Onko opettajalta liikaa vaadittu?

vanhempien on hankkiuduttavan koululle joka perjantai puoliltapäivin kuullakseen miten lapsi on siellä käyttäytynty, koska opettajan työhön ei voi kuulua viikkoraporttien kirjoittaminen. Mites vanhempien työ? Kai tässä täytyy sitten irtisanoutua työstään, että voi seurata lapsen koulunkäyntiä niin, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän vaivaa opettajalle...



Musta tuntuu että meidän pojan opettaja on vähän tuollainen, että suunnittelee tunteja ja pitää yllä ihannekuvaa siitä, miten päivä menee. Hän on varmaan ihana opettaja niille, jotka käyttäytyvät tavallisen kaavan mukaan, mutta äkkipikaisten ja levottomien poikien kanssa hän on avuton. Varmaan hänestä olisi hyvä, jos nämä pojat saisi luokalta heivattua erityisopetukseen ja hänelle jäisivät vain ne kiltit lapset.



ap

Meidän koulussa on käytössä sähköinen reissuvihko Helmi. Toiset opettajat laittavat lähes tuntikohtaisesti infoa esim.: tytär oli erityisen huolella tehnyt englannin läksynsä TAI tytär oli matematiikan tunnilla väsynyt eikä tahtonut vastata edes kysyttäessä JNE.

Tapana näyttää olevan, että poikkeamat käyttäytymisessa ja osallistumisessa oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia, raportoidaan vanhemmille. Minusta se on mukava asia! Helmestä luen kahden alakoululaiseni ja yhden yläkoululaiseni tapahtumat päivittäin: Näkee onko myöhästynyt, tarvikkeita kotona tai läksyt tekemättä ja nuo alussa mainitsemani tuntikohtaiset onnistumiset ja epäonnistumiset.

en ymmärtänyt mikä mielestäsi oli huonoa, että opettajat käyttävät ahkerasti helmeä?

Meillä on alakoulussa 325 ja yläkoulussa 285 oppilasta. Eiväthän opet oppitunnin aikana netissä ole vaan tietenkin ennen ja/tai jälkeen.

Opetuksen tasosta ei minulla ainakaan ole ollut valittamista, ja esikoisenikin pärjää hyvin lukiossa takanaan samaisen peruskoulun antamat lähtötiedot ja -taidot.

niin opettajalle ja vanhemmille, mutta niitä tuppaa olemaan vain ns. paremmissa kouluissa (joilla on myös varaa siivota tietynlainen pohjasakka erityisopetukseen häiritsemästä tavallisten oppilaiden oppimista)

Rahakysymyshän tämä on.

Yleensä yhteydenotot vanhempiin tuppaavat olemaan 90% niitä negatiivisia, mutta kyllä opettajat koulussa antavat oppilaille positiivista palautetta ihan suoraan. Eli usein opettajalle jää semmoinen käsitys, että ope on kauhean negatiivinen ihminen ja valittaa vain meidän Nicopetteristä eikä ikinä kerro mitään hyvää, mutta käytännössä ope varmaankin kehuu Nicopetteriä siellä luokassa "hyvin tehty, hienosti osasit" eikä rupea sitä teille erikseen kirjoittamaan.

T: kouluavustaja/äiti

Meidän koulussa on käytössä sähköinen reissuvihko Helmi. Toiset opettajat laittavat lähes tuntikohtaisesti infoa esim.: tytär oli erityisen huolella tehnyt englannin läksynsä TAI tytär oli matematiikan tunnilla väsynyt eikä tahtonut vastata edes kysyttäessä JNE. Tapana näyttää olevan, että poikkeamat käyttäytymisessa ja osallistumisessa oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia, raportoidaan vanhemmille. Minusta se on mukava asia! Helmestä luen kahden alakoululaiseni ja yhden yläkoululaiseni tapahtumat päivittäin: Näkee onko myöhästynyt, tarvikkeita kotona tai läksyt tekemättä ja nuo alussa mainitsemani tuntikohtaiset onnistumiset ja epäonnistumiset.

kolmen kanssa on yhteistyö sujunut.

