Lue keskustelun säännöt.
Muita hyväksikäytettyjä äitejä?
30.10.2009 |
Itse olen tullut hyväksikäytetyksi 4-11 vuotiaana erään sukulaismiehen toimesta. Hänkin oli silloin "lapsi" eli hyväksikäytön alkaessa 12 vuotias, päättyessä 19. Myös eräs hänen ystävänsä oli ajoittain mukana raiskaamassa.
En ole koskaan voinut puhua asiasta kenellekään. Anonyyminä kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta.
Olen nyt 32 vuotias kahden lapsen äiti, ja nämä pedofiili-uutiset satuttavat ja saavat mut järjettömän pelon ja kauhun valtaan. Keskuudessamme on hirviöitä, jotka täytyy tunnistaa. Muuten emme voi suojella lapsiamme.
Kommentit (76)
minustakaan ei kukaan tiennyt ennen kun rohkenin viinipäissäni kertoa, minun tapauksessani se oli oma isäni. Kerrot vaikka kännissä kunhan saat sen ulos, sen jälkeen siitä voi istten alkaa "helpommin" puhua. TSEMPPIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan itkettää sen pienen tytön puolesta, joka on ollut tilanteessa avuton ja kaksisataaprosenttisesti uhri. Pieni tyttö on varmasti ollut hätääntynyt ja peloissaan.
Se pieni tyttö elää vieläkin teidän sisässänne. Se piileskelee siellä niin kauan, kunnes saatte apua. Mikäli haluatte päästä häpeästä eroon, niin ottakaa yhteyttä Tukinaiseen!
Minä en ihan akuutissa alkuvaiheessa kertoisi vielä miehelle. Vasta kun terapia on päässyt kunnolla käyntiin, tulee varmasti "se oikea aika" jolloin itse vaistoat, että olet valmis kertomaan, ja terapeuttikin sen usein näkee potilaastaan.
Asiasta voi tulla liian raskas, jos heti alussa kun olet vihdoin päässyt käsittelemään asiaa, joudut samalla kantamaan sitä taakkaa, miten mies asiaan suhtautuu. ok, hienoa, jos suhtautuu hyvin ja osaa tukea, mutta entä jos menee ihan lukkoon ja ei osaa käsitellä asiaa jne jne alkaa hyljeksiä sinua...sitten joudut kestämään vielä sen.
Eli mielestäni asia ja askel kerrallaan. Jos ei ole vuosiin tai jopa koskaan asiasta kenellekään puhunut, ja vihdoin niin tekee, se voi panna liikkeelle järisyttävän muutosprosessin, ja sen jälkeen et ole enää koskaan sama ihminen.
Nimimerkillä: 3,5 vuotta yhtäjaksoista terapiaa, ja kaikenkaikkiaan 5,5 vuotta, ja vasta on pintaa hipaistu....
Hyväksikäyttäjä oli isäpuoleni. Kaikkein katkerin olen kuitenkin äidilleni, joka antoi kaiken tapahtua.
Luojan kiitos en ole tuommoista joutunu ikinä kokemaan. Suosittelen että koittaisit puhua jollekin näistä asioista vaikka se ihan varmasti vaikeaa onkin. Voimia toivon sulle. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun pitäisi puhua jollekin. Mutta vielä toistaiseksi suu pysyy kiinni. En saa sanoja suusta. Joskus olen pienessä viinissä ja ahdistuksessa meinannut kertoa aviomiehelle, mutta sitten en kuitenkaan. Osittain myös siksi, etten halua satuttaa häntä kokemuksellani.
minulla ei ole onneksi tuollaisia kokemuksia, mutta tiedän että muitakin on.
Hae oikeasti apua, että saisit helpotusta oloosi. Sinulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai häpeää tuon asian vuoksi. Toivon, että uskallat hakea apua! Ammattilaiset osaavat todella auttaa. Voimia, joudut kantamaan isoa taakkaa nyt, toivon sinulle iloa ja kaikkea hyvää elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma äitisi? Puhu vaan miehelles, saat tukea.
Varmasti asiasta olisi hyvä puhua jollekin. Miten olisi Tukinainen, se raiskauskriisikeskus? Siellä olisi ammatti-ihmisiä, jotka eivät järkyty kuulemastaan ja joita teidän ei tarvitse suojella. Saisitte ehkä myös vertaistukea muilta saman kokeneilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että tulisi hakea apua. En vain uskalla.
