Tärkeä kysely!!!! Onko väärin saada adoptiolla lapsi jos olisi mahdollisuus tehdä oma ja saada oma

Adoptiolapsessa on haasteita riittämiiin ihan terveenäkin; ei ole ihan pakko ottaa sitä kaikkein vaikeimmin vammaista, eikä sellaisia ihan joka kotiin annettaisikaan.

Ei itse tehty eikä adoptoitu. Millään maailman konstilla sitä ei voi varmistaa. Itse synnyttämälläsi lapsella on hirmuinen määrä mahdollisuuksia olla jollain tapaa vammainen tai sairas. Voi olla kromosomeissa muutos, voi olla ihan mitä tahansa. Kaikkea ei voi tietää. Myös siinä adoptoidussa lapsessa voi olla vaikka mitä "vialla". Ei lapsia pidä hankkia sillä mielellä, että valikoinpa parhaat päältä. Lapsia saadaan jos niitä halutaan ja jos halutaan niin otetaan mitä saadaan.

jos sellaisen satut synnyttämään? Eikö sitten ole hyvä, että joku muu on jaksavampi?

Biologista lapsestakin voi toivoa vaikka mitä, mutta otetaan kuitenkin mitä saadaan.

vieraaseen ympäristöön sairastamaan.



Mutta väkisinkin tulee mieleen, että kuinka paljon ihania, viehättäviä lapsia, joilla on astma, toinen korva kuuro tai muuta pientä 'häikkää', jää loppuelämäkseen sinne lastenkotiin, kun eivät kelpaa kenellekään.

mutta muissa maissa kuten kehitysmaat ym. ei niitä saa/pystytä/voida tehdä ja siksi syntyy orpoja joita ei alunperinkään haluttu. Ongelma on lisäksi siinä että näissä maissa olisi pakko abortoida todella kehitysvammaisia sikiöitä mutta kun asialle ei tehdä mitään syntyy tällaisia ihmisiä joita kukaan ei halua. Lopulta kuolevat nälkään jne.

On tosi hienoa jos ja kun joku jaksaa ja voi ottaa näitäkin lapsia. Itse en pysty.

Tekee pahaa.

Biologista lapsestakin voi toivoa vaikka mitä, mutta otetaan kuitenkin mitä saadaan.

mutta muissa maissa kuten kehitysmaat ym. ei niitä saa/pystytä/voida tehdä ja siksi syntyy orpoja joita ei alunperinkään haluttu. Ongelma on lisäksi siinä että näissä maissa olisi pakko abortoida todella kehitysvammaisia sikiöitä mutta kun asialle ei tehdä mitään syntyy tällaisia ihmisiä joita kukaan ei halua. Lopulta kuolevat nälkään jne.

On tosi hienoa jos ja kun joku jaksaa ja voi ottaa näitäkin lapsia. Itse en pysty.

Tekee pahaa.

vieraaseen ympäristöön sairastamaan.

Mutta väkisinkin tulee mieleen, että kuinka paljon ihania, viehättäviä lapsia, joilla on astma, toinen korva kuuro tai muuta pientä 'häikkää', jää loppuelämäkseen sinne lastenkotiin, kun eivät kelpaa kenellekään.

Näkökulma on yksinomaan vanhempien halu tai velvollisuus ottaa vastaan mitä tulee. Mutta ei se adoptiossa mene niin. Lähtökohtana on LAPSEN etu, ja vammaisen lapsen kohdalla vanhemmat syynätään erityisen tarkkaan, koska adoptio on haastava prosessi ja erityisen haastava erityistarpeisen lapsen kohdalla. Ei voi lähteä siitä että me adoptoidaan tuosta noin vaan niin vammainen kuin vain saadaan koska kaikkihan on otettava mitä vastaan tulee.



Ei kaikkiin perheisiin edes annettaisi vaikeasti vammaista lasta hoidettavaksi, jos katsotaan että perheen muut lapset kärsivät tai muuten perheen tilanne on sellainen, että voimavaroja ei riitä rankimpiin tilanteisiin, vaikka "normiadoptiossa" pärjäävät ihan okei.

"vahingon" takia.

