: Minulla on ongelma, alkoholi. :(

Itsestäni on tuntunut jo jonkin aikaa, että meillä on alkoholin käyttö repsahtanut liiallisuuksiin. Toleranssi on kasvanut ja sitä mukaa myös määrät. Meillä on ollut aika pienet lapset ja heidät sekä koti ja molempienh vaativat työt on aina hoidettu hyvin. Ulkopuolinen ei ikinä uskoisi minun miettivän tällaisia. Viikolla emme juo koskaan mitään, mutta perjantaisin ja lauantaisin on tullut läträttyä. Hiukan jo lasten aikaan, mutta isommassa määrin vasta heidän nukkuessaan. Mihinkään kaatokänneihin emme juo, mutta lasten kasvaessa ajatus itsestäni roolimallina on alkanut toden teolla mietityttää. Lisäksi ennakoin jo aikaa, kun lapset ovat iltaisin omilla teillään. Haluan olla skarppina vaikka hakemaan nuoriani "yöstä" jos tarvis niin vaatii. Tähän on onneksi vielä aikaa, mutta en halua antaa juopottelua suosivaa roolimallia lapsilleni. Sinänsä kohtuullinen alkoholinkäyttö lapsiperheessäkin voi olla ok, jos se tosiaan pysyy kohtuudessa. Mielestäni meillä ollaan rajoilla ja välillä jo ihan selkeästi rajan yli.



Lisäksi kun itselle tulee ikää lisää, alkaa alkoholinkäyttö tuntua nukkumisessa (=huono unen laatu) ja olen viikonlopun jälkeen väsyneempi kuin torstaina/perjantaina.



Absurdeinta on, että elän ma-pe ihan esimerkillisesti, syön terveellisesti ja juoksen lenkkejä vähintään 3 kertaa viikon aikana. Sitten viikonloput repsahtavat. Olenkin kerännyt aivan turhia kiloja tissuttelun myötä.



Olen niin onnellinen siitä, että nyt viime viikonlopun olin aivan minimaalisella linjalla: Pe join 2 lasia punaviiniä juustojen kanssa ja lauantaina lasin viiniä ruoan kanssa ja 2 olutta illan mittaan. En ole pitkään aikaan ollut pirteämpi maanantaiaamuna kuin olin tänään. Tuo mitä joku kirjoitti, ettei alkoholistista tule kohtuukäyttäjää on varmasti totta. Itse päätin nyt aluksi kokeilla tuota vähentämislinjaa, koska tuntuu, että alkoholista on tullut enemmänkin tapa ja automaatio kuin varsinainen riippuvuus - mulle ei siis tuo tiukkaakaan olla ilman arkena. Nyt on tosi kova motivaatio ja viikonlopun hyvä kokemus antoi lisää potkua :)



Tsemppiä ap:lle ja muille ongelman kanssa kamppaileville!

Minulla ongelmana tissuttelu. Joka ilta saatava saunassa olutta.Tää on välillä rasittavaa...Mieheni tissuttelee myös ja on siten vaikiampi päästä eroon:( Olen ehottanut että lopetetaan yhessä mutta ei aio luopua "rentoutumisesta"...Joskus olen ollut kaksi kuukautta ilman.Parhain oilisi olla kokonaan ilman mutta kun kuolema on käynyt jo kaksi kertaa meidän ovella ja ei jotenkaa enää ymmärrä ja jaksa muuten (tiedän että nämä tekosyitä)

