kuinka moni mies toivonut poikaa

ihan kieroutunutta kenenkään toivoa tiettyä sukupuolta.

tyttö ja poika. Ja nyt meillä kaksi yhteistä tyttöä. Poika on jäänyt etäiseksi ja tytöt on kyllä ihan pop miehelle. Varmaan johtuu siitä, että eka avioliitto purkautui pojan syntymän aikoihin ja suhde poikaan jäi ohueksi. Tämä tyttö taas oli silloin jo 9v. ja täysin isän tyttö, kuten ovat nämä meidän yhteiset pienetkin.

ketjun tarkoitus osoittaa että ap on väärässä, ja että ei niitä poikia halua isätkään. Kun tuntuu siltä että järjestään nämä sukupuoliketjut todistavat sitä, että jokainen äiti haluaa tytön, ja että kahden tai useamman pojan äitejä oikein säälitään. Ennen haluttiin poikia, nykyään ei. Pojat on villejä, rasittavia, kaukaisia ja vaikeita. Pojat hylkäävät äitinsä ja pitävät aikuisina etäisyyttä lapsuudenperheeseensä. Yksikin tuttavaäitini hehkutti pojan jälkeen tytön saatuaan, että kyllä nyt vasta on upeaa, kyllä jokainen äiti tarvitsee tytön. Hohhoi. Ja muuten minulla ei ole lapsia.

jokainen äiti haluaa tytön, ja että kahden tai useamman pojan äitejä oikein säälitään. Ennen haluttiin poikia, nykyään ei. Pojat on villejä, rasittavia, kaukaisia ja vaikeita.

Mulla on kaksi poikaa ja jo ennen lapsia pojat tuntuivat läheisemmiltä ja jotenkin helpommilta. Ehkä lapsuuden kaveripiiri vaikuttaa.

Mutta se on totta, että vanhemmat ihmiset pitävät jotenkin hienona sitä, että on poikia.

Ja minä kyllä vähän toivoin kakkosesta tyttöä, siis raskauden aikana. Ihan vaan siksi, että olisi kiva olla myös tytön äiti, ne touhut on kuitenkin vähän erilaisia. Ehkä tunsin hetken pientä pettymystä lapsen sukupuolen selvitessä synnytyssalissa.

Mutta en tosiaankaan aio pojalleni siitä sanoa. Enkä tietenkään haluaisi vaihtaa ihanaa ipanaani mihinkään tyttöön nyt, kun hän on poikana maailmaani syntynyt.

vaan ihan sairasta! Totta helvetissä se vaikuttaa lapsen (tai vielä aikuisenkin) itsetuntoon, jos oma vanhempi sanoo mieluummin toivoneensa toista sukupuolta.

Sehän näissä sukupuolitoiveissa juuri onkin, että saahan sitä toista sukupuolta toivoa, mutta kyllä jokainen normaali ihminen on superiloinen terveestä LAPSESTA. Molemmissa sukupuolissa on omat stereotypiset hyvät ja huonot puolensa, jotka eivät sitten yksilöiden tasolla edes välttämättä pidä paikkaansa.

T: Kahden pojan isä, joka toivoi poikia, mutta ihan varmasti olisi yhtä iloinen ja ylpeä tytöistäkin.

mies on selvästi pettynyt koska kaikki lapset ovat tyttöjä? Onko tämä edes tervettä enää? Mikseivät pikkutytöt voi olla miesten jutuissa mukana tai vaikka kalakavereita. Minun isäni toi esille kyllä joka suhteessa, että poikaa olisi toivonut. Meitä oli 3 tyttöä. Ei ollut kauhean mukavaa, eikä isäsuhde ole ikinä ollut kunnossa. Nyt minulla ja miehelläni on 2 tytärtä. Enempää lapsia ei tule.

totta, sukupuoli ei saa vaikuttaa kohteluun. kyllä terve ja terveen itsetunnon omaava ihminen osaa olla tytöistäkin yhtä ylpeä kuin pojista.

Oma mieheni on varsin "äijämäinen", tykkää kaikesta alkukantaisesta puuhailusta luonnossa, autoista, urheilusta jne. Oli ihan onnessaan kun sai pojan, tosin olin itsekin :)

Oma mieheni on varsin "äijämäinen", tykkää kaikesta alkukantaisesta puuhailusta luonnossa, autoista, urheilusta jne. Oli ihan onnessaan kun sai pojan, tosin olin itsekin :)

no mutta mitä jos eivät saa poikaa? Sehän on miehestä kiinni

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa. vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen. Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

Kun asiaa rupesin miettimään, en edes usko mihinkään tollaseen. Meillä mies on ihan yhtäläheinen pojan kanssa kuin tytön.

Toisaalta taas jos ap:een miehen isä on ollut poikaansa kohtaan kylmä ja etäinen, niin hyvinkin poika tietysti saattaa kohdella samoin sitten omaa poikaansa jne. Käyttäytymismalli on jo alunperin ollut huono ja periytyy sitten aina uudelle sukupolvelle.

