Lue keskustelun säännöt.
Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa
27.10.2009 |
ja mainitsin, että lisäaineista tuli juuri televisiosta mielenkiintoinen ohjelma. Siinä puhuttiin sitä samaa, mitä minäkin olen heille yrittänyt kertoa, eli lisäaineita kannattaa välttää.
Olen ammattini vuoksi tutustunut lisäaineisiin suhteellisen paljon ja esittänyt huolestuneisuuteni äitini tavasta tarjota lapselleni kaikenlaista "herkkua". Paitsi, etten halua lapseni oppivan syömään kaikenlaista roskaa, en myöskään halua hänen saavan elimistöönsä kaikkia kyseisen moskan sisältämiä ainesosia. Äitini heittäytyy tilanteessa niin marttyyriksi, että en voi ymmärtää sitä. Yritin esittää asian niin "positiivisessa" ja rakentavassa hengessä kuin suinkin, mutta pah. Hukkaan meni. Vastauksena kyseenalaistamista, sekä minun, että haittavaikutusten. Hän kayttäytyy aivan kuin olisin joku hörhö, jolla ei ole enää kosketusta todellisuuteen. Loppukaneettina hän esitti ne tutut, "kyllä minä kuolen kohta, niin ei tarvitse minusta kärsiä" ja "ei sitten enää ikinä anneta lapselle mitään hyvää" jne. Yritä siinä sitten selittää, että ei lapsi osaa kaikenmaailman vanukkaita ja pussimuffineja ym. kaivata, ja että kaikenlaista "herkkukategoriaan" sopivaa löytyy kaupasta kylla ilman lisäaineitakin.Huoh.
Ja helposti heerneen nenäänsä ottajille lisäys, että en siis vastusta "herkkuja" noin yleisesti. Kyllä meilläkin pullaa leivotaan jne. En vain pidä kaikenlaisten ikuisuuksia säilyvien kaupan valmisleivonnaisten ja esanssilitkujen ylenmääräisestä mässyttämisestä.
Kommentit (36)
Mutta kuvittele: joulukinkku on paistettu aattoaamuksi anoppilassa. Keittiön tasolla on kinkku seissyt tapaninpäivän yli ja siitä tarjotaan välipalaa 1-vuotiaalle lapsellesi. Etkö reagoisi? Söisitkö itse pilaantunutta kinkkua? Vai onko kinkku mielestäsi ihan ehtaa kamaa? Anoppini mielestä kinkku on ihan hyvää vielä tammikuussakin, vaikka ollutkin huoneenlämmössä eikä ymmärrä edes kirjallista ohjetta kinkun pilaantumisesta. Jäätelöstä en maininnut mitään, mutta lapsemme kyllä oli siellä kerran päivän hoidossa ja anoppi hihkui innoissaan, miten paljon PELKKÄÄ jäätelöä lapsi oli syönyt koko päivän! Eikä lastamme ole sinne koommin viety hoitoon. Vieraillaan siellä pari kertaa vuodessa ja mieheni pitää huolen lastemme syömisistä, eli aina omat eväätkin täytyy olla mukana.
19
Lapsellista touhua. Älä erehdy viemään lastasi hoitoon isovanhemmille ettei vain saa yhtä jäätelöä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei se kuitenkaan kuole, vaikka lupaa. Ja jos kuoleekin, niin kyllä se syyllistäminen haudan takaakin toimii. Tulet aina ajatelleeksi, että tästäkin tulee nyt äidille paha mieli!
Miten niin katkera? ;-)
Loppukaneettina hän esitti ne tutut, "kyllä minä kuolen kohta, niin ei tarvitse minusta kärsiä" ja "ei sitten enää ikinä anneta lapselle mitään hyvää" jne.
katsomaan, kuinka lapset ahmivat paistettuja muikkuja ja marjat melkein jäisinä pakasterasiasta...
Taidat olla äitis tahtoon alistuva tossukka! Lapset on sun (ja sun miehes) ja todellakin te päätätte! Isovanhemmilla ei ole oikeutta edes neuvoa, jos ette ole niin sopineet!
Sanot sille äidilles, että vaikka söisitte pelkkää kasvisruokaa, niin sen on siihen turha puuttua.
Se on niin vaan paljon helpompaa ja halvempaa (useat vanhat ihmiset on pihejä) niille isovanhemmille ostaa sitä myrkkyherkkua kuin etsiä jotain terveellisempää vaihtoehtoa.
