Mä en TAJUA miten jaksatte tota ruokavouhotusta

rupeaa oikeasti himoitsemaan sitä terveellistä ruokaa ja puistaattaa ajatus että pitäisi elää jollain ranskalaislla. Ajatus vaikka pizzalle menosta ei enää houkuttele ollenkaan samalla lailla kuin ennen. Joskus sitä sitten silti menee pizzalle kavereiden kanssa tms. ja pizza on tosi hyvää. Mutta siitä voikin sitten nauttia hyvällä omallatunnolla, eikä silti tule sellainen olo että jään nyt jostain paitsi kun en voi vetää tätä päivät pääksytysten.

Olen kokiksi valmistunut mutta nyt työttömänä alkanut tajuamaan että aina ei tarvitse pingottaa. Pääpiirteet ovat lapsellani jo kunnossa; katson että aamupalalla on aina jotain tuoretta, lounas onkin sitten tarhan oman keittiön kasvispainotteisia herkkuja. Päivällinen voi olla puolivalmiste/einespainotteinen, kunhan siinäkin on lisänä jotain tuoretta (ja ruokajuomana aina maito). Iltapalan olen alkanut jättämään lapselta väliin, nukkuu yöt muutenkin putkeen eli tulee vain turhia kaloreita (ja hedelmät piristävät iltaa vasten, annan ne sitten aamulla).



Tässä kun elämää kokee enemmän ja enemmän, alkaa todellakin tajuta olennaisen ja kaikki muu onkin "hälläväliä"-osastoa (itselläni siis, muista en tiedä). :) En jaksa enää kauhistella kun Kiasma-Nooran äiti jäi kotiin vaikka Kiasma-Noora on päiväkodissa, en ole kiinnostunut myöskään muiden verotiedoista tai siitä mitä heidän lapsillaan on päällä.



Ps. Vinkki huonosti syövien lasten vanhemmille: antakaa kerran päivässä yksi ns. lasten vitamiinipilleri (Sanasolin versio on rakenteeltaan kuin hedelmäkarkkia, MultitabsMini on kivaa pureskeltavaa myöskin) muksuillenne.

räväkästi muutos. Ota vaikka ekaksi tavoitteeksi että joka aamu (tai välipalaksi, lounaaksi) syöt yhden hedelmän, vaikkei niin kovasti huvittaisikaan. Sunnuntai-aamuna teet jonkun ihanan hedelmäsmoothien josta lapsetkin tykkää. Ota joku ruoka-aika ja lisää siihen terveellinen aines tai poista joku tosi huono. Ja sitten ota viikkoja aikaa tottua muutokseen. Joku puolen päivän kertaelämänmuutos on kyllä aika säälittävä viritelmä :D. Pikkuhiljaa.

Meillä kokkauksesta huolehtii mies. Myös nyt kun olen äitiyslomalla niin mies tekee ruuan töistä tultuaan. Minä sitten päivisin lämmitän jäämiä tai teen itselleni salaatin / lämmitän eineskeiton.



Mutta meillä siis joka päivä tehdään ruokaa. Ja olipa todellinen herätys huomata, miten paljon siihen menee aikaa. Mies on nyt reissussa ja eilen en kertakaikkiaan jaksanut tehdä ruokaa vaikka aineksia on kaappi täynnä. Hain pojalle kaupasta perunoita & makkarakastiketta mikroruokana ja itselleni lämmitin viimeisen jämän tonnikalapastaa sunnuntailta.



Ja kas, aikaa ei mennyt kuin 3 minuuttia! Että onhan siinä eineksessä puolensa. Pakko kuitenkin sanoa, että jos pelkillä eineksillä elää niin ruokalasku nousee aika lailla -ainakin me ollaan huomattu. Lisäksi eineksinä ei maistu kun tietyt ruuat (lihapullat, makkarat, jauheliha) muista tulee eineksinä ihan karseen makuisia.



Meidän poika ei siis ole eineksillä kasvanut, mutta ei se silti kasviksia kovin sujuvasti syö. Kurkkua ja porkkanaa raakana, vesimelonia ja muita hedelmiä raakana -taitavasti sekoitettuna myös ruuassa saattaa jotain mennä.



