Mitä vaaditaan lääkiksen pääsykokeessa? Netistä loysin yhden kirjan, mutta eikös fysiikkaa

Koulumaisuus lääkiksessä -käsitteellä varmaankin tarkoitettiin sitä, että opintojen järjestys on hyvin tarkkaan määrätty, on paljon pakollista opetusta ja kaikki käyvät samat kurssit samassa ajassa ja järjestyksessä. Akateeminen vapaus puuttuu lähes täysin.



Lasten kanssa on hankalaa, jos lapsi sairastuu ja itsellä pakollista koulua, kuka lasta hoitaa? Jos lapsen isä pystyy hoitamaan, niin silloin onnistuu, mutta meillä ainakin yksittäinenkin väliin jäänyt ryhmäopetus piti korvata toisessa ryhmässä käymällä. Muissa korkeakouluissa pari väliin jäänyttä luentoa tai laskuharjoitusta ei haittaa ketään, lääkiksessä se voi estää kurssin suorituksen. Lisäksi on etenemisessä rajoituksia, jos ei ole tiettyjä kursseja suorittanut, ei voi päästä seuraavaan vaiheeseen, seuraaviin harjotteluihin muun kurssin mukana.



Sisäänpääsy voi olla hankalaa. Galenoksessa on paljon sivuja, ja se ei avaudu todellakaan nopeasti, varsinkaan heikoilla esitiedoilla. Lääkikseen hakijoista paljon suuremmalla osalla on todella tahto päästä sisään vs. muiden alojen hakijat, ja uudelleenhakijoita on paljon. Mutta sisäänpääsy on mahdollista, aina kannattaa yrittää!



Kannattaa varautua myös siihen, että opiskelu lääketieteellisessä on rankkaa paitsi opittavien asioiden vuoksi, myös psyykkisesti. Paineet ovat kovat, osata pitää, pitää jaksaa, pitää pystyä. Jos opintoja ei jaksa samassa tahdissa muiden kanssa, sitten putoaa kelkasta, hitaammassa tahdissa ei voi tehdä. Mutta jos kaikki menee hyvin, putkesta pääsee myös sujuvasti valmistumaan, ei voi jäädä gradu roikkumaan!

päästä lääkikseen. Olis varma ja hyvin palkattu työpaikka. Kaikki Galenokset oli kirjakaupasta ostettu. Turnkua on sinne. Ei taida päästä ilman kursseja. Voi kun olisin lääkäri. Kyl olisi helppoa elämä.

kuinka ajattelet ettei lääkäri joudu pesemään vaan hoitajat..Lääkärihän se tunkee kätensä milloin mihinkin reikään.

kaiken päivystämisen ja kahden pienen ja vaativan lapsen kanssa.

sulla taitaa olla vähän turhan ruusuinen kuva lääkärin työstä. Niin varmaan useimmilla on, ennenkuin itse sen kokee, niin minullakin aikanaan...Se hyvä puoli lääkärin ammatissa kyllä on, että yhdellä koulutuksella voi päätyä aivan eri tyyppisiin töihin eli hyvinkin ihmisläheisiin, paljon potilastyötä, omaisten kohtaamista jne. , toisessa ääripäässä taas tutkimustyö ja erikoisalat, jotka ovat enemmän analyyttisiä asiantuntijatehtäviä, kuten esim. radiologia, kliininen fysiologia ja neurofysiologia, patologia jne., tietenkin yhtenä ulottuvuutena myös erittäin käsityöpainotteiset ja teknisesti vaativat suoritusalat, kuten kirurgiset erikoisalat. Ja kaikkea näiden väliltä erilaisina kombinaatioina.