rutiinia, sitten se rullaa eteenpäin enempää ajattelematta. Kaikki soljuu rutiinimaisesti, eikä väsytä enää. Lapset tottuvat hoitopaikkoihinsa, eivätkä enää ikävöi äitiä siellä ollessaan ja äitikin oppii olemaan ikävöimättä ja alun syyllisyys menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain yksi lapsi, jo 7v. Eikä helpotusta näy. En yksinkertaisesti jaksa tehdä kokoaikatyötä ja pyörittää perhettä sen ohessa. Olenkin päättänyt tehdä 20h viikkoa, vaikka loppuikäni. Siinäkin on tarpeeksi jaksamista. Molemmat puolisot töissä 40 h/viikko = ei elämää.
ajatella että kaikilla olisi mahdollisuus osa-aikatyöhön ym. halutessaan. Fakta on, että toisilla lainaa ym menoja niin paljon enemmän että töitä on todella tehtävä jos ei halua ihan köyhästi elellä. Itse en kuitenkaan olisi valmis esim. muuttamaan pienempään/halvempaan asuntoon ja käytännössä toisesta autosta luopuminenkin täysi mahdottomuus koska matkat pitkiä eikä linja-autot kulje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomitimme aamut ja iltapäivät niin että toinen vei ja toinen haki lapset, sovittelimme työreissut ja muut ja teimme etähommia lasten mentyä nukkumaan, näin saatiin pidettyä lasten hoitopäivät hyvän mittaisina.
Ei meistä kummastakaan olisi ollut vuosikausiksi kotiin jäämään. 3 x vuoden vauvalomat olivat tarpeeksi.
Aikoi jäädä vuorotteluvapaalle, mutta firmassa tulossa toiset yyteet ja irtisanomislapuusen uhan alla ei aio pyytää vuorotteluvapaalle.
Itse olen töissä 8 t/pv, työmatkat tekee reilun tunnin lisää. Esikoinen aloittaa ensi syksynä koulun ja minä vuorotteluvapaan. Mun työaikaa ei oikein voi vähentää käytännön syistä.
Hyvin ollaan lasten kanssa pärjäilty, hyvät hoitopaikat ja ovat sairastelleet paljon, joten olen ollut huiman määrän kotona lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen käsitys tuntuu olevan että esim. 6 tunnin osittaisella hoitovapaalla tehdään ne samat 8 tunnin työt mutta lyhyemmässä ajassa ja pienemmällä palkalla. Jos mietin vaikka omaa työtäni, ei siinä oikeasti ole sellaista 10 tunnin kokonaisuutta viikossa, jonka voisin antaa jollekin toiselle helposti. Eli paljon on myös työstä ja toimenkuvasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90% suomalaisista perheistä. Oikeasti työpäivä on matkoineen 9,5h.... Pakko vaan jaksaa ja selvitä. Kaikkeen tottuu.
ajatella että kaikilla olisi mahdollisuus osa-aikatyöhön ym. halutessaan. Fakta on, että toisilla lainaa ym menoja niin paljon enemmän että töitä on todella tehtävä jos ei halua ihan köyhästi elellä. Itse en kuitenkaan olisi valmis esim. muuttamaan pienempään/halvempaan asuntoon ja käytännössä toisesta autosta luopuminenkin täysi mahdottomuus koska matkat pitkiä eikä linja-autot kulje.
Tatkoitat siis, että teillä kyllä on mahdollisuus osa-aikatyöhön ja pienempiin lainoihin, ette vain halua elää "köyhästi". Elämä on valintoja ja olette valinneet suuremman lukaalin lasten kanssa vietetyn ajan maksimoimisen tilalta. That's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sää ole reppana ennen ollu missään vastuussa rytmistä?
Teen 3- vuorotyötä. Meillä on 4 alle 6- vuotiasta. Kun lapsilla on TAVALLISET nukkumaanmenoajat niin ne herää ihan helpolla ennen kuutta, viikonloppusin seitsemältä viimestään ilman kelloa.
Mikä tässä on omituista ja vaikeaa?
