Lue keskustelun säännöt.
Laskelmoiva mies - pettämisestä
21.10.2009 |
Tämä olisi niin pitkä juttu mutta yritän saada asian selitettyä mahd. lyhyesti.
Eli: mies on kahdeksan vuoden yhdessäolomme aikana jäänyt pari kertaa kiinni pettämisestä. Eka kerralla tämä ns. toinen nainen kertoi asiasta, toisella kertaa sain kuulla välikäden kautta.
Kummallakin kerralla mies myönsi juuri sen verran kuin olin jo kuullut. Kiisti jyrkästi mitään enempää tapahtuneen. Epäilen kyllä vahvasti, että vallankin jälkimmäisellä kerralla paljon muutakin tapahtui kuin vain oleilua. Hän nimittäin toi naisen ravintolaillan päätteeksi meille kotiin kun olin itse muualla. Eikä siis suostu kertomaan edes sitä, kuka tuo nainen oli kun sitä en muualta ole saanut kuulla...
No, nyt mies on jo jonkin aikaa ollut ihan outo. Tosi äkäisen oloinen, murahtelee, ei edes aina moikkaa kotiin tullessaan - saatikka että pussaisi niin kuin normaalisti on aina tehty. Puuhailee omiaan tosi paljon, urheilee hulluna. Lapsetkin ovat jo kiinnittäneet asiaan huomiota; kyselevät minulta, mikä iskällä on...
Eli epäilen vahvasti, että joku nainen on ainakin kiikarissa. Ajankohta olisi siihen myös aika otollinen - mies on joitakin viikoja sitten vaihtanut toiseen työpaikkaan, jossa naisia on paljon.
Eilen kysyin ihan asiallisesti. Mies oli aluksi välinpitämätön, sitten "terästyi" ja jopa katsoi minuun kun juttelimme. Ihan kuin olisi halunnut "nähdä", kuinka paljon oikeasti tiedän, että pitäisikö jotain tunnustaa. Sitten kun huomasi, etten ole mitään kuullut ja vain kysyn kun hänen käytöksensä on, mitä on, niin vaipui taas omiin maailmoihinsa.
Ärsyttää ihan hurjasti kun tiedän, ettei tuo koskaan mitään tunnusta, jos en itse saa tosiasioita muuta kautta tietooni. Olen aina suhtautunut näihin juttuihin ihan ok koska alusta asti olen tiennyt, minkä olen miehekseni ottanut. Hänellä on tapana flirttailla ja jos kohde alkaa viemään juttua siitä pidemmälle, mieheni ei sano ei. Sitä haluaisin kuitenkin, että hän olisi sen verran MIES, että uskaltaisi ihan itsekin tunnustaa tekonsa eikä olisi tuollainen mato, että kertoo vain sen, mikä jo on tiedossa. Ärsyttää!!!
Tuo eka tietooni tullut tapaus loppui (tietääkseni) siihen, kun sanoin miehelleni, että tiedän (näytin hänelle viestit, joita tältä naiselta olin saanut) ja että nyt se lysti on nautittu loppuun ja on aika ratkaista, kumman haluat. Joko pakkaat ja muutat hänen luokseen tai jäät tähän ja olet ihmisiksi. En siis raivonnut tms. vaan olin ihan asiallinen. Jälkimmäisestä jutusta keskusteltiin, mies oli tosi pahoillaan (vaikkei mitään siis häenn mukaansa tapahtunut) ja nyt asia on jotenkin hautautunut arjen alle.
Ja jos joku ihmettelee, miksi vielä ollaan yhdessä niin mies on todella ihana niin aviopuolisona kuin isänäkin. Pakko tosin sanoa tämänhetkisen käytöksen takia, että ainakin silloin kun ei ole kuin kissa pistoksissa...
Taisi tulla sekava sepustus, ottakaa kantaa jos jaksatte.
Kommentit (37)
En kyllä ymmärrä ap:n käsitystä parisuhteesta, hän ei selkeästi rakasta miestään, vaan mies on hänelle vain kämppäkaveri. Ap tuntuu jotenkin todella flegmaattiselta ihmiseltä, en ihmettele yhtään jos mies haluaa vieraissa käydä ja kokeilla naisia, joilla on luonnetta ja tulisuutta.
... mutta tällä kertaa todella kaukana totuudesta. Sait minut kyllä hyvälle tuulelle tuolla kommentillasi!
Flegmaattista minusta ei saa tekemälläkään. :D Totta, että en ole enää ihan sellainen tuittupää kuin parikymppisenä, mutten kyllä mikään tossukkakaan.
Miestäni rakastan todella paljon - koviakin elämässäni kokeneena osaan todella arvostaa hänen hyviä puoliaan. Hän on minulle juuri Se Oikea - vikoineen kaikkineen. Jouduimme kokemaan paljon jo suhteemme alkuaikoina ja sitoumus tähän juttuun punnittiin moneen otteeseen. Puolin ja toisin.
En ymmärrä; Sinusta todistan tämän rakkauteni vain huutamalla ja raivoamalla jos mies esim. pettää - tai tappelemalla verisesti jokaisen hänestä kiinnostuneen naisen kanssa? En ajattele itse noin. En ole mustasukkainen, totta, mutta temperamenttia minusta kyllä löytyy (mies tästä ensimmäisenä yleensä naureskellen huomauttaa). Ei kai ainoa tapa työskennellä suhteen eteen voi olla silmitön raivoaminen??
Jos taas viittaat seksiin niin siinäkään en ole peruskauraa (kuten ei mieskään). Meillä mm. leikitään aikuisten leikkejä, hyvin rajujakin sellaisia. Minä tykkään niistä, samoin mies. Yhdessä ollaan kokeiltu ja koettu melko extremejäkin juttuja, joista mies on aiemmissa suhteissaan voinut vain haaveilla. :)
Mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä: JOS olisin tuollainen kuin Sinä sanot, en yhtään ihmettelisi miehen käytöstä!!
Hänen naisjutuissaan on kuitenkin kyse siitä, että hän tietyistä syistä (jotka luulen suurimmaksi osaksi ymmärtäväni) tarvitsee muiltakin naisilta vahvistusta omalle egolleen. Olen tämän tosiasian hyväksynyt koska se kompensoituu meidän yhteiselämässämme monella muulla asialla.
Ärtynyttä kiukuttelua sen sijaan en haluaisi joutua loputtoman pitkään katselemaan vaan haluaisin selvittää sen syyt keskustelemalla. Ja tämänpäiväisen aloitukseni syy oli oma ärtymykseni siitä, ettei mies näistä oma-alotteisesti koskaan puhu vaan vasta kun minulla on jo kortit pöydällä.
Kaikkea hyvää Sinulle!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmastikaan halua kertoa enempää kuin tiedät, koska ei halua loukata sinua enempää kuin on pakko. Pääsee varmasti myös itse vähemmällä, kun ei tarvitse asiasta puhua. Tai voihan hän suojella tätä kolmatta osapuolta.
Mutta kumpikaan teistä ei kyllä kunnioita kumppaniaan (miehesi pettää ja sinulle se on aivan sama). Se lienee kuitenkin parisuhteen tärkeimpiä asioita. Jos ei kunnioita, ei voi rakastaa.
muuten miten tunteellinen ihminen? Avioliittoon ja parisuhteeseeen suhtaudutu ainakin kovin järkiperäisesti. Kuulostat aivan äidiltäni, joka ajattelee joka asiaa vain järjellä- en ole ikinä nähnyt hänen itkevän, edes äitinsä hautajaisissa, kun lapsena epäilin, että minua olisi hyväksikäytetty, hän ei sanonut mitään, kun joskus näytin hänelle käsivarsieni viiltoarpia, hän vain nauroi..
äärimmäisen tunteellinen ihminen.
Itken esimerkiksi vähimmästäkin syystä. Ja kyllä, olen itkenyt todella paljon mieheni seikkailuiden vuoksi vaikken ole niistä raivonnutkaan. Pahiten luonnollisesti satutti ensimmäinen selvinnyt tapaus, jossa nainen oli myös minun ystäväni.
Olen joutunut työstämään elämäni kipukohtia terapiassa. Se auttoi valtavasti ja sain hyviä eväitä elämääni. Löysin itsestäni myös tietynlaista vahvuutta kun tajusin, että olen sittenkin vahva ihminen (toisin kuin olen luullut) kun olen monesta todella rankasta asiasta selvinnyt näinkin pienin vaurioin.
Kysymyksestäsi tuli mieleeni, kuinka lapseni aina nauravat minulle kun vetistelen elokuvien, sarjojen, kirjojen, runojen, minkä tahansa kauniin ja koskettavan äärellä. :) Meidän perheen varsinainen vitsi...
AP
aiemmissa suhteissa. Mutta minä en ole muut, ja jos vastaavaa ilmenee, on kengän kuva perseellä alta aikayksikön. Tietää sen itsekin, ja on sanonut että lähtee ihan omatoimisesti jos tulee hölmöiltyä... ja ettei hölmöile, koska nyt on rakas pieni poika, eikä aiemmin ole ollut oikeaa perhettä. Saapa nähdä...
Minä kyllä olisin ap:n tilanteessa lopettanut jo vuosia sitten koko touhun. Etkö arvosta itseäsi ap, kun katsot, ettei miehenkään tarvitse?
Etkö arvosta itseäsi ap, kun katsot, ettei miehenkään tarvitse?
Arvostan itseäni. Erityisen paljon siksi, että olen ehjänä selvinnyt pahoista asioista. Mutta itsearvostukseni ei tule pääsääntöisesti mieheni tai edes tämän parisuhteen kautta vaan ihan sisäsyntyisesti.
Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, tiedän miehenikin arvostavan minua (Arvaan jo kommentit tähän asiaan mutta näin se vain on!).
Aiemmin joku sanoi, ettei mies kerro enempää kuin jo tiedän, jottei satuttaisi minua enempää. Näin varmasti onkin.
Onnea Sinulle parisuhteeseesi!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu
Aukoo hieman omiakin silmiäni.
Tämä on ollut todella antoisaa! Kiva jos auttaa muitakin keskusteluun osallistuneita - suuntaan tai toiseen!!
Poistun verkosta sillä lapset ovat kotiutuneet ja velvollisuudet odottavat. :)
Kiitos kaikille näkökantansa esittäneille!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mikä ongelma sinulla nyt muka on. Hyväksyt miehesi syrjähypyt, sinua ei haittaa vaikka mies tuo vieraansa kotiin. Sinulla on vahva sisäsyntyinen itsetunto. Mies on hyvä isä ja ihana puoliso sekä kunnioittaa sinua.
Unohda koko juttu ja jatka elämääsi kuten tähänkin saakka. Mitä vähemmän asiaan kiinnität huomiota sen nopeammin se poistuu päiväjärjestyksestä.
Miksi otit asian edes esille? Outoa.
että niin moni ajattelee pettämisen olevan suhteen loppu.
Ei kai se pettäminen maailmaa kaada!Tsemppiä ap:lle toivottavasti löydät rehellisen tavan saada miehen myöntämään.
eipä kerta välttämättä kaada, mutta yksikin kerta voi jossain tapauksessa olla vain se paljastunut jäävuoren huippu.
Tässä tapauksessa miehesi vaikuttaa uskottomalta petturimieheltä, joka ei välitä olla uskollinen. On siis naimisissa(?) kanssasi, mutta katsoo oikeudekseen etsiskellä uusia misukoita kun siltä tuntuu. Ja todellakin pettää sinua.
Ap, voit tarkistaa miehesi tämänkertaista petturuutta esim. mainitulla "kuka se nainen on? sut on nähty sen kanssa" tms. "tiedän jo" -jutuilla. Mutta, jos haluat itsellesi uskollisen miehen, valitettavasti näyttää siltä, että sinun täytyy vaihtaa miestä. Taidat olla yksissä ns. ikuisen pettäjän kanssa.
Minä en antaisi kahta kertaa anteeksi, yhden kerrankin kanssa on vähän niin ja näin. Koita unohtaa oma turvallisuudentarpeesi ja muut tunteesi ja viskata ukko mäkeen, ellet tosiaan ole valmis ikuisesti sulattamaan näitä toisia naisia. Sinä ja lapset pääsette ajan kanssa erosta ohi, ja voit löytää jonkun, joka on arvoisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärtynyttä kiukuttelua sen sijaan en haluaisi joutua loputtoman pitkään katselemaan vaan haluaisin selvittää sen syyt keskustelemalla. Ja tämänpäiväisen aloitukseni syy oli oma ärtymykseni siitä, ettei mies näistä oma-alotteisesti koskaan puhu vaan vasta kun minulla on jo kortit pöydällä.
Luultavasti jättää laskujakin maksamatta. Voin vain kuvitella mitä kaikkea hän jättää sinulta kertomatta ja millainen mahtaa olla menneisyys.
ei uskalla, koska hermostun täysin maksumuistutuksista. :)
Rikas mies ei minun mittapuullani ole eli en ole tässä liitossa rahan vuoksi.
Ja miehen menneisyys on tietyssä mielessä melkoinen (ja ennen kuin joku olettaa taas jotain: ei mitään rikos- tai huume- tai muita sellaisia juttuja).
Niin, ei pettäminen tosiaan ole tässä se juttu. Minulle riittäisi ihan hyvin meidän normaalin elämämme jatkuminen.
Miestä kuitenkin selvästi nyt jokin painaa (ja tosi rankasti) kun käytös on tuollaista kuin on. Näppituntumalla oletan, että joku nainen tämän taustalla on. Menneisyys antaa ymmärtää, että miehestä siihen olisi, ja toisaalta luulen, että minkä tahansa muun murheen mies pystyisi puhumalla tuomaan julki. Jos tämän asian - mikä se sitten onkin - vain saisi nostettua pöydälle, se voitaisiin puhua halki ja tarvittaessa toimia. Ja tuo merkillinen kiukkuilu loppuisi - SITÄ minä haluan. Kuten sanottu, lapsetkin ihmettelevät, mikä iskää vaivaa.
Voihan olla, että hän onkin tällä kertaa löytänyt "paremman" ja suunnittelee minun jättämistäni. Sopisi kyllä jotenkin miehen luonteeseen että olisi siinä tilanteessa juuri tuollainen ärripurri kun ei "tietäisi mitä pitää tehdä". Minun käsittääkseni helpoin/järkevin tapa olisi siinäkin tapauksessa sanoa asia ääneen niin kuin se on, jolloin käytännön asioissa päästäisiin eteenpäin. En asettuisi poikkiteloin vaikka mies haluaisikin lähteä uuden naisen luokse sillä pärjään kyllä yksinänikin.
Enkä mielestäni hirveästi selittele miehen "hyvyyttä" isänä tai aviomiehenä, olen asian vain todennut. En oletakaan monen kykenevän sitä ymmärtämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on sellainen, että ei osaa jättää murheitaan kotioven ulkopuolelle. Ei mitään murheita eikä ole koskaan osannut. Ja aina näkee päällepäin jos jokin asia mättää. Nautintoa salailusta tuo ei (enää?) ole vaan ihan jotain muuta.
Siksi haluan tämän asian selvitetyksi; suhde sinänsä ei minua kiinnostakaan.
Arvostan asiallisia kommenttejasi! On sydämen suuruutta osata kommentoida noin asiaa, josta ei ihan samalla tavalla voi ajatella!
AP
juuri nyt, paitsi että meillä ei ole yhteisiä lapsia vaan olemme uusioperhe. Tietääkseni avomieheni ei ole petännyt kuin kerran, löysin itse viestit. Käytös oli juuri samanlaista miehelläni.
Kuin kysyy niin kaikki hyvin, tilanne ei ole muutunut. Nyt mittani täyttyi sunnuntaina ja maanantaina heitin ulos. Kun ei tiedä mitä haluaa, ollako vai ei. No eilen laittoi viestin että juttumme taitaa olla ohi, jotaen olisi jo tiennyt, katsotaan mitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä ap:n käsitystä parisuhteesta, hän ei selkeästi rakasta miestään, vaan mies on hänelle vain kämppäkaveri. Ap tuntuu jotenkin todella flegmaattiselta ihmiseltä, en ihmettele yhtään jos mies haluaa vieraissa käydä ja kokeilla naisia, joilla on luonnetta ja tulisuutta.
Jos jatkuvasti käytökselläsi viestität miehellesi, että on ihan sama ketä se panee, ei se sua hetkauta, niin mitä luulet että miltä miehestä tuntuu? Tottakai se haluaa naisen, joka haluaa häntä tulisesti ja on valmis vaikka tappelemaan hänestä. Sinä et ole valmis tekemään mitään suhteesi puolesta. Haluat vaan tietää, onko hänellä uusi pano kiikarissa ja se riittää sinulle.
Miehesi todennäköisesti vaihtaa sinut jossain vaiheessa naiseen, jota todella rakastaa ja joka rakastaa häntä. Enkä häntä siitä moiti. Eihän tuollaisessa suhteessa eläminen ole ihmisarvoista elämää.
kirjoituksiasi tuli mieleen, että olet miehesi ÄITI.. Kirjoittaja otsikolla "Outoja parisuhteita" on minun kanssani samalla linjalla, ihan kuin minun näppiksestäni. ei tuollainen kