Eihän siinä ole mitään järkeä, että lapsiperheessä on vanhemmat töissä 8h/päivä!

Itse olen yksinhuoltaja, teen 7,5 tuntista päivää ja työmatkat 1,5 tuntia päivässä. Eli lapsi on muutamana päivänä hoidossa sen 9 tuntia, kolmena päivänä viikossa on muunlaisia ratkaisuja jolloin hoitopäivä jään. 7 tuntiin. Olin 2 vuotta kotona, ja nautin nyt todella työelämästä. Käyn kerran viikossa kaupassa, ja illat jää lapsen kanssa touhuamiselle.



Mä tukehtuisin jos mun pitäisi olla vaan kotona vuodesta toiseen. Nautin työstäni, ja usein teen kotonakin iltaisin töitä lapsen mentyä nukkumaan. Koti on siisti ja puhdas ja pyykitkin ehtii pestä, ei mitään ongelmia. Ihme valittajia täällä!

Ensinnäkin työni on todella raskasta, sekä fyysisesti että henkisesti ja kiire on aamusta iltapäivään. Usein syödään lounaskin vauhissa. Tyon jälkeen olen aivan poikki vaikka nukun mielestäni riittävästi. Meillä on lisäksi kaksi yläkouluikäistä lasta.

Työaikani on 7-14.30 ja mieheni 7-15.00.

Lapsi joutuisi olemaaan hoidossa 6.30-15.00.

Jos jätän kaikki tauot pois ja vedän päivän vieläkin nopeammin, saatan olla hakemassa hoidosta jo 14.30.

Näin tein isompien lasten kohdalla ja olin silloin vielä yh.

Meillä on vanha talo, osta ei kauheasti ole lainaa mutta on kuitenkin. Kerrostaloon emme halua kukaan mistään hinnasta takaisin, kauheaa!!!!

Emme matkustele ja elämme tosi halvalla muutenkin.

Mutta rakasta kotiamme ja harrastan sisustusta. Minulle on tärkeää että koti on kaunis ja puhdas, siitä en voi tinkiä tai ahdistun.

Siksi pelkään että kun on "pakko" lähteä työelämään, niin kodin kunto repsahtaa eikä ole aikaa auttaa lapsia koulutyössä tai leikkiä ja masennun.

aloittamassa töitä, toinen lapsi reilu 1 v ja toinen ekalla. En ymmärrä miten lasten hoitoajan sais järjestymään edes 9 tuntiseksi. se olisikin lyhyt päivä. työpäivä itsessään on 7h45 min normaalisti mut siihen päälle ruuhkissa olo ja parkkipaikan etsiminen niin menee 1 ½ h suuntaansa. eli pelkästään matkoista ja parkkipaikan etsimisestä tulee 3 h päivässä. (työmatka on vain 20 min mut ruuhkien takia venyy hurjaksi). tuon lisäksi lapset vietävä aamulla aivan eri suuntiin ja siihen saa kulumaan puoli tuntia suuntaansa vähintään eli tunti lisää päivässä. sen lisäksi ekaluokkalainen joutuu pimeässä aamuin illoin odottamaan ip kerhon jälkeen ja ennen välillä jopa tunnin yksin koulun pihassa. eipä tässä juuri valoa näe mut kotihoidontuella ei vaan pärjää. onneksi välillä mieskin tekee normaalia työpäivää jolloin hän vähän voi auttaa mutta ei hoitopäivää millaan saa alle 9 tuntiseksi. eli pahimmillaan vien lapset puoli seitsemältä toisen hoitoon ja toisen koulun pihaan odottamaan, ja illalla haen toisen puoli kuudelta ja toisen puoli kuuden jälkeen koulun pihalta odottamasta.. mut minkäs teet.



6 tuntista päivää ehdotin mutta ei onnistu lakipykälien takia. kyse sen kaltaisesta sijaisuudesta jota ei pysty lyhentämään millään.

Muistakaa, että nyt on taantuma ja todellakaan ei ole joka alalla työpaikkoja joista valkata lähin ja kivan lyhkäset työpäivät.



