Haahujen marraskuu

minitassulle ja Irishille onnittelut haahuvauvojen syntymistä!! :) :)



Tuli ihan kyyneleet silmiin Irishin puolesta kun meillä on aika pitkä tämä haahu-aika ollut kummallakin ja nyt sulla on jo ihana pojunen sylissä!! Ja täällä kanssa alkaa jo loppu häämöttämään :)



Yritän huomenna tänne paremmalla ajalla vielä :)



Hermy ja Baby-J rv 34+4

MINITASSU ja IRISH suuronnittelut vauvoista!!

Hmm..taisin sitten jäädä viimeiseksi viimemetrien mahakkaaksi:)

Illat on tuskaisia, tuossa kuuden jälkeen alkaa kaikenlaiset kivut ja tooodella tukala olo, sellainen fiilis illat että tämä on tulossa ihan pian. Mutta aamuisin ei mitään enää. Mutta kasvakoon nyt rauhassa kunnes on valmis ulkoutumaan. Tullut taas vähän pelkojakin, alkanut miettiä kaikenlaista kauheaa mitä voi vielä sattua viimeisillä päivillä ja välillä meinannut ihan paniikki iskeä että oon ihan varma että vauva nyt kuolee kohtuun. Onneksi noita pelkoja on suht harvoin, ei vaan pitäisi pohtia kaikenlaista, alkaa vaan miettiä moisia kun kuopuskin oli kuolla viime metreillään ennen syntymäänsä. Toivottavasti piakkoin siis alkaa tapahtua ja pääsee näistä peloistaan-toisenlaisiin pelkoihin:/

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, minä ryhdyn siivousurakkaan nyt!



Helene 39+4

ja olikohan siellä joku muukin... onnea kaikille vauvan saaneille ;)



Täällä poika nukkuu aamupäivätirsoja tissimaratoonin jälkeen. 2tuntia jo sikiunessa. Minä tietysti käyn välillä tökkimässä ja katsomassa että onhan se varmasti elossa ja samalla vakuutan itselleni, että hän oikeasti on olemassa. Tuota nyyttiähän katseli tuntitolkulla ja ajankulua ei edes huomaisi.



Kiitokset onnitteluista ja kaikesta siitä hirmuisesta tuesta mikä tässä porukassa on saanut ihan jo kuumeiluajoista lähtien. Ihania olette!!! Jatketaan tosiaan turinoita tuolla vauvapuolellakin. Koetan sinne kurkkia jossaiin vaiheessa, kunhan maltan.



Hermylle sananen: Mä todella olen jännännyt sun puolesta kans. Pitkä on taival molemmilla ja toivotaan että kumpikin saadaan toivottu lopputulos... hyvällä mallilla olet siellä jo ;)



Ihan lyhyesti synnytystarinaa...

Mun supistelu alkoi jo keskiviikkoiltana ja seuraava yö menikin valvoessa. Torstaina illalla olin jo varma että lähtö lähenee. Supistukset oli tosi napakantuntuisia. Illalla sitten ajeltiin sairaalaan ja sinne jäätiin. Supistuksia oli, mutta ei riittävän säännöllisiä. Kätilö kuitenkin pisti odottelemaan ja saatiin huone yöksi. Sain lääkityksen jotta voin nukkua ja saan voimia punnerrukseen.

Aamulla sitten supistelikin neljän minuutin välein. Lenkille sairaalan käytäville vauhtia ottamaan. Päivä oli todella pitkä, mutta jälkeenpäin ajatellen aika meni todella nopeasti. Kohdunsuu aukesi hitaasti ja siksi odottelua riitti.

Altaassa sain vähän lievennystä tuskille ;) Kokeilkaa ihmeessä jos on mahdollista.

Epiduraalia odotellessa sain ilokaasua ja sen laitteen voisin ottaa vaikka kotiin =D Vitsi mitkä kiksit sain... naureksin salin sängyssä ja totesin miehelleni että hyvin toimii... olin ilmeisesti jotain höpöjä jutellut;D Epiduraali toimi todella hyvin, sain jopa torkuttua hetkittäin supistellessa. Aukeaminen ei kuitenkaan edistynyt ja supistelut tyyntyi.

Oksitosiini apuun ja siitähän saatiin potkua! Kalvot puhkaistiin ja sen jälkeen mentiin vaihdilla eteenpäin. Huh huh... ponnistusvaihe kesti kokonaiset 13 minuuttia. Nopeasti tuli poika maailmaan kunhan vaan sai kanavan auki.

