Mitä vaaditaan lääkiksen pääsykokeessa? Netistä loysin yhden kirjan, mutta eikös fysiikkaa

Katsos kun joudut omin kätösin joka potilaan tutkimaan: painelemaan, koputtelemaan, kuuntelemaan, kurkkimaan ja tunkemaan sormia joka reikään ja koloon...eli käsiä peset joka jumalan välissä. Ei atopia työntekoa varmaan estä mutta ei sitä käsienpesua voi kättelemättömyydellä välttää...

Totta kai joutuu pesemään, mutta kyllä se on paljon vähäisempää kuin hoitajalla!

suurten ja laajojen kokonaisuuksien sijaan piti hallita todella kapea-alaisesti pienen pieniä yksityiskohtia, paljon soveltavia kemian ja fysiikan laskuja ja todella laaja aineistotehtävä. Tuskin olisin itsekään päässyt, vaikka muutamaa lukiolaista preppasin juuri lääkiksen pääsykokeisiin.

t. 4 vuotta sitten valmistunut lääkäri

Nyt hankit sen kirjan, rupeat valmistautumaan ja menet pääsykokeisiin kesän alussa. 5 kk on riittävä aika lukea pääsykokeisiin. Voin kertoa, että olet aivan eri tasolla kuin muut, kun olet jo yhden korkeakoulututkinnon suorittanut. Kuinka vanha siis olet?

Ja voin kertoa, että pääsykokeisiin vaadittava kemia ei ole kovin kummoista. Itse olin aivan surkea lukiossa lyhyine kemioineen, mutta selvitin asiat ja pääsin sisään. Matikkaa ei juuri tarvinnu muualla kuin joissakin kemian laskuissa.

Terveisin 10 v sitten valmistunut hml

Siis tuo maksimiopiskeluaika rajoittaa hidastelua. (Teknillisessä yliopistossakin semmoinen otettiin käyttöö, mutta siihen suhtaudutaan siellä hyvin joustavasti.)



Minä valitettavasti saan erittäin herkästi kaikki tartunnat. Arvelen sen liittyvän allergisuuteeni, eli limakalvot eivät toimi kunnolla. Kauhea olisi siis joutua jotakin lintuinfluenssaista tai sarsista hoitamaan. En tiedä, miten hermoni kestäisivät. Muuten kyllä siedän erittäin hyvin erilaisia ihmisiä esimerkiksi.



Olisiko vielä tietoa siitä, että onko siis todella niin, että jos onnistuisi sen galenoksen kemian oppimaan, niin mitään lisätietoa kemiasta ei tarvitsisi osata.



ap

kun kirjaa selatessani huomasin laskuja kumminkin olevan melko vähän, niin opiskelisi sitten ne kemian laskut siten, että katsoisi aina kutakin laskua koskevaa asiaa lukion kirjasta.



Eli siis ei kai tarvitsisi osata lukion kirjoista mitään muuta kuin juuri sen, mitä ne pääsykoekirjan laskut vaativat?



ap

valaisevista vastauksista. Niitä on kiinnostava lukea. (En ehtinyt heti koneelle, mutta nyt luin jälleen.)



ap

Yritä kuitenkin! Jos sinulla on halua ja tahtoa, ei kannata haudata "unelmaa". Kokeile edes, sittenpä tiedät. Joskus vielä kuitenkin harmittelet, jos jätät tämän tilaisuuden kokeilematta.Ethän sinä mitään menetä, jos kokeilet!



T. yksi unelmaansa elävä

Jos ei ole yrittänyt, ei sitten voi myöskään tietää, miten olisi käynyt.



Se vaan tietty harmittaa, että jos ei pääsekään, niin se koko lukeminen on vienyt turhaan aikaa valtavasti. Toisaalta kun tykkään myös viettää aikaa paljon lapseni kanssa.



ap

Rupesi vain kiinnostamaan, kun kerroit, että isäsi oli ajatellut pyrkiä lääkikseen 40-luvulla. Eli isäsi on syntynyt 1920-luvulla tai ihan 1930-luvun alussa?



t. eräs vanhempi lääkiksen opiskelija

ei paljon vietetä aikaa lasten kanssa....ja lääkärithän ne nopeimmin esim. laittaa lapset päivähoitoon jne.

nelissä kymmenissä jo. Eli ehtisin olla lääkärinä noin 20 vuotta vielä.



