Oletko iinä harkinnut adoptiota? Tai oletko jo adoptoinut?
Olen kiinnostunut asiasta, mutta minulla ei ole ketään tuttavaa joka olisi asiasta tietoinen. Kerro jos sinulla tai tuttavallasi on jotain kokemuksia asiasta?
Kommentit (46)
Muutenhan siellä ei ole tiukat ehdot, saa olla biolapsia jne.
Viisi vuotta saa varautua nyt odottamaan, siis neuvonta- ja lautakuntajonojen lisäksi.
Minusta 3 - 5 vuotta on pitkä aika odottaa lasta. Siis jos haluaa enemmän kuin yhden. Se prosessissa lilluminen kun rassaa sitten jo sitä kotona olevaa lastakin vanhempien lisäksi.
Lukiotason koulutus ja minimitoimeentulo...
kuopuksemme, esikoinen on omaa tuotantoa. En voi käsittää, miten tätä adoptiolasta ei rakastaisi yhtä paljon kuin biologista. Omia ne ovat molemmat! Ja ihania ovat molemmat. Jos vielä kolmannen lapsen perheeseemme haluaisimme, olisi adoptio jälleen valintamme, vaikka prosessi pitkä ja välillä turhauttava onkin.
Eikö Kiina kiristänyt vaatimuksiaan joku aika sitten? Bio-lapsia saa olla, mutta muuten vaatimukset taisivat kiristyä. No, en ole niin täysin selvillä, sillä kuopuksemme tulee toisesta maasta.
Meidän kuopuksen kotiin tulo ja elämään sopeutuminen kaikkineen meni erittäin helposti. Hän on ollut nyt vajaan vuoden kotona ja on kuin kuka tahansa pari vuotias. Uskaltaa uhmata ja kiukutella kun ei saa mitä haluaa, mutta on myös kova halimaan, sylittelemään ja suukottelemaan. Meillä ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia, joita voisi pitää adoptiosta johtuvina. Aluksi kuopus söi hurjia määriä, kamalalla vauhdilla, mutta nyt jo osaa nirsoilla. Uniongelmia ei juuri ole ollut. Ihan ensimmäisillä viikoilla kuopus heräsi kerran pari yössä itkemään, mutta muuten nukkuu oikeastaan aina 11h yössä heräämättä ja parin tunnin päikkärit. Nukkumaanmenokin sujuu helposti.
Kiintymyssuhde on kehittynyt hyvin. Sekä lapsen että meidän vanhempien kannalta. Esikoinenkin otti kuopuksen alusta alkaen hyvin vastaan. Mustasukkaisuutta on puolin ja toisin, mutta ei mielestäni enemman kuin ei-adoptiosisaruksilla.
Kaikenkaikkiaan adoptiomme on tähän mennessä ollut erittäin onnistunut ja onnellinen. Toivottavasti tulevaisuudessakaan ei tule isompia ongelmia.
lukiotason koulutusta ja taisi olla tulorajatkin meille liian korkeat. Siksi varmaan itselleni jäi kuva, että vaatimukset olivat tiukat. se on niin suhteellista. Onneksi kuitenkin löytyi meillekkin oikea maa.
t. 18
Aika hurjaa, että joku on nykyään vailla edes tuon tason koulutusta.
Ihan kivat tulot miehellä siltikin on. Paremmat kuin on minulla AMK-tutkinnolla. Ja tavallaan on koulutus, tavallaan ei. Ei sellaista mistä olisi todistus, mutta kuitenkin on koulutus.
Ja siis ei ne tiukat olekkaan ne vaatimukset. Itselle vain jäi sellainen olo, kun emme niitä täyttäneet, että olisivat tiukat.
jos Kiinan tulorajatkin oli teille liikaa.
mulla ei ollut lainkaan tuloja silloin kun maavalinta oli ajankohtainen.
Käytkö päivittäin syömässä työpaikkaruokalassa tai ravintolassa, kuka tyhjentää jätekaivonne ja roskapönttönne. Kuka korvaa sähkö- ja lvi-viat asunnoissanne ym ym.
Toki noihin em. ammatteihin voi olla lukiopohja, mutta sitä ei todellakaan tarvita, että ko. ammateissa voi toimia. Kriteerit ovat koulutuksen tasolta tiukat, se on fakta. Kaikki eivät tänä paivänä käy lukiota/AMK-tutkintoa, eikä ole tarvettakaan.
keskiasteen koulutusta. Eikö ammattikoulukin ole lukiotasoinen koulutus tässä tapauksessa? Toki on paljon niitäkin vakituisessa työsuhteessa olevia, joille ei ole kuin yläaste käytynä.
t.18
Siellä arvostetaan koulutusta ja sivistystä.
Tulojen pitäisi olla 8 000€/vuosi/perheenjäsen eli meille 4x8 000€. Jäi juuri pikkaisen alle tuon. Miehellä oli silloin pari sataa euroa alhaisemmat tulot.
ajaa perheet hylkäämään tyttölapsensa ja sitten "muka" sivistysvaltiona määrittelevät ketkä näitä heidän hylkäämiään lapsiparkoja ovat soveliaita adoptoimaan. Sairas järjestelmä tulla Kiinassa, onneksi on aika harvinaislaatuinen maa.
en mitenkään pidä noita tulo- ja koulutusvaatimuksia kohtuuttomina tai epäreiluina. Me olimme/olemme paperilla pienituloisia ja mies matalasti koulutettu. Ymmärrettävää, että Kiinan viranomaiset haluavat taata adoptoitavien lasten tulevaisuuden edes minimissään. Etenkin kun ottajia olisi enemmän kuin adoptiovapaita lapsia.
t. 18
Maan odotusjonot ovat pisimmät. He tiukensivat vaatimuksiaan, koska heillä on varaa valita, kenelle lapsia luovuttavat.
