kuinka moni mies toivonut poikaa

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa.

vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen.

Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

selitätkö tämän? miten isä-poikasuhde ei ole yhtä toimiva?

ei niille muu ois varmaan kelvannutkaan. Onneks tuli sitte se suvunjatkaja. Tosi ärsyttävää. Nm.Tyttö ja 2 poikaa

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa.

vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen.

Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

yhtä hyvin suvunjatkaja?

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa. vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen. Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

Mun isällä on läheiset välit niin muhun kuin mun veljiin. Mä olen perheen ainoa tyttö, mutta en mä missään erikoisasemasssa ole koskaan ollut sen takia.

Ja jos ihan totta puhun niin kyllä meillä mies enemmän puuhastelee pojan kanssa kuin tytön. Kyse ei ole siitä etteikö tyttö mukaaan pääsisi, vaan niistä kiinnostuksen kohteista. Mulla ja tytöllä on sitten taas ne omat jutut, joista taasen meidän poika ei ole innostunut.

Eikä myöskään tuttavapiirissä.

Lähdeviite, kiitos!

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa. vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen. Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa. vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen. Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

Lähdeviitteitä ei löydy (ah ihanat akateemiset aaveemammat taas asialla...juu, minäkin olen... ;)) mutta ihan mutulla sanoisin että se voisi johtua siitä että tyttöjen kanssa isät uskaltavat olla pehmoja ja näyttää tunteitaan. Poikien kanssa isien pitää olla taas "kovia kundeja" ja silloin suhde saattaa jäädä hieman pintapuolisemmaksi.

Ainakin omasta tuttavapiiristä löytyy äiti-tytär-bestispareja ja toisaalta isän tyttöjä, samoin läheisiä isiä ja poikia ja niitä etäisempiä.

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa.

vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen.

Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

vaan ihan sairasta! Totta helvetissä se vaikuttaa lapsen (tai vielä aikuisenkin) itsetuntoon, jos oma vanhempi sanoo mieluummin toivoneensa toista sukupuolta.

Sehän näissä sukupuolitoiveissa juuri onkin, että saahan sitä toista sukupuolta toivoa, mutta kyllä jokainen normaali ihminen on superiloinen terveestä LAPSESTA. Molemmissa sukupuolissa on omat stereotypiset hyvät ja huonot puolensa, jotka eivät sitten yksilöiden tasolla edes välttämättä pidä paikkaansa.

T: Kahden pojan isä, joka toivoi poikia, mutta ihan varmasti olisi yhtä iloinen ja ylpeä tytöistäkin.

mies on selvästi pettynyt koska kaikki lapset ovat tyttöjä? Onko tämä edes tervettä enää? Mikseivät pikkutytöt voi olla miesten jutuissa mukana tai vaikka kalakavereita. Minun isäni toi esille kyllä joka suhteessa, että poikaa olisi toivonut. Meitä oli 3 tyttöä. Ei ollut kauhean mukavaa, eikä isäsuhde ole ikinä ollut kunnossa. Nyt minulla ja miehelläni on 2 tytärtä. Enempää lapsia ei tule.

Jos oma kokemuspiirisi sanoo noin, niin fine, mutta älä nyt hyvä ihminen suolla moista potaskaa muka yleistotuutena!

Isät onnistuvat luomaa paremman suhteen tyttöihin kuin poikiin ainakin suomalaisessa kultuurisa. vastaavasti äidit onnistuvat paremmin poikien kanssa. Sinällään outoa mieheltä toivoa poikaa kun ei tule luomaan koskaan hyvää suhdetta siihen. Ehkä se on sitä vastuun pakoilua toivoa poikaa?

Oma mieheni on varsin "äijämäinen", tykkää kaikesta alkukantaisesta puuhailusta luonnossa, autoista, urheilusta jne. Oli ihan onnessaan kun sai pojan, tosin olin itsekin :)

niin surullista, kun poika onkin ollut kaikkea muuta kuin äijä - ei tule koskaan kelpaamaan isälleen:(

Tämä on myös epäreilua poikia kohtaan - koska poikamaista tyttöä pidetään jotenkin "hienona" kun taas tyttömäinen poika on "häpeä".

mutta on sanonu että poika tanssikoon vaikka balettia, jos se tekee onnelliseksi.

