Te jotka päätitte jättää lapsiluvun yhteen, ettekä yrittäneet saada toista lasta.

Ekan saamisessa meni 4v - en halunnut kokea sitä samaa ahdistusta enää toista kertaa kun kuukausitolkulla joutuu pettymään...

Koin niin pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen, kovan lääkityksen ja terapian sekä kävin vauvan kanssa vuorovaikutuskurssin. En halua sitä toiste, eikä se olisi toiselle lapsellekaan reilua joutua käymään sama läpi. Toivon vain, että eka selvisi ilman suurempia tunne-elämän traumoja.

Halusimme yhden ja meillä on yksi. Emme ole "jättäneet" lapsilukua yhteen vaan tämä on ihan tietoinen päätös että yksi "tehdään", ei kahta eikä kolmea,neljästä tms.puhumattakaan.

Onnellisia? Kyllä. Tekisimmekö toisin? Emme todellakaan.

mutta jos kaduttaisi niin voisinhan sitten muuttaa mieltäni. Ei niitä lapsia ole pakko yhteen putkeen tehdä.

Eikä kyllä kaduta. Ihana katsoa miten jo nyt isompi ottaa kontaktia vauvaan....

Ei ole hetkeäkään mietityttänyt, josko olisi tehnyt toisen. Ei ole tullut mieleenkään, että yksi lapsi perheessä EI olisi jotenkin vapaaehtoista!



Lapsi nyt ekalla ja ollaan todella tyytyväisiä.



Kuuntele Ap itseäsi, jos epäröittää - älä lähde siihen. Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi!

olin ajatellut että haluan 2-3 lasta. Nyt kumminkin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ajatukset aivan muuttuneet. Tällä hetkellä yritetään nauttia tästä ainokaisesta ja luultavammin siksi tulee jäämäänkin.

Lääkitys voidaan aloittaa heti pian synnytyksen jälkeen jos oireita taas tulee. Ja voidaan suunnitella hyvin jo raskausaikana, miten toimitaan jos tila toistuu. On mahdollista myös imettää, kunhan lääkitys valitaan oikein.

olin ajatellut että haluan 2-3 lasta. Nyt kumminkin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ajatukset aivan muuttuneet. Tällä hetkellä yritetään nauttia tästä ainokaisesta ja luultavammin siksi tulee jäämäänkin.

Meillä lapsi nyt 4,5 ja ainakin vielä ollaan sitä mieltä, että ei toista. Ikää ei nyt kyllä ole vielä niin paljon, ettei sitä toista ehtisi, jos mieli muuttuisi. Itselleni synnytys oli hankala, lapsi melkein kuoli, joten uusi synnytys ei kauheasti houkuttele. Tuntuu myös, että elämä on nyt niin ihanaa ja jossain mielessä helppoa ja lapsi on jo siinä iässä, että hänen kanssaan on kiva touhuta, että en vaan jaksaisi ryhtyä uudestaan siihen vauvarumbaan. Ei tietysti pitkänäköisesti ajatelutu, mutta en uskoisi olevani sen onnellisempi kahdenkaan kanssa. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, niin sitten kyllä vauva olisi ilmanmuuta tervetullut, mutta toista ei ole suunniteltu. Ja mies on samoilla linjoilla. Välillä on pientä vauvakuumetta, joka ei kuitenkaan ole kestänyt paria tuntia kauempaa, joten en ole vielä katunut.

lapsi nyt 9v. ei ainakaan viela kaduta, todellakaan. tammonen pikku perhe on helppo ja kateva ja sopii meille oikein hyvin.