Jos lapsi on tehnyt jotain tyhmää, on ope laittanut sähköpostia ja olen tiennyt laittaa lapsen kuriin.

Samoin jos lasta on kiusattu niin tulee viestiä.



Yksi opettaja oli sitten sellainen, että puhui kiusaamisesta ja sen estämisestä kovasti. Mutta ei koko kuuden vuoden aikana ilmoittanut kertaakaan kiusaajien vanhemmille, mitä lapset tekivät. Erään lapsen vanhemmille tuli täydellisenä yllätyksenä kun uhkasin tehdä rikosilmoituksen vuosikausia kestäneen kiusauksen päätymisestä pahoinpitelyyn.

#Helmi, Wilma yms. ovat mahtavia apuvälineitä niin opettajalle ja vanhemmille, mutta niitä tuppaa olemaan vain ns. paremmissa kouluissa (joilla on myös varaa siivota tietynlainen pohjasakka erityisopetukseen häiritsemästä tavallisten oppilaiden oppimista) Rahakysymyshän tämä on. "



Eikös se Vanhanen sopinut Microsoftin kanssa että ko. firma lahjoittaa ilmaiseksi kouluille jonkun vastaavan ohjelman....

Enpä tiedä mitä vanhis on sopinut, mutta eipä meille ainakaan ole vielä sitä tulossa, kun maksaa kuulemma paljon esim Helmi.



t. ope

että kaikilla kouluilla ei ole nettiyhteydellistä konetta käytössä jokaisella opettajalle. Esim. meidän koulussa on tällä hetkellä 30 opettajaa. Opehuoneessa on yksi toimiva nettikone. Sen lisäksi koulusta löytyy kaksi muuta satunnaisesti opettajien käytössä olevaa nettikonetta. Ei siinä mitään Wilmaa yms. pääse työpäivänään käyttämään.

Remontin jälkeen toivonmukaan pääsemme käyttämään Wilmaa. Sitä odotellessa..

Tosin eipä snne silloinkaan reaaliaikaisesti tunneilla kirjoittele; nytkään en ehdi tunnin aikana istumaan pöytäni ääressä.

Enpä tiedä mitä vanhis on sopinut, mutta eipä meille ainakaan ole vielä sitä tulossa, kun maksaa kuulemma paljon esim Helmi.

t. ope

Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin totta kai opettajan on oltava yhteistyössä vanhempien kanssa, mutta ei ole itsetarkoitus, että kaikki asiat jätetään yksin kodin hoidettavaksi. Etenkään jos todellakin on kyse siitä koulukäytöksestä. Tiettyyn pisteeseen asti asiat hoidetaan koululla. Jos tilanteeseen ei koulun keinoin saada muutosta, pyydetään kotijoukot apuun. Suurin osa ongelmista saadaan hoidettua koulussa ilman, että asiaa tarvitsee sen kummemmin viedä kotiin asti.

Moi.

Kyllä vanhemmat voisivat oman osansa tehdä lapsenkasvatuksesta silloin AJALLAAN. Ennen kouluun menemistä pitää oppia tietyt käyttäytymissäännöt. On sietämätöntä, kun osa lapsista saa kotonaan elää kuin pellossa. Sitten vaaditaan jos jonkinnäköistä tukea opettajalta, jolla on ne 25 muutakin lasta siinä luotsattavana.



Tässäkin ketjussa joku kyseli, pitääkö hänen lopettaa töissäkäyminen, että ehtii koululle kysymään, miten lapsi on käyttäytynyt. Ei pidä lopettaa, mutta jotain on jäänyt tekemättä, jos pentu ei osaa käyttäytyä koulussa. Olisit hoitanut oman osuutesi ajoissa, niin nyt lapsesi koulunkäynti sujuisi.



Olen itse opettaja ja nyt pari vuotta saanut seurata hommaa myös oman lapseni puolelta. Lapseni on normaalisti käyttäytyvä kakkosluokkalainen, jonka luokalla muutama torvelo terrorisoi koko porukan oppimista ja olemista. Ja kuinka ollakaan, juuri näillä koheloilla on pleikat, mopot (8-vuotiailla), peltoautot sun muut hilavitkuttimet. Rahaa ja roipetta penskoille syydetään, vaikka nämä rähinöivät ja hulinoivat joka päivä oppitunneilla, tappelevat verissäpäin eivätkä tottele mitään eivätkä ketään.



