Miksi kaikki mummot tuputtaa omaisuuttaan?
Kävin äsken mummolla kylässä. Kysyi haluaisinko kukkia mukaani. Vastasin että ei kiitos..en halua..ei ole tilaa..seli.seli. Silti lähdin sieltä kädessäni aivan järkyttävä seinää pitkin kiipeävä kukkanen. Siis miksei vanhat ihmiset voi uskoa että ei kiitos tarkoittaa ei kiitos!
Sama asia kahvipöydässä. Kaikkia mahdollisia kuivia kakkuja pitää maistaa, vaikka kuinka sanoo ettei kiitos mahdu enää.
Mihin mä tuon kukan nyt ängen? Ei kehtaa roskiinkaan laittaa, kun mummo varmasti ihmettelee, jos ei ole näkyvillä hänen käydessään.
Kommentit (5)
Oletpa ihana ihminen.
Mitä helvettiä?
Jos kuullun ymmärtäminen on tasoa 0 niin kyllä minä ainakin hermostun moisesta.
Ei tarkoittaa ei.
Siis en tarkoittanut millään pahalla. Mielelläni kyläilen vanhusten luona. Juttelen ja autan askareissa parhaani mukaan. Mutta en vain yksinkertaisesti tarvitse heidän tavaroita/koriste-esineitä/pöytäliinoja yms. Ja kahvipöydässä on lähes aina jotain pilaantunutta.. Sitten yritän kohteliaasti sanoa ei kiitosta, mutta turhaan!
Sitten kun mummosi kuolee, niin toivottavasti se kenelle kukan lahjoitit, antaa sinulle siitä verson.
ihan tuttava vaan. Tuskin pyytäisin versoa, vaikka mummo kuolisikin..toivottavasti niin ei kuitenkaan ihan heti käy.
Sitten kun mummosi kuolee, niin toivottavasti se kenelle kukan lahjoitit, antaa sinulle siitä verson.
mummosi on hyvin loukkaantunut sinuun.
Minun mummoni oli samanlainen. Mikään ei loukannut häntä niiiiin paljoa kuin kieltäytyminen. Vie kukka vaikka roskiin, mutta ota se vastaan.