Mun elämä on kuitenkin ihan hyvää, enkä vello menneissä jatkuvasti. Tietenkin tiedän, että mulla on ongelmia seksin ja miesten kanssa, lähinnä ne ilmenevät niin että olen harrastanut hyvin vapaamielistä (jos toi nyt on oikee sana) käytöstä, ja pettänyt miestänikin välillä. En liitä seksiä ja rakkautta toisiinsa. Itsetuntoni on nollassa, ollut aina.
Iso asia mikä mua estää avaamasta suutani, on myös se että tämä mies on edelleen jollain tavalla elämässäni, tapaamme siis joissain juhlissa.
En voisi äidilleni kertoa missään tilanteessa, hän murtuisi täysin.
Olen noin 4-kymppinen kolmen lapsen äiti.
Hyväksikäyttäjä oli perhepiiriin kuuluva vanhempi mieshenkilö, ei varsinaisesti sukulainen.
Alkoi huomautteluna "tissien kasvamisesta", eteni ylävartalon koskettelun kautta alapään kosketteluun. Harrasti sormiseksiä kanssani, samalla kosketteli toisella kädellä itseään. Loppui kun olin riittävän vanha uskaltaakseni poistua paikalta. Kesti kuitenkin useita vuosia.
Myöhemmin tämä ihminen yritti kai "ostaa" minua hiljaiseksi sillä lähetti minulle opiskeluaikanani säännöllisesti rahaa. Vai halusiko hyvitellä; en tiedä, eikä kiinnosta.
Koskaan en uskaltanut kenellekään asiasta sanoa. Ei minua olisi kukaan uskonut, olisi luultu, että kärtän huomiota. Olin sitä paitsi jo aiemmin tullut vanhempieni hylkäämäksi, pelkäsin kai sitäkin, mihin joutuisin. Olin hiljaa niin kuin kaikesta muustakin ja kärsin. Muistelisin kerran yrittäneeni aloittaa asista puhumisen kouluterveydenhoitajalle mutta en vain uskaltanut.
On vaikuttanut aikuiselämääni, ihmissuhteisiini ja suhtautumiseeni esim. seksiin. Olen jotenkin rikki.
Minusta mikään rangaistus ei ole riittävä pedofiilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ongelmia seksin ja miesten kanssa, lähinnä ne ilmenevät niin että olen harrastanut hyvin vapaamielistä (jos toi nyt on oikee sana) käytöstä, ja pettänyt miestänikin välillä. En liitä seksiä ja rakkautta toisiinsa. Itsetuntoni on nollassa, ollut aina.
-8-
(totta, asiasta on vaikea puhua edes anonyyminä...)
Itselläni ei ole vastaavia rankkoja kokemuksia, mutta sivusta olen seurannut kahta tapausta.
Toisessa miespuolinen ystäväni oli veljensä hyväksikäytön uhri useita vuosia. Toisessa tapauksessa sukulainen, itsekin alaikäinen, raiskasi 12-vuotiaan tytön.
Kumpikaan kyseisistä uhreista ei ottanut asiaa kotona puheeksi, poika ei puhunut kenellekään ja tyttö puhui ystävilleen. Molemmissa tapauksissa perheet saivat muusta syystä tietää asiasta.
Vaikka alkuun järkytys oli kaikille kamala, lopputulos on ollut myönteinen. Uhrit ovat saaneet tarvitsemaansa tukea, apua, rakkautta ja hoitoa. Tuon pojan tapauksessa myös syyllinen ja koko perhe on saanut hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tavattoman rohkea kun kirjoitit asiasta tänne, uskon sen vaatineen valtavasti voimia ja uskallusta. Asia on vain mielessäsi mutta jos puhut tai edes kirjoitat siitä alkaa varmasti eheytymisprosessi jonka kautta voit paremmin jatkossa.
Itse en ole kokenut samaa mutta tunnen jostain syystä valtavaa vihaa näitä hirviöitä kohtaan jotka tekevät lapsille pahaa. Samoin tunnen suurta empatiaa uhreja kohtaan. Kun sain lapset niin lasten suojelemisen tunne vain kasvoi. Onkin tärkeää että tällä palstalla´asia saa kasvot, nyt ketjuissa on niin paljon vain kauhistelua eikä juuri kukaaan halua tehdä mitään oikeasti asian hyväksi.