Kätilön piti jopa pään syntyessä hieman toppuutella ja melkein työntää vauvaa takaisin päin. Pään synnyttyä en enää huomannut synnyttäväni. Tuli niin sutjakasti pois. Ei siis kammoja jäänyt ja kokemuksena suht positiivinen koko homma.



tais tulla pitkä selostus...



Helene kertoili peloista. Mä todellakin pelkäsin loppuun asti etten saa lasta elossa käsiini. Tässä se nyt kuitenkin vierellä tuhisee. Tsemppiä! Lähellä se oon jo sinullakin.



Jokohan Danja on pakettinsa noutanut???



Irish ja pikku-jätkä illalla jo 4vrk

minitassu ja irish! Ja toivottavasti tulee pian lisää onniteltavia. Helenelle antoisaa siivousta, jospa se käynnistäis synnytystäkin...

Itsellä jonkinmoisia supisteluja silloin tällöin, mut menee vähän sekaisin muiden kolotusten kanssa. Esikoisesta ei ollut ees yhtään harjoitussupistusta, niin hieman oon toiveikas, jos tälläkertaa ei tarvis käynnistää, vaikka sit yliajalle meniskin.

Neuvola on seuraavan kerran ens maanantaina. Niissäkin säästellään, kun nyt tulee 3vkoa väliä edelliseen, vaikka aikaisemmin näin loppuvaiheessa käyntejä on yleensä tiuhaan. Vaan mitäs siellä ramppaamaan, kun liikkeetkin tuntuu ok.

Se on mietityttänyt, et onkohan sairaalassa käytännöt muuttuneet si:n myötä, että saako tulla vierailijoita. Tylsää jos mies ja tyttökään ei saa tulla. Tai paras ois jos ei kauaa tarvis ees sairaalassa olla.



nau rv 37+5

Ihanaa Irish ja Minitassu!! Onnea todella paljon ihkauuden ihmisen vanhemmille :) Mukavaa että kaikki meni hyvin.



Danjalla alkaa varmaankin olemaan jo aika tositoimet käsillä (tai jo ohi) siltä ainakin vaikutti, eikä Helenelläkään varmasti enää kauaa mene toivottavasti flunssa on jo helpottanut!



Nau ja Hermy sitten lienevät listalla seuraavina, ellei meiltä nyt sitten kiilata väliin...



Kovasti toivoisin kuumeiluhaahuista lisää porukkaa tänne, ettei ihan meikäläisen, Tiuhtin, Jennulin ja fantasyn varaan jää tää pino...



Tosiaan pelkoja alkaa pikkuhiljaa nousta täälläkin suunnassa, vaikka onhan tuota pikkuista todella tarkkaan syynätty (ultrassakin ollaan käyty jo 7 kertaa ja ainakin kerran vielä tarkistetaan asento ja koko, kun perätilassa pieni vielä pötköttelee ja koko oli viikon lasketusta ajasta jäljessä, vaikka niinhän se on ollut koko ajan... kumma lääkäri, mutta tahtoo silti tsekata vielä...) Istukka on nyt sen verran noussut että kyseessä on marginaali-istukka joka siis on ihan siinä kohdunsuun reunalla, mutta ei estä normaalia synnytystä. Saattaa tosin rueta vuotamaan synnytyksessä, että voi kuulemma silti joutua leikkaamaan, mutta ei nyt mitenkään suunnitellusti tarvitse sektiota ajatella. Kiva juttu! Näitä tuhruvuotoja on kuitenkin ollut taas jo pari päivää, eli sinänsä jo taas huolettaa että onko kaikki ok... Onneksi pieni liikkuu aika vauhdikkasti, eli se vähän vähentää huolta, mutta sitten ne hiljaisemmat hetket tuntuvatkin aika pelottavilta (vaikka pitäähän pienenkin välillä huilata...)



Töitä olis jäljellä 2 pv.. Olisin saanut varmaankin saikkua työterveydestä kun oisin vaan hakenut (pomokin sanoi suoraan että mitä ihmettä sinä täällä teet, eikun saikkua vaan hakemaan, että sellainen lämmin vastaanotto oli työpaikalla viime viikolla xD) No olen nyt hoidellut viimeisiä käytännön juttuja ja koettanut ottaa ihan rauhallisesti joten ehkä tässä nyt sinnittelee vielä nämä jäljellä olevat päivät..