Itse aloitin juuri uuden sijaisuuden, tämä poiki ellisestä tekemästäni. Työmatkaan menee tunti/suunta, lasten hakuineen lähes 1,5h/suunta. Meilläkin toinen lapsi pk:ssa ja toinen käy koulua + ip-kerhoa.



Mieheni tekee lyhennettyä työpäivää, mutta opiskelee iltaisin. Koulu alkaa klo 16.00 ma-pe. Tämä jotta JOSKUS ehkä olisi rahaa esim. tehdä lyhennettyä, nyt ei ole. Miehellä menee kouluun matkaa tunti ja töitä tekee klo 9-15. Esikoisen saattaa koululle ja nuoremman vie hoitoon, eli aamut hoitaa hän.



Itse olen kuopusta hakemassa klo: 16.30 ja esikoista klo: 16.45. Työaikani olisi oikeasti klo: 15.45 saakka, mutta olen saanut puhuttua niin että voin lähteä jo 15.30 kun tulen varttia ennen muita.



Lasten päivät siis n. 8.30-16.30. Olen huomannut että tämä on aika "normaali". Suuri osa lapsista tulee vielä aikaisemmin ja haetaan samaan aikaan.

Kukaan ei ole syyllistänyt sinua. Jos sinulla on tarve syyllistyä muiden ratkaisuista niin mieti syytä siihen.

Jos olet onnellinen lastesi pitkistä hoitopäivistä ja pitkistä työpäivistä ja siitä, että et näe lapsiasi paljon ja rahaa on rutkasti niin silloinhan sinulla on hyvin asiat.

Minä teen asiat toisin ja minä koen asiani olevan hyvin. Mutta kun minä olen sinut itseni ja elämäni kanssa niin minulla ei ole tarvetta syyllistyä muiden ratkaisuista.

meilläkin ajatellaan "lasten parasta" ja ollaan siksi töissä ihan täydet päivät. Jos olisin jossakin osa-aikatöissä tms. ei riittäisi rahat edes lasten lukiokirjoihin. Sulla on ilmeisesti kaikki lapset jotain alle 6v, silloin on helppo ajatella vain omasta vinkkelistään, koska kyllähän sitä muutaman vuoden vähemmälläkin rahalla kitkuttaa. Terveisin pienten lasten äiti jo 20 vuotta

siivoamiseen.

Onnea valitsemallasi tiellä jos koet lapsen kanssa vietetyn ajan tukehtumiseksi.

Mä tukehtuisin jos mun pitäisi olla vaan kotona vuodesta toiseen. Nautin työstäni, ja usein teen kotonakin iltaisin töitä lapsen mentyä nukkumaan. Koti on siisti ja puhdas ja pyykitkin ehtii pestä, ei mitään ongelmia. Ihme valittajia täällä!

ja tulen sillä toimeen, vaikka olen tehnyt lyhyttä työaikaa.

Toisaalta, voi käydä niinkin, että tekisin pitkää päivää ja keräisin rahaa ja kuolisin 55 vuotiaana. Voi että vituttais varmaan siellä arkussa kun ei sitä rahaa pääsis käyttään.

Eli elän mieluummin nyt täysillä kuin haaveilen, että sitten kun olen eläkkeellä teen sitä ja kun olen eläkkeellä, teen tätä.

Jos tekee pari-kolme vuotta lyhyempää työaikaa, ei sillä ole loppupeleissä eläkkeeseen kovin suurta merkitystä. Mutta se satsaus lasten elämään on satsaus koko heidän loppuelämälleen.

murehdi vaikutusta urakehitykseenne ja tuleviin ansiotuloihinne?

Miehet ei ikinä suostuisi johonkin 20 h viikkoon...

Miks sitä pitää olla niin älyttömästi? Jos nyt aattellaan, että toinen vanhemmasta alkaisi tekemään vaikka lyhennettyä päivää, niin eikö ne rahat riittäisi peruselämiseen?

Eihän niillä varmaan kalliita lainoja makseta. Sepäs se, niitä meillä ei ole.



ap

Olen kahdeksan tuntia päivässä päiväkodissa töissä ja iltaisin väsynyt ja poissaoleva. lapsilleni ei jää aivan liian vähän annettavaa pitkän päivän jälkeen, jonka vietän töissä.