Kun kerrot asiasta täällä voit ehkä mielipiteilläsi vaikuttaa siihen että äidit oikeasti heräävät toimimaan tämän asian puolesta. Lisäksi voisin itse ajatella että kannattaisi kertoa miehelle, jos vain voit ja luotat siihen että ratkaisu on oikea. Hän järkyttyy ja tuntee varmasti myös suurta vihaa rikoksentekijöitä kohtaan mutta sekin on käytävä läpi. Lisäksi jos mahdollista niin rikollisten pitäisi saada rangaistuksensa mutta siihen vaaditaan niin paljon että en halua ottaa tähän sen enempää kantaa. liekö rikos jopa vanhentunut, niin ikävästi laki vaan taitaa toimia lapsiin kohdistuneiden tekojen kohdalla. Mutta huom, en tosiaankaan tiedä.
Jatka siis kertomista, haluaisin mielelläni auttaa sinua jotenkin mutta mitäpä voisin tehdä. Ehkä juuri se että olen täällä hokenut joka ketjussa sitä että pitää ottaa viranomaisiin yhteyttä, muuttaa lakeja jne on se mitä ainoastaan voin tehdä.
Hienoa että pystyt puhumaan. Ihmiset voivat tehdä eläimellisiä tekoja, todennäköisesti sinutkin raiskanneet hirviöt jatkavat tekojaan. Jos voi vaikuttaa näiden vähentämiseen niin tehkäämme siis kaikkemme!
puolustelen mielessäni tekijää, "hänkin oli lapsi", "ehkä annoin kaiken tapahtua, ehkä pidin siitä". Olen lukenut että tämä kuuluu asiaan.
Ketjun tarkoitus on ottaa kantaa hyväksikäytetyn näkökulmasta siihen, pitäisikö pedofiilien nimet paljastaa. Olen täysin sitä mieltä että pitäisi, kun hyväksikäytetty kasvaa aikuiseksi, ei hän useinkaan avaa suutansa asiasta.
Mun sympatiat on karmeita kokeneiden puolella. Naisena olen saanut kasvaa turvassa ja kokeilla seksiä oman tahtoni mukaan lähempänä aikuisikää. Minusta tuntuu tosi pahalta, ahdistavalta ja kamalalta, että lapsille tehdään jotain noin pahaa mistä nyt Iltalehdessä on kerrottu ja mitä täällä ihmiset ovat kokeneet omien sukulaistensa tahoilta. Mikä olisi riittävä rangaistus? Miten uhrit voisivat elää parempaa elämää ja saada itsensä kasaan? Tai siis mistä he voisivat saada apua? Tuo on niin kauhea häpäisy ja herättää varmasti surua, raivoa, avuttomuutta ja vaikka mitä tunteita. Puhuminen on varmasti vaikeaa ja taakka silti niin raskas yksin kantaa - etenkin kun on täysin syytön tapahtumiin.
Mitä mieltä olette? Jos lapsena tekee tuollaista, tekeekö sitä myös aikuisena lapsille? En osaa todellakaan sanoa. Tekijä on parisuhteessa ja hyvin koulutettu, varakas ja pidetty mies. Heillä ei ole lapsia, mutta en tiedä miten suhtaudun jos he lapsia saavat.
terveisin ap
voi olla se, etten halua tuottaa tuskaa läheiselleni sillä tiedolla. Miehenikin varmasti murtuisi jos tietäisi minkälainen lapsuuteni on ollut.
ap
Oletko tavannut tekijää aikuisena? Miten hän käyttäytyi?
ap
Minua ei ole hyväksikäytetty, mutta pystyn ymmärtämään miksi joku ei ilmianna noita tekijöitä. Asiaan liittyy varmasti niin suurta pelkoa, häpeää, huonoa itsetuntoa jne. Ei se varmasti ole niin helppoa mennä juttelemaan näistä asioista. Moni haluaa vain unohtaa. Usein se syyllinen on vielä lähipiiriä ja uhri ehkä haluaa yrittää suojella perhettään. Jos ilmiantaisi niin ehkä joku toinen perheenjäsen saisi jonkun kohtauksen ja kuolisi jne. Siis tosi hankala tilanne monilla.