Olenko maailman ainoa ihminen jolla
ei ole kummilasta? Kaikilla lähisukulaisilla ja ystävilläni on pieniä lapsia, varmaan 30-40 pikkuista syntynyt n. 5 vuoden sisään mutta kukaan ei ole pyytänyt minua kummiksi. Mikä mussa on vikana?
Kommentit (9)
Minulla olisi kyllä annettavaa kummilapselle vaikka kuinka paljon, mutta ilmeisesti olen kuitenkin jostain syystä kummiksi kelpaamaton... :(
ja lisäksi, myönnettäköön, ottaa itsetunnon päälle, että kukaan ei pidä minua ihmisenä, jonka huomaan uskoisi lapsensa, jos hänelle itselleen kävisi jotakin..
ap
Mulla on kaksi, ja olen hyvä äiti, erittäin lapsirakas ihminen jne. Tämä kummilapsettomuus saa minut kuitenkin miettimään, olenko ainoa, joka pitää minua hyvänä ja turvallisena kasvattajana jne.
ap
Olen 34v. ja ei kummilasta. Oma lapsi nyt 2,5v. ja toivon, ettei minusta kummia "enää" tulisi... ei ole kyllä lähipiirissä tilaisuuksiakaan. Ennen omaa lasta olin toiveikas. Nyt, kun lapseni tarkkaan toivotuista kummeista ainoastaan puolet (2) ovat lapselle läheisiä, ovat paineet omaa kummiutta kohtaan kohonneet. Olen iloinen, että kahta kummia lapseni tapaa joka kuukausi (ovat "eri perheestä"). Toiset kaksi, miehen pitkäaikainen ystävä ja minun nuoruuden kaverini, eivät lapsesta niinkään piittaa.
MInulle parin kaverin lapset ovat rakkaita ja läheisiä, vaikken kummi olekaan.
joka pitäisi tiiviisti yhteyttä ja muistaisi muutenkin kuin jouluna ja synttäreinä.. Katkerana katson sivusta lähipiirin lapsia, joilla sellaiset kummit, jotka hädintuskin ovat lasta nähneet ristiäisten jälkeen, kun tiedän, että itse toimisin toisin, mutta silti minulle ei ole tätä mahdollisuutta syöty.
Vähän lohduttaa kuulla, etten olen ainoa - kiitos kommenteista. Lähipiirissäni ei ole ketään toista, jolla ei olisi edes yhtä kummilasta.
ja kummilapsi on jotenkin erityinen. Tuntuu pahalta, ettei kukaan halua suoda minulle tätä "kunniaa" - lähinnä kai siis kyse omasta itsekkyydestäni tavallaan..
ap
Sain ekan vasta 36v:nä...toisilla on kummilapsia joka sormelle.. aloin oikeastaan olla kiitollinen, koska ei ollut ylimääräisiä velvollisuuksia...mutta ihan kiva nakki iski, kaiketi olin viimeinen mahdollisuus:))
Tosiasiassa nämä muut kummit, joilla on tusina lasta ovat ihania lämpimiä äidillisiä ihmisiä ja minä... noo aloin sietää lapsia vasta kun omani sain, joten kyllä se kummius ihan syystä valikoituu.
Olen kokenut sen itse asiassa melko helpottavana.