Sitä on jäljellä 125 000 ja maksellaan rauhassa pois. Ei tämä ainakaan meillä merkitse, ettei osa-aikatöitä voisi tehdä.



Minä teen 6 h päivää ja mies 4-päiväistä viikkoa, näillä järjestelyin sekä työaikoja lomittamalla lasten (3 kpl) hoitopäivät on n. 5,5 h päivässä, neljä päivää viikossa. Aiotaan jatkaa näin niin pitkään kuin siihen on oikeus, eli kunnes kuopus pääsee tokalta luokalta.



Ihmettelen, mihin ihmisillä menee rahat, kun työaikaa ei pysty lyhentämään. Meillä riittää kaikkeen ja jää ylikin, emme oli pienituloisia mutta emme suurituloisiakaan (bruttoansio molemmilla alle 3000 euroa ja nyt saamme 80 % palkkaa molemmat).

Vai kuinka myöhään teillä mennään nukkumaan? Minun pitäisi puolen vuoden sisällä lähteä takaisin töihin ja kauhistuttaa ajatus siitä että viettäisin lapsen kanssa aikaa vain 3h päivässä (siitäkin suurin osa aamurumbaa ja iltapäivän häslingit). Tyttö kun nukkuu 12 tuntiset yöunet. Varmaan täytyy miettiä alan vaihdosta vaikka siivoojaksi niin saa lyhyemmät päivät :/

Miks sitä pitää olla niin älyttömästi? Jos nyt aattellaan, että toinen vanhemmasta alkaisi tekemään vaikka lyhennettyä päivää, niin eikö ne rahat riittäisi peruselämiseen? Eihän niillä varmaan kalliita lainoja makseta. Sepäs se, niitä meillä ei ole. ap

Siis ei ole sellainen työ, missä se olisi mahdollista! Ei kaikille äideille ole tarjolla just sellaista työaikaa, minkä haluaisi.

Ei ole meilläkään niin paljoa lainaa, etteikö sitä voisi maksaa pienemmilläkin tuloilla. Ei vaan ole tarjolla työtä, jossa työaika olisi lyhyt! Vaihtoehto on sitten työttömyys. Siihen mä en kuitenkaan ala. Parempi on olla sitten täys päivä töissä.

Työssä käynti on normaali asia. Mun vanhemmat oli molemmat töissä ja äiti vielä vuorotyössä, enkä mä muista asiasta ikinä kärsineeni.

kun ainoana vaihtoehtona ovat kotonaolo tai työssäkäynti sen vuoksi, että rahaa pitää olla rutkasti. Meillä käydään töissä siksi, että saataisiin jotenkuten lainat ihan tavallisesta, melko pienestä asunnosta maksettua, jotenkin perhe elätettyä ja laskut maksettua. Palkka ei yksinkertaisesti riitä ollenkaan, joten aika huima ajatus, että puolitettaisiin vielä tulot.

Teemme miehen kanssa molemmat 8h päiviä. Toinen vie, toinen hakee. Molemmilla on liukuvat työajat, joten lapset ovat perhepäivähoitajalla 7h/päivä.

Omatunto ei soimaa yhtään, lapsilla on hyvä hoitopaikka ja itse olen paljon pirteämpi iltaisin kuin kotiäitinä ollessani. Ehdin olla lasten kanssa iltaisin kuusi tuntia ennen nukkumaan menoa, tuossa ajassa ehtii kyllä kaikenlaista. Raaskin jopa harrastaa liikuntaa parina iltana viikossa ja jaksankin itse mainiosti.

Osa-aikaista työtä harkitsen vakavasti sitten, kun lapset menee ekalle luokalle.

Niin, aloitin syksyllä opiskelut (onneks ei kestä ku ensi kevääseen) ja nyt ollu 2 viikkoa harjoittelussa.

Täähän on ihan karseeta! Millä ajalla noita lapsia näkee? Mitään ihmeempää ei jaksa, väsyttää usein. Aamulla aikasin ylös, ihan kamalaa nuo lapsetki pakottaa nousemaan jo kuuden jälestä.

Mä käyn tän koulun loppuun, ja sitten on keksittävä jotain. Sanoin jo miehelleki, etten suostu siihen, että näin menee aina.

Jotain lyhennettyä päivää on päästävä ainakin toisen tekemään, kun ei siinä lotossakaan kuitenkaan voiteta.

