Mitä vaaditaan lääkiksen pääsykokeessa? Netistä loysin yhden kirjan, mutta eikös fysiikkaa

Myös tk-lääkärit yleensä päivystävät, ainakin jonkin verran. Monilla sairaalalääkäreillä kyllä päivystäminen on paljon runsaampaa. Itse olen yleislääketieteen el ja erikoistun nyt toiselle alalle lisäksi, eikä millään jaksaisi enää päivystää. Muuten työ on ihan jees, jos vain oman alansa löytää.



Tsemppiä pääsykokeisiin joka tapauksessa. Itse en pääsisi varmaan millään enää sisään.....;)

on pakko päivystää. AIka ankeaa kyllä, jos joutuisi lopputyöuran tekemään mokomia päivystyksiä. Tuo saa kyllä miettimään.



ap

Mutuni (!) on, ettei esim. kaikissa tk:issa täydy päivystää (päivystys voi olla keskitetty tms.), mutta kyllä täytyy varautua siihen, että ainakin nuorena lääkärinä joutuu päivystämään. Itse toivon, että tämän erikoistumisen jälkeen en joutuisi enää päivystämään.



T. se yleislääketieteen el

Et varmaan enää tänä vuonna? Moni lukiolainen aloittaa heti syksyllä opiskelemaan ja heillä on sentään kemia, matikka ja fysiikka tuoreena muistissa; sinun nämä pitää kai opetella kaikki uudestaan.

opiskelu-urakka on nimittäin hieman raskaampi ja pidempi kuin ehkä luulet... eli peruskoulutus se kuutisen vuotta hyvin koulumaista opiskelua. Sen jälkeen pakolliset europalvelut (väh. 9kk terveyskeskuksessa). Jos aiot erikoistua (ja se on käytännössä pakollista, mikäli suunnittelet esim. privaattivastaanottoa), se on sitten se toiset 5-6 vuotta siihen päälle. Erikoistuminen toki on kouluttautumista työtä tehden, lähinnä oppisopimustyylisesti. Erikoistuvat lääkärit päivystävät koko erikoistumisajan yleensä sen vähintään kerran viikossa. Peruspalkka on jotain 2700e luokkaa sen kuusi vuotta, päivystyksistä saa toki lisää jonkinverran mutta huomaat äkkiä, ettei se raha korvaa menetettyä vapaa-aikaa jouluineen, juhannuksineen, kesäviikonloppuineen jne. jne. Lisäksi koko erikoistumisajan paljon seminaareja, esityksiä ym. jotka tehtävä ilta-aikaan oman työn jälkeen, mitään korvauksia tästä ei toki saa. Lopputentti, johon vaaditaan käytännössä kaikki alan tieto, vaatii useapia tuhansia sivuja luettavaa sisältäen alan perusteokset ja kaikki tärkeimmät ammattilehdet ko. alalta. Mieti vielä.

kaikissa terveyskeskuksissa ehkä joudu päivystämään sentään.



Niin, ei varmaan olisi mahdollisuuksia millään enää tänä keväänä yrittää päästä sisään, kun kemia ja fyssakin on unohtunut. Matikka on kyllä hanskassa, kun sitä on niin kamalasti joutunut DI-opinnoissa lukemaan. Se vaan ei ole lääkiksen kokeissa ollenkaan pääroolissa.



Mutta voiko mennä yrittämään silti, vai saako ekaa kertaa yrittävä jotain lisäpisteitä?

Pyrkijöiden taso on varmaan ihan hirmuinen ja aivan toista luokkaa kuin teknilliseen korkeakouluun pyrkijöiden . Alkaa hirvittää. Ei taida olla mahdollisuuksia.



ap

Varmasti, ap, menet kirkkaasti lääkiksen pääsykokeista läpi, kun valmistaudut kunnolla. Suurin osa pyrkijöistä on niitä tuoreita ylioppilaita, joilla ei ole vielä sellaista lukutekniikkaa ja -rutiinia (ynnä elämänkokemusta ja motivaatiota) kuin tuollaisella vähän vanhemmalla ja jo yhden tutkinnon suorittaneella. Motivaatio on se avainasia, sillä mennään vaikka läpi harmaan kiven. Ja tahtoa siihen vaaditaankin, että jaksaa sen lääkiksen ryykelin läpi mennä, lukea kaikki ne aineet, jotka eivät kiinnostakaan. Mutta kun lopulta löytää sen oman erikoisalan ja voi todeta olevansa unelmatyössään, kaikki palkitaan.