En ole kuitenkaan ottanut mitää stressiä kun kuitenkin jotain syö. Olen ajatellut, että kasvis kerrallaan... ja annettakoon nyt anteeksi, jos 3-vuotias ei paprikaa syö (itse aloin syödä paprikaa päälle 20 vuotiaana kun "luulin" että se on pahaa...).



Tärkeintähän on se, että ruokavalio ei ole pelkkää vaaleaa leipää ja eineslihaa (nakit, jauhelihapihvit, lihapullat). Se on melkoisen lihottava ruokavalio sitten pidemmän päälle. Pienet lapsethan ei lihokaan niin helposti kun kasvavat, mutta odotas kun ovat 16-17 vuotiaita ja tottuneet syömään vain moskaa niin hups, johan alkaa akne loistaa ja kilot kertyä!

Siis mitä tarkoittaa, että lapset ei halua ja suostu ?? Totta toki olemme monet kerrat keskustelleet, että ruoka ei ole mieluista ja voi jos niille mä en halua jutuille olis antanut periksi ruokavalio olis varmaan mainitun laista.



Minulle on aivan outo juttu tuo en siis käsitä joko meillä on helkatin kiltit lapset tai sitten olemme tosi pitkä pinnaisia. Lapset ovat vain oppineet, että vänkkääminen ei meillä auta.



Täytyy olla vaan kiitollinen näistä meidän kilteistä lapsista seuraavan kerran kun yrittävät mä en halua ja tykkää linjaa.

Ei siinä kauan mene kun paistaa jauhelihan ja keittää seuraksi täysjyvämakaroneja ja sekoittaa.

joka tosin monesti on jauheliha / broileri tms. pohjaista. Tai nakkeja sisältävää.

Yritän jonkun kasvislisukkeen aina tehdä myös.

Mutta en jaksa MONTA kertaa päivässä laittaa ruokaa, tyyliin

- aamupuuro (kunnon äitihän ei käytä pikahiutaleita tai tee mikrossa). No puuroa ei kukaan söisi edes. Hyvä jos lapset syö MITÄÄN aamulla.

- lounas alusta alkaen

- välipala valmiiksi (kuorit hedelmät ja väsäät voileivät, jotia kukaan ei syö. Ja hei - koululaiset osais tehdä itse jos eivät olisi niin laiskoja).

- sitten päivällinen

- iltapala kuten välipala. Tai kunnon äiti kai paistaisi vielä jonkun sienipiiraan tähänkin.

Menisi kaikki aika ruoanlaittoon.

No, jotkut käyttää aikansa ruoan laittoon, meillä taas esim. siivoaminen, sisustaminen, pihan hoito ja pyykkihuolto vie aikaa.

Lisäksi mulla on yksi luottamustoimi yhdistyksessä jonka paperityöt vie paljon aikaa. Ei vaan ole aikaa mihinkään täydellisen ruoanlaittoon.

Ehkä muut sitten on niitä, jotka pitää samoja vaatteita monta päivää, vaihtaa pyyhkeet ja lakanat kerran kuussa, ei sisuta kotiaan jne. ..?

ap

Siis mitä tarkoittaa, että lapset ei halua ja suostu ?? Totta toki olemme monet kerrat keskustelleet, että ruoka ei ole mieluista ja voi jos niille mä en halua jutuille olis antanut periksi ruokavalio olis varmaan mainitun laista. Minulle on aivan outo juttu tuo en siis käsitä joko meillä on helkatin kiltit lapset tai sitten olemme tosi pitkä pinnaisia. Lapset ovat vain oppineet, että vänkkääminen ei meillä auta. Täytyy olla vaan kiitollinen näistä meidän kilteistä lapsista seuraavan kerran kun yrittävät mä en halua ja tykkää linjaa.