Siis ainakin se harmittaisi, että jos olisi turha yritys pois lapsen kanssa olemisesta. Sitä siis tarkoitin.



Totta, että päivystykset veisivät aikaa myös, mutta yrittäisin hommaan, missä niitä ei olisi, jos pystyisin.



Toivoisin myös vielä uutta lasta.



Kävin juuri yhdellä gynellä, joka oli juuri erikoistumassa toiseen erikoisalaan. Hän siinä samalla oli vielä kovasti yrittämällä saanut lapsen 44-vuotiaana. Eli yllättävän paljon oli aikaa hänellä, kun siis erikoistui ja toimi vanhalla erikoisalallaan yliopistosairaalassa ja vielä teki yksityispraktiikkaa ja sitten vielä toivoi ja sai lapsen. En kylläkään ole yhtä energinen.



ap

Minusta mikään opiskelu tai oppiminen ei ole turhaa!

Tsemii!

Jos ei ole yrittänyt, ei sitten voi myöskään tietää, miten olisi käynyt.

Se vaan tietty harmittaa, että jos ei pääsekään, niin se koko lukeminen on vienyt turhaan aikaa valtavasti. Toisaalta kun tykkään myös viettää aikaa paljon lapseni kanssa.

ap

Miten niin lääketieteen opinnot ovat KOULUMAISIA?! Ehkä ensimmäiset 2 vuotta joo, jos nyt bilettämiseltä ehtii jotain opiskella, mutta 4 viimeistä vuotta on sitten kaikkea muuta. Lähinnä me ainakin tehtiin lääkärinhommia eri muodoissa (sijaisena, amanuenssina, harjoittelijoina kursseilla jne), käytiin välillä luennoilla ja ne muutamat pakolliset ryhmätyöt, tentteihin ei enää loppuvaiheessa tarvinnut juurikaan lukea kun kaikki tuli opittua siinä työn ohessa.



Päivystää pitää vastavalmistuneena, mutta jos on fiksu, saa niistä pakollisista tk-palveluistakin 7000 euroa kuussa ilman ilta- ja yöpäivystysvelvollisuutta. Raskainta on erikoistumisvaihe, paitsi jossain ihotaudeilla ja muilla vastaavilla aloilla, joilla ei päivystetä. Erikoistuvan palkka on myös surkea. Itse aion silti erikoistua loppuun, koska rakastan työtäni ja tekisin tätä vaikka ilmaiseksi jos joku elättäisi... Päivystyksissäkään ei ole muuta vikaa kuin se, että se aika on pois lapsilta. Mutta toisaalta, pidän aina seuraavan päivän vapaata, joka on siis myös lasten vapaapäivä.



Pääsykokeista sanoisin sen verran, että lääkikseen pääsevät pyrkijät tietävät kyllä tarkaan mitä ovat tekemässä ja mitä haluavat, ei sinne kukaan ole vahingossa kävellyt. Mutta jos Galenos tuntuu mahdollisuuksien rajoissa olevalta, kyllä luulisi DI-pohjalta lääkiksenkin ovien aukeavan.



T. elämäänsä tyytyväinen lääkäri.

Enemmän minä kyllä lääkärinä vietän aikaa lasteni kanssa kuin monet tuttavani, jotka ovat juristeja, ekonomeja jne. Niillä aloilla tehdään usein myös sitä 8-22-päivää, mutta ilman ylimääräistä palkkaa ja useana päivänä viikossa ilman seuraavan päivän vapaita.



Iltapäivystys nielaisee 5 tuntia yhteistä aikaa, mutta seuraavan päivän vapaa tuo sitä 8 tuntia, verrattuna siihen että olisin silloin töissä. Tunnen myös paljon lääkäriperheitä, joissa lapset ovat jo teinejä tai nuoria aikuisia. Eipä ole kenenkään lapset mitenkään vahingoittuneet vanhempiensa ammatin vuoksi, enimmäkseen heillä tuntuu olevan poikkeuksellisenkin lämpimät välit. Mutta eiköhän se nyt kaikilla ole tiedossa, ettei lapsen normaali kehitys ja suhde vanhempiin ole kiinni ammatista tai siitä onko lapsi päivähoidossa vai ei.