Samanlaisen kohtelun minunkin lapseni saisivat anoppilassa jos olisivat siellä hoidossa. Siitä olen takuuvarma! Miehen veljen lapset ovat siellä hoidoss muutaman päivän viikossa ja tottakai syövät aina jotain herkkuja iltapäivisin eikä se lounaskaan ole mikään huippu. SEhän on sitä tyyliin perunoita ja makkarakastiketta:(.
Anoppi ei ainakaan tekisi kuten mä sanoisin. Voisipa vaikka vielä valehdella että joo joo kyllä me annetaan terveellistäkin välillä, mutta antaisi silti keksiä ja jätskiä joka välissä.
Jotenkin tuon polven ihmiset eivät oikein TAJUA sitä että miten pitää syödä. Siihen tulokseen olen tullut. Ovat ehkä eläneet niin puutteessa lapsuudessaan että haluavat sitten syödä herkkuja jatkuvalla syötöllä.
Lisäksi eivät ole vastuussa lastenlasten terveydestä. Isovanhemmathan saavat vain helliä lapsenlapsiaan eivät kieltää heiltä mitään.
Mutta asiaan: en oikein tiedä mitä tuossa tekisin? Luultavasti alkaisin etsiä toista hoitopaikkaa lapselle. Ei meidän päiväkodeissa ainakaan tarjota mitään makeaa joka päivä, perjantaisin tapaa olla jätskiä. Muuten on kyllä hedelmiä tai leipää, kiisseleitä jne.
Sun täytyy sanoa suoraan äidillesi että tuo peli ei menettele ja otat lapsen pois jos se ei lopu!
Mäkin olen suht tarkka tällaisten asioidne kanssa ja mulla menee hermo isovanhempien jatkuvaan herkkujen tuputteluun! Isänikin on aivan mahdoton, tarjoaa aina karkkia kun näkee lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran viikossa kahdessa, herkut ei haittaa. Mutta jos tilanne sellainen, että mummo toimii ja aivan varmasti omasta halustaan, lapsen / lastenhoitajana. Kyllä silloin pitäisi jo olla mummollakin järki kädessä eikä niitä herkkuja tuputtaa päivittäin.
Meillä napatus toimii toisinpäin eli äitini määkyy jatkuvasti, kun meillä juodaan esim. limsaa niin useasti. Jos pari kertaa viikossa saunan jälkeen on usein, niin sou wot. Ja muistaahan äitini jo 5-vuotiaalle tytölleni toistaa jatkuvasti ihmisten läskeistä ja siitä, että parempi kun et syökään paljon, niin et kuule liho. Arvatkaa, onko meidän tytöllä jo nyt syömisvaikeuksia??
Joo... mistähän aloittaisin.. Lapsi on mummonsa luona hoidossa 4 päivää viikossa, kun me olemme normaalipituisen päivän töissä. Tietysti näkevät usein muulloinkin kuin vain hoitoaikoina. Nyt on siis kysymys siitä, että en halua lapseni arjen kuluvan ties mitä mussuttaen. Eikä ole ihme, kun ei aina iltaisin kotona ruoka maistu, kun on juuri vetäissyt kasan roskaa ja pari mukillista mehua. Asiasta on vain puhuttu jo niin paljon, että en tiedä mitä tekisin kun muutosta ei vain tapahdu. Kiitos myös viisastelijoille, mutta en ota neuvostanne vaarin. Käytän kyllä mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita, mutta ostan hammastahnani kaupasta. Ihminen saa elämässään muutenkin niin paljon kaikenlaisia myrkkyjä elimistöönsä ympäristöstä ym. että niiden välttäminen edes jossain määrin olisi kaikille enemmän kuin suotavaa.
lapsesi on mummola hoidossa. Siinä vaiheessa kun annoit lapsesi sinne hoitoon päätit hyväksyä heidän tapansa ja ruokansa. Seiso nyt valintasi takana tai laita päiväkotiin hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tilanne on ollut samanlainen kuin ap:n lapsella. Nyt aikuisena (kohta 40-v) ruokailutottumukseni ovat erittäin huonot. Olen perusterve (vielä), mutta reilusti ylipainoinen. Tiedän, miten minun pitäisi syödä, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni.
Jos muu ei auta, ap, niin hae lapsellesi kunnallista päivähoitopaikkaa. Lapsena opittuja huonoja tottumuksia on vaikea muuttaa aikuisena.
itsekin sen tiedän. En ole esim. kotoa oppinut syömään vihanneksia lainkaan. Aina kun söimme ruokaa niin söimme vain perunoita ja jotain kastiketta jossa lihaa jne.
Myöskin välipala oli aina jotain pullaa!