t. vuonna -08 erikoislääkäriksi valmistunut 33-v rouvashenkilö, joka on päivystänyt elämästään yli vuoden (siis sairaalassa kökkinyt 24-25 h peräkanaa viimeisen 8 v aikana yhteensä yli 365 pv, nyt varmaan kohta menee 400 rikki).

sehän tulkittiin syrjinnäksi. Vain osa lääkikseen pyrkijöistä pyrkii tosisaan, suuri osa käy vain katsomassa - suosittelen siis lukemista nyt, et todellakaan ole myöhässä, jos laskutekniikka on jo hallinnassa ja ahteri tottunut pänttäämiseen :D

ei se lääkikseen pääsy nyt niin hirveän vaikeaa ole. Esimerkiksi serkkuni pääsi ensiyrittämällä abikeväänä ja taustalla fysiikat ja kemiat seiskan arvosanoilla ja muutenkaan lukupää ei ole mikään kaikista ihmeellisin vaan teki kauheasti aina töitä saadakseen ne seiskansa. Toki hakijoissa on paljon "nerojakin", mutta aika moni sinne menee keskinkertaisella älyllä ja koulumenestyksellä. Lukea toki pitää ja paljon, mutta ei ole mitenkään ylivoimaista.

Sinulla ap on varmasti paremmat opiskelurutiinit kuin keskiverto-yo:lla. Lisäksi elämänkokemus ja motivaatio auttaa. Mä en yhtään epäile, ettet pääse sisään, jos vaan luet. DI-opiskelu on myös vaativaa ja kun olet sen läpäissyt, läpäiset aivan varmasti pääsykokeet, jos vaan valmistaudut kunnolla.



Olen itsekin DI ja miettinyt vastaavaa koukkausta. En niinkään epäile pääsykokeita vaan sitä, että miten voisin irrottautua tästä opiskelemaan 6 vuoden ajaksi... Millä ihmeellä eläisin?



26, paljonko muuten suunnilleen tienaat keskinmäärin? Ihan yritän hahmottaa sitä, miten nuo päivistykset tuottaa...?

Nyt hankit sen kirjan, rupeat valmistautumaan ja menet pääsykokeisiin kesän alussa. 5 kk on riittävä aika lukea pääsykokeisiin. Voin kertoa, että olet aivan eri tasolla kuin muut, kun olet jo yhden korkeakoulututkinnon suorittanut. Kuinka vanha siis olet?



Ja voin kertoa, että pääsykokeisiin vaadittava kemia ei ole kovin kummoista. Itse olin aivan surkea lukiossa lyhyine kemioineen, mutta selvitin asiat ja pääsin sisään. Matikkaa ei juuri tarvinnu muualla kuin joissakin kemian laskuissa.



Terveisin 10 v sitten valmistunut hml

Tienasin erikoistuvana lääkärinä (paljon aktiivipäivystyksiä, päivystyksiä 4-5/kk) bruttona n. 60 % enemmän kuin valtion hallinnossa työskentelevä DI-mieheni (jolla hänelläkin työpaikkassaan keskimääräistä parempi palkka), nykyisin vähän päivystävänä erikoislääkärinä vain noin 30 % enemmän. Rahasta ei kannata alkaa lääkäriksi, mutta kun löytää oikean alan, tällä palkalla tulee hyvin toimeen ja säästöönkin jää.

t. 26

mikset opiskelisi sairaanhoitajaksi/terkkariksi/kätilöksi? Sisään pääsee helpommalla, palkka ei kyllä ole kovin palkitseva, mutta opiskellakaan ei tarvitse niin pitkään

terv. kätilö-th

että työssä näkee sen, että pelkkä auttamishalu ei ole oikein hyvä kriteeri hakeutua lääkäriksi, ellei sitten hakeudu johonkin lähetyslääkärin hommiin tms. Täällä kotomaassa se lääkärin työ, etenkin terkkarissa, on oikeasti aika raadollista ja maallista leipätyötä. Paljon byrokratiaa, todistuksia aivan joutavista asioista, paljon potilaita, joita lääkäri ei voi oikeasti auttaa (esim. mitä lääkäri oikeasti voi jos keski-ikäisellä naisella on surkea pienipalkkainen työ, vastenmielinen niuho pomo ja kusipäinen juoppo mies. Voihan sitä kuunnella ja yrittää tukea ja ehkä määrätä estrogeenia vaihdevuosiin ja masennuslääkettä jos vaikka auttaisi mutta ei ne perussyyt siitä miksikään muutu. Ja tätä se on aika suuri osa työstä....)