Miten ihmeessä te muut jaksatte? Eikö teillä omatunto soimaa jatkuvasti?

Meidän perhe viettää ensimmäiset 15-vuotta kotona lasten kanssa kunnes ovat tarpeeksi itsenäisiä käymään harrastuksissaan ja viihtyvät ystäväporukoissa. Yleensä murrosiän kohdalla lasten vanhempien tarve vähenee. Silloin sopii mennä töihin keräämään eläkettä.

Ihan älytöntähän tämä on. Omatunto soimaa lähestulkoon koko ajan.



Ja luulin vielä tekeväni ratkaisun lapsen parhaaksi, kun vaihdoin vuorotyöstä säännölliseen päivätyöhön: tulee lapselle säännöllinen päivärytmi ja kun eskari ja koulu alkaa, niin arkivapaita ei voi kuitenkaan pitää... Tottahan nuokin on, mutta myös se, että lasta näkee n. 3 tuntia arkipäivisin. Yhden aamulla ja kaksi illalla. Lapsella hoitopäivä 8-16, itse olen kotona n. klo 18, työmatkoihin kuluu 1,5-2 tuntia päivässä. Mahdollisuuden lyhennettyyn työpäivään veivät työpaikan irtisanomiset - minulla säilyi työpaikka ja työt tuplaantuivat.



Tämä on vaan niin perseestä. Ottaisin niin mielelläni osa-aikaisen työpaikan, kun sellaisen vaan jostain saisi.

ja kuittailuun. Miksi ihmeessä? Tuskin kukaan on vapaaehtoisesti lasten luota pois. Meillä ei ole ollut koskaan mahdollisuutaa siihen että olisin jäänyt kotiin tai tehnyt vajaata päivää kun lapset on olleet kotosalla. Esim nyt kun nuorin meni kouluun palkkani olisi pienentynyt netto 300€ lyhennetyn työpäivän vuoksi = melkein 2 viikon ruokarahat! Asunto on pakko olla ja valitettavasti lainaa sen myötä, työmatkat maksaa ja ruoka myös. Mitään ylimääräistä ei ostella, vaatteita lapselle saan kavereilta käytettynä ja omista tingin. Lapsen harrastus maksaa n 100€/vuosi, tinginkö siitä? Me muuta emme harrasta mitään.

Teemme miehen kanssa molemmat 8h päiviä. Toinen vie, toinen hakee. Molemmilla on liukuvat työajat, joten lapset ovat perhepäivähoitajalla 7h/päivä. Omatunto ei soimaa yhtään, lapsilla on hyvä hoitopaikka ja itse olen paljon pirteämpi iltaisin kuin kotiäitinä ollessani. Ehdin olla lasten kanssa iltaisin kuusi tuntia ennen nukkumaan menoa, tuossa ajassa ehtii kyllä kaikenlaista. Raaskin jopa harrastaa liikuntaa parina iltana viikossa ja jaksankin itse mainiosti. Osa-aikaista työtä harkitsen vakavasti sitten, kun lapset menee ekalle luokalle.

Eihän tässä ollutkaan kyse kotiäideistä, vaan siitä, miten suomalaiset jaksaa tehdä täyttä työpäivää ja hoitaa lapset? Keski- ja Etelä-Euroopassa on yleistä, että esim. äidit tekee osa-aikatyötä. Suomessa lapset pakotetaan olemaan yksin jo ekaluokkalaisesta asti (pitkät lomat). Monilla sukulaiset asuu kaukana, eikä tukiverkostoja ole. Mun mielestä on kammottavaa, että joidenkin mielestä on ok jos pienet lapset on hoidossa 9-10h/päivässä, ja näkee vanhempiaan sen muutaman tunnin päivässä.Jostain täytyy tinkiä jos haluaa perheen (mun mielipide vain)

on minun mielestäni. Meilläkin lapset 4v. ja 1 v. sen 9 tai 9 tuntia 15 minuuttia hoidossa. Minulla on kokopäivätyö 8 tuntia + matkat. Niin myös miehellä on kokopäivätyö.



Asennekysymys. Jos pysyy terveenä niin ei pitäisi olla ylivoimaista.