Just se on vaikeaa jos tottuu johonkin makeaan päivittäin. Pitäisi niille lapsille opettaa että marjat ja hedelmät on herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettekö voisi sopia niin, että sinä leivot itse pullat/piparit/muffinsit tms ja viet ne lapsen mukana mummolaan? Ainakin niin voisit kontrolloida niitä lisäaineita, sokeriakin voit pikkuleipätaikinassa pihtailla ja käyttää pehmeää rasvaa.
Mitä tulee sokeristen herkkujen syöntin, niin minusta on parempi 1 pieni omatekemä pipari päivässä jälkkärinä tai välipalalla kuin niin että sokeria pihdataan ja sitä saa ainoastaan harvana herkkuna kerran viikossa tai harvemmin, riippuu tietenkin lapsen iästä.
Minulle karkkipäivästä tuli kasvaessa se viikon kohokohta (muuten meillä ei saanut piparia tai muutakaan herkkua) ja oli/on hankalaa napostella vain muutamaa karkkia, tekee mieli syödä koko pussi kerralla kun harvoin sai.
esimerkiksi pieni lusikkaleipä-pipari, tuoreita marjoja tai hedelmiä ja luonnonjugurtti omatekoisella hillolla makeutettuna. Vähän epäselvästi tuossa ilmaisin itseäni niin että sai sen kuvan että välipalana on vain piparia.
Muffinsejakin voi tehdä suolaisena, pilkkoo taikinaan sekaan hieman sipulia ja vaikkapa oliiveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tilanne on ollut samanlainen kuin ap:n lapsella. Nyt aikuisena (kohta 40-v) ruokailutottumukseni ovat erittäin huonot. Olen perusterve (vielä), mutta reilusti ylipainoinen. Tiedän, miten minun pitäisi syödä, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni.
Jos muu ei auta, ap, niin hae lapsellesi kunnallista päivähoitopaikkaa. Lapsena opittuja huonoja tottumuksia on vaikea muuttaa aikuisena.
Rumasti sanottuna meidän lähipiirissä on varmaan hyväksytty se, että nuo kaupan valmiit lisäaineelliset ja "yli"sokeriset tuotteet on joillekin masentuneille luusereille.
Vaikka olemmekin mieheni kanssa kumpikin työelämässä, niin ehdimme itse tehdä ruokamme ja leivotaan joka viikonloppu (ilman turhia lisäaineita). Ravintoloissa vaikea syödä, kun ruuat liian suolaisia JA mauttomia rasvalöllyjä.
En tiedä, mitä tekisin, jos lasteni isovanhemmat olisivat noin tyhmiä. Varmaan haukkuisin sitten niitä vaikka välinpitämättömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten lähipiirimme ei ollut varmaan tullut edes ajatelleeksi ruoan lisäaineita ja esimerkiksi hiilihydraattien (sokerien) järjetöntä määrää.
Nyt on meno muuttunut, ja kaikki pitävät itsestään selvänä, että juhlapäivänä syödään itseleivottuja herkkuja ja kaupanherkkuja ei koskaan. Useimmat ovat jättäneet myös ylenmääräisen leivänsyönnin pois - muutama on laihtunut jo tuolla muutoksella!
Minulla oli erittäin läheiset välit isovanhempiini loppuun asti. Itsestäni se on kiinni, mutta lapsena (kotona & hoitopaikassa) ne tottumukset saadaan.
"Syytätkö sinä 40-vuotiaana(!!) läskeistäsi isovanhempiesi hoitoa? :DDDDDD"
ja tilanne on ollut samanlainen kuin ap:n lapsella. Nyt aikuisena (kohta 40-v) ruokailutottumukseni ovat erittäin huonot. Olen perusterve (vielä), mutta reilusti ylipainoinen. Tiedän, miten minun pitäisi syödä, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni.
Jos muu ei auta, ap, niin hae lapsellesi kunnallista päivähoitopaikkaa. Lapsena opittuja huonoja tottumuksia on vaikea muuttaa aikuisena.
tässä yhteydessä ravintoloiden ruokatarjontaa lapsille.
Kyllä tuntui kerran omituiselta, kun tarjoilija kysyi lapseltamme, että mitähän pikkuneidille saisi olla ja lapsi ilmoitti haluavansa kalaa, perunaa ja kasviksia. Siihen tarjoilija sitten, että meillä olisi kyllä myös nauravia nakkeja ja paljon ketsuppia! Meillä oli varmaan aika hölmistynyt ilme, koska tarjoilija liukeni vähin äänin paikalta.