Tästä on lisäksi ihan tutkimusnäyttöäkin, että mikäli lääkärillä on auttamishalu suurimpana ammatillista motivaatiota määräävänä tekijänä, on riski vakavaan burnoutiin valtavasti suurempi. Työssä jaksamisen kannalta paremmin pärjäävät ne, joilla motivaationa on esim. kiinnostus ihmiseen biologisena kokonaisuutena, halu ongelmanratkaisuun ja "salapoliisintyöhön" jne.

työssä yliopistosairaalassa, en päivystä tällä hetkellä juurikaan, koska erikoistuvat hoitavat päivystykset pääosin. Palkka n. 5300e/kk, brutto siis.

ja on vielä motivoituneita opiskelemaan ja vielä ammattiin, jossa joutuu ottamaan ihmishenkiä niskoilleen.



Huh, huh, melkoinen urakka tuo lääkäriksi opiskelu, nostan hattua kaikille lääkäreille.

Antavat minulle ajattelemisen aihetta.



Vai on joku seiskan kemialla päässyt lääkikseen. Tunnustan, että minullakin oli kemia seiska. Ja sekin vähä on unohtunut. (DI-opinnoissani en tarvinnut kemiaa ollenkaan. Pääasiassa siellä oli matikkaa ja vähän fysiikkaa (lähinnä alaan liittyviä sovelluksia)).



Matikkaa siis osaan oikein hyvin, mutta kemia on surkea. Fysiikkaa osaan vähän.



Mulla oli lukiosta valmistumisvaiheessa pari vuotta lääkiksessä opiskeleva poikaystävä, joka vaatimalla vaati mua pyrkimään lääkikseen. Ärsytti se painostus ja oli osasyy suhteen lopettamiseen. Silloin pidin sitä alaa aivan epäkiinnostavana, mutta ikä on muuttanut mieleni täysin.



Isänikin oli nuorena kiinnostunut lääkiksestä, mutta silloin (nelkytluku) oli vaatimuksena (kai pääsykokeissa tms) latina. Se kammoksutti niin, ettei pyrkinyt, vaan meni oikikseen.



Tosiaan, en tullut ajatelleeksi, että opiskelutekniikka on mulla kyllä hioutunut sitten ylioppilaspäivien.



Joku kysyi, miksei hoitajaksi. No, ei millään, sillä mulla on atooppinen iho. Potilaat jättäisin kättelemättä, ettei täytyisi niin paljon pestä käsiä, voisin vaikka halata, heh.



ap

Jos fysiikka ja matikka on hanskassa, ei kemiasta tartte opetella kuin jokunen kaava. Kemia on fysiikan ja matikan "empiirinen kenttä". Vaikka kemia on oma tieteenalansa, on se silti vielä nykyäänkin tiukasti linkitetty fysiikkaan ja matikkaan. Kemian perusopinnot pystyy selvittämään ilman fysiikan ymmärrystä, mutta todellinen kemia vaatii hyvän pohjan fysiikasta ja matikasta. Joten ei kun menoksi! Kyllä sä pärjäät. Ja jos ei onnistu tänä keväänä, on aina mahdollisuus sitten seuraavana! Koe kannattaa kuitenkin käydä katsastamassa. On helpompi lukea (mun mielestä) kun vähän tietää, minkälaisia kysymyksiä tulee eteen.

Katsos kun joudut omin kätösin joka potilaan tutkimaan: painelemaan, koputtelemaan, kuuntelemaan, kurkkimaan ja tunkemaan sormia joka reikään ja koloon...eli käsiä peset joka jumalan välissä. Ei atopia työntekoa varmaan estä mutta ei sitä käsienpesua voi kättelemättömyydellä välttää...

Katsos kun joudut omin kätösin joka potilaan tutkimaan: painelemaan, koputtelemaan, kuuntelemaan, kurkkimaan ja tunkemaan sormia joka reikään ja koloon...eli käsiä peset joka jumalan välissä. Ei atopia työntekoa varmaan estä mutta ei sitä käsienpesua voi kättelemättömyydellä välttää...