opiskelu ehkä koulumaisempaa kuin yleisellä, mutta palkka suhteessä työaikaan paljon parempi. ja olisit heti valmiiksi suppeamman alan lääkäri, eräänlainen erikoislääkäri?



nimim terkkarissakin tienaa 37h viikossa päivätyöajalla yli 5000 euroa kuukaudessa

olen kirjoittanut ylioppilaaksi 2001. Lyhyt kemia, fysiikka ja lyhyt matematiikka. Suunitelmani on syksyllä 2009 aloittaa aikuis/iltalukio jossa käyn fyssa ja kemiat läpi ja ohella luen galenosta. Kokeillaan mennäänkö läpi keväällä 2010. Pohjakoulutus on sairaanhoitaja amk.

Taitaa olla Galenos + lukion kemian ja fysiikan oppimäärä.

varsinkin jos on lukenut lukiossa "pitkän" fysiikan ja kemian, kyllä ne asiat kummasti palautuu mieleen. Entsyymireaktiot voi olla hankalia mutta jos on oikeasti älyä päässä niin tajuat ne. Sitä voi jo pitää aika hyvänä mittarina: jos galenos menee ensivilkaisulta yli hilseen, unohda koko juttu.



t:biokemisti-lääkäri

Ota paremmin selvää tuosta ammatista. Normaalityöajan lisäksi joudut aina päivystämään. Olet töissä arjet, viikonloput, joulut, juhannukset. Päivystyksistä saa toki rahallista korvausta, mutta ajallinen korvaus on olematon. Esim. Olet töissä ma-pe klo 8-16.00. ja päivystät lauantaista sunnuntaihin klo 9.00.-9.00. eli 24h ja maanantaina taas töihin ja silläkin viikolla voi olla päivystys vaikka torstaina. Eli ensin töissä klo 8-16.00. Päivystys alkaa klo 16.00. ja päättyy seuraavana aamuna klo 8.00. ja sitten saat toki nukkua seuraavan päivän, josta tietenkin menettää palkan.



Eihän asiat aina näin huonosti ole, mutta jos meinaat erikoistua etkä jäädä yleislääkäriksi, niin päivystät vuosia...



T: Lääkäri, joka ei enää jaksa päivystää. Alalla 15v.

mutta vaikea kuvitella, että päivystyksenjälkeisen päivän olisin viettänyt lasten kanssa kotona. Töitä oli 24h usein lähes putkeen. Aamuyöstä saattoi 2h ehkä nukkua. Olin aina niin väsynyt, etten meinannut jaksaa kotiin ajaa. Nukuin sitten iltapäivä neljään. Mutta päivystyksethän on eri paikoissa erilaisia, toisissa rankempia kuin toisissa.

Enemmän minä kyllä lääkärinä vietän aikaa lasteni kanssa kuin monet tuttavani, jotka ovat juristeja, ekonomeja jne. Niillä aloilla tehdään usein myös sitä 8-22-päivää, mutta ilman ylimääräistä palkkaa ja useana päivänä viikossa ilman seuraavan päivän vapaita.

Iltapäivystys nielaisee 5 tuntia yhteistä aikaa, mutta seuraavan päivän vapaa tuo sitä 8 tuntia, verrattuna siihen että olisin silloin töissä. .

Tulee koko ajan kaikkea semmoista uutta, mitä en ole entuudestaan tiennyt tai ajatellut.



Joku kysyi, miksei hammaslääketiede. Se ei käy siksi, että minullahan oli se atopia, eli käsien iho ei kestäisi millään.



Toivottavasti nyt kukaan ei hermostu, mutta ihan pakko kysyä tämmöinenkin asia, mikä askarruttaa mieltä: mitä ajattelette siitä, että jos Suomeen tulee jokin erittäin vaarallinen, tappava ja helposti tarttuva tauti ja kaikki lääkärit sitten velvoitetaan pakosta tätä hoitamaan. Niin sitten vaarantuu oma ja perheen henki. (Esimerkiksi sen lintuinfluenssapandemian mahdollisuuden yhteydessä puhuttiin siitä, että terveydenhoitohenkilökunta komennetaan töihin.) Miten suhtaudutte tällaiseen. Tällainen tuntuu siis hieman hurjalta tuon perheen vuoksi juuri. Eli siis tämmöinen kuuluu ammattiin ja se on hyväksyttävä.



ap