Onko kenelläkään muuten ideoita mitä hyvää ja mielellään helppoa tarjottavaa voisi viedä töihin viimeiseksi päiväksi?? Reseptien kera mielellään kiitos :)



Kukas se oli tehnyt isyyspakkauksen tulevalle isille?? Mitä hauskaa sinne kokosit?? Minä rakensin sellaisen myös ja taas tapani mukaan karkas mopo käsistä ja tuli hankittua kaikenlaista hauskaa vähän ehkä liikaakin. Mies tykkäsi kyllä kovasti, eli ei kai se sitten niin överiksi mennyt...



Mites olette haahut päässeet liikkumaan?? Minulla alkaa liikkuminen olemaan aika verkkaista eikä kovin pitkää lenkkiä uskalla tehdä kun alkaa pistämään ja kiristelemään masua aika helposti (onko nuo nyt niitä suppareita vai jotain muuta) ja toinen mikä haittaa kulkua on että ulkona on ihan älyttömän liukasta. Pitää käydä ostamassa sellaiset liukuesteet kenkiin, kerran näet jo iltalenkillä tuuskahdin nurin! Onneksi ihan nätisti pyllylleen, ettei pienelle tainnut tulla kun pieni adrenaliiniryöppy säikähdyksestä, mutta ei tekis mieli kauheesti lippoja ottaa tässä tilassa...



Mutta pitää vissiin mennä kokeilemaan yhtä mangokakun ohjetta, jos sellaista vaikka tekisi torstaiksi (ellen muuta keksi).



Harvoin kun tänne kirjoittelee, niin aina näistä taitaa tulla tällaisia maraton-viestejä... No koettakaa kestää :)



Voiteja kaikille

T:Zeria ja Sylvesteri rv 34+1

Onneksi ehdittiin kuopuksen kanssa puistoreissu tehdä ennen kuin alkoi kaatosade..

Tänään ensimmäinen aamu kun on tuntunut menkkamaista kipuilua massussa, nämä tuntemuksethan on keskittyneet iltoihin vaan viime viikonlopusta saakka. Aamulla oli jälleen sitä kellertävänpunertavaa sitkolimaa, kylläpä tuota moskaa siellä onkin, kun on jo useamman kerran rv.35 lähtien sitä tullut..

Eilinen siivousurakka ei ainakaan tehnyt mitään erikoista, ei sen kummempia suppareita kuin muutenkaan ilta-aikaan. Mutta toisaalta onhan tässä vielä 2vrk laskettuunkin:) Aika jännää, miten etukäteen ajattelin että yli l.a:n menee reippaasti, niin silti tämä piinaava odottelu jo nyt, varsinkin kun alkaa tuolla marraskuisissakin jäämään jo viimeisten mahakkaiden joukkoon, nekin joilla loppukuussa l.a ovat jo nyyttinsä pyöräyttäneet..minä taidan olla ainoana siellä sitten vielä kuunvaihteessa.. Siis ihan outoja ajatuksia:)

Ai niin, eilen siivoillessa pohdin meitä haahuja, kun ensin toivotaan kuukausikaupalla että pienet pysyvät sisäpuolella eikä tule punaisia merkkejä lainkaan ja sitten aletaan toivoa päinvastaista, että tulisi jo edes jotain merkkejä että on tulossa ulos:) Hassua tämä elämä:)



Helene 39+5

Siis voisihan tämä vauvan odotus vähän vähemmällä dramatiikalla mennä, mut ei...



Viime yönä kolmen aikaan nousin vessaan ja muutaman askeleen jälkeen tunsin että nyt tulee jotain ja paljon! Mietin vaan että onko lapsivettä vai verta..?? No vessassa lurahti oikein kunnolla verta housujen läpi, lattialle, matolle ja jokapaikkaan... Kiva kiva, ei kun synnärille taas tsekkaukseen ONNEKSI kaikki oli jälleen ok, pienellä hyvät sydänkäyrät ja ultralla kohdunsuu kiinni ja kohdunkaula 7 cm (tosi pitkä siis)eli minun marginaali-istukkani siellä taas iloisesti vuoteli... Mutta niinpä sitä taas pötköteltiin yö sairaalassa, onneksi mies jäi viereen kun ei viitsinyt muutaman tunnin takia ajella edes takaisin (vaikka päästiinkin sitten lähtemään vasta lähempänä puolta päivää...).



