Te jotka päätitte jättää lapsiluvun yhteen, ettekä yrittäneet saada toista lasta.

sanoo LOL :) kun häntä harmittaa.



t. 20

Ei tehdä tästä jookos "juupas-eipäs"- vääntöä. Niitä löytyy haulla vaikka kuinka. Tai jos tahtoo, voi tehdä uuden alotuksen.

sitä ennen lukuisia tuloksettomia IVF-hoitoja, joten luojan kiitos loppu hyvin kaikki hyvin. Ikimaassa en jaksaisis vuosia selitellä yksityiselämän koukeroita ulkopuolisille, jotka arvioivat oletko sopiva äidiksi. Ihmiset pitävät lapsia ja niiden ikäväliä NIIIIN itsestään selvinä, että kun 10 vuotta toivoo lasta ja kuuntelee moukkamaisia kommentteja, niin kun lapsen vihdoin saa tuntuu se hienolta ja vielä senkin jälkeen kysellään koskas toinen.... ihmeellistä, että jokaisella PITÄISI olla 2 lasta. Ei kenenkään psyyke kestä noin pitkää odotusta

Olen vain itsekin niin kiinnostunut siitä miksi jotkut jättää sen lapsiluvun siihen yhteen siis vapaaehtoisesti. En vain voinut olla sanomatta omaakin mielipidettä. Anteeksi.



t. 20

Minä en halua tehdä toista lasta, enkä tee sitä eden siksi, että sisaruus olisikin ehkä arvokas asia lapselle. Lapsen teon perusteena pitää mielestäni olla HALU tehdä toinen lapsi, ei sen vuoksi, että lapselle jotenkin kuuluisi tehdä sisarus. Itse ja mieheni olemme monilapsisista perheistä ja olemme hyvin etäisissä väleissä sisaruksiimme. En koe, että sisaruus olisi minulle mitään antanut, päin vastoin, se on vienyt entisestään minulta pois vanhempieni aikaa, jaksamista, kuunteluaikaa, keskustelua, leikkimistä ym. huomiota. Ja vielä lisättäköön, että kannatan kasvatuksellisia rajoja myös sille ainokaiselleni, enkä anna hänelle kaikkea maan ja taivaan väliltä perinteisessä hemmottelumielessä, josta aina varoitetaan. Rakkautta ja aikaani tietysi rajattomasti.



Lapselle EI KUULU antaa sisarusta vaan vanhempien tulee haluta toista/kolmatta/neljättä lasta ihan vaan omasta egoisistista halustaan/tarpeistaan käsin.



t: 18

Meillä on pian 6v ainokainen, enkä ole koskaan katunut, ettemme ole yrittäneet lisää lapsia. Olen jotenkin sisimmiltäni yksilapsinen. Samoin mieheni.



Kaipa se katumus voi joskus tulla, mutta sitten kadutaan.



Mielenkiintoinen ketju. Kiitos ap.

Ihan ei me nyt kysymyksesi kohderyhmää olla, koska me sitten kuitenkin kuuden vuoden jälkeen päätettiin toivoa toista ja sen saimme. Sellaiset viitisen vuotta oltiin satavarmoja, että meille riittää yksi lapsi, mutta niin se vain mieli muuttui.



Ja onneksi :)