Miten sitä oikeen päädytäänkään tuohon tilanteeseen että lapset ei suostu syömään muuta kuin eineksiä tyyliin kaupan hampurilaisia. Meneekö se niin että äiti tekee kunnon ruokaa ja lapsi sanoo yäk ja äiti kaivaa esiin lihapiirakan? Jos meillä lapsi sanoo yök pahaa, minä sanon että jaa sinä et tykkää, mutta tätä on nyt ruoaksi ja sellaistakin ruokaa voi ihan hyvin syödä mistä ei tykkää. Yleensä se ruoka siitä sitten kutenkin häipyy, koska muuta ei oo ei tuu.

Ei siinä kauan mene kun paistaa jauhelihan ja keittää seuraksi täysjyvämakaroneja ja sekoittaa.

joka tosin monesti on jauheliha / broileri tms. pohjaista. Tai nakkeja sisältävää.

Yritän jonkun kasvislisukkeen aina tehdä myös.

Mutta en jaksa MONTA kertaa päivässä laittaa ruokaa, tyyliin

- aamupuuro (kunnon äitihän ei käytä pikahiutaleita tai tee mikrossa). No puuroa ei kukaan söisi edes. Hyvä jos lapset syö MITÄÄN aamulla.

- lounas alusta alkaen

- välipala valmiiksi (kuorit hedelmät ja väsäät voileivät, jotia kukaan ei syö. Ja hei - koululaiset osais tehdä itse jos eivät olisi niin laiskoja).

- sitten päivällinen

- iltapala kuten välipala. Tai kunnon äiti kai paistaisi vielä jonkun sienipiiraan tähänkin.

Menisi kaikki aika ruoanlaittoon.

No, jotkut käyttää aikansa ruoan laittoon, meillä taas esim. siivoaminen, sisustaminen, pihan hoito ja pyykkihuolto vie aikaa.

Lisäksi mulla on yksi luottamustoimi yhdistyksessä jonka paperityöt vie paljon aikaa. Ei vaan ole aikaa mihinkään täydellisen ruoanlaittoon.

Ehkä muut sitten on niitä, jotka pitää samoja vaatteita monta päivää, vaihtaa pyyhkeet ja lakanat kerran kuussa, ei sisuta kotiaan jne. ..?

ap

ja meillä olaan viikot hoidossa/koulussa/töissä, joten eipä tuohon jää kuin koululaisten aamupalat(tekevät itse) ja päivällinen ja iltapala mitä joutuu väsäämään. Viikonloppuna aamiaiseksi on munakasta, uunissa paistetua patonkia/sämpylää tms ja kaakaota/kahvia ja leikkeleitä ja kasviksia. Puuroj syödään joskus. Iltapalat on samalla kaavalla; kaikkea kaapista pöytään, jokainen syö mieleisesnä, eli noiden leipien ym lisäksi jugurttia/rahkaa jne. Viikonloppuna tehdään kaksi lämmintä ruokaa/pvä, toinen kyllä voi olla edellisen päivän jämät.

Siis mitä tarkoittaa, että lapset ei halua ja suostu ?? Totta toki olemme monet kerrat keskustelleet, että ruoka ei ole mieluista ja voi jos niille mä en halua jutuille olis antanut periksi ruokavalio olis varmaan mainitun laista. Minulle on aivan outo juttu tuo en siis käsitä joko meillä on helkatin kiltit lapset tai sitten olemme tosi pitkä pinnaisia. Lapset ovat vain oppineet, että vänkkääminen ei meillä auta. Täytyy olla vaan kiitollinen näistä meidän kilteistä lapsista seuraavan kerran kun yrittävät mä en halua ja tykkää linjaa.

Miten sitä oikeen päädytäänkään tuohon tilanteeseen että lapset ei suostu syömään muuta kuin eineksiä tyyliin kaupan hampurilaisia. Meneekö se niin että äiti tekee kunnon ruokaa ja lapsi sanoo yäk ja äiti kaivaa esiin lihapiirakan? Jos meillä lapsi sanoo yök pahaa, minä sanon että jaa sinä et tykkää, mutta tätä on nyt ruoaksi ja sellaistakin ruokaa voi ihan hyvin syödä mistä ei tykkää. Yleensä se ruoka siitä sitten kutenkin häipyy, koska muuta ei oo ei tuu.

tosin ei isompien kanssa enää niin yksinkertaista.

Me vanhemmat ne ruoat kaupasta toki tuodaan kotiin. Mutta...

Jos ei ole mitään mieluista, niin ei ne lapset syö, paiskovat kaapin ovia ja valittavat ettei ole "mitään syötävää".

Tosin jos monta viikkoa menisi ettei yhtään einestä tms. olisi kaapissa - en tiedä.

Mutta mies hoitaa aika paljon ruokaostoksia myös, ja hän kyllä aina kantaa kaupasta limua, sipsiä, hodareita, hornetteja, olutta, karkkia, viiniä.....

Niin kauan kuin hän ei mitenkään tue mua ruokavalion terveellistämisessä (päinvastoin), ei se tule lasten kanssa onnistumaan.

Ja hän se hanakasti antaa vaikka jäätelöä iltapalaksi leikk-ikäiselle, jos en ehdi ensin kieltämään.

Mä en myöskään haluaisi, että ruoasta tulee joku valtataistelun väline. Niin siinä aina meinaa käydä, jos mättöruoka on jätetty ostamatta ja tarjoan jotain muuta. (Jos jaksan siis laittaa.)

Ei miehellekään sitä paitsi oikein maistu mikään terveellinen, salaatit jättää syömättä, illalla kaivaa piiloistaan karkkia ja juustosnackseja.

Tai tekee makkaravoileivän.

Ärsyttää vaan, miksei isot ihmiset voi itse ottaa kaapista kunnon ruokaa, kaikki pitäisi olla valmiiksi lautaselle tehty, jos haluaisi jotain terveellisempää tarjota, ja silti se ei monesti kelpaa - mä en vaan JAKSA tuommoista paapomista harrastaa.

ap

Ei tarvitse olla koko ajan kokkaamassa. Toinen ateria voi ihan hyvin olla einespohjainen, mutta ei epäterveellisimmästä päästä. Meillä puuroa tehdään ainakin mikrossakin, syödään Wetabixia (tutkitusti terveellisempää kuin useimmat murot) marjojen/banskun kera, mysliä ja välillä aamupalaksi ihan leipääkin (jopa vaalea, hui!) ja viiliä marjoilla tai jopa sokerijugurttia... Älä ap osta teille kotiin jatkuvasti ranskalaisia, sipsejä, limsaa ym. herkkuja. Mieti, onko vähän terveellisempiä einesvaihtoehtoja, joista lapsetkin tykkäävät?

(Jos jaksan siis laittaa.) Ei miehellekään sitä paitsi oikein maistu mikään terveellinen, salaatit jättää syömättä, illalla kaivaa piiloistaan karkkia ja juustosnackseja. Tai tekee makkaravoileivän.

Meillä ainakin on lapsella ollut 1,5 vuoden tauko neuvolassa. Kukaan ei hakkaa perheiden päähän tietoa mitä oikein kannattaisi syödä... Sitten se menee just tuommoiseen että syödään naksuja. Itse olen yrittänyt pitää homman kuosissa, eli herkkuja EI SYÖDÄ koko ajan.

Voi miten tämä voi olla näin vaikeata aikuisille ihmisille!!

Täällä joku komppasi ap:tä ja totesi:

Iltapalan olen alkanut jättämään lapselta väliin, nukkuu yöt muutenkin putkeen eli tulee vain turhia kaloreita (ja hedelmät piristävät iltaa vasten, annan ne sitten aamulla.

Terveelliseen ruokavalioon lapsella kuuluu kyllä iltapala eikä kyse ole kasvavan lapsen kohdalla turhista kaloreista. Minä en ainakaan kuunaan ole havainnut hedelmissä moista ihmevaikutusta, että piristäisi niin, että syömistä pitäisi rajoittaa. Sääliksi käy lapsi, jonka pitää tyhjällä vatsalla mennä nukkumaan.