Täh? Siis mielestäsi "kovat" sitten pehmenevät tyttöjensä kanssa, mutta ovat edelleen "kovia" pikkupoikiensa kanssa?? Aivan totaalisen käsittämätöntä huttua.

Eiköhän tuo ole ihan tasan yksilökohtaista. Jos mies nyt edes vähän osaa tunteitaan näyttää, niin eiköhän terve mies niitä näytä kummallekin sukupuolelle eikä leiki kovista pojalleen! Toki joku koulukiusattu huonoitsetuntoinen isä ehkä voi mainitsemallasi tavalla toimia, mutta terveellä itsetunnolla varustettu Mies ei ikinä.

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa. vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen. Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

Lähdeviitteitä ei löydy (ah ihanat akateemiset aaveemammat taas asialla...juu, minäkin olen... ;)) mutta ihan mutulla sanoisin että se voisi johtua siitä että tyttöjen kanssa isät uskaltavat olla pehmoja ja näyttää tunteitaan. Poikien kanssa isien pitää olla taas "kovia kundeja" ja silloin suhde saattaa jäädä hieman pintapuolisemmaksi.

Se että mies yrittää kasvattaa pojastaan kopion itsestään. Samahan ei luonnollisesti onnistu tytön kanssa. Kun poikaan on siirtynyt isän meemit niin isä ei miellykkään peilikuvastaan. Ihan kiehtova ajatus tuo isä ja tytär..

toivonut poikaa. Ensin tuli tyttö, sitten poika ja kolmas taas tyttö.

Oma mieheni on varsin "äijämäinen", tykkää kaikesta alkukantaisesta puuhailusta luonnossa, autoista, urheilusta jne. Oli ihan onnessaan kun sai pojan, tosin olin itsekin :)

no mutta mitä jos eivät saa poikaa? Sehän on miehestä kiinni

Tätä mä just tarkoitan..jos mies toivoo poikaa ja on sen syntymän jälkeen selvästi vielä onnellinen siitä, niin heti on joku kukkahattutäti kauhistelemassa. Mutta jos nainen toivoo prinsessaa jonka kanssa shoppailla ja leikkiä barbeilla, niin se on ihan ok!

Kai sitä saa miehelläkin toiveita olla, ei se tarkoita sitä että jos ei poikaa saa vaan tytön, niin elämä olis pilalla, tai ei tyttöä rakastaisi.

Siksi uros ja poikalapsi ei tule toimeen.

toisaalta joku tylsämielinen macho-uros voi olla pettynyt poikaansa, jos tämä onkin heikko ja syyttää tästä vaimonsa geenejä. Tätä on nähty joskus.



Kyllähän fiksu ihminen osaa olla tyttöjen, sekä poikien kanssa. Ja yhtä hyvin tyttöjenkin kanssa voi olla "äijä" jos haluaa.

eikä hän sellaista mallia voi antaa pojallemmekaan sen kummemmpin kuin tyttärelle. Molempia hellii ihan samalla lailla.

Ensin täytyy sanoa, että tiedän tuollaisia "vain poika kelpaa" miehiä. Mutta heidän tunne-elämänsä ja itsevarmuutensa on aika sokeaa ja yksipuolista.



Minut kasvatti suoraan sotien jälkeen syntynyt isä hyvin macholla tavalla. Pojat eivät itkeneet, eivät näyttäneet tunteitaan vaan olivat miehiä alusta asti. Mutta isäni ei osannut muuta tai tiennyt muuta, hänen isänsä oli hyvin ankara ja etäinen mies. Tästä periytyi tuo pojan pitää olla -ajattelu ja etäisyys. Mutta omille lapsille en tätä enää jatka. En tytölle, enkä pojallenikaan.



Nykyään oma isäni jopa halaa lastenlapsiaan. Minua tai veljiäni ei koskaan. Mutta ei se mitään.

vaikka mies toivoisikin lapsestaan poikaa. MUTTA kum lapset ovat syntyneet, pitää osata olla reilu vanhempi ja kohdella kaikkia lapsia, myös tyttöjä, samanarvoisina!



T: Nim. "Tytötkin voivat pitää kalastamisesta"

Hellii ja pusuttelee vauvaa koko ajan, joten ei pelkoa mistään kovuudesta. Ja on muuten "äijämäinen", tykkää urheilusta, jne.

kun ensimmäistä odotin ja poikahan sieltä sitten tuli. Toista odottaessani toivoin aidosti tyttöä (myös mies toivoi, koska halusi kokea isänäolon myös tytölle) ja onneksi sieltä tyttö myös tuli.

Meidän perheessä on kyllä tyttökin, mutta se on mun edellisestä liitosta. Enempää ei meille lapsia tule.