Heitän päälle että joskus mies työmatkoilla jokusen viikon kerralla ja asutaan OK- talossa, niin tarttee talvella lumet kolata pihasta että päästään lähtemään, takat lämmittää, puut kantaa sisälle.
Ainoastaan oma asennevamma estää.
Hanki vitamiineja, harrasta liikuntaa ja mene nukkumaan aikasemmin.
Näen omia lapsia aamuisin kahden tunnin ajan, iltaisin 3-6 tunnin ajan. Arkisin.
Aluksi minulla oli jatkuvasti suru mielessä asian suhteen, mutta nyt kun tuota on jatkunut jo 1,5 vuotta, olen karaistunut. :(
tulee vaan ottaa oikea asenne. Itselläni ihana puoliso. Molemmat olemme yrittäjiä ja tuo 8h päivä ei riirä työviikolla mihinkään. Usein illalla ja viikonloppunakin on kaikenlaista paperityötä tai extravuoroja, jos työntekijä sairastuuu. Tuon työn/yrittämisen ohella olen myös opiskellut kuitenkin katson, että kun olen lasten kanssa aikani on heitä varten ja teemme päivittäin jotain kivaa yhdessä vaikka se aika onkin kortilla, heille rajaan illalla aikaa ja teen töitä ja opintojuttuja yöllä. Asenne ratkaisee aika pitkälti :)
Nyt kun teen keikkatyötä niin työvuoroni on aina samaa suht ankeaa 8-16 vuoroa. Teen niin että valitsen vain ne kaikkapaikat joista selviän ½h sisällä kotiin ja toisinpäin tietty kans.
Miesparka vaan joutuu hoitamaan sekä aamun että iltapäivän alun, koska lähden bussille viim klo 07.30 ja kotona olen klo16.20-16.45
Jos mulla olisi vakituinen työpaikka niin tekisin ehdottomasti 6h päivää, mutta kun ei ole:/
Mies taas ei sitä voi työnsä luonteen puolesta tekemään, eikä me edes pärjättäisi jos hänen palkkansa pienenisi, varsinkaan kun oma palkkani on nyt keikkatyön varassa.
Perjantait pyrin pitämään vapaina.
Meillä lapset on 2-luokkalainen ja eskarilainen ja on kyllä monet perkeleelliset pauhutkin käyty läpi, että mies ymmärtää etten yksinkertaisesti suostu siihen että hän olisi kotona vasta klo16 jälk.
Arki on siis aikamoista klon perässä juoksemista ja tottakai se kiristää ja väsyttää:((
Ei vain ole vaihtoehtoja, ainakaan meillä.
Molemmat puolisot töissä 40 h/viikko = ei elämää.
Perheessämme lapset (3 ja 5 v) ovat hoidossa ja me vanhemmat teemme kokopäivätyötä. Elämä on mukavaa kaikkien mielestä, eikä se elämä mitenkään pysähdy hoitopäivän ajaksi. Se työssäkäynti ja pk:ssa olo ON sitä elämää, ja ihan hyvää selaista. Lapset ovat onnellisia ja iloisia pääsääntöisesti (toki riita ja kiukkuhetkiäkin on), samoin me vanhemmat.
Olivat ne 4 kotiäitivuottanikin mukavia, mutta enpä sanoisi elämän laadun mitenkään huonontuneen lapsilla tai minulla palattuani töihin. Aikansa kutakin.
Itsellänikin on erittäin hyvät muistot lapsuudestani vaikka jäin hoitajan hoiviin päiviksi ollessani reilusti alle vuoden. Välit vanhempiini ovat edelleen lämpimät.
tuntia päivässä. ja kyllä se harmittaa. mutta pakko käydä töissä elääkseen.
minkä alan opettaja miehesi on? Onko hän tietoinen, että tuosta 20 tunnin määrästä ei kerry edes eläkettä? Eihän tuossa tule opetusvelvollisuus varmaan täyteen, kun pakollista yt-aikaakin on jo kaksi tuntia viikossa. Jos sen poistaa tuosta 20 tunnista ja vielä sen lisäksi muut palaverit, suunnittelut jne, eihän siitä jää jäljelle kuin muutama hassu tuntia sitä opetusta.