Mistä maasta, minkä ikäinen, tyttö vai poika, mitä vammoja ja sairauksia saa olla. Ihan kaikkea ei tietenkään pysty ennustamaan, mutta jos jo lapsen tulovaiheessa tarjotaan jotain joka tuntuu ylivoimaiselta, niin aina voi kieltäytyä.

Tai myös lapsettomuus.

tyrkyttää adoptoimista lähes kaikille.

mutta ei sitäkään taata, että lapsen sieltä saa.



Iän voi määritellä toiveena, mutta ei sekään välttämättä toteudu.



Sukupuolta ei voi toivoa kuin yhdellä palvelunantajalla, ja sekin on jälleen vain _toive_. Ei sitä missään taata.



Vammoja ja sairauksia kysellään, mutta senkin päättävät sitten viranomaiset, saako perhe lapsen.

jotka käyvät terapiassa, joilla on ongelmia, joiden vanhemmat ovat joutuneet eroamaan, joilla on vammoja, neurologisia sairauksia jne.



Että te jotkut sitten jaksattekin yleistää adoptoitujen ongelmia. Ihan varmasti joillain on ongelmia. Ja toisilla ei ole. Onneksi te tämän ketjun valopäät ette halua adoptoida. Tuskin teille adoptiolupaa myönnettäisikään.

mutta tärkeä pointti on se, että kukaan ei pakota adoptoimaan, jos tarjotaan jotain sellaista, mitä missään nimessä et halua tai kykene ottamaan.

Biolapset tulevat aina vastasyntyneinä, siinä ei voi määritellä edes toivetta, ja maakin on aina sama kuin vanhempien maa. Ja jos toivoo tyttöä tietyistä maista joista annetaan adoptoitavaksi enimmäkseen tyttöjä, on aika hyvät tsänssit saada tyttö.

mutta ei sitäkään taata, että lapsen sieltä saa.

Iän voi määritellä toiveena, mutta ei sekään välttämättä toteudu.

Sukupuolta ei voi toivoa kuin yhdellä palvelunantajalla, ja sekin on jälleen vain _toive_. Ei sitä missään taata.

Vammoja ja sairauksia kysellään, mutta senkin päättävät sitten viranomaiset, saako perhe lapsen.

jos on tuolla mielellä liikkeelle se adoptio todennäköisesti tyssää jo neuvonnassa. Eli ei siinä sitten senkään vertaa pääse valikoimaan.

on nimenomaan sen lapsen etu, jättää lapsen hankkiminen muille. Oli sitten kyse millä tavalla hankitusta lapsesta tahansa. Minä ihmettelen suuresti, että jotkut sanovat etteivät ole valmiita vammaisen tai sairaan lapsen hoitamiseen ja kuitenkin hankkivat lapsia. Miten tällaiset ihmiset selviävät lapsen mukanaan tuomasta vastuusta ja huolesta jos jo lähtökohta on tällainen? Lapset sairastavat ja sairastuvat, vammautuminen voi kohdata ketä tahansa milloin tahansa. Lapset voivat tuoda mukaan vaikka minkälaista huolta ja ahdinkoa kaiken sen ilon lisäksi mitä heistä tietenkin on. Jos tietää omat rajansa kestää stressiä ja haasteita on lapsen kasvattaminen harkisemisen arvoinen asia. Ryhtyäkö vai ei. Ja juuri sen lapsen parhaan takia.

Meillä on adoptiolapsi, josta naapuri kovasti kommentoi nimenomaan tätä riskipuolta. Hän on nyt sitten ollut terve koko ajan ja ilmeisen älykäs. Sosiaalisesti taitava jne.



Kyseisen naapurin samanikäinen lapsi on nyt saanut kehitysviivediagnoosin. Käy kolmessa terapiassa, koulu lykkääntyy vuodella ja suositellaan erityiskoulua.

kestäisit varmasti kaiken mahdollisen kamalan mitä vastaan voi tulla



Kannattaako sinunkaan siis hankkia lapsia tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään ? Kaikessa on riski, että jotain kamalaa voi tapahtua, etkä sinä voi luvata että otat vastaan kaiken pystypäin ja sortumatta elon tiellä