Oletko iinä harkinnut adoptiota? Tai oletko jo adoptoinut?

Viime kesänä saimme hakea pojan kotiin. Kysy, jos jokin kiinnostaa, en osaa näin yhtäkkiä vaan kertoa. :)

Mies vetoaa siihen, ettei voisi rakastaa lastaan, kun ei ole hänestä lähtösin.. Miten lie kävisi sitten, en tiedä..

Halusin omia lapsia, en toisten.

koska tajusin, etta omat ongelmani ovat liian vaikeita siihen, etta pystyisin tarjoamaan hyvaa kotia ehka hyvin hankalalle ja traumatisoituneelle lapselle.

joka olisi näin tunnevammainen.

Mies vetoaa siihen, ettei voisi rakastaa lastaan, kun ei ole hänestä lähtösin..

ja toista lasta odotellaan piakkoin maailmalta kotiin :-),ihanaa!



Elämä on ihanaa!

Meillä sekä minä että mies haaveiltiin adoptiosta, mutta sitten Kiinan kriteerit tiukentuivat ja meidän b-luokan perhe ei varmaan enää saisi adoptoida ennen kuin ollaan ikäloppuja (tai siltä ainakin itsestä tuntuu) ja kaikki lapsien väliset ikäerot olisi huikeat. Harmi sinänsä, mutta sitä on pelattava nillä korteilla, jotka on saanut.

se että on varaton/huonotuloinen ja kouluttamaton kolmekymppisenä viestii muustakin kuin rahan puutteesta...

he harkitsivat adoptioon antamista.

Ja 39, ei adoptio ole hyväntekeväisyyttä tai säälipisteiden keruuta.

Jos pariskunnalla ei 30 vuoteen mennessä ole koulutusta, varallisuutta eikä kunnon tuloja, miksi ihmeessä heille pitäisi pelkän empatian nimissä antaa lapsi, kun ehdolla on pätevämpiäkin?

Jos pariskunta on vaikka lääkäri-lakimies-pariskunta, joista toinen tekee terveyskeskuksessa pakollista harjoitteluaan ja toinen auskultoi, niin uskotko todella, että heillä on 30-vuotiaana välttämättä tuota 60000 euron omaisuutta? Luuletko, että joku toinen on kuitenkin heitä pätevämpi ja parempi lapselle? Mistä sen noilla tiedoilla tietää?

No, mutta tämä keskustelu ei johda mihinkään. Edellinen ilmeisesti sattuu itse nuo kaikki kriteerit täyttämään, eikä voi ymmärtää sitä, että miten jotain, jolla on vaikka lasisilmä ja adoptio jää sen takia saamatta, voi harmittaa.

Sen verran kaivoin vielä tilastokeskukselta tietoa, että keskiverto n. 30v perheen nettovarallisuus on noin 46t, joten keskivertoperhe ei saa siis adoptoida Kiinasta.

Kiina on asettanut nuo kriteerit siksi, että hakijoita on liikaa. Saadaanpa karsittua vähän jonoja. Ja nuo kriteerit pätevät kaikkiin ulkomaisiin hakijoihin Kiinassa, ei vain suomalaisiin.



Monessa maassa sosiaaliturva on huono, joten varallisuutta arvostetaan. Se kertoo, että lapsi ei jää tyhjän päälle jos vanhemmat sairastuvat, kuolevat tms. ja lapsella on mahdollisuus opiskella.

koska kumpikin panostaa opintoihin.



Eli sitten pitää odottaa, että edes jompikumpi on normaalityöelämässä.



Ja mitä sitten tulee tuohon 30 vuoden ihmeelliseen rajaan, niin se on Kiina-adoptioissa alaraja. Yläraja on se, jolloin lapsen ja vanhemman ikäero on 45 vuotta.



Eli jos nyt joku onkin sitten vielä täysopiskelijapari vielä 30-vuotiaana, he eivät liene sitä enää esimerkiksi 33-vuotiaana. Vai?



Enkä ymmärrä, miten vielä 30-vuotiaana kenelläkään normaaliälyisellä opinnot ovat noin pahasti kesken molemmilla, ellei sitten lapsia ole jo liutaa tai jommallakummalla vakava sairaus tms.

Noin 8-vuotta sitten lapsettomuushoitojen ollessa loppusuoralla. Harkinta asteelle todella jäi kun sitten kuitenkin saimme pojan ja toisenkin ja nyt LA 9.2.



Mielestäni on ihank hyvä vaihtoehto mutta aikaahan menee paljon. Jos ajatellaan että ensin vaikka meillä lapsettomuushoitoja 3-4 vuotta ja sitten adoptioprosessi varmasti saman verran. Ei ole mitään helppoa aikaa.

Tosin harhautunut polultaankin aika reippaasti. Me haimme poikamme Etiopiasta. Poika on sopeutunut ihan hyvin. Ennestään meillä oli yksi lapsi.



t: se viime kesänä adoptoinut

Minkä ikäisiä lapsia sieltä voi saada? Onko jonotus ajat miten pitkät?

Ihan mukavaa ollut tähän asti, kiitos vaan. :) Mä en henkkoht ymmärrä, miten jotkut näkee esim. nykyiset odotusajat ylittämättömänä ongelmana. Onhan se 3-5 vuotta pitkä aika odottaa lasta, mutta kun on kyse kuitenkin perheen koko loppuelämästä. Viisi vuotta sinne tai tänne ei vuosikymmenien tähtäimellä tunnu missään! Eri asia tietysti, jos adoptiopolulle lähtee niin myöhään, että hakijoiden ikä aiheuttaa oikeita rajoituksia lapsen saamiselle.

Onkohan sijaisvanhemmuus jotenkin täysin käsittämätöntä, kun siitä niin vähän puhutaan?

Onkohan sijaisvanhemmuus jotenkin täysin käsittämätöntä, kun siitä niin vähän puhutaan?

Mutta sijaisvanhempien asema on aika huono, ja biovanhempien oikeudet polkevat lasten oikeudet mennen tullen. Siitä johtuu ainainen epävarmuus siitä, onko lapsi kenties pysyvästi perheessä vai vaatiiko biovanhempi hänet jossain vaiheessa takaisin.

Musta olisi aika rankkaa kasvattaa lasta periaatteessa omanaan ja sitten joutuisikin luovuttamaan hänet takaisin olosuhteisiin, jotka eivät välttämättä olisi kauhean hyvät, luotettavat tai edes turvalliset! Lisäksi elämään tulisi lapsen mukana myös biosuku, joka voisi olla täynnä erilaisia ongelmatapauksia. Mutta jos joku katsoo jaksavansa ryhtyä siihen, hatun nosto heille. Hirveän monet lapset tarvitsevat sijaisperheitä nyky-Suomessa.

tekemisissa ongelmasukunsa kanssa, mika voi estaa taysin heidan normaalin kehityksensa, oli sijaisperhe miten hyva vain