Meillä ainakin eskari-ikäinen syö iltapalalla hyvällä ruokahalulla vaikka on juuri reilut kaksi tuntia aikaisemmin syönyt lämpimän ruuan päivälliseksi. Hän on ruumiinrakenteeltaan hoikka eikä iltapala todellakaan lihota.

En ole mikään intomielinen terveysruokahifistelijä vaan ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Ruuanlaitossa oiotaan mutta silti on yritetty pitää huolta siitä, että ruoka-aikoja noudatetaan ja lautasella on aina myös jotakin kasvista. Herkkuja ei syödä jatkuvasti vaan esim. kyläillessä ja viikonloppuna karkkipäivänä. Muroiksi valitsen vain niitä, joissa sokeripitoisuus kohtuullinen. Maito ja vesi ovat meillä normiarkijuomia ja mehuja juodaan vain erityistilanteissa. (Limuja lapsi ei ole ikinä oppinut juomaan ja turhahan sitä on tuputtaa, jos toinen ei halua.)

Kyse on pienistä valinnoista eikä siihen omenan kuorimiseen oikeasti mene kuin minuutti ja puuro tulee mikrossa ihan itsekseen.(Ja kyllä, meillä käytetään välillä myös valmispuuroja.)

Esimerkiksi:

- paista pannulla kalafile ja sen jälkeen wokkaa siinä pussillinen pakastekasviksia.

- pane vuokaan pakastekasviksia ja pilkottuja nakkeja ja kaada päälle sekoitettuna 3 kananmunaa ja vajaa puoli litraa maitoa ja vielä juustoraastetta. Uunissa puolisen tuntia.

- paista jauhelihasta (johon on sekoitettu vain tilkka kermaa ja mausteet) pihvit ja tee paistamisen aikana iso salaatti.

- paista pannulla kanafileitä, pane joukkoon vaikka sipulia, parsakaalia ja kukkakaalia, hauduttele valmiiksi, mausta ja höystä vaikka ranskankermalla.

- pane höyrykattilaan hetkeksi porkkanan- ja lantunpaloja ja vaikka kananmunia. Ei haittaa, jos juurekset jää vähän raa'aksi!



On nopeata ja terveellistä. Karppaan itse, ja olen huomannut, että ruoanlaitto on nopeutunut aivan hirmuisesti, kun en enää juuri keittele perunoita (enkä myöskään riisiä ja pastaa).

tumma makarooni ja pesto, sinne sekaan jäävuorisalaattia, tomaattia, paprikaa, fetaa, oliiveja, höyrytettyä parsakaalta, ihan mitä vaan mieleen tulee ja kaapista löytyy. On meidän lapsen lempiruoka ja vihannes kuin vihannes menee alas siinä sivussa. Sillä aikaa kun makarooni kiehuu, silputaan vihannekset, koko prosessi vie noin vartin. Viimeksikin kakara popsi kolme lautesellista, parsakaaleineen päivineen.

tuntuu että tällä palstalla on vaan jotain ravitsemusterapeutteja ja köksänopettajia, jotka jaksaa aina kommentoida kaikkeen miten "puuro on muroja parempaa" ja "pizzankin voi tehdä itse" ja "lihaa vois itse metsästää" ja "valmispakastemarjat ei ole niin terveellisiä kun itse poimitut" tms. tms.

Miten teillä on AIKAA ja JAKSAMISTA koko ajan höösätä ja tehdä kaikkea itse.

Meillä on lapsille välillä ylivoimaisen vaikeeta jo melkein tehdä itse se kunnollinen voileipä, saati että pesisi/kuorisi hedelmän.

Jotenkin se on heistä helpompi vaan ottaa vaikka muroja.

Ja leikki-ikäiselle maistuu huonosti mikään.

Itse inhoan ruoanlaittoa.

Meillä käytetään paljon jauhelihaa, puolivalmistelihatuotteita (filepihvit yms.). Käytämme myös jonkin verran eineksiä, koululaiset tykkää VALMIShodareista ja kanahorneteista ja pakastepizzoista.

Enkä todella ehdi niitä heille vääntämään itse. + että ei ne ole kuulemma sama asia/saman makuisia.

Sipsejä ja karkkeja meillä on hyvin usein myös. Ja limua viikottain.

