Millainen on epäsosiaalinen persoonallisuus?

töissä sietää ihmisiä vain koska on pakko käydä töissä (mielummin siis olisi kotona eikä töissä). Ei halua vastata ihmisten puheluihin, valehtelee usein jotakin ettei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä ts. tavata ketään. On tuskallista lähteä kotoa "ihmisten ilmoille" ja tavata ihmisiä, tapaaminen pitää olla tiedossa monia päiviä aikaisemmin/ mielummin viikkoja aikaisemmin, tosin sinä aikana keksii jo jonkun valeen, että peruu tapaamisen. Asioiden hoitaminen virastoissa ym. on todella ahdistavaa ja hoitaakin kaikki mitä vaan voi netin kautta. Tässä siis jotakin lievemmässä muodossaan.

voi aivan hyvin olla henkilö, joka liikuskelee paljonkin ihmisten ilmoilla, mutta tuon taivaallista välitää säännöistä. Hän ei pidä lupauksiaan, valehtelee, toiset ovat vain hänen tarpeitaan varten, haluaa puhua vain itsestään ja omista asioistaan.

persoonallisuushäiriöistä..ap

ne saattavat mennä sekaisin. Sosiaalinen on ihminen, joka viihtyy toisten ihmisten seurassa. Sosiaalisesti taitava on ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot. Sosiaalinenkin ihminen eli sellainen joka viihtyy ihmisten parissa, voi omata huonot sosiaaliset taidot. Yleensähän ihmiset ymmärtävät sanan sosiaalinen sillä tavalla, että kyseessä on taitava sosiaalisten tilanteiden ihminen. Se ei siis pidä paikkaansa vaan sosiaalisuus viittaa siihen miten hyvin viihtyy muiden parissa.

Voisi ajatella 2sen olevan oikeassa, tällä diagnoosilla tarkoitetaan kai 3. Kuvaamaa tilannetta, rikollista ja agressiivista luonnehäiriötä. 2.

Voisi ajatella 2sen olevan oikeassa, tällä diagnoosilla tarkoitetaan kai 3. Kuvaamaa tilannetta, rikollista ja agressiivista luonnehäiriötä. 2.

siis kakkosen kuvaamassa tilanteessa olisi ennemmin kyseessä eristäytyvä tai estynyt persoonallisuushäiriö, siis epäsosiaalisen pers. Diagnoosin omaavaan suhtautuisin suurella varauksella.

F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus



Ominaista on piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Käyttäytymisen ja vallitsevien sosiaalisten normien välillä on karkea epäsuhta. Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät helposti muuta tällaista käyttäytymistä. Turhautumisen sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys. Henkilöllä on taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin käytöstä, joka johtaa hänet selkkaukseen yhteiskunnan kanssa.

persoonallisuushäiriön pahin muoto on täydellinen tunteettomuus eli psykopatia. Psykopaatti kykenee äärimmäiseen julmuuteen koska ei tunne mitään.



Epäsosiaalinen henkilö sen sijaan on ihminen, joka viihtyy parhaiten yksin tai läheisempien seurassa ja kokee muiden ihmisten seuran voimia vieväksi. Sosiaalinen ihminen taas saa muista ihmisistä voimaa ja kokee elävänsä silloin, kun on seuraa.

sekaisin..sosiaalinen on henkilö, joka osaa ottaa muut ihmiset huomioon. Osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. On yhteiskuntakelpoinen. Sopeutuu yhteisöön. Sosiaalinen ihminen voi siis viihtyä itsekseen kaipaamatta hovia ympärilleen.

Jotenkin aina ankea, kiinnostuu puhumaan vain omista mielenkiinnon kohteistaan. Välttelee kontaktia kaikin keinoin, mm. halaaminen ei onnistuisi ikinä. Käyttää toista sukupuolta lähinnä seksiin, ei ole kiinnostunut läheisyydestä. Viihtyy yksin.