Siis oikeesti, eikö voisi jo tämä pelko ja jännitys riittää??? Tai olisiko niin että kaikki tulee näin etukäteen, niin sitten synnytys ja koko elo pienen kanssa meneekin sitten kun vettä vaan :)



Saatiin muuten ihan henkilökohtainen synnytysvalmennus ja kierros koko synnärillä, kun muuten olisi pitänyt varata aika valmennukseen ja kierrokselle myöhemmin tänäpäivänä.. Kätilö hihkas vaan että ette varmana tule enää uudelleen että katotaan ne nyt, kun on muutenkin niin hiljaista :) Että näin hyvää palvelua saa Etelä-Karjalassa!!



Että tällaista tänne taas tällä kertaa, niin ja se äippäloma alkoikin sitten nyt eikä vasta perjantaina JEE.. No olisin kyllä voinut ihan paljon mielummin olla töissä nää päivät tän hässäkän sijaan, mutta minkäs teet...



Terveisin Zeria ja Sly 34+2

Ihanaa kun sinäkin olet saanut pienen nyytin jo syliisi :) Danjan kuulumisia odotellaan ja tsemppiä Helenelle, kyllä se sinullakin pian on edessä :)



Huh, Zeria, että pitääkin säikäyttää!!! Onneksi kaikki oli hyvin!



Täällä ollaan jo hiukan ehditty toipua synnytyksestä. Kyllä se vaan koville ottaa kun siihen lisää vielä univelan. Viime yönä sain nukuttua jo pari 3h pätkää, luksusta! Meillä kun tuo prinsessa oli niin pikkuinen että sain ohjeeksi syöttää kolmen tunnin välein. Viime yönä tosin hiukan lipsuin kun alkoi tuo oma univelka olla jo melkoinen. Mutta ihana on katsella tuhisevaa pikkuista ja imetyskin sujuu :) Esikoisen hankaluuksien jälkeen siitäkin olen nyt tosi onnellinen.



Minitassu ja pikkuinen neiti 8vrk

Ensinnäkin suuret onnittelut minitassulle ja Iriskselle =)



Lähtö se tosiaan tuli sillon sunnuntaiaamuna.

Kopsaan tähän tuon synnytystarinan:

Supistuksiin tosiaan heräsin sunnuntai aamuna 4 aikaan ja niitä kellottaessa meni sinne vähän yli 7 jolloin soitin LKS synnärille että joko aletaan tulla kun supistuksien väli oli 10-13min, joskin välillä epäsäännöllisiä. Synnäriltä sanottiin että syöpästä aamupalaa ja tulla sitten joten miehän aloin vähän syömään mutta tilasin kuitenkin ambulanssin joka tuli sitten joskus vähän ennen 9.

Ampulanssissa supistuksien väli lyheni sekä supparit napakoitui aika paljon. Perillä LKS:ssä (klo 11) suppareiden väli oli 3-4min ja alatarkistuksessa paikat oli jo 5cm auki joten eikun peräruisketta ja vessaan istuksiin välillä kipusuihkussa käyden (joka ei muuten auttanut kipuihin). Suolen tyhjentymisen jälkeen siirryin synnytyssaliin ja seuraavaksi kun alatarkistus tehtiin niin olin jo 8cm auki; se siitä epiduraalista :/

Kivut olivat jo huimia, silmistä vuoti vesi mutta edelleen pärjäsin -> ilokaasustakaan kun ei ollut apua. Loppujen lopuksi kivunlievityksenä oli ainoastaan jokin lihasrelaxiini piikki alaselkään. Kokeilin myös aquarakkula akupunktiopiikkejä alaselkään ja alavatsaan mutta niistä ei ollut kuin tuottamaan lisää kipua; kävi meinaan aika himskatin kipeää niiden pistäminen; ne pistettiin siis supistuksien yhteydessä = MORE PAIN.

Ähisin kyljellään tuskissaan ties kuinka kauan eikä lapsivedet meinanneet tulla (pieni määrä oli tullut jostain). Kalvo jouduttiin puhkaisemaan ja oli kuulemma aika sitkas. Vedet tuli tulos 2-3 erässä. Seuraavaksi katetroitiin virtsarakko. Vihdoin alkoi ponnistamisesta olla hyötyä ja napero tuli ulos 30min ponnistamisen jälkeen :D



Poika syntyi klo 15:50, paino 3495g ja pituus 52cm. Matka kesti siis kaikkineen n.12h; ensimmäisestä supistuksesta pojan rääkäisyyn.



