G: Sektiolla synnyttäneet... Miksi sektio? Miten PÄÄSIT sektioon?
Itselläni tiukka paikka, kun pitäisi miettiä synnytystapaa. Takana on jo yksi sektio (pakkotilanne).
Kommentit (25)
Eipä ollut omasta valinnasta kiinni.
Esikoisen punnersin alateitse mutta nää kaksi nuorempaa leikattiin. Syynä kummassakin totaalinen etinen istukka.
Jos vielä tekisin lapsia, haluaisin synnyttää alateitse jos saisin valita. Mutta ei mulla mitään traumoja ole sektiotakaan kohtaan. Kummastakin näet toivun tosi äkkiä ja kaikki meni enemmän kuin hyvin. Kummallakin kerralla vaan jotenkin oli pöllähtänyt olo, että "ai tässäkö tää nyt oli..." kun yhtäkkiä leikattiin vauva maailmaan etuajassa. Jäi aivan kuin raskaus kesken jotenkin... Pää ei päässyt mukaan. Alatiesynnytyksessä ei tod ollut tätä ongelmaa.
perätilan takia, sairaalassa suositeltiin alatiesynnytystä mutten itse uskaltanut siihen ryhtyä joten sain sektion kun pyysin.
Nyt odotan toista lasta ja haluan synnyttää alakautta jos lapsi vain on oikeinpäin.
Lapsivesi alkoi valumaan perjantaina, viikonloppuna käynnisteltiin ilman tuloksia. Kovin supistus oli lievästi tuntunut harjoitussupistus, lapsi ei edes laskeutunut. Kohdunsuu oli auki 2cm kun tuli sektiopäätös maanantai-keskipäivällä, suoraan saliin ja lapsi ulos onnistuneesti.
ensi keskiviikkona. kun vauveli perätilassa ja ei suostunut kääntymään vaikka lääkäri yritti 2 kertaa. Oisin halunnut synnyttää alateitse, mutta mahan asukki on jääräpäinen!
syy, miksi JOUDUIN sektioon oli ahdas yläaukeama lantiossa. Kolme kertaa tehty.
perätilan vuoksi viikoilla 39 plus 3. yritettiin kääntää, ei kääntynyt. olin helpottunut että leikattiin. toivuin nopeasti ja haava on parantunut hyvin.
lääkäri "suositteli" alatiesynnytystä, mutta sain päättää itse.
Ensimmäisessä kaksosista toinen oli perätilassa - > suunniteltu sektio muuttui kiireelliseksi, kun synnytys käynnistyi
Toisessa raskaudessa synnnytys keskeytyi -> kiireellinen sektio
Sektio tehtiin viimeisimmässä raskaudessa osittain etisen istukan ja placenta accreta-epäilyn takia :istukka kasvanut lihaskerrokseen kiinni (normaalisti kiinnittyy pinnallisemmin limakalvoon), mikä aiheuttaa suuren vuotoriskin. Embolisaatiosektio tehdään niin, että röntgenissä asennetaan paikallispuudutuksessa läpivalaisussa katetrit nivusen kautta kohtuvaltimoon valmiiksi. Tämän jälkeen äiti siirretään leikkaussaliin, jossa tehdään sektio ja lapsen jsynnyttyä täytetään katetrien päissä olevat ballongit nesteellä. Jos alkaa suuri vuoto, saadaan vuotoa hillittyä laittamalla katetreiden kautta kohtuvaltimoon gelatiinia, joka liukenee sieltä ajan kanssa. Ilman tätä embolisaatiota joudutaan kohtu poistamaan, jotta äiti ei vuoda kuiviin.
Itse valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen, koska leikkaukseen (elektiiviseenkin)liittyy aina omat riskinsä. Sitä paitsi, kyllä alapää paranee nopeammin kuin leikkaushaava!
Perätilan vuoksi. Hyvin sujui. Toinen lapsi syntyikin sitten alakautta "oikein päin" ja jälkeenpäin ajatellen olisi sekin saatu vaan leikata...
1. yllätysperätilan vuoksi
2. hätäsektio ablaation vuoksi
Ei paljon kyselty, eikä kakkosessa ollut vaihtoehtoja, ei sen puoleen.