Muutaman kerran olen iltapäiväkerhossa seurannut näitä sankareita. Juuri näiden äipät vaativat pennuilleen erityisjuttuja: tarroja, raportteja yms. Säälittää tämänkin luokan opettaja, jonka ajasta suuri osa menee lasten kotikasvatuksen puutteiden täppimiseen. Eniten säälittävät muut lapset, joiden oppiminen ja ilo tukehtuu täysin näiden raportti-Leevien törmäilyn alle.



Jos ette viitsi lapsianne kasvattaa, niin älkää sitten vaatiko, että opettaja sen tekee teidän puolestanne.



Äiti ja ope

Voi jeesus. Ei opettaja mikään lääkäri ole

Opettajalla on vaitiolovelvollisuus. Tämä koskee myös opettajan oman perheen jäseniä. Heidän kuullen EI keskustella tapauksista rikkomatta vaitiolovelvollisuutta. Jos opettaja näin tekee, hän rikkoo virkavelvollisuuttaan.

Ei kukaan pyydä että ope raportoisi jokaisesta lapsesta koko ajan tai setvisi oppilaiden asioita puuroa keittäessään ja saunaa lämmittäesään. Muutaman rivin sähköpostiviestin kirjoittainen tai viiden minuutin puhelinkeskustelu ei liene liikaa vaadittu.

Kun olin nuorena opettajana ensimmäisiä vuosia töissä, minäkin suostuin hyvän hyvyyttäni kirjoittamaan erään "vilkkaan" lapsen vanhemman pyynnöstä raportteja, "miten päivä on sujunut". Seuraavaksi muutkin vanhemmat alkoivat vaatia samanlaista palvelua: miksi sen "vilkkaan" lapsen vanhemmat saavat erityiskohtelua, kyllä muidenkin kuuluu saada lapsistaan raportteja tasapuolisuuden nimissä. No minä naiivina ja kilttinä tyttönä kirjoitin kaikille raportteja, kun luulin sen kuuluvan työhön.

Seuraavaksi alettiin pyytää tukiopetusta: kun joku lapsi ei saanutkaan kokeesta täysiä pisteitä, niin voisiko opettaja nyt yksityiskohtaisesti opettaa... Puheluja tuli iltaisin ja viikonloppuisin, tekstiviestejä esim. klo 3 yöllä, ja aina kun joku yllätti minut kaupassa, ravintolassa tms. niin aina minun piti olla valmis kertomaan "miten meidän Jannicalla sujuu koulussa".Puhelinkeskustelutkin venyivät usein tunninkin mittaisiksi,kun vanhemmat avautuivat minulle avioeroistaan, asunto-ongelmistaan ja työpaikkakriiseistään enkä millään kehdannut sanoa,etten minä ole mikään terapeutti.

Nykyään olen kyynisempi, käyn työssä saadakseni elannon enkä pidä opettamista elämän tärkeimpänä asiana. Ja elämä helpottui kummasti,kun muutin puhelinnumeroni salaiseksi...

niin opettajalle ja vanhemmille, mutta niitä tuppaa olemaan vain ns. paremmissa kouluissa (joilla on myös varaa siivota tietynlainen pohjasakka erityisopetukseen häiritsemästä tavallisten oppilaiden oppimista) Rahakysymyshän tämä on. Yleensä yhteydenotot vanhempiin tuppaavat olemaan 90% niitä negatiivisia, mutta kyllä opettajat koulussa antavat oppilaille positiivista palautetta ihan suoraan. Eli usein opettajalle jää semmoinen käsitys, että ope on kauhean negatiivinen ihminen ja valittaa vain meidän Nicopetteristä eikä ikinä kerro mitään hyvää, mutta käytännössä ope varmaankin kehuu Nicopetteriä siellä luokassa "hyvin tehty, hienosti osasit" eikä rupea sitä teille erikseen kirjoittamaan. T: kouluavustaja/äiti