Sairaalassa vietin ensimmäisen yön osastolla ja poju nukkui lastenhuoneessa. Seuraavana päivänä saimme perhehuoneen jossa vietimme 2vrk, kotiuduimme siis eilen illalla.

Mies oli synnytykessä mukana eikä edes pyörtynyt :p Leikkasi napanuorankin; oli kuulemma sydämen muotoinen.



Nyt on ensimmäinen yö vietetty kotona ja poju heräsi syömään n.2h välein (tapaa syödä 10-30min/krt), yöllä vaihdoin kahdet kakkavaipat ja muutenkin oli vähän rauhaton yö joten nukkuminen näiden syöttöjen välillä oli sellaista tunnin torkahtelua. Vedimme pojun kanssa tätä vaipanvaihto-syöttö-uni -linjaa aina klo 12 asti päivään :p jonka jälkeen olin tarpeeksi virkeä nousemaan ylös.



Danja ja muru 4vrk

Ihanaa ;) Lisää vauvoja.



Huh, kuulostipa hurjalta ettet kerenny saada kipulääkitystä juurikaan. Mä itse käskin tuikata mulle kaiken mahdollisen ja heti ;D



Tänään meillä vieraili neuvolan terveydenhoitaja. Ihan mukava vierailu oli. Pojan paino on jo yli syntymäpäinon ja saatiin lupa jättää lisämaito pois. Tissillä mennään. Hyvin tuntuu riittävän.



Me jouduttiin keltaisuuskontrolliin ja tänään otettiin verikoe. Pienesti noussut arvot, kuulemma. Lääkäri ottaa kantaa huomenna, mutta todennäköisesti ei enää vaadi jatkoseurantaa, toivotaan niin. Hoitoraja kuitenkin on kuulemma vielä kaukana. Hyvänä pitivät että poika syö hyvin ja herää itse syömään. Reagoi ärsykkeisiin ja pissii sekä kakkii paljon. On kuulemma hyvän merkki. Minähän olin jo tietysti ihan paniikissa jossain vaiheessa, vaikka tiedän ettei ne biliarvot nyt niin hirvittävän vakavia olleet ;) Toivotaan nyt että lähtevät laskuun.



Odottelen tässä että poju herää syömään kun toinen rinta räjähtää kohta. Mies lähti ostamaan enshätään käsikäyttöistä rintapumppua, saan myöhemmin lainaan sellaisen kunnollisen sitten.



Vointeja kaikille



Irish ja pikku-jätkä 6vrk (meillä on huomenna synttärit... kokonainen viikko;))

Ihanaa! Kyllähän täällä jo veikattiin että olet lähtenyt tositoimiin. Myös minulla meni käytännössä ilman kivunlievitystä, sattui kyllä äärettömän kipeää mutta on jo mukavasti takanapäin. Meillä tyttö täytti eilen viikon :)



Irishille piti ruveta kommentoimaan tuosta pumpusta kun tuli testattua esikoisen aikaan aika monta merkkiä. Minusta paras oli aventin rintapumppu, minulla on se sähkökäyttöisenä kun jouduin esikoiselta pumppaamaan jatkuvasti (=7-8krt/vrk 7kk ajan).



Tsemppiä kaikille!

Minitassu ja pikkuneiti 8vrk

Suuronnittelut DANJA vauvasta!!

Mulla täyttyi tänään sitten tasaviikot, eli laskettu päivä nyt. Eilen illalla muutamia kireitä suppareita, aamulla herätessä ei mitään, mutta ulos lähtiessä pientä kiristelyä taas. Ja tuossa 11 aikaan vauva tuntui saaneen jonkinlaisen paniikkikohtauksen, aivan jumalaton sätkyttely masussa! Ihan tosissaan säikähdin että nyt pienellä jokin hätänä, mutta rauhoittui sitten kun pitelin tuosta pötsistäni kiinni aika lujasti. Vauva tuntuu olevan hiukan väärässä asennossa synnytystä ajatellen, on nimittäin selkä mun selkää vasten, eli taitaa tämä tapaus tulla maailmaan kipeämmällä tavalla, kasvot ylöspäin, ellei sitten synnytyksen koittaessa vielä väännä itseään parempaan asentoon..

