Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen ei olisi ollenkaan (ypö)yksin!?
29.10.2009 |
Meillä on 7,5 vuotias ekaluokkalainen tyttö, tosi reipas ja sosiaalinen, eikä esim juuri koskaan pelkää uusia tilanteita. Mutta hänen "akilleen kantapäänsä" on yksin olo. Ei ole ollut tarvetta aikaisemmin alkaa harjoittelemaan yksin oloa, olen ollut kotona pienemmän kanssa puolitoista vuotta. Ensi vuoden alussa olisi mentävä töihin ja siksi ois ajankohtasta (viimeistään:)) vähän kerrassaan totuttaa häntä olemaan yksin lyhyitä aikoja.
Nyt olen aika neuvoton tässä asiassa, koska tyttö on tietyllä tavalla tosi herkkä. Nyt on jo vähän aikaa ollut kausi, jolloin hän on vähän väliä varmistellut ja tarkistellut, missä äiti on ja onko paikalla. Esim. yläkerrassa ollessaan jos on hiljaista alakerrassa, niin tullut tarkistamaan että onhan äiti paikalla. Tai jos käväisen ulkona ja ilmoitan sen hänelle että käyn ja tulen pian takaisin, hän saattaa silti hetken päästä olla ulko-ovella huhuilemassa että missä viivyt, tuutko? IKINÄ en ole hävinnyt minnekään eikä hänellä ole hylkäys/yksinjäämis kokemuksia taustalla. Onkohan tuo ohimenevää..? Itseä oikein ihmetyttää, mitä hän pelkää...
Eilen harjotuksen vuoksi sovittiin, että käyn pikkusiskon kanssa n. parinsadan metrin päässä kotoa postilaatikolla (asumme maalla) ja hän syö loppuun ja tekee läksyjä sen aikaa. Emme päässeet edes laatikolle, kun tyttö juoksee "hädissään" perään vaatteet heitettynä mitenkuten päälle. Kun kysyin miksi et ollut kotona odottamassa, hän sanoi tehneensä jo läksyt ja halunneensa tulla ulos. Eli ei "tunnusta" että joku häntä vissiin alkoi ahdistaa/pelottaa yksin olossa että piti tulla meidän luo.
Lapset on niin eri luonteisia, että tässä on vissiin turha kysellä, minkä ikäisenä kenenkin lapsi on ollut kuinka kauan yksin ja vertailla niitä...
MUTTA miten ihmeessä mun kannattaa toimia tässä??? En tietenkään oleta että tuon ikäinen olisi pitkiä aikoja yksin eikä se ole tarkoituskaan, mutta kyllä jo pian pakkokin sanelee, että vähän aikaa pitäisi osata olla... Miten rohkaista ja kannustaa lasta olemaan yksin?
"Hassua" tässä on se, että tyttö kuten sanoin on tosi reipas. Hän ongelmitta esim kävelee pimeässä yksin kilometrin matkan koulutaksille, kävelee kaverin luo yksin ja jää yksin vieraampaankin paikkaan leikkimään...
Onko muilla ollut vääntöä saman asian kanssa?
Kommentit (6)
Niinhän tuo varmaan on, että vähän kerrassaan on aloitettava... Ensin lyhyt aika ja sitä vähän lisäten sitten. Tuo tv:n katselu on tosi hyvä ajatus, ei lapsi ehdi miettimään yksinoloaan kun keskittyy muuhun :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekaluokkalainen, alkuvuonna 8-v täyttävä poika halua olla yksin kotona. Pikkuveljensä kanssa voi olla puolisen tuntia ja se sujuu hyvin telkkaria katsellen. Yksin ei kyllä halua jäädä edes pieneksi hetkeksi, toki joku 5 min onnistuu.
Minulla sikäli hyvä tilanne, että teen töitä kotona eikä pakkoa yksin olemiseen ole. En siis osaa juurikaan auttaa. Totean vain, että ihan normaalia tytöltäsi tunte noin :) Ja kyllähäs sen tietty jo tiesitkin. Telkkari avuksi! Ja tsemppiä!
Saahan lapsesi sinut tai isänsä puhelimella kiinni, jos on tarvis?
Olin töissä kun tyttö alotti ensimmäisen luokan, joutu lähtemään aamulla yksistään sekä tulemaan kotio, jossa ei ollut ketään.Aamut meni ihan niin että soitteli mulle koko ajan töihin, mutta selvisi kuitenkin hyvin kouluun.Iltapäivisin oli mennyt vessaan lukkojen taakse kännykän ja kotiläksyjen kanssa ja oli siellä niin kauan kunnes tulin kotio(maksimissaan n.tunnin).
Töissä oli käytävä,naapuriin olisi voinut mennä (siellä hänen ikäinen tyttö), muttei halunnut.Pikku hiljaa alko sitten voittamaan pelkoaan (en tiedä mistä johtui)ja oli muuallakin asunnossa yksin ollessaan.
Ei kai siinä auta kun aika?
Poika nyt ekalla, eikä meinaa millään uskaltaa olla yksistään..pikku hetkillä ollaan nyt aloiteltu, katselee tv:tä, pelaa peliä tms sen aikaa kun olen poissa.
ja menee ajan kanssa ohi. Kärsivällisyyttä vain asian kanssa, älä suutu äläkä pakota.
Saahan lapsesi sinut tai isänsä puhelimella kiinni, jos on tarvis?
Tarkoitus olisi nyt piakkoin ostaa "kotikännykkä" tytölle, jotta saisi vanhemmat langan päähän heti jos haluaa. Ja me lapsen...
Höh... Kaipa tässä itsekin käy jotain tunnemyrskyä läpi, kun lapsi kasvaa ja täytyisi vähän hellittää huolehtimista ja antaa itsenäistyä (ihan vähän). :)
Vaikka alkuun huolehdin aivan samalla lailla kuin sinä, koska lapsi ei halunnut olla yksin.
Minä teen lyhyttä työpäivää ja pystyn olemaan samaan aikaan kotona kuin ekaluokkalaiseni. Mutta aloin tekemään sitä, että sanoin lapselle, että hän joutuu olemaan 15 minuttia yksin ennenkuin minä tulen. Ja hän saa katsoa telkkaria silloin. Ja sitten pikkuhiljaa olen venyttänyt aikaa ja lapsi osaa olla tarvittaessa yksin.
Tuo telkkari on meillä se kaiken a ja o. Meillä ei muuten sitä katsota, mutta kun on yksin, saa katsoa. Se voittaa yksinäisyyden pelon.