Muita hyväksikäytettyjä äitejä?

22-vuotias. Eli kyllä, tapasin häntä aikuisenakin. Hän oli siis tuolloin jo vanhus. Tapasimme harvoin sillä kävin "kotonani" tuolloin hyvin harvoin - osittain siksikin, että yritin vältellä tämän ihmisen kohtaamista. Toisinaan tuli sellainen olo, että hän häpesi/katui. Ei asiasta mitään tietenkään koskaan puhuttu mutta sellainen olo vain tuli. Jokin hänen silmissään/katseessaan... Hänen antamansa rahat otin vastaan vaikka siitäkin tuli minulle paha olo; jotenkin syyllinen, kanssarikollinen, kuin olisin hyväksynyt tapahtuneen...



Osallistuin hautajaisiin. Tämä ihminen oli eräälle minulle hyvin rakkaalle ja läheiselle ihmiselle tärkeä enkä olisi kehdannut jäädä pois.



-8-

joka pelkää että joku tuttu tunnistaa vaikka yritän puhua kierrellen, kaarrellen...

Hän ei kylläkään koskaan käyttäydy mitenkään katuvasti tai häpeillen. Hän on kovin sosiaalinen ja pidetty henkilö, kukaan perheessämme ei voisi koskaan ikinä kuvitella että joskus on tapahtunut jotain kamalaa.



Se,että on tullut hyväksikäytetyksi, aiheuttaa myös sen, että pelkää jättää lapsiaan kenenkään miehen kanssa yksin.

hyväksikäyttäjänä isänsä. Ei ole hakenut koskaan apua vaan yrittänyt jaksaa ja pitää kulissit pystyssä. Järjestää meille lapsille onnellisen lapsuuden. Huonosti kävi lopulta, sairastui yli 50-vuotiaana alkoholismiin ja psyykkiseen sairauteen.



Ap ja muut hyväksikäytetyt, hakekaa apua!!! Ette selviä yksin. Tukinainen on hyvä alku.

jollakin tavalla että kannat tuota suurta salaisuutta yksin sisälläsi. Olen varma, että miehesi haluaisi auttaa sinua tässä asiassa jos vain suinkin tietäisi. Ja sinun olosi helpottaisi myös, koska asiat eivät olisi yksinomaan sinun päässäsi ja saisit jotain tukea.

Liittyykö sitten siihen asiaan vai mihin, mutta pää tekee mieli pistää sumeaksi harva se päivä.



ap

kova kynnys sen vuoksi, että selviää, jos jotkut pienet edelleen joutuvat hänen uhreikseen.

Minä olin sillon jotain 3-6V. En oikein tarkkaan muista. Tekijä oli naapurissa asuva vanhapoika jolla oli ikää sillon jotain 50-60V. Onneksi en kovin paljoa muista; mutta paha olo on. Itseinho on kova. Miehelleni olen joskus kännipäissäni jotain vihjaillut,mutta ei varmaan ymmärtänyt. Nuorempana ajauduin huonoihin suhteisiin; pari yhdenillan juttuakin on. Nyt kyylään tyttöjeni menemiset erittäin tarkkaan. pelkään kovasti. Itse olen hoitoalan koulutuksen saanut ja yrittänyt itse itseäni auttaa. Pelkään vanhempien miesten käsiä, vanhus asiakkaat vaikeita minulle. En oikein pysty olemaan töissä missä tulee vanhoja miehiä vastaan.Ahdistaa. Asun pienellä paikkakunnalla enkä halua kenenkään tietävän.

Ikää minulla 43V. Säännöllisessä työssä en ole ollut yli 10 vuoteen käsipelon vuoksi. joskus olen yrittänyt hakea apua; mutta en sitä saanut kun ei ollut ketään joka apua olisivoinut antaa. EI

Puhu hyvä ihminen edes miehellesi. Itselläni kokemus, jossa vanhempi sukulaismies "kutittelee" ym aina kun olen pieni, en koskaan pitänyt tästä miehestä yhtään vaan inhosin enkä itse tiennyt miksi. Ihmettelin omaa suhtautumistani kasvaessani, sillä mies oli hauska ja seurallinen muun suvun mielestä - ja niin "lapsirakas", ei koskaan omia lapsia ole saanut. Kun olin 13 eräissä sukujuhlissa tämä sitten kännipäissään tuli kopeloimaan minua aivan surutta, onneksi kaverini oli paikalla ja päästiin tilanteesta pois. Ahdistuin todella ja olen monet vuodet miettinyt onko sille jokin oikea syy, miksi en koskaan ole tästä miehestä pitänyt. En kuitenkaan muista mitään erityisiä tapauksia lapsuudestani siihen liittyen.

Ehkä siellä osaavat kertoa miten minun tulisi toimia. Kiitos kaikille tuesta! Asiasta ei ole helppo puhua.



ap

ulkokuori tai koulutus ei takaa mitään, etteikö voisi olla pedofiili

lasten välisestä lääkärileikistä ym. käpelöinnistä. Tiedustelen tytöltä jatkuvasti että "eihän kukaan ole koskenut sua sinne, ethän anna kenenkään koskea sua sinne, sanothan äidille heti jos joku yrittää koskea sua"



ap, terapian tarpeessa.

Monet kommentit täällä ovat empaattisuudessaan itkettäneet.



Itse olin yhdessä vaiheessa elämääni terapiassa akuutin stressireaktion ja masennuksen vuoksi. Sielläkin mietin jo, että otan asian esille mutta en vain voinut.



Itsekin pelkään alkoholiongelmaa. Sukurasitetta ainakin olisi ja tietynlaisen "vedon" siihen suuntaan havaitsen itsessäni vaikkei ongelmia asian suhteen olekaan.



Itsekin olen pelännyt miehiä monissa eri tilanteissa. Muistan jähmettyneeni kauhusta esim. isäni kanssa muutaman kerran - vaikka hän ei koskaan ole käyttäytynyt sopimattomasti minua kohtaan.



Voimia sinulle, ap. Toivottavasti löydät rohkeuden hakea apua. En tiedä, mitä itse ajattelisin, jos minulle pahaa tehnyt henkilö olisi vielä keskuudessamme. Saatikka jos hän vain porskuttaisi täysillä eteenpäin ja olisin lähietäisyydellä sen näkemässä. Ei ole helppo tuo Sinun tilanteesi! :(

Ei kannata ajatella että "säästänpä häntä tuskalla jos en kerro". Päinvastoin keskinäinen rakkautenne varmasti vain kasvaa jos miehesi jakaa tämän raskaan asian kanssasi ja saa mahdollisuuden tukea sinua. Jos et kerro, et anna hänelle edes mahdollisuutta auttaa sinua osaltaan. Sitäpaitsi kertomasi voi myös "selittää" hänelle, ehkä, joitakin asioita parisuhteessanne. Esim. jos seksiin liittyy teillä jotain vaikeaa, miehesi on mahdollisesti vuosikausia syytellyt salaa itseään tms. Autat parisuhdettanne kun puhut hänelle.

Tiedustelen tytöltä jatkuvasti että "eihän kukaan ole koskenut sua sinne, ethän anna kenenkään koskea sua sinne, sanothan äidille heti jos joku yrittää koskea sua"

-8-

Tuntuu vaan siltä, että en saa suutani auki vaikka haluaisinkin. Se on niin uskomattoman iso asia, ja leimaa koko olemustani. Tuntuu siltä että olen valehdellut miehelleni kaikki nämä vuodet siitä kuka olen.



ap

en enempää viitsi asiaa puida. se tapahtui päiväkotimatkalla.



t. iskä

Enkä halua korostaa naisellisuuttani millään tavalla. En esim. meikkaa, käytä hameita tai värjää hiuksia. Haluan olla näkymätön. Minua on huomattu tässä elämässä ihan tarpeeksi, kun olin lapsi. Oma isäni ei kyennyt suojelemaan minua ja lopulta jätti perheemme, samoin veljeni. Äidin vaihtuvat miehet taas olivat kiinnostuneita minusta vähän liikaakin. Ei, en 6-12-vuotiaana kaipaa alastonkuvia ja rakkauskirjeitä aikuisilta miehiltä. En myöskään suudelmia, vihjauksia, enkä peniksiä missään muodossa... Oksettaa ja itkettää. Paska maailma.

Olen hakenut miehiltä hyväksyntää ulkonäölläni. Olen pitänyt huolta itsestäni ja käytän paljon aikaa siihen miltä näytän.

Haluan että miehet huomaavat minut ja puhuvat minusta.

Tosi outoa, kun sen pitäisi olla just toisin päin.

Tosi kurja olo kyllä on teidän puolesta. Täydet sympatiat täältä! Itse olen kokenut kovia (raakoja raiskauksia) vasta aikuisuuden kynnyksellä, ja sekin oli tarpeeksi hirveää. Eikä minustakaan ole mukavaa sitä tähänkään kirjoittaa. Minä kerroin nykyiselle miehelleni jo suhteen alkuaikoina traumastani. Vanhemmilleni en ole kertonut koskaan, juuri siksi että pelkään heidän murtuvan tai että isä lähtisi hakemaan oikeutta. Miehelleni kerroin asia kerrallaan. Ensin annoin ymmärtää, että olen joutunut kokemaan "jotain" pahaa. Sitten annoin mieheni lukea kirjoittamani tekstin, jossa kierrellen kerroin mitä minulle oli tapahtunut. Tämän jälkeen uskalsin kertoa ääneen kaikki faktat. Myöhemmin ollaan keskusteltu asiasta syvemmin. Minulle oli tärkeää jotenkin "valmistella" miestäni kuulemaan jotain, jonka tiesin järkyttävän ketä tahansa. Sinulle ap sanoisin, että kirjoita miehellesi kirje. Se on helpompaa kuin puhuminen. Olet täälläkin kirjoittanut tosi hienosti. Voit aloittaa tuolla tekstilläsi joka on tässä lainauksena. Ja sanoa sen, että asia on nyt pinnassa koska julkisuudessa on se karmea tapaus. Uskon, että olisi suhteellenne enemmän hyväksi kuin pahaksi, jos saisit kerrottua miehellesi. Tsemppiä teille kaikille, jotka uskalsitte osallistua tähän ketjuun!

Tuntuu vaan siltä, että en saa suutani auki vaikka haluaisinkin. Se on niin uskomattoman iso asia, ja leimaa koko olemustani. Tuntuu siltä että olen valehdellut miehelleni kaikki nämä vuodet siitä kuka olen.

ap

hyväksikäyttäjä oli 60-v. perhetuttu.

Kenellekkään en ole kertonut, paitsi ex-miehelle.

Seksistä en pysty nauttimaan, joten olen päättänytkin elää sinkkuna (ero tuli, koska mies voinut ymmärtää, etten haluas seksiä hänen kanssaan. Seksi oli aina sellaista painostamista ja minun siihen alistumista)