Tämä on kyllä hyvä näin, olen jotenkin sisimmässäni myös yksilapsinen niinkuin joku toinenkin jo sanoi. Toista yritettiin vähän sen takia kun "kaikilla pitää olla vähintään 2 lasta" ja ehkä kuitenkin eniten lapsen takia, pelättiin mikä itsekeskeinen hirviö siitä ainokaisesta tulisikaan. No ei tullut hirviö vaan oikein kiltti ja sosiaalinen poika, no on se joskus riiviökin.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sen varmempi olen tietoisesta päätöksestämme, että yksi lapsi on meille sopivin lapsiluku. Olen aina ajatellut hankkivani pienen perheen. Minua henk. koht. ärsyttää esim. sukulaisten asenne, että pitäisi olla ollut jotain perustavanlaatuista ongelmaa tai vastoinkäymistä tai joku selkeä syy, jotta voisi tyytyä vain tähän yhteen lapseen. Meillä ei ole kärsitty lapsettomuudesta (tai lapsenteon vaikeudesta), masennuksesta, valvomisista, koliikeista, sairauksista, avio-ongelmista tms. vaan kaikki on mennyt ainokaisen lapsemme kanssa aivan loistavasti! Ja koko ajan joutuu aina vastaamaan uteluihin, miksi meille ei ole tullut/tulossa toista lasta. Jollain tavalla muiden on vaikea hyväksyä päätöstämme. Heillä on myös oikeus huomautella asiasta ja kertoa, kuinka onnettomaksi teemme sisaruksettoman lapsemme. Olemme kuitenkin päätöksessämme pysyneet, koska perheemme on tällaisena täydellisen ihana!

Meillä on kolme lasta ja kun heitä seuraa ja näkee kuinka suuri rikkaus sisarus on niin jo se kertoo että onneksi ollaan kaikki kolme saatu. Vielä yhden haluaisin. Myös kun meillä on käynyt perheidensä ainokaisia kylässä niin olen ollut heidän puolestaan onneton ettei heille ole sitä sisarusta suotu.

LOL!

kärsin myös toisinaan kovasti ympäristön (joko olemassaolevasta tai kuvitellusta) paineesta. Suututtaa, että mietin tässä asiassa niin paljon muiden mielipiteitä. Muuten olen kyllä mielestäni hyväitsetuntoinen oman tieni kulkija.



Ihanaa onkin lukea, että teitä on muitakin ja vielä noin varmoina valintanne kanssa :)



Ehkä minäkin pääsen vielä yli tästä "poikkeamme standardista"- piinasta.

Meillä on kolme lasta ja kun heitä seuraa ja näkee kuinka suuri rikkaus sisarus on niin jo se kertoo että onneksi ollaan kaikki kolme saatu. Vielä yhden haluaisin. Myös kun meillä on käynyt perheidensä ainokaisia kylässä niin olen ollut heidän puolestaan onneton ettei heille ole sitä sisarusta suotu.

Koet ilmeisesti olevasi jotenkin parempi ja hurskaampi kuin yksilapsiset?

raskauduttuani koin, että tämä on tässä. Se oli jotain niin suurta ja ihmeellistä, että se on siinä. En osaa selittää.... Kaikki on mennyt hyvin, mutta edelleen lähes kuuden vuoden jälkeen tilanne on sama, siis että ei enempää lapsia.



Oli mulla tossa puoli vuotta sitten vauvakuume, mutta ei se ollut kuitenkaan realistinen kuume..

Ja raskauaikaa muuten rakastin..

Vielä en ole katunut, ehkä joskus, mutta kaikkea ei voi saada.

Olen vain sitä mieltä että lapsella pitää olla sisarus/sisaruksia. kannattaisi ajatella ensin lapsen kannalta ja vasta sitten itsensä.



t. 20

Tää on niinku vertaistukiryhmä yksilapsisille :)



Niitä eipäs-juupas keskusteluita löytyy haulla (jos se toimii) yllinkyllin. Tai voipi alottaa uuden, jos tahtoo. Jookos.

Olen vain sitä mieltä että lapsella pitää olla sisarus/sisaruksia. kannattaisi ajatella ensin lapsen kannalta ja vasta sitten itsensä.

Tuskinpa sinua lasten mielipide kiinnostaa pennin vertaa, kunhan koet itse olevasi oikeassa.