Epäsosiaalinen persoonallisuus, jota itse edustan niin voin vastata omalta osaltani; en välitä muista ihmisistä enkä kadu tekemiäni asioita vaikka olisin satuttanut jotakin toista vaan koen tekemäni asiat oikeutetuiksi, valehtelen, olen impulsiivinen, en halua tutustua ihmisiin koska mielestäni ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä omaa etuaan tavoittelevia p.....a.

Nuorempana noin 15 vuotiaana kävin hyvin helposti toisten kimppuun ja suutuin pienestäkin asiasta. Joskaan en enää niin paljoa. Rumaa tekstiä, mutta harvempi ihminen huomaa ajatuksiani päältä päin. Ulkoisesti vaikutan ujolle ja mukavalle ihmiselle. Sisältä ajatusmaailmani on kuitenkin täysin mustavalkoinen.

ja edelliseen lisättynä, arki: käyn töissä, v....aa käydä kaupassa jos siellä paljon ihmisiä (ällöttää), vastaan puhelimeen ellen ajattele soittajan olevan täysi pers....... Normi arki toiminnoiltaan siis.

Minkä diagnoosin minä saan kun olen omissa oloissani perheen kesken viihtyvä joka kaipaa perheen ulkopuolisten henkilöiden kanssa kontaktia max 2 kertaa vuodessa? Käyn toki hoitamassa asiani ihmisten ilmoilla. Minkäänlaiset juorukerhot tai ompeluseurat eivät kiinnosta.

En koe olevani ujo vaikken edes halua olla huomion keskipisteessä.

Epäsosiaalinen ihminen suhtautuu vieraisiin ihmisiin epäilevän vihamielisesti. Tuijottaa heitä tutkivan halveksivasti ja kokee muut ihmiset enemminkin jonkinlaisena uhkana itselleen tai kilpailijoina kuin mitä piristävinä lähimmäisinä. Yhteydenotot muihin ovat väkinäisiä, itsekorosteisia ja luotaantyöntäviä.

Tuttavilleen, jotka hän hyväksyny ja joista ei koe olevan vaaraa itselleen, hän voi olla avoin, ystävällinen ja avulias. Mutta se edellyttää heitä tietyllä tavalla matelevaa käytöstä sekä sitä että eivät haasta häntä missään asiassa tai tekemisessä.

 Epäsosiaalinen ihminen on koko ajan jonkinlaisessa kilpailuasetelmassa muita vastaan, pyrkii pätemään muiden edessä ja se tekee hänestä varautuneen sekä kärkkään. Hyvin monesti hän purkaa näitä paineita myös kirjoittamalla tyylillä, joka paljastaa hänen luonteensa.

tämä menee metsään

Noin karkeasti ottaen:

Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö = epäempaattisuus, säännöistä piittaamattomuus, julmuus, psykopaattisuus, usein rikollisuutta jne. (ei voi suositella, että tämän kanssa yrittäisi elää normaalia elämää)

Estynyt persoonallisuushäiriö = ujo, huono itsetunto, pelkää sosiaalisia tilanteita vaikka sinänsä nauttii niistä ja kaipaa niitä. Tarvitsee kanssaihmisiltä tukea ja ystävällistä kohtelua, sekä ymmärtäväisyyttä ujoutta kohtaan.

Eristäytynyt persoonallisuushäiriö = ei kaipaa sosiaalisia suhteita tai kaipaa niitä hyvin vähän. Erakkomainen. Häiriintyy muiden seurasta. Joskus saattaa olla outoja kiinnostuksenkohteita tai mieltymyksiä.

Nämä kolme häiriötä ymmärretään psykologiassa ja psykiatriassa varsin erilaisiksi sekä syiltään että "dynamiikaltaan" (DSM-luokituksessa ne ovat kaikki eri persoonallisuushäiriö"klustereissa").

Heh, nro 14:n viestistä opin että minullakin sitten on persoonallisuushäiriö. Tuollainen eristäytynyt persoonallisuushäiriö. Itse en ole sitä ikinä häiriöksi kokenut enkä halua siihen "apua". Olen tyytyväinen cityerakkona nimittäin. Kukaan muukaan ei kärsi minun erakkoelämästäni, koska kuitenkin elätän itseni työllä, pystyn sen verran olemaan sosiaalinen kuin nörtintyöni vaatii.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 13:55"]

Heh, nro 14:n viestistä opin että minullakin sitten on persoonallisuushäiriö. Tuollainen eristäytynyt persoonallisuushäiriö. Itse en ole sitä ikinä häiriöksi kokenut enkä halua siihen "apua". Olen tyytyväinen cityerakkona nimittäin. Kukaan muukaan ei kärsi minun erakkoelämästäni, koska kuitenkin elätän itseni työllä, pystyn sen verran olemaan sosiaalinen kuin nörtintyöni vaatii.

[/quote]

Hei, tuskin täyttäisit kliinisiä kriteerejä :) Mä listasin vain hyvin yleisellä tasolla mitä nuo persoonallisuushäiriöt suunnilleen pitävät sisällään, varsinainen eristäytyvä/skitsoidi persoonallisuus on paljon äärimmäisempi kuin mitä tuosta kuvauksesta käy ilmi ja siihen kuuluu myös usein epäluuloisuutta muita kohtaan.

Meillä kaikilla on varmasti piirteitä jostain mt-ongelmasta, ja sitäpaitsi mistä tahansa käyttäytymisestähän tulee ongelma/häiriö/sairaus vasta jos siitä on kärsimystä itselle tai muille.

Meillä mutsi valehtelee, varastaa, haukkuu muita, muissa aina vika, haluaa olla yksin, peruu tapaamiset tekosyin, vähättelee, ei tunne katumusta, ei moraalia, ei usko lakia tai sääntäjä, pönkittää omaa egoaan polkemalla muut maahan, ei tunne empatiaa, yrittää aina hyötyä kaikesta ja kaikista.

En eläisi päivääkään ihmisen kanssa jolla tämä ko. diagnoosi on takataskussa. Run and fast!

Tässä on syynin alla itsellänikin tämä otsikon aihe. Inhoan kutakuinkin koko ihmiskuntaa, enkä mielelläni halua olla "ylimääräisten" kanssa missään tekemisissä. Testien mukaan olen älykkyydeltäni neron luokkaa, vapaa-ajallani harrastan lukemista ainakin muutamalla eri kielellä, ratkon matemaattisia ongelmia, yritän pitää aivojani vireillä. Olen ärsyttävyyksiin asti pedantti, mitä tulee omiin ja muiden virheisiin; makuni taiteen suhteen on lähinnä häiriintynyt, huumoriosastolla iskee sysimustuus, sarkasmi ja absurdius. Toisinaan harrastan valehtelua; lupaudun esimerkiksi töihin asiantuntijana, vaikka minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota hyvään työnjälkeen, puhumattakaan velvollisuudentunnosta työnantajaa kohtaan. Usein saatan haastattelussa vannoa tunnollisuuden nimeen, kun jo parin päivän jälkeen sanon itseni irti. Yhdentekevää, perin yhdentekevää.

Kuulin jo ala-asteikäisenä olevani taitava manipuloimaan muita. Lisäksi olin melkoisen väkivaltainen ja harjoitin lievää vandalismia naapurustossani. Rankaisemisen pelossa koin parhaaksi jäädä vielä nimettömäksi virkavallalle.

Huvittavaa kuitenkin on se, että tunnen aikamoisen liudan ihmisiä, jotka pitävät minua oikein hyvänä ja mukavana ihmisenä; toisin sanoen, olen aikuisiällä oppinut kanavoimaan aggressiivisuuttani ja muita luotaantyöntäviä puoliani sen verran kyvykkäästi, ettei isoimmalla osalla hyvänpäiväntutuistani ole minkäänlaista käsitystä pahansuovista ja itsekkäistä mielenliikkeistäni. Olen siis onnistunut olemaan ihan hyvä tyyppi, ja mitä vähemmän olen ihmisten kanssa ylipäänsä tekemisissä, sitä helpompaa se on jatkossakin.