Millainen on epäsosiaalinen persoonallisuus?

Sellainen itsekäs misantrooppi.

Merja Liisa kirjoitti:

Meillä mutsi valehtelee, varastaa, haukkuu muita, muissa aina vika, haluaa olla yksin, peruu tapaamiset tekosyin, vähättelee, ei tunne katumusta, ei moraalia, ei usko lakia tai sääntäjä, pönkittää omaa egoaan polkemalla muut maahan, ei tunne empatiaa, yrittää aina hyötyä kaikesta ja kaikista.

En eläisi päivääkään ihmisen kanssa jolla tämä ko. diagnoosi on takataskussa. Run and fast!

Tämä kuvaa lyhyesti mutta hyvin epäsosiaalista persoonallisuushäiriöistä. Tunnen hyvin kaksi tuon diagnoosin saanutta henkilöä. Ongelmia virkavallan kanssa, vankilaan joutuessaan eroaa useimmista vangeista siinä, ettei opi tuomiostaa.

Googlaa: "tuimakka  persoonallisuushäiriöt" siellä kohdassa Luihu on hyvin käytännönläheinen ja näden tuttujeni kohdalla hyvinkin paikkansapitävä kuvaus epäsosiaalisesta parsoonallisuushäiriöstä

minulla on diagnostisesti merkittävät löydökset epäsosiaalinen sekä estynyt sekamuotoinen persoona.  sosiaaliset tilanteet eivät ole minua varten, koen ihmisen yleisesti hyvin manipuloivaksi eläimeksi ja mieluusti tarkkailenkin ihmisen käyttäytymistä omassa ympäristössään. analysoin myös omaa käytöstäni ja ymmärrän hyvin olevani itsekin kykenevä manipuloimaan mutta minulta puuttuu hyvin pitkälti tarve oman edun tavoitteluun ns. normaalissa sosiaalisessa ympäristössä jossa olen myös hyvin kykenevä empatiaan mutta rajoitetusti. empatian laukaisee hyvin empaattinen persoona / muutama spefioitu ryhmä.  tarkkailen pitkälti tiettyjä piirteitä ihmisistä / toimintamalleja jotka kertovat minulle mitä he voivat mahdollisesti olla eli henkilöitä jotka ovat mielestäni mahdollisesti vaaraksi.  itse olen toiminut osaksi myös rikollisessa toiminnassa jossa minulla itselläni on myös toimintamalleja joiden takia minä voin olla hieman vaarallisempi kuin mitä olettaa mutta näen näiden toimintamallien olevan tarpeellisia siinä kyseisessä ympäristössä.  minulla on moraali. ymmärrän mikä on oikein ja mikä väärin mutta nähdäkseni käsitys oikeasta ja väärästä on monen henkilökohtaisen pohdinnan lopputulema.  ;)  

Moni on kirjoittanut, että kannattaisi pysyä erossa epäsosiaalisista persoonallisuuksista. Minä menin ja ihastuin tällä diagnoosilla varustettuun ihmiseen. Hän on erikoinen, kyllä. Hän on kertonut minulle melko raflaavasta menneisyydestään ja siitä, kuinka hän suhtautuu muihin ihmisiin, asioihin ja tapahtumiin, eikä se ole kaunista. Hän on ilmaissut minulle avoimesti, mitä on ajatellut minustakin, kun on ollut huono päivä. Mutta koskaan se ei ole näkynyt tekoina tai ikävänä käytöksenä minua kohtaan. Päinvastoin, minun on ollut valtavan hyvä olla hänen seurassaan. Pidän hänen erikoisuuksistaan. Hänkin ilmeisesti pitää minusta, on ainakin esittänyt asian niin.

En ehkä niinkään toivo saavani kuulla epäsosiaalisen persoonallisuuden kanssa näppinsä polttaneiden kauhutarinoita, koska ne ovat jo tuttuja minulle. Tahtoisin kuulla, onko kukaan onnistunut luomaan toimivaa ihmissuhdetta tällaisen henkilön kanssa? Olisi myös mukavaa, jos joku kyseisen persoonallisuushäiriön omaava voisi kertoa oman näkemyksensä: Onko sinusta parisuhteeseen? Onko toisen ihmisen seurasta nauttiminen sinulle mahdollista, ja kykenetkö yhtään ottamaan toista huomioon ajatuksella, että hänenkin olisi hyvä olla sinun kanssasi? Olen tekemässä suuria päätöksiä, ja kaikki vaikuttaa vähän liiankin hyvältä. On vaikeaa pitää maltti mielessä, kun toinen tuntuu oikealta kaikin tavoin.

Tottakai olet rakastunut! Epäsosiaalinen persoona on aluksi valloittava ja ihana sekä rakastettava ihminen, sekä taitava puhuja. Niin kauan kun tyynnytät hänen tarpeitaan ja pelaat hänen peliään hänen haluamallaan tavalla. Mutta, kun et tee hänen "toivomallaan" tavalla, paljastuu esiin se epämiellyttävä manipuloiva ja ilkeä, sairas puoli. Epäsosiaalinen henkilö ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, ja pahimmillaan on jopa hengenvaarallinen...

"Moni on kirjoittanut, että kannattaisi pysyä erossa epäsosiaalisista persoonallisuuksista. Minä menin ja ihastuin tällä diagnoosilla varustettuun ihmiseen. Hän on erikoinen, kyllä. Hän on kertonut minulle melko raflaavasta menneisyydestään ja siitä, kuinka hän suhtautuu muihin ihmisiin, asioihin ja tapahtumiin, eikä se ole kaunista. Hän on ilmaissut minulle avoimesti, mitä on ajatellut minustakin, kun on ollut huono päivä. Mutta koskaan se ei ole näkynyt tekoina tai ikävänä käytöksenä minua kohtaan. Päinvastoin, minun on ollut valtavan hyvä olla hänen seurassaan. Pidän hänen erikoisuuksistaan. Hänkin ilmeisesti pitää minusta, on ainakin esittänyt asian niin.

En ehkä niinkään toivo saavani kuulla epäsosiaalisen persoonallisuuden kanssa näppinsä polttaneiden kauhutarinoita, koska ne ovat jo tuttuja minulle. Tahtoisin kuulla, onko kukaan onnistunut luomaan toimivaa ihmissuhdetta tällaisen henkilön kanssa? Olisi myös mukavaa, jos joku kyseisen persoonallisuushäiriön omaava voisi kertoa oman näkemyksensä: Onko sinusta parisuhteeseen? Onko toisen ihmisen seurasta nauttiminen sinulle mahdollista, ja kykenetkö yhtään ottamaan toista huomioon ajatuksella, että hänenkin olisi hyvä olla sinun kanssasi? Olen tekemässä suuria päätöksiä, ja kaikki vaikuttaa vähän liiankin hyvältä. On vaikeaa pitää maltti mielessä, kun toinen tuntuu oikealta kaikin tavoin."

Terveisin Sirpa? 

Epäsosiaalisuus tarkoittanee lääketieteellisellä termistöllä suurinpiirtein jotain tunteetonta kirvesmurhaajaa.

Itsekeskeisiä, tavoittelevat muista ihmisistä hyötyä, hyväksikäyttäviä, empatiakyvyttömiä, keskustellaan vain heidän asioistaan ja heistä, lyhytnäköisiä, jännitystä hakevia, tylsyyttä karttavia, muiden ihmisten tunteilla tai asioilla ei ole mitään merkitystä, kokevat olevansa parempia kuin muut, vaikea päihdeongelma, ristiriitaisia sanoiltaan ja käytökseltään, tylyjä, kostonhimoisia, varastavat, valehtelevat, manipuloivat, vastavuoroisuuden puute, pitävät ainoastaan kaltaisistaan tai ihmisistä, jotka ovat harmittomia (lue: eivät tuo esiin omia tarpeita, esim. vastavuoroisuus, suhteessa asosiaaliseen hlöön tai anna kritiikkiä) heille ja he kokevat heistä olevan heille hyötyä, pinnallisia eri tavoilla, yhteys omaan sisimpään puuttuu, seksissäkin itsekkäitä, loismaisia, eivät kadu tai pode huonoa omaatuntoa, vastuuttomia itsestään ja siitä, mitä he muille aiheuttavat, opportunisteja.    

Renttuja, ylimielisiä, rahanahneita, kateellisia, halveksuvat ihmisiä.

Loppujenlopuksi ressukoita, joilla taustallaan syviä varhaisen kiintymyssuhteen traumoja.

En tiedä mutta luottamus se mikä ensimmäiseksi tulee mieleen.

Epäsosiaalisuus on valinta. Kaikki eivät siedä ympärillään jatkuvaa pälpätystä, pauketta ja ininää.

Aivan eri asia, jos puhutaan epäsosiaalisesta ihmisestä tai sitten epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. 

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ei tarkoita, että "vierastaisi" toisia ihmisiä.

Tunnen kaksi jälkimmäisen diagnoosin saanutta.

Vierailija kirjoitti:

"Moni on kirjoittanut, että kannattaisi pysyä erossa epäsosiaalisista persoonallisuuksista. Minä menin ja ihastuin tällä diagnoosilla varustettuun ihmiseen. Hän on erikoinen, kyllä. Hän on kertonut minulle melko raflaavasta menneisyydestään ja siitä, kuinka hän suhtautuu muihin ihmisiin, asioihin ja tapahtumiin, eikä se ole kaunista. Hän on ilmaissut minulle avoimesti, mitä on ajatellut minustakin, kun on ollut huono päivä. Mutta koskaan se ei ole näkynyt tekoina tai ikävänä käytöksenä minua kohtaan. Päinvastoin, minun on ollut valtavan hyvä olla hänen seurassaan. Pidän hänen erikoisuuksistaan. Hänkin ilmeisesti pitää minusta, on ainakin esittänyt asian niin.

En ehkä niinkään toivo saavani kuulla epäsosiaalisen persoonallisuuden kanssa näppinsä polttaneiden kauhutarinoita, koska ne ovat jo tuttuja minulle. Tahtoisin kuulla, onko kukaan onnistunut luomaan toimivaa ihmissuhdetta tällaisen henkilön kanssa? Olisi myös mukavaa, jos joku kyseisen persoonallisuushäiriön omaava voisi kertoa oman näkemyksensä: Onko sinusta parisuhteeseen? Onko toisen ihmisen seurasta nauttiminen sinulle mahdollista, ja kykenetkö yhtään ottamaan toista huomioon ajatuksella, että hänenkin olisi hyvä olla sinun kanssasi? Olen tekemässä suuria päätöksiä, ja kaikki vaikuttaa vähän liiankin hyvältä. On vaikeaa pitää maltti mielessä, kun toinen tuntuu oikealta kaikin tavoin."

Terveisin Sirpa? 

Ei vaan Touko

Vierailija kirjoitti:

Aivan eri asia, jos puhutaan epäsosiaalisesta ihmisestä tai sitten epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. 

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ei tarkoita, että "vierastaisi" toisia ihmisiä.

Tunnen kaksi jälkimmäisen diagnoosin saanutta.

häiriökaan ei ole häiriö, jos se ei häiritse ketään

Vierailija kirjoitti:

F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus

Ominaista on piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Käyttäytymisen ja vallitsevien sosiaalisten normien välillä on karkea epäsuhta. Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät helposti muuta tällaista käyttäytymistä. Turhautumisen sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys. Henkilöllä on taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin käytöstä, joka johtaa hänet selkkaukseen yhteiskunnan kanssa.

Tunnen kymmeniä tällaisia henkilöitä! Saako tästä jonkun palkinnon?

t. hoitsu

Eiköhän suurimmalla osalla ihmisistä ole jotain noita lueteltuja piirteitä ilman mitään diagnooseja. Kuulostaa ihan höpöhöpöjutuilta.

Minulla on epävakaa pers.häiriö ja kasa muita diagnooseja sen kaveriksi koskien ahdistusta jne. traumoja.

Olen kuitenkin alkanut miettimään, olisinko myös epäsosiaalinen, häiriöön asti.

Viime vuosina (olen nyt kolmekymppinen) olen alkanut eristäytymään muista ihmisistä ja vaikeus luottaa muihin on vaan korostunut entisestään, aikalailla syyttä. Muut ihmiset esim. kaupassa ärsyttävät minua ja istuessani vaikkapa bussissa tarkkailen vaivihkaa muiden tekemisiä tai olemista: tuo on pukeutunut rumasti, miksi tuo kanttura huutaa puhelimeen, luuleeko tuo yksi oikeasti olevansa hyvännäköinen jne. Mitään en sano ääneen, mutta jatkuvasti arvostelen muita mielessäni. Pystyn kehittämään jokaisesta näkemästäni ihmisestä jonkinlaisen osuvan loukkauksen salamannopeasti.

Olen ollut koko aikuisikäni työtön mielenterveyssyistä, ja saadessani minimieläkkeen, tajusin että tuloni eivät tule tästä nousemaan, joten lakkasin maksamasta muut kuin aivan pakolliset laskut. Otin tarkasti selvää, mitä minkäkin laskun maksamatta jättämisestä seuraa, ja sillä perusteella valikoin. Ulosotto on katsonut minut varattomaksi, joten en maksa sinnepäin euroakaan. Eli rahaa säästyy selkeästi. Säästän myös sillä, etten maksa junalippuja, otan vaan sakot ja eikun ulosottoon muiden laskujen jatkeeksi. :)

Olin nuorempana todella herkkä kaikelle ja halusin kovasti kavereita, joten yritin olla mieliksi muille. Kuuntelin tuntikausia suruja, annoin rahaa, unohdin itseni. Lopulta romahdin- ja jäin yksin. Kun tuosta nousin lopulta, vuosien kuluttua, vannoin etten anna enää kenenkään saada minua romahtamaan. "Minä tulen jatkossa aina ensin". Tämän mukaan olen sitten elänyt: en lahjoita enää kellekään euroakaan, en päästä elämääni epäkiinnostavia ihmisiä/vietä aikaa heidän kanssaan, en anna huomiota rasittaville tapauksille. Priorisoin itseni ja oman aikani (vaikka minulla on sitä loputtomasti) kaiken edelle. Minulle ei tuota mitään ongelmia perua suunnitelmia viime tipassa, jos siltä vaan tuntuu.

Joskus teeskentelen tyhmää, jotta pääsisin vähemmällä. Joskus tylsyydestä kiinnostun uudesta ihmisestä ja innostun, mutta pian huomaan ettei hänessä ole mitään, mitä jaksaisin katsella sen pidempään. Nuorempana olin väkivaltainen silloista kumppaniani kohtaan, kunnes sain lääkityksen. Näille oudoille raivareille ei koskaan löytynyt selitystä, mutta tässä nyt pohdin että olisivatko nekin liittyneet tuohon epäsosiaalisuuteen...hmm.

Itselläni on kyseinen diagnoosi. Pystyn parisuhteisiin, mutta niiden kesto on vähän niin ja näin. Tylsistyn nopeasti ihmisiin ja haen jatkuvasti uusia kokemuksia. Useasti olen kuullut vaikuttavani liian hyvältä ollakseni totta ja se pitää jossain määrin paikkansa. Osaan tulkita ihmisten tunteita ja sitä mistä ne johtuvat hyvin. Parisuhde tulee olemaan vuoristorataa, jos siihen lähdet. Osaan tehdä vaikutuksen. Pitäisit minusta, olen karismaattinen ja juuri sopivan menestynyt, jotta haluaisit esitellä minut perheellesi. Uskon että pystyn luomaan jonkinnäköisiä sidoksia ihmisiin ja tiedostan käytökseni seuraukset, sekä sen onko käytös oikein vai väärin. Tykkään näyttää ihmisille mitä he voisivat olla ja sen mitä he todella ovat. Ei se persoonallisuushäiriö määrittele ihmistä täysin. Itsekkin olen erittäin luova ihminen, vaikkei moni sitä uskoisikaan. 

Avarsin tässä vähän ajatusmaailmaani, veikkaan että miehelläsi on joitakin samoja piirteitä ajatusmallissaan. Itse en ole koskaan naisiin kohdistanut väkivaltaa, mutta vinkkinä voin sanoa että jos se alkaa, hankkiudu eroon äläkä kuuntele selityksiä. 

Ekstrovertti antisosiaalinen on vähän sama kuin narsismin ja psykopatian välimuoto. Et voi tietää tai tunnistaa koska sosiaalinen, pidetty ja mistä tahansa yhteiskuntaluokasta. Ei ajattele kuitenkaan normaalisti ja on poikkeava esim sairauteen asti pervo tai juuri sadistinen pimeä tyyppi. Taustalla joku häiriö tai aivovamma tms. Introvertti antisosiaalinen tuskin yhtä vaarallinen saati kunnostautunut yhteiskunnallisesti. Tavallinen narsisti usein vaihtaa maisemaa kun kaikki hyöty imeytyy tai seinä tulee vastaan. Antisosiaalinen ekstrovertti on mielestäni vaarallisin.