Eihän siinä ole mitään järkeä, että lapsiperheessä on vanhemmat töissä 8h/päivä!

Vaan jotta ei elämä menisi ihan köyhäilyksi jota meillä ainakin ollut lähes 10v. niin päädyin menemään töihin nuorimman lapsen ollessa vuoden vanha. Aluksi kyllä kirpaisi mutta kun lapsi ei tuntunut kärsivän työssäkäynnistäni on tämä vuoden aikana helpottnut. Meillä molemmat tekee vuorotyötä ja lasten hoito järjestetty kotiin palkatulla hoitajalla. Lasten arki siis rullaa vanhaan mlliin vaikkakin ihmiset kotona hiukan vaihtelee. Lasten kanssa vietän sitten sen kaiken ajan mitä kotona olen. Siivoamiset jäävät vähemmälle tai siivotaan yhdessä lasten kanssa jolloin ollaan yhdessä mutta saadaan kotityötkin tehtyä. Lapsia kun voi hyvin ottaa arkiaskareisiin mukaan ja näin olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ja lapsi saa huomiota. Aiemmin ajattelin myös että lapselle ei jää aika kun on töissä mutta nyt kun olen töissä ja vertaan päivää jolloin teen normalin työpäivän verran töitä päivään jonka vain olen kotona niin työpäivänä tulee käytettyä aika lapsen kanssa touhuamiseen kun taas päivä jolloin ei töissä ole tulee tehtyä kaikke muuta kuin oltua lapsen kanssa. Tai sis silloinkin olen lapsen kanssa suurinpiirtein yhtä paljon kuin työpäivänä mutta muu aika kuluu omiin juttuihin joita ilmankin voin elää ne muutamat vuodet kun lapset ovat pieniä. Omia juttuja ehdin tekemään lasten kasvettua isoksi. Oma aika on siis se jota ei ole töissä ollessa ja siitä voin mielestäni tinkiä kunhan aikaa jää lapselle ja voin tarjota lapsuuden jossa ei tavitse syödä joka päivä kaurapuroa vaan voi välillä herkutella ja tehdä jotin ekstraakin.