Ruumis ja sielu ovat valmiit koitokseen, antaa tulla pikkuinen jo:)



Helene 40+0

VOI IHANAA, lisää haahuvauvoja :)))



Onnea todella paljon Irish & pikkujätkä sekä Danja & muru!!! Mieletöntä :D!



Danjalla kävi sitten samoin kun mullakin esikoisen kanssa, että 8cm oli auki synnytyssalissa - eikä siis lääkkeitä ehtinyt saada... Mulla nyt ei ollutkaan niin kipeitä supistukset, että en olisi varmaan tarvinnutkaan epiduraalia...



Mutta ihana lukea teidän synnytyskertomuksia, ei malta odottaa että itsekin pääsee sinne asti *toivoo että pääsee*!!



Helenelle, onnea lasketusta päivästä - toivotaan, että pikkunen tulisi TÄNÄÄN :))! Zemppiä!



Zeria, voi kamaluus mitä vuotoja sulla on :O! Voin vain kuvitella miltä on susta tuntunut, vielä haahuna :// - voimia!



Omaa napaa, että mieskin tunsi jo liikkeet mahan päältä :`)) - Herkkä hetki!! Eli vauva ainakin kasvaa porisee, täydellistä :))! Supistuksia ei ole enää, hyvä niin.. Turvotusta senkin edestä, joka aamu on joka puolella vartaloa hirveet painaumat tyynystä ja vaatteista :/// - ei kiva! Painoakin on tullut, osittain varmasti turvotuksen takia ainakin hope so, 7,5kiloa - huoh! Neuvolaa odotellessa :)



fantasy rv22+1 (ultran mukaan)

Tänään syntyi vauhtityttömme 3460g/49cm, pipo 36cm. Vedet menivät jo perjantaina puoliltaöin ja varsinaisessa synnytyksessä meni ekasta supistuksesta vauvan parkaisuun vain reilut 3 tuntia! Enemmän myöhemmin, nyt pikakotiutujat menemme vieritysten sänkyyn:)



Helene+pikkuneiti 9 tuntia

Voihan vau, onnea hirmuisesti ja ohhoh mikä vauhti! Teitköhän jonkun ennätyksen kotiutumisen kanssa... :) Että ei sitten sairaalaelämä maistunut teille? JHa ilmeisen upeasti voitte molemmat kun uskalsivat teidät jo laskea? Hyviä "unia", tarkempia kuulumisia odotellessa :)



Päivittelin listaan synnyttäneitä ja se onkin komeasti jo puolivälissä. Koitetaanhan me loputkin tässä pikkuhiljaa hiippailla listalla ylöspäin :)



Jennuli

Kylläpä tosiaan on neiti pitänyt vauhtia ;)

Danja ja Helene! Nythän alkaakin olla jo haahuvauvoja monta maailmassa.



Neuvolassa kävin eilen. Kaikki ok. Seuraava käynti oiskin sitten la-päivänä. Välillä on alkanut synnytys jännittämään. Lähinnä se koska se mahtaa alkaa ja hoitajan järjestäminen esikoiselle. Sairaala on kyllä lähellä, mut hoitaja kauempana.



nau rv38+5

Täällä mennään ylen hehkeissä vikan kolmanneksen tunnelmissa: raskausarpia, turvotusta, yöheräilyä, hikeä, pissahätää ja liitoskipuja... Hehkeetä! Öisin saa kolme-neljä tuntia nukuttua, ainoa joka noista ei valvota on noi arvet ;) Oon ahkerasti pötsiä rasvannut mutta on silti kuin suuronnettomuuspaikka!



Eilisten liikkatuntien pito letkiksen opetuksineen ja kolmen-neljän kilsan kävely oppilaitten kanssa teki musta aika ramman, nyt on selkä ja persii ihan kipeenä. Viime yönä kun möngin sängystä ähinällä vessaa kohti, niin mies erehtyi kysymään tarviinko apua. Liikuin kuulemma ketterästi kuin gepardi. olisin tukehduttanut tyynyllä jos olisin yltänyt...



Torstaina neuvola, saa nähdä mitä paineet on työpäivän jälkeen ja mitä sanovat turvotuksesta.



Kaksi viikkoa töitä, kääk! Menee niin nopiaan tää aika nyt...



Jennuli 32+1

HELENELLE mielettömät onnittelut ja koko perheelle myös!!! Ihanaa :D

Yritän nyt ehtiä synnytystarinan kertomaan kun neiti toistaiseksi nukkuu:)

Elikäs viime perjantaina yllättäen menivät vedet, sängyssä makailin tv:tä katsellen kun tunsin miten jotain lurahti, pomppasin pystyyn ja polvet yhdessä "juoksin" vessaan pöntölle ja lorisemalla tuli lisää vettä. Tämän jälkeen tuli verta, ihan pöntön täydeltä ja minä paniikissa miestä huutamaan vessaan, tärisin kauttaaltani kun säikähdin verensyöksyä. Alettiin sitten herättelemään lapsia että lähdetään samantien sairaalaan tutkituttamaan mitä tämä verenvuoto on (verta tuli ihan koko ajan). Aivan pientä kiristelyä vaan tuntui kohdussa, ei supistellut. No, sairaalassa sitten todettiin että vedet on menneet mutta verentulo jäi ihan pimentoon, ei saatu selville mistä moinen vuoto(jota tuli ihan valumalla vieläkin) mutta vauvalla oli kaikki ok. Käytiin sitten öisellä kävelylenkillä luvan kanssa jotta saisin suppareita tulemaan ja synnytyksen alkamaan, käveltiin tunnin verran tuloksetta ja palattiin sairaalalle. Sairaalassa sain sitten antibioottitiputuksen(todettu streptokokki) ja odottelemaan vaan. Yritettiin sitten torkkua siinä, mulla ei edelleenkään suppareita. Aamulla sitten toinen kätilö tuli sanomaan että ellei ala tapahtua, saan kammoamani oksitosiinitiputuksen ja sovittiin että ensin yritetään nenäsumutteella jota aloin ottaa 10min.välein ja lähdimme taas ulos kävelemään puoleksitoista tunniksi. Vähän enempi alkoikin tuntua kiristelyä ja kun palattiin taas sairaalalle, alkoi ihan mojovat supparit 2-3min.välein, kello oli 10:30. Yhdeltä sitten sisätutkimuksessa sanoi että ei täällä oikein tapahdu mitään ja meinasin tirskahtaa itkuun kun olin kuitenkin todella kipeä jo. Kätilö sanoi että alkaa kohtapuoliin soittaa lääkäriä laittamaan kohdunkaulapuudutuksen, mutta siihen ei ikinä ehditty, sillä sitten tapahtui rytinällä. Hetkessä alkoi tuntua siltä että nyt tää tulee ulos, huusin miehelle että nyt tää tulee pihalle, mies juoksemaan käytävälle apua hakemaan, ohimenevä kätilö kurkkas huoneeseen ja sanoi heti että juu, taitaa olla aika. Ja niinpä olikin, kohdunsuu oli auennut viimeisissä rajuissa supistuksissa n.3 sentistä kymmeneen senttiin aivan hetkessä. Säkkituoliin nojaten polvillani ponnistelin sitten neidin maailmaan. Ei sitä jälleen kerran muistanutkaan miten kipeää tuo synnytystouhu tekee, mutta se fiilis, mikä on kun kivut loppuu ja saat nostaa vauvan rinnalle vie kyllä voiton kaikista maailman fiiliksistä!!Selvisin yllättäen kuitenkin helpolla koko pikatoiminnasta, ei tullut tikkejä eikä olo edes ollut "synnyttäneen olo":)

Kotiin palattiin sitten jo samana iltana, päästiin 6 tunnin tarkkailun jälkeen kotimatkalle ja synnytys kirjattiin polikliiniseksi synnytykseksi. Olin positiivisesti yllättynyt miten kannustavaa henkilökunta oli nopeaan kotiutumiseen (liekö osasyy myös synnärillä ollut valtava ruuhka?). Eilen käytiin synnärillä lopputarkistuksessa ja kaikki hyvin:)

Hormonihuurut on iskeneet pikkuhiljaa kyllä päälle, itkettää ja naurattaa lähes samaan aikaan, tuttuahan tämä toki edellisistä kerroista on. Neiti on hurmaava mustatukka, päivä ja yö vaan päälaellaan vielä, päivisin nukkuu 4-5tunnin putkia, öisin seurustellaan joka toinen tunti ja joka toinen torkutaan. Mutta tässäpä enimmät kertomiset:)

Jaksuja mahallisille, palkinto odottaa jo teilläkin ihan lähellä!!



Helene+neiti 4vrk