mä juon kyllä lähes päivittäin, eli ongelma vielä pahempi. Kyllä lähes joka ilta juon keskimäärin 2-3 olutta/viinilasillista, ja viikonloppuna sitten paljon enemmän. Määrät on varmaan niin hurjia etten uskalla edes laskea. Mies juo myös, meidän yhteinen "harrastus" :(. Nyt ollaan kyllä päätetty lopettaa ainakin tuo arkiläträäminen, ja viikonlopuksi tehtiin niin, että otettiin lapselle aikaisin lauantaiaamulle yksi harrastus, johon on pakko mennä autolla. Se estää kuitenkin sen, ettei perjantai-iltana voi juoda oikeastaan mitään. Ja lauantai-illoiksi pitänee keksiä myös jotain tekemistä, missä ei voi juoda, vaikka ottaa joku vakiovuoro jostain tenniksestä tms. Silloin ainakin se juomisen aloittaminen siirtyy vasta iltaan! Mä en voi katsoa telkkaria ilman että on lasi kädessä ja nyt päätettiinkin, että siirryttään alkoholittomaan olueen arkisin, ikäänkuin huijaa elimistöä, että olevinaan joisi ihan oikeaa olutta... Hassua muuten, alkoholittomasta oluesta tulee samalla tavalla "nousuhumala", se on jotenkin psykologista jo. Kun maistaa sen oluen maun vaan niin heti rentoutuu.

Tämä on kyllä aihe, josta aika hyvin vaietaan: naisten tissuttelu. Itsekin kävin jo suurkulutuksen rajoilla useamman vuoden, kunnes eräänä ylilyönti-illan jälkeisenä aamuna romahdin. Kerroin miehelleni, että en pysty kunnolla hillitsemään juomistani ja hän sanoi sen huomanneen. En kuitenkaan koskaan ollut humalassa lasten edessä (pienessä nousussa kylläkin) ja juomiseni ei yleensä haitannut seuraavan päivän tomintoja, joten hän ei ollut viitsinyt alkaa asiasta sanomaan.



Siitä aamusta lähtien olen kontrolloinnut juomistani mutta sallin itselleni repsahduksia aina, kun on joku kunnon syy eli illanistujaiset, bileet, reissut tms. Mutta tavallisina viikonloppuina en enää juo. En pysty ottamaan sitä yhtä ja lopettamaan siihen, joten en juo silloin ollenkaan, jos en voi ottaa enemmän.



Kai minä alkoholisti olen vaikka en mielestäni kyllä alkoholistin sterotyyppiä muistutakaan. Fiksu, kaunis nainen mutta vain niin perso sille tunteelle, jonka alkoholi saa aikaan. Ja tämän tunteen muistan jo ekasta kännistä alkaen. Olen aina juonut humaltuakseni...



Tsemppiä kovasti ja voimahalit!



ps. aloitin vajaa vuosi sitten ketjun, jossa puin päätöstäni lopettaa tissuttelu. Onkohan ketjua vielä olemassa...

www.avominne.fi



Joku vastaaja ehdotti lääkitystä; alkoholistia ei voida parantaa lääkkeillä. Miedot ja viattomat masennuslääkkeet joita lääkärit niin mielellään kirjoittavat ovat täysin turhia; alkoholistin elämänlaatu paranee, kun hän luopuu alkoholista. Nukahtamisvaikeudet ja univaikeudet loppuvat,kun alkoholisti luopuu alkoholista jne. Suomessa päihdehuolto usein miten, valitettavasti, tarkoittaa liiallisesta alkoholin käytöstä seuranneiden oireiden lääkkeellistä hoitoa eli masennuslääkkeitä, paniikkihäiriö lääkitystä, unilääkkeitä jne.



Tästä aiheesta olisi satoja (omakohtaisia) tarinoita ja kokemuksia kerrottavana ja siksi mielelläni aina auttaisin, jos joku muu löytäisi pohjansa aikaisemmin...

en ole ainoa joka juo, ikävä kyllä .



t. eräs kotiäiti

vaihtoehdot ovat joko täysi raittius tai kohtuukäyttö. En kyllä käytännössä tätä asiaa ymmärrä.



Minusta on erittäin huolestuttavaa jos molempi vanhempi tissuttelee ja juo joka ilta muutaman pullon olutta tms. Lapset siinä kärsii.



t: sinkku alkoholisti vanhemman tytär, jolla itselläkin kausittain ongelmia viinan kanssa

Ei voi olla kohtuukäyttäjä. Entiset alkoholistit ovat täysin raittiita tai eivät ole entisiä alkoholisteja. Ap tehnyt hienon päätöksen laittaa korkki kiiinni. Pysy siinä! Voimia sinulle! Yritä keksiä muita rentoutumiskeinoja. Käsityöt? Lukeminen? Liikuntaa jo ehdotettiinkin. Maalaaminen? Lasten kanssakin voisi tehdä monenlaista kivaa.

Mutta tunnistan kyllä, että pikku hiljaa alkoholista saattaisi muodostua ongelma, jos juomamäärä vain kasvaisi kerta kerralta. Itselläni se pari lasia punaviiniä on maksimi tai yksi (0,5l) siideri, joten määrällisesti ei todellakaan kysymys ole ongelmasta. Käytämme miehen kanssa alkoholia viikonloppuisin ja silloin tällöin myös arkena, (esim. saunasiideri).

Minulla on suvussa alkoholisteja, samoin miehelläni. Se on varmaan jokaisen suomalaisen suvun kirous! Mieheni isä on absolutisti, koska on (entinen) alkoholisti, samoin mieheni sisko...Heillä asia on siis ollut niin, että joko tai...Minun oma äitini on myös selvä nykyajan naistissuttelija...Hän jätti oluen kymmenisen vuotta sitten, mutta viiniä ja väkeviä käyttää ainakin viikonloppuisin. On hyvässä ammatissa, hoitaa työnsä ja kaikki, mutta humalassa en voi häntä sietää...hän muuttuu luonteeltaan todella ärsyttäväksi piikittelijäksi ja riidanhaastajaksi. Melkein kerran onnistui alkoholin käytöllään pilaamaan yhden juhannuksemme, saa olla kiitollinen, että vielä ollaan väleissä. Äitini on yrittänyt kai vähentää juomistaan jo fyysistenkin syiden vuoksi (verenpainetauti ym.), hän on vasta 55v, joten kannattaisikin vähän ajatella terveyttään. Isänikin käyttää, mutta suhteellisen hallitusti tietääkseni. Eli kyllä näitä eri tasoisia alkoholisteja on Suomi pullollaan! Tärkeintä on varmasti asian tiedostaminen, myöntäminen ja avun hakeminen. Joiltakin elämänmuutos onnistuu itsestäänkin, mutta osa tarvitsee varmasti ulkopuolista apua. Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville!

Äitini veli vaihtoi juomisen yhden lahkon uskontoon. Hyvin meni jonkun aikaa, mutta sitten tuli liian suuret ristiriidat lahkon odotusten ja oman elämän kanssa. Teki loppujen lopuksi itsemurhan.

Tässä on vaarana se, että

rukoile apua, Jumalalta on moni muukin avun saanut.

helposti riippuvainen ihminen vaihtaa vaan sen viinan uskontoon ja helposti menee sekin överiksi.

25 kpl vai 12 kpl (molemman kokoisia laatikoita on ..) 12 jaettuna viikonlopulle ei todellakaan ole paha... eikä 24:kään ole mikään katastrofi, jos on jaettu kolmelle päivälle.... sinä et sentään juo viikolla. Mielestäni olet kohtuukäyttäjä, mutta jos asia vaivaa niin juo alkoholitonta....

en muista, että viimeiseen 15 vuoteen olisi ollut varsinaisesti humalassa, mutta tissuttelu on joka viikkoista. Esim viime viikonloppuna join perjantaina 3 kaljaa ja ehkä 2-3 lasia viiniä (vaikea arvioidan määrää kun kaadan aina pikkuisen lasin pohjalle kerralla, en koko lasillista) tuosta määrästä en tule humalaan eikä kukaan huomaa (jos ei tiedä) että olen juonut jotain... sama määrä suunnilleen lauantaina ja sunnuntaina yksi kalja ruuan kanssa.



Kait tämä sit on tissuttelua...juon pieniä määriä pitkin iltaa..

Aluksi joivat kohtuudella vain viikonloppuisin. Sitten se alkoi repsahtaa muutamaan iltaan viikossa + viikonloppu. Loppujen lopuksi istuivat noin 3 vuotta joka ilta ravintolassa ja viikonloput ties missä.

Huoli vanhemmista oli kova ja heitä siskon kanssa etsittiin milloin mistäkin ja soiteltiin milloin minnekin. Toki monesti puhelin oli mykkä, kun ei puhelinlaskuja oltu maksettu.

Muutin pois kotoa kun täytin 17-vuotta. Samaan aikaan vanhempien liitto alkoi rakoilla jo niin pahasti, että miettivät eroa. Oli varmasti rakoillut aikaisemminkin, mutta nyt olivat tosipaikan edessä. Saivat hyvän perheterapeutin ja jatkoivat liittoa. Samaan jattkamissopimukseen kuului se, että alkoholin kanssa läträily loppui. Eivät lopettaneet kokonaan, mutta ryhtyivät kohtuukäyttäjiksi. Tuosta on nyt aikaa 20 vuotta ja edelleen ovat kohtuukäyttäjiä.

Luulen, että heidän alkoholismi oli seurausta huonosta parisuhteesta ja muista ongelmista, kuten mm. isoveljen vammaisuus. Eivät tavallaan osanneet muuten rentoutua ja alkoholihan on siitä kiero kaveri, että se tuo kyllä aluksi helpotusta, mutta sitten luulee, että elämä ei voi muuten olla helpompaa kuin pinessä hiprakassa.

Itse tosin olen aina ollut huono juomaan, eikä minusta alkoholi oikeastaan edes maistu hyvälle. Lasteni ei tarvitse kokea sitä samaa turvattomuutta ja epävarmuutta, kuin mitä minä olen joutunut kokemaan. Olen kerran jopa eronnut siksi, ettei vanhimman lapsen isän alkoholinkäyttö pysynyt kohtuuden rajoissa ja en halunnut lastani altistaa samaan kuin mitä itse olin elänyt 10- vuotiaasta alkaen.

Vanhempi monesti luulee, ettei alkoholinkäyttö häiritse lasta, mutta siinä ovat väärässä. Äitinikin on monesti sanonut, ettei he nyt niin paljon juoneet, että me olisimme siitä kärsineet. En voi ymmärtää, että miten hän on voinut niin edes ajatella. Lapsen silmin jo pienessä hiprakassa oleva vanhempi on outo eikä normaali. Koko ajan joutuu tarkkailemaan vanhemman mielialaa, että uskaltaako elää kodissan, vai kannattaako olla pois silmistä, ettei turhaan suutu.

Vieläkin tarkkailen kaikkien ihmisten reaktioita ja pekkään olevani tiellä ja pelkään aiheuttavani jonkin yllättävän tunnepuuskan toisessa ihmisessä.

Hyvä että olet päättänyt lopettaa. JOs tunnet, että et pysty kohtuudella käyttämään alkoholia, älä käytä ollenkaan.

Suurimman palveluksen teet kuitenkin lapsillesi. He ovat ansainneet tasapainoisen äidin huolehtimaan heistä.

Jostakin luin, että alkoholistin vaihtoehdot ovat joko täysi raittius tai kohtuukäyttö. En kyllä käytännössä tätä asiaa ymmärrä. Minusta on erittäin huolestuttavaa jos molempi vanhempi tissuttelee ja juo joka ilta muutaman pullon olutta tms. Lapset siinä kärsii. t: sinkku alkoholisti vanhemman tytär, jolla itselläkin kausittain ongelmia viinan kanssa

iso laatikko eli 24kpl. tasaantuu likimain niin että perjantaina ja lauantaina 10 per ilta ja sunnuntaina loput.



t. ap joka on juu ihrakasa :((

25 kpl vai 12 kpl (molemman kokoisia laatikoita on ..) 12 jaettuna viikonlopulle ei todellakaan ole paha... eikä 24:kään ole mikään katastrofi, jos on jaettu kolmelle päivälle.... sinä et sentään juo viikolla. Mielestäni olet kohtuukäyttäjä, mutta jos asia vaivaa niin juo alkoholitonta....

16 on naisilla raja. Ap:lla menee reilusti yli. Ja säännöllisesti toistettuna tämä on jo huomattava terveydellinen riski!

Join aina humaltuakseni. Nyt olen ollut vuosia raitis eikä tee tiukkaa mehulinjalla.



Viisainta vastustaa ne kiusaukset jo kaupassa ja kiertää kaljaosasto ja viinakauppa kaukaa.



Kun ei oo juomaa kotona, ei taatusti tule tissuteltuakaan.



Ja lapsesi kärsivät jo varmasti, vaikka itse muuta luulet.

turha täällä on selitellä, ettei muka pysty elämään kuten kunnon ihmiset ja kunnon naiset. JOkainen rouva ruuvaa sen vinkkupullonsa itse auki. Turha siis on yhteiskuntaa tai puolisoa syyttää.



Päihteet ei vaan sovi tosinaiselle. Juoppo ja tupakoiva nainen on lumpukka, miettikääs sitä, kun pämppäilette.

jolta on lapsikin viety useasti tuon takia. Sääli ettei pysyvästi vaan sukulaiselle, joka on hiukan yksinkertainen. Lapsi on murrosikäinen ja psyykeltään ihan sekaisin, ajattele siis lapsiasi ja heidän lapsuuttaan, joka on niin kovin lyhyt.

teidän pitäisi nähdä, millainen loppu alkoholistilla on:( Naisilla vielä nopeammin kuin miehillä. Kiva saada verensyöksy tms. kun maksa ja ruokatorvi sanovat sopimuksensa irti. Maksan toiminnan loppuminen ei ole leikin asia. Naapurissa asui 35.n nainen, joka oli sairaalassa "saattohoidossa", mutta ei sitä itse tajunnut, suunnitteli täyttä päätä uutta elämää, ihanan miehen kanssa, jonka oli tavannut ja niin vain jäi 3 lasta ilman äitiä..

..tämän vuoden alussa, että viikossa alkaa olemaan enemmä känni/krapula päiviä kuin selviä. Juomani määrät oli kammottavia!! Ainakin 20-30 tuoppia viikossa plus pönikkä viiniä.. Aikani kävin keskustelua itseni kanssa ja päätin uskaltaa hakea apua. Koska olen työelämässä menin työterveyslääkärille ja kerroin kaiken. Olin myös sekakäyttäjä koska välillä buustasin känniä lääkkeillä :-( Pyysin lääkäriltä OMAN PÄÄTÖKSENI tueksi antabusta. Sain sen koska olin motivoitunut ja todella loppu siihen juomiseeni.



Loppuviimeksi tuo antabus ei minulle sopinut (maksa-arvot nousivat pelottavan korkeiksi) mutta oli päässyt siitä pahimmasta yli ja huomasin että pärjään paremmin ilman viinaa. Myös viikottaiset keskustelutuokiot tukihenkilön kanssa olivat todella hyviä.



Eli suosittelen sinua/teitä käymään itsekseen läpi mistä luopuu jos luopuu juomisesta ja mitä saa kun luopuu!! Ja ilman omaa päätöstä se lopettaminen ei onnistu. Lääkeet voi tukea mutta niillä ei juomista lopeteta.



Ja juu, olen vain ihminen ja olen ratkennut muutaman kerran ja muutaman kerran olen antanut itselleni luvan juoda. Ja olen huomannut, että selvin päin minulla on hauskenpaa! En olisi sitä vielä vuosisitten uskonut mutta niin se vaan on.