Ja kyllä keskitason koulutus ja 32 000 euron vuositulot neljän hengen perheelle ovat todella matalat.
Ilmeisesti ei ole ns. vaihtoehtoinen, vaan vaikka olisi 100 000 euron vuositulot, pitää olla lukiotason koulutus. On minusta kohtuutonta. Hyvä asia on jos Kiinasta tulee
adoptioon entistä vähemmän lapsia, se kertoo, että jotain järjenhiventä
on heidänkin touhuissaan. Muutenkin kv-adoptio on erittäin riskialtista touhua lasten kannalta.
Minä en kyllä ymmärrä, että kenen suomalaisen mielestä Kiinan vaatimukset eivät olisi tiukat. Toki, se että kriteerit ovat tiukentuneet on oikeastaan ihan positiivinen juttu, sillä se kertoo, että adoptoitavia lapsia ei enää tule niin paljon tai niille löytyy kotimaasta adoptiopaikka. Kriteerit ovat kuitenkin tehty Kiinan lähtökohdista ja esim. ei ota sitä huomioon, että kohdemaita on erilaisia. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, mutta kun esim. Suomessa on ilmainen koulutus, niin perheen pienempituloisuus ei mielestäni tekisi adoptioperheestä huonoa siinä mielessä, että lapsi ei voisi saada korkeaa koulutusta (mikä on kiinalaisilla siis ilmeisesti tämän tavoitteen takana).
Kun tulot lasketaan kahta aikuista ja yhtä lasta kohti, niin niiden ei tarvitse olla päätä huimaavat (7700 euroa per henki perheessä), mutta jos lapsia on jo enemmän, niin tuon kun kertoo ja pistää yhdelle ihmiselle tienattavaksi (vai otetaanko siinä huomioon se tilanne, kun molemmat vanhemmat ovat töissä? joka tapauksessa yhteiskunnan tukia ei oteta huomioon eli esim. vanhempainvapaan tuloja tms), niin yli suomalaisen keskiarvon mennään.
Ja onhan niitä kriteereitä paljon muitakin, kuten pitää olla terve (ei saa olla esim. kasvoissa epämuodostumaa), ei saa painaa liian paljon ja ikäkin on kriteeri ja samoin, että työpaikan pitää olla toisella vanhemmalla vakinainen.
Lisäksi mainitsit tuossa, että liian myöhään on lähdetty adoptioprosessiin, jos ei 3-5 vuoden jonotusta jakseta odottaa, mutta vastaavasti voi kysyä, että keillä nuorilla on 60t netto-omaisuus. Aika monella suomalaisella lapsiperheellä on kyllä arvokas asunto, mutta usein on myös siitä suuri siivu, jopa lähes kaikki lainaa.
Itsellä tilanne johtuu tietysti minun b-luokan kansalaisuudestani eli kun olen kerran eronnut, niin avioliittomme pitäisi olla kestänyt 5 vuotta ennen kuin olemme mitenkään päteviä adoptoimaan, joten siihen kun lisää vielä 5 vuotta päälle jonotusaikaa, niin siihen haihtui meidän perheen adoptioinnostus.
Loppujen lopuksi uskallan väittää, että noilla kriteereillä jää oikeasti ulkopuolelle varsin monta oikein mukavaa ja hyvää perhettä, joissa taatusti lapsilla olisi kuitenkin hyvät oltavat.
- Hakijoiksi hyväksytään yli 30-vuotiaat pariskunnat.
- Avioliitossa on pitänyt olla vähintään kaksi vuotta.
- Mikäli puolisoista jompikumpi on ollut aikaisemmin avioliitossa, tulee heidän yhteisen avioliiton olla kestänyt vähintään viisi vuotta.
- Perheessä voi olla ennestään korkeintaan neljä lasta.
- Perheen vuosittaiset tulot tulee olla noin 8 000 euroa perheenjäsentä kohden mukaan lukien tuleva adoptiolapsi.
- Perheen varallisuuden pitää olla yhteensä vähintään 60 000 euroa.
- Lisäksi Kiinan viranomaiset edellyttävät, että kaikilla hakijoilla on vähintään lukio- tai ammattitutkinto.
Eli siis... Jos pariskunta asuu esim. vuokralla eli ei ole omistusasuntoa eikä ole myöskään osake- yms. omaisuutta niin ei sitten saa adoptoida koska varallisuutta ei ole 60 000e. Koska varallisuushan on eri asia kuin palkka... Väliäkö sillä vaikka palkka olisi 100.000e vuosi mutta jos ei ole varallisuutta 60 000e niin sitten no go.
Aika ikävää tuo on myös sellaisille jotka ovat toista kertaa naimisissa. Viiden vuoden avioliitto on pitkä aika... Ikä rupeaa tulemaan jo vastaan koska Kiinasta tulee vain 0-2 vuotiaita lapsia eikä vanhemman ja lapsen ikäero saa olla yli 42v yleisesti ottaen.
Miten tiukka kiinan tilanne sitten on? Saako olla biolapsia? Olen nimenomaan miettinyt aina kiinaa adoptiomaaksi.
Te jotka haitte pojan kotiin viime kesänä, mistä maasta hän on kotoisin ja onko sopeutunut hyvin kotiin? Onko teillä ennestään lapsia, vai oliko hän esikoinen?