Oma mieheni on varsin "äijämäinen", tykkää kaikesta alkukantaisesta puuhailusta luonnossa, autoista, urheilusta jne. Oli ihan onnessaan kun sai pojan, tosin olin itsekin :)

niin surullista, kun poika onkin ollut kaikkea muuta kuin äijä - ei tule koskaan kelpaamaan isälleen:( Tämä on myös epäreilua poikia kohtaan - koska poikamaista tyttöä pidetään jotenkin "hienona" kun taas tyttömäinen poika on "häpeä".

Nimittäin löytyy aika paljon tyttöjä jotka ei olekaan niitä prinssessoja luonteiltaan, vaan jätkämäisiä rämäpäitä.

Ensimmäinen lapsemme on poika joten ei hänen tarvinnut enempää sitä miettiä mutta on kyllä sanonut että jos kaikki lapset olisivat tyttöjä niin varmaan haluaisi kokeilla vielä kerran jos tulisi poika. Musta se on ihan luonnollista, useimmat ihmiset toivovat omaa sukupuoltaan olevaa lasta.

Mikä tässä nyt oikein mättää, ettei enää saisi edes ajatella ns. perinteisiä tytön ja pojan malleja? Tottakai lapsi on oma uniikki itsensä sukupuolesta riippumatta, mutta lähtökohtaisesti, suuremmalla todennäköisyydellä, kiinnostuksen kohteet suuntautuvat oman sukupuolensa edustamiin juttuihin?



En usko että lopulta kovinkaan moni metsien mies esimerkiksi pettyy jos poika tanssiikin balettia tai prinsessatyttönä pidetty harrastaakin jääkiekkoa. Mutta kun enää ei saisi MITÄÄN enää sukupuolistaa ettei siitä noustaisi barrikadeille..

Tyttö syntyi ja oli ainokainen 7 vuotta, kunnes päätettiin yrittää toista lasta ja taas toivottiin poikaa. Syntyi poika. Isällä sekä tyttärellä on hyvät välit, mutta niin on myös isällä ja pojalla. On juttuja joita mä en naisena ymmärrä miesten maailmasta, en pääse sisään niihin, tosin niitä on sitten mulla ja tytöllä sellaisia mistä noi "äijät" ei ymmärrä yhtään mitään.

Ei ilosta vaan suri sitä että ei sitten koskaan sitä poikaa saanut.

Isänä on ihan hyvä tyttärilleen, olis ollut sitä pojalle myös.

että toivoo poikaa. aluksi olin vähän hämmentynyt, mutta sitten huomasin pilkkeen miehen silmäkulmassa ja hän jatkoi, että tytöstä tulisi meidän geeneillä niin nätti että saisi olla koko ajana poikia ajamassa nurkista pois! :D Juttelimme asiasta vielä ja hän myönsi että ehkä hieman enemmän toivoisi lapsen olevan poika, mutta pääasia on että sieltä mahasta tulee lapsi joka me ollaan yhdessä saatu aikaiseksi!

Piristi kummasti mieltä! :)

Mieheni on ns. taivaanrannanmaalari: kirjoittaa runoja, keksii pelejä & tarinoita jne. eli hänelle tyttö olisi varmasti ollut "helpompi" lähestyttävä. Itse tahdoin tyttöä omien ennakkoluulojeni takia. Sitten syntyikin todella poikamainen poika, joka varasti isänsä sydämen välittömästi :). Nykyinen leikki-ikäinen on edelleenkin ihan eri "sarjaa" kuin mieheni mutta erilaisuus ON rikkaus!



Saatan olla raskaana nyt ja, noloa kyllä, toivon tyttöä edelleenkin. Miehelle on se ja sama.

Oma mieheni on varsin "äijämäinen", tykkää kaikesta alkukantaisesta puuhailusta luonnossa, autoista, urheilusta jne. Oli ihan onnessaan kun sai pojan, tosin olin itsekin :)

Lapsi ku lapsi. Meillä molemmat touhuaa isänsä kanssa näissä hommissa. Tyttö ja poika on.