Meidän koulussa on käytössä sähköinen reissuvihko Helmi. Toiset opettajat laittavat lähes tuntikohtaisesti infoa esim.: tytär oli erityisen huolella tehnyt englannin läksynsä TAI tytär oli matematiikan tunnilla väsynyt eikä tahtonut vastata edes kysyttäessä JNE. Tapana näyttää olevan, että poikkeamat käyttäytymisessa ja osallistumisessa oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia, raportoidaan vanhemmille. Minusta se on mukava asia! Helmestä luen kahden alakoululaiseni ja yhden yläkoululaiseni tapahtumat päivittäin: Näkee onko myöhästynyt, tarvikkeita kotona tai läksyt tekemättä ja nuo alussa mainitsemani tuntikohtaiset onnistumiset ja epäonnistumiset.

kouluavustaja nimittelee erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia pohjasakaksi.

Hyvä tuntisuunnitelma on paras keino välttää häiriöitä tunnilla. Kun erilaisten oppilaiden tarpeet on huomioitu tuntisuunnitelmassa, ja se etenee jouhevasti vaiheesta toiseen, niin oppilaissa ei synny turhautumisia eikä tunnilla ole tyhjiä hetkiä. Joten turhaan syytätte opettajia siitä, että he keskittyvät liikaan hienojen suunnitelmien tekoon. Niiden hienojen suunnitelmien tarkoitus on paitsi saada oppi perille myös ehdottomasti pitää järjestys luokassa.



Ja jos joku on sitä mieltä, että hänen vanhempana pitää irtisanoutua työstään, jos lasta pitäisi muutaman viikon ajan hakea kerran viikossa koululta, niin mulle se osoittaa juuri sen, ettei lapsen hyväksi olla kotona valmiita tekemään yhtään mitään. Sillä itse ajattelen, että jos lapsella menee huonosti ja on hätä, niin eihän siinä auta, että äiti alkaa lioittelemaan, että pitää irtisanoutua muka. Mutta jos kärsivän lapsen vuoksi ei ole valmis joustamaan sitä tuntia - kahta työelämästä, niin onhan sellaisella äidillä arvot aika vinksallaan. Kysehän on kuitenkin vain muutaman viikon joustosta puolin ja toisin.

mutta tuo sun tilityksesi kuullostaa aika hmmm.... omituiselta ammattikasvattajan ja opettajan suusta.

Täytyyhän sun ymmärtää, että sun lapsesi on luultavasti ns. helppo lapsi, mutta on myös vilkkaita yms. lapsia, jotka vaativat erilaista suhtautumista. Osalle menee asiat ja käytöstavat päähän helpommin kuin toiselle. Ja koska vanhemmat eivät voi tietää kuinka hommat koulussa sujuvat, on mielestäni vanhemman fiksuutta yrittää saada raporttia koulusta, jolloin sekä lapsen että opettajan elämä voisi helpottua, kun kotona tiedettäisi puuttua asiaan.

Toki olen itsekin sitä mieltä, että on paljon vanhempia, joiden olisi pitänyt puuttua lapsen käytökseen jo vuosia sitten, mutta ap nimenomaan yrittää tehdä töitä lapsensa ja opettajankin elämän helpottamiseksi, kunhan vaan saisi tietoa.

Meidän keskimmäinen lapsi on aivan huomaamaton, varmasti sinunlaisesi opettajan unelmaa. Lapsi on kolmannella luokalla ja opettaja puhuttelee häntä edelleen kaverin nimellä ja sukunimeäkään ei muista :/ Eli lapsi on erittäin helppo ja huomaamaton.... opettajan näkökulmasta. Ja koulu sujuu kokeista päätellen hyvin. Mutta olen surullinen, ettei opettaja vaivaudu huomioimaan huomaamatonta lasta.

Esikoinen on touhukas, positiivinen ja hyvin touhukas neljäsluokkalainen. Hänet on huomattu hyvässä, mutta joskus sijaisopettajan kanssa on ollut myös ongelmia. Olen tyytyväinen, että opettaja on ottanut heti yhteyttä, niin on osattu puuttua asiaan kotona. Koulu sujuu hienosti, mutta aina täytyy olla mielekästä tekemistä, ettei mene riehumiseksi. On kyse tytöstä, jolle on kotona pidetty ehkä liiankin kovaa kuria.