Olen ILOINEN jos saan leikki-ikäsien syömään EDES muroja iltapalaksi. Monesti vaan vaikka jäätelöä.

Kasvispuoli on yleensä salaatti (jota syö lähinnä vain minä) / porkkanaraaste / pakastevihannekset (joita lapset välillä vain närppii).

Leikk-ik. ei koskekaan mihinkään kasviksiin/hedelmiin/marjoihin.

enkä julkisesti julista mutta henk.koht. olen ajatellut että se "vaiva" mikä terveellisessä ruuassa on, korvautuu moninkertaisesti sillä että tietää sen olevan eräs helppo ja selkeä keino lasten ja aikuisten

hyvinvointiin.

hyvää ja kunnon ruokaa lapsesta saakka vaikka elämä 60 luvulla olikin vaatimatonta. Sieltä on perintönä tullut se että 99% tehdään ruoka itse ja se nautitaan joka päivä yhdessä. Jo kotoa muuttaneet lapsetkin tulevat 2-3 x kuukaudessa kotiin syömään kumppaneineen. Lapsia siis 4 ja matkoineen me vanhemmat teemme n 10h työpäiviä. Hyvin ehtii.



Meillä ei myöskään ole koskaan ollut ongelmia ruokien maistumisen kanssa, kaikkea on kokeiltu ja useimmat maut hyviksi todettu. Nyt tosin kuopus on koulussa kuullut kun toiset nirsoilee ja luulee että se on joku "juttu" mikä pitää tehdä. Ap saa kyllä syyttää ihan itseään jos iltapalaksi kelpaa vain jäätelö!! Kyllä meilläkin sitä syödään mutta vasta ruuan jälkeen, jos ei mene ruoka alas ei saa jälkkäriäkään.



Vaikka me olemme keskituloisia niin ei meillä ainakaan olisi varaa valmisruokiin tai hampurilaisaterioihin edes viikottain?? Ja miten paljosta te jäätte paitsi kun ette saa kunnon ruokaa, miten hieno elämys jää kokematta!!?? Oli sitten kotona tai matkoilla.

liian nopeasti jos ruoka ei maistu. Lapselle laitetaan suurin piirtein ruoka eteen ja sitten istutaan tuijottamaan meneekö se alas. Jos ja kun ei mene (tietenkään, onhan tämä tehokas valtatastelun väline), aloitetaan hössötys, maanittelu, uhkailu, kiristys, syöttäminen. Ja sitten kun uuvuttavan prosessin päätteeksi lapsi on saatu syötettyä, syödään itse. Ei näin. Ruoka eteen, syö tai ei, aikuinen syö omaa annostaan eikä lähde ollenkaan mihinkään keskusteluihin siitä voiko ruokaa syödä vai ei. Aikuinen voi, se on paras todiste siitä että ruoka on totta tosiaan on syömäkelpoista. Ruoasta ei tarvitse pitää. Jos antaa lapsen olla rauhassa hetken ruokansa kanssa, kyllä se siitä hyvin usein lopulta katoaa ja pyydetään jopa lisää sitä yök-ruokaa.

- aamupuuro. No minä kyläl usein teen aamulla puuroa kattilassa mutta ei siinä kyllä aikaa mene: laitan hiutaleet kylmään veteen ja hellan täysille. Kun alkaa kiehua, laitan levyn nollille ja annan hautua aikansa. Mutta ei puuro pakollista ole, on muitakin terveellisiä vaihtoehtoja pilvin pimein. Joskus teen munakokkelia. Usein en siis kokkaa kuitenkaan mitään mutta kaapeissa on vaan pääasiassa terveellisiä vaihtoehtoja.

- lounas. Meillä syödään lounaaksi edellisen päivän päivällisen tähteet. Ei siis ruuanlaitta tähän

- välipala. Meillä on tarjolla hedelmiä, jääkaapissa viiliä ja marjoja, leipää löytyy leipälaatikosta ja leivänpäällisiä sieltä jääkaapista. Kun muuta ei kaapeista löydy niin noitahan ne koululaiset syö, ja ottavat itse. Mä luulen että homman pointti on just tuo - meillä kaikki tietävät että meidän kaapeista nyt vaan ei mitään mättöä löydy. Joskus niitä saa erikoisherkkuna. SIksi syövät sitä mitä on.

