Mitä vielä ehtii tehdä synnytyksen käynnistyttyä?

Riippuu kuinka nopeasti synnytys etenee. Jos vedet on menneet muttei supistele, voi mennä vielä KAUAN ennen kuin mihinkään täytyy lähteä.



Mun synnytys käynnistyi keskiviikkona ja lapsi syntyi kahden päivän päästä. Mut ei siinä mitään voinut tehdä, kuin ensin kotona yrittää pitää itseään kasassa, ja sit jatkaa sitä samaa osastolla, huonolla menestyksellä.

Joten sinuna pakkaisin sen laukun ihan vaan etukäteen.;)

Sitten kun alkaa tulla kunnon supistuksia ei PYSTY tekemään mitään.

Pakata laukun? Käydä suihkussa? Sheivata? Syödä?

synnytystä ja laukku ainakin kantsii pakata hyvissä ajoin

esim. käyttää korvakipuisen esikoisen bussilla lääkärissä. Melkein 2 vrk meni vesien menosta ennenkuin vauva syntyi.

itse en kerennyt muuta



esikoisella ensimmäiset supistukset alkoi klo 14.30

14.35 poisutttiin kotoa. 15.10 oli vauva sylissä

minulla on se käsitys, että ensisynnytykset keskimäärin kestävät yli kymmenen tuntia. Meillä meni toista vuorokautta.



Mutta etukäteen ei voi tietää, miten nopeasti ja rajusti asiat etenevät, joten ei kannata laskea mitään sen varaan, että ehtii. Eli kannattaa varautua siihen, että lähtö tulee tosi äkkiä, ja siihen, että saa itseään viihdyttää ja rauhoittaa tuntitolkulla.

vedet klo 5. Join aamukahvin, meikkasin ja laitoin hiukset ja puin päälleni. Rauhassa lähdimme sairaalaan ja lapsi syntyi tasan 8 tunnin kuluttua vesien menosta. Kaikki ylimääräiset karvat olin sheivannut sattumalta edellisenä iltana ;).

Itse sain hädin tuskin pakattua sairaalakassin supistusten välissä. Alkoivat heti tiheinä ja melko kovina.

itselläni meni vedet klo 1. Vuorattuani sängyn pyyhkeillä, menin takaisin nukkumaan. Klo 3 alkoi supistella 5 min välein, klo 5 tihentyi 3min välein supistamaan... Silloin nousin sängystä. Menin suihkuun, sheivailin. Luin hetken kirjaa, keittelin aamukahvit. Pakkasin sairaalakassin, meikkasin. Sitten lähdettiin sairaalaan, mutta ajettiin huoltoaseman kautta hakemassa karkkia ja viinirypäleitä synnytyssaliin naposteltavaksi... :D

Oltiin salissa klo 9, poika syntyi klo 12.



Että kyllä siinä ehtii vaikka mitä :)

Jollakin kestää päivätolkulla ja toisilla on kiire heti. Varaudu kiireeseen valmiilla kassilla ja sheivatulla kropalla (jos pidät tarpeellisena) ja jos ei tuukaan kiirettä, niin sehän on vain positiivinen juttu.



t. nopeasti synnyttänyt

ehdin käymään lapsen kanssa leikkipuistossa, pakkaamaan, viemään lapsen hoitoon, ajamaan autolla 45min Helsinkiin, kävelemään parikilometriä auton jättöpaikalta sairaalaan.



Että ehtiihän siinä.

Mieskin ehti sitten vielä tekemään pizzan kavereille ennen kun tuli synnytykseen :)

ehtii siivoamaan, tiskaamaan ja kuuntelemaan vahan Abbaa...

Esikoisen synnytyksessä meni 12 tuntia, sairaalaan tulin 5 tuntia ennen ponnistusta eli 7 tuntia kerkesin puuhailla kaikenlaista pientä kotona. Aloin kyllä olla niin kipeä että kauppaan esimerkiksi ei olisi tehnyt mieli mennä.



Kuopuksesta kaikki kävi nopeammin, vauva syntyi kaikkineen reilussa kahdessa tunnissa, eli kerkesin ottaa vaan kassin mukaan ja hilpasta sairaalaan ja johan vauva olikin maailmassa.

Toi määritelmä, synnytyksen käynnistyminen, on sekin aika vaihteleva juttu. Se, että on supistuksia, ei kerro vielä mitään. Joskus ne on niin lieviä, että siinä voi tehdäkin vaikka mitä.

Mulle sanoi sairaalassa kätilö, että kun synnytys on todella käynnistynyt, ei siinä äiti pysty mihinkään, ei syömään eikä nukkumaan (ilman kivunlievitystä).

kävin suihkussa, meikkasin, söin, pakkasin laukun, olin netissä (mies nukkui). N. 8.30 olin sairaalassa, ei supistuksia. Kunnes ne alkoivat yhtäkkiä, päädyin osastolle, makasin sängyssä ehkä 10 minuuttia ja lähtivät kiikuttamaan saliin. Lapsi syntyi n. 11 rv 38. Mukava kokemus. Seuraava tullee sutjakkaammin, näin on sanottu.

Jotkut synnytykset ovat niin helppoja että melkein viimeiseen asti pystyy tekemään normaaleja asioita. Jotkut ovat niin vaikeita että synnyttäjä on helvetin tuskissa hirveän kauan. Ei sitä voi ennalta tietää.



Itse kuulun pitkän mutta suht miellyttävän synnytyksen kokeneisiin. Supistelu voimistui niin hiljattain ettei ole mitään selkeää kohtaa missä voitaisiin sanoa "oikeiden" supistusten alkaneen. Ensimmäisen synnytyksen kesto oli yli vuorokausi, ja (säännölliset) supistukset vahvistuivat hyvinkin tasaisesti koko sen ajan. Ehdin siis tehdä vaikka mitä, pystyin melkein kaikkiin normaaleihin toimiin paitsi en nukkumaan. Vähitellen olo kävi liian kamalaksi edes silmien auki pitämiseen, mutta ei se ollut mikään tietty hetki. Toisella kerralla muuten sama, paitsi että siitä selvittiin reilusti alle vuorokaudessa.

Esimerkiksi omassa tapauksessani supistuksia tuli ja meni viikko tolkulla. Tasaisesti pysähtymättä niitä alkoi tulla pari päivää ennen lapsen syntymää. torstaina aamulla niitä tuli noin 5min välein, mutta ne ei vielä olleet aivan tavattoman kipeitä, lähdin sitten yhteen seminaariin puuhailemaan päiväksi. Vasta seitsemältä illalla olin siinä kunnossa, että sairaala alkoi tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Siellä kävin kahdesti suihkussa kipua lievittämässä, en tosin sheivaillut. :) aamulla puoli viideltä lapsi oli ulkona.



kätilö kysyi koska mielestäni synnytys varsinaisesti alkoi.. mutta enpä osannut yhtään sanoa! Supistukset tulivat niin hitaasti kipeämmiksi, ettei mitään räjähdysalkua kyllä erottanut. Jos tasaisista supistuksista lasketaan, niin sitten ehtii vaikka mitä..

Ihmiset kokee kivun niin eri tavalla. Itse olin 9cm auki sinne sairaalaan mennessäni, ja ihan oikeasti - naureskelin ja rupattelin kätilöiden kanssa ponnistusvaiheeseen saakka. Ja tosissaan söin niitä huoltsikalta haettuja nameja ja rypäleitä vielä ihan vähän ennen kuin aloin ponnistaa... Ja ihan ilman kivunlievitystä synnytyin.

-12

Mulle sanoi sairaalassa kätilö, että kun synnytys on todella käynnistynyt, ei siinä äiti pysty mihinkään, ei syömään eikä nukkumaan (ilman kivunlievitystä).

esikoisen synnytys kesti kaikkiaan yli 20h, toinen synnytys yli 10h, kolmannen kanssa en kiirehtinyt sairaalaan;supistukset alkoivat yöllä kahdentoista aikaan, kattelin pari tuntia että tuleeko lähtö ja sitten aloin pikkuhiljaa pakkaileen ja siivoamaan kämppää kunnes herätin mieheni neljän maissa ja soitettiin lapsenvahti, viidenmaissa oltiin sairaalasa ja ajattelin että ei ole mikään kiire. Pari tuntia laitoksella ja vauva oli sylissä!!! Kannattaa tehdä se lista valmiiksi että mitä ottaa mukaan kun ei niitä kaikkia voi pakata valmiiksi, kuten hammasharja..