Lapset ovat hyvin erilaisia ja kaikki eivät kasvatuksesta huolimatta ole yhtä kypsiä fiksuun käytökseen koulussakaan.

Moi. Kyllä vanhemmat voisivat oman osansa tehdä lapsenkasvatuksesta silloin AJALLAAN. Ennen kouluun menemistä pitää oppia tietyt käyttäytymissäännöt. On sietämätöntä, kun osa lapsista saa kotonaan elää kuin pellossa. Sitten vaaditaan jos jonkinnäköistä tukea opettajalta, jolla on ne 25 muutakin lasta siinä luotsattavana. Tässäkin ketjussa joku kyseli, pitääkö hänen lopettaa töissäkäyminen, että ehtii koululle kysymään, miten lapsi on käyttäytynyt. Ei pidä lopettaa, mutta jotain on jäänyt tekemättä, jos pentu ei osaa käyttäytyä koulussa. Olisit hoitanut oman osuutesi ajoissa, niin nyt lapsesi koulunkäynti sujuisi. Olen itse opettaja ja nyt pari vuotta saanut seurata hommaa myös oman lapseni puolelta. Lapseni on normaalisti käyttäytyvä kakkosluokkalainen, jonka luokalla muutama torvelo terrorisoi koko porukan oppimista ja olemista. Ja kuinka ollakaan, juuri näillä koheloilla on pleikat, mopot (8-vuotiailla), peltoautot sun muut hilavitkuttimet. Rahaa ja roipetta penskoille syydetään, vaikka nämä rähinöivät ja hulinoivat joka päivä oppitunneilla, tappelevat verissäpäin eivätkä tottele mitään eivätkä ketään. Muutaman kerran olen iltapäiväkerhossa seurannut näitä sankareita. Juuri näiden äipät vaativat pennuilleen erityisjuttuja: tarroja, raportteja yms. Säälittää tämänkin luokan opettaja, jonka ajasta suuri osa menee lasten kotikasvatuksen puutteiden täppimiseen. Eniten säälittävät muut lapset, joiden oppiminen ja ilo tukehtuu täysin näiden raportti-Leevien törmäilyn alle. Jos ette viitsi lapsianne kasvattaa, niin älkää sitten vaatiko, että opettaja sen tekee teidän puolestanne. Äiti ja ope

En tietenkään katso töissä asiaa äidin vinkkelistä. Pidän kaikenlaisista lapsista ja 15 vuoden työkokemuksen jälkeen en suosi ns. helppoja lapsia.



Kotona katson kuitenkin asiaa täysin eri näkökulmasta. Siksi minua ärsyttävät suunnattomasti lapseni luokan riehujat, joille ei tunnu tulevan kotona minkäännäköistä penalttia, vaikka tyypit terrorisoivat koko luokkaa. Juteltuani riehujien äitien kanssa olen todennut, että heiltä homma on ainakin lähtenyt lapasesta jo kahdeksan vuotta sitten.



On olemassa vilkkaita lapsia ja sitten todella huonokäytöksisiä lapsia. Ylemmässä kirjoituksessani puhuin lapsista, joiden kotikasvatus on aivan hanurista. Äitinä suhtaudun asioihin ei-ammatillisesti, mikä minulle sallittakoon.



Ope ja äiti

Lahjakkaiden kouluja ei ole johon lapseni voisi mennä, mutta "tarkkiksia" kyllä löytyy johon häiriköt voidaan siirtää. Siellä on pienet ryhmät ja asiantunteva opetus.

Saatanan pässi. Vaikka sulla onkin lahjakas lapsi niin se ei tarkoita, ettei meidän muidenkin lapset olisi oikeutettuja opetukseen. Sitä paitsi monilla lahjakkaillakin on käytösongelmia. Ei lahjakas tarkoita samaa kuin kiltti.

siis jos korvien välissä ei ole mitään, jos on lusikalla saanut niin...