Pienille pitää tietysti kuoria hedelmät/voidella leivät mutta ei kai tuohon aikaa juurikaan mene.

- päivällinen. Tässä kohtaa teen itse, ja sen verran yli että riittää kotonaoleville seur pv lounaaksi.

- iltapala. Menee välipalan tapaan.

Minä pidän tärkeänä noiden terveellisten ruokailutottumusten opettamista lapsille, en lihomisen vuoksi (ei ole taipumusta meidän perheessä) vaan yleisen terveyden. Lapsenahan ne opitaan, aikuisena on sitten huomattavan vaikeaa opetella toisenlaisia tottumuksia, Ja luulen kyllä että aikuisena tuo lihomisongelma vois meidänkin lapsille tulla vastaan.

- aamupuuro (kunnon äitihän ei käytä pikahiutaleita tai tee mikrossa). No puuroa ei kukaan söisi edes. Hyvä jos lapset syö MITÄÄN aamulla. - lounas alusta alkaen - välipala valmiiksi (kuorit hedelmät ja väsäät voileivät, jotia kukaan ei syö. Ja hei - koululaiset osais tehdä itse jos eivät olisi niin laiskoja). - sitten päivällinen - iltapala kuten välipala. Tai kunnon äiti kai paistaisi vielä jonkun sienipiiraan tähänkin.

eli kun sieltä tuodaan kotiin mättöä ja karkkia niin koululaiset syö sitä!

(ja minä ja mies...)



Miksi se on niin vaikea sitten ostaa vain normaalitarvikkeita??

No itse ostankin monesti vain mitä suunniteltu, mutta MIES, hohhoi...



Koululaiset käy aina itse kirjottamassa kauppalistaan "mässyy, limua, Hornetteja, hampurilaisia", ja minä viivaan yli niitten kirjoittelua minkä ehdin.

:)



Mutta mies niitä vähintäänkin kantaa.



ap

liian nopeasti jos ruoka ei maistu. Lapselle laitetaan suurin piirtein ruoka eteen ja sitten istutaan tuijottamaan meneekö se alas. Jos ja kun ei mene (tietenkään, onhan tämä tehokas valtatastelun väline), aloitetaan hössötys, maanittelu, uhkailu, kiristys, syöttäminen. Ja sitten kun uuvuttavan prosessin päätteeksi lapsi on saatu syötettyä, syödään itse. Ei näin. Ruoka eteen, syö tai ei, aikuinen syö omaa annostaan eikä lähde ollenkaan mihinkään keskusteluihin siitä voiko ruokaa syödä vai ei. Aikuinen voi, se on paras todiste siitä että ruoka on totta tosiaan on syömäkelpoista. Ruoasta ei tarvitse pitää. Jos antaa lapsen olla rauhassa hetken ruokansa kanssa, kyllä se siitä hyvin usein lopulta katoaa ja pyydetään jopa lisää sitä yök-ruokaa.

eli jos päivällisellä on jotain, niin sillon on

sitä ja syödään tai ei.

Mutta ei se vaan toimi meillä - sitten ne lapset ei syö! ja ovat kiukkuisia nälissään.

Ongelma kait on se, että voi mennä ateria pari, joskus päivä tai pari, että ei tarjota muuta, mutta kai mun pitäisi jaksaa pitää jotain himotiukkaa linjaa sitten 3-4 viikkoa, ja katsoa mitä tapahtuu, kuolisko ne sitten nälkään.

Ongelma myös, että tietty koulualiset sitten päviällisen jälkeen itse ottaa kaapista (tunti pari sen jälkeen, viim. iltapalalla) mitä haluavat. Jos ei herkkuja tms. ole, nin ottavat sen "vähiten pahan" vaihtoehdon, joka monesti on sitten esim. murot, tai joskus jopa voileipä.

ap