Yksi kiireellinen ja suunnittelematon ja yksi ns. pelkosektio.
Sanoin alusta asti, että minä synnytän sektiolla. Kerran sitten kävin lekurissa asian takia Jorvissa. Ja asia oli sillä selvä.
En erittele niitä syitä, miksi tähän päädyin. Mutta ei se nyt pelkkä synnytyspelko ollut.
Suunniteltu sektio oli kuin unelma kiireelliseen verrattuna. Olin seuraavana päivänä ja vauvaa hoidin 2 h leikkauksen jälkeen. Siis hoidin ja hoidin, mutta siis jaksoin pitää vieressä ja imetellä.
Kiireellisestä sektiosta toipuminen olikin sitten jo toinen juttu ja poikaparkani sai huonon startin ( : Olin todella heikkona ja kipeä.
En enää synnytä (ikä yms.), mutta sektiolla menisi tämäkin. Summa summarum, sektion saa Suomessa kun pyytää!
sain sen synnytyspelkodiagnoosilla. Osittain kyse oli pelosta, osittain valinnasta, mikä itselle tuntui sopivimmalta. Kaksi lasta tuli pelkosektiolla ja kolmas tuli sitten automaattisesti sektiolla, koska minulle oli tehty jo kaksi sektiota. Ei siitä joutunut taistelemaan, mutta koville otti perustella valintaansa ja kärsiä syyllisyyttä.
ensimmäisessä raskaudessa rv39+2 lapsi lakkasi liikkumasta ja sitten todettiinkin sydänäänten liiallinen tasaisuus + pahat laskupiikit -> kiireellinen sektio
en sektion jälkeen todellakaan ollut sitä mieltä että suosittelisin sitä vaihtoehtona kenellekään. Ainoastaan siinä tapauksessa että siihen on lapsen tai äidin terveyden takia lääketieteellinen peruste.
Nyt kaksi viikkoa sitten synnytin toisen lapsemme alateitse (katsottiin ensisynnyttäjäksi koska ensimmäinen alatiesynntyts) ja olen entistä enemmän sitä mieltä että jos mahdollista alateistse synnyttää se on paljon parempi vaihtoehto.
Oli ihana saada vauva heti ihokontaktiin ja ensi-imetykseen ja sitten omin jaloin perhehuoneeseen.
Sektiossa vauva vietiin osastolle ja minut heräämöön. Omille jaloille työllä ja tuskalla vuorokauden kuluttua ja toipuminen kesti viikkoja.
useampi sektio takana, esikoista yritin saada alateitse mahtumaan 12 tuntia. Huonot kokemukset leikkauksista, komplikaatioita ja olin todella kipeä pitkään. En ikinä enää tahtoisi sektiolla lasta saada, vaan taitaa olla ainoa vaihtoehto jos vielä lapsi tulee.
Synnytys eteni epäsäännöllisesti, sydänäänet laski oksitoonista ja vauva ei laskeutunut kunnolla. Lopulta olin kyllä auki, mutta vauva edelleen ylhäällä jumissa. Parin tunnin ponnistelun jälkeen lääkäri huomasi tarjontavirheen ja minut siirrettiin leikkaussaliin. Kyllä riepoi jo sillä hetkellä, vaikka tietysti ratkaisu oli oikea. jotenkin se kaikki kipu ja pusertaminen -> leikkaus silti ja sen mukaiset jälkikivut. Vähän kuin olisi molemmat tuskat käynyt läpi.
Kakkosta odotan ja alatiesynnytystä luultavasti yritetään.
Seuraavat kaksi lasta sain synnyttää alateitse.
lapsiveden menosta oli vuorokausi ja aloin saada jo tulehdusoireita. Synnytys ei vaan edennyt. Ilmeisesti kyseessä oli lapsen virhetarjonta.
sektioon raskausmyrkytyksen vuoksi, paheni pariin tuntiin niin että olin tajuttomana.
sanon synnytystapa-arviossa että en enää alakautta ala edes yrittämään, jäi sen tason pelko kiireistä sektiota kohtaan että menen mieluummin suunniteltuun.