Liian tarkkaan suunnitellut tunnit ei toimi, koska tuntien pitää pystyä elämään lasten ja tilanteen mukaan. Tietysti on opettajia, jotka pystyy samalla improvisoimaan ja suunnittelemaan minuutilleen, mutta suurin osa näistä liian tarkkaan suunnittelijoista ei pysty luovuuteen tai rutiini/taidot ei riitä, joten siksi tekevät kaiken pilkun päälle etukäteen. Se on myös kokemuksen puutetta.



Oma opettajakokemukseni ja omat muistoni kouluajalta 80-90 -luvulla tukevat 100% sitä, että tarkiten tunnit suunnittelevat ovat kaikkein huonoimpia kurinpitäjiä ja epävarmimpia työssään. Tottakai pitää tietää, mitä tehdään ja olla joku runko tunnille, mutta ei liian tarkkaan.

Asioita ei nyt kannata niin mahdottomasti suurennella, arvon pedagoogit.



Ei kukaan pyydä että ope raportoisi jokaisesta lapsesta koko ajan tai setvisi oppilaiden asioita puuroa keittäessään ja saunaa lämmittäesään.



Mutta tässä perheessä olisi varmaan hyvä hieman seurailla lasta jonkun rajoitetun ajan.



Muutaman rivin sähköpostiviestin kirjoittainen tai viiden minuutin puhelinkeskustelu ei liene liikaa vaadittu.



Uskon että jokaisessa työssä nykyaikana - ja myös aiemmin, mutta silloin ei tehty niin suurta numeroa - joutuu hieman toimimaan myös ns. tilanteen mukaan. ainakin meille jotka ollaan yksityisellä puolella töissä, nämä kunta-alan tarkat kuviot kuulostaa kyllä olevan vähän niinkun toiselta aikakaudelta.



Ja kyllä, ope on alaluokilla myös kasvattaja, ja hyvin paljon. Miksi siinä työssä muuten olisi nimenomaan kasvatustieteilijöitä !

OVAT TÄYSIN ERI ASIOITA!



Vilkkaankin lapsen pitää osata käytöstavat. Jos ei osaa pitää suutaan kiinni tunnilla ja hiljentyä opettajan ohjeesta on kyse HUONOSTA KÄYTÖKSESTÄ, eikä mistään muusta ja silloin todellakin on vanhmepien syytä katsoa peiliin.



Mitä oikein odotat? Ope on kertonut, että on ongelmia lapsesi käytöksen kanssa. Kääri hihat, ryhdy hommiin lapsesi kasvattamisen suhteen ja lakkaa etsimästä syytä open käytöstavasta. Sinä otlet vastuussa lapsesi huonosta käytösksestä ja sen muuttamisesta!



Vaikka ope kirjoittaisi sinulle 300 lappua päivässä, lapsesi käytös ei juurikaan muutu, ennen kuin sinä vanhempna otat vastuun ja teet asialle jotakin!



Tyypillistä ongelmalasten vanhempien käytöstä: syy on aina muualla kuin kotona...

Oma poikani on myös tokaluokkalainen ja kaikenlisäksi erityislapsi. Hänet kuitenkin laitettiin yleisopetukseen ongelmista huolimatta. Hän ei myöskään saanut avustajaa.

Ilokseni poika kuitenkin pärjää suhteellisen hyvin ja opettajan kanssa käydyn keskustelun perusteella, opettaja on valmis auttamaan poikaani kaikin keinoin.



Opettaja sanoi, että "älä koskaa epäröi ottaa yhteyttä", "älä koskaan ajattele, ettet kehtaa omasta mielestäsi vähäpätöisen asian takia vaivata opettajaa", "kun me teemme yhteistyötä, poika kokee olevansa turvassa ja tietää myös, että hänen tekemisistään ollaan kiinnostuneita".



Lopuksi opettaja vielä sanoi, että liian monet vanhemmat jättävät ottamatta yhteyttä, koska kuvittelevat, että siitä aiheutuu kohtuuttomasti vaivaa opettajalle. Ei tämäkään opettaja joka viikko ole yhteydessä, mutta minulla on hyvä mieli, kun tiedän hänen välittävän ja, että hän ottaa ajoissa yhteyttä kotiin jos tarve vaatii ja tiedän myös, että voin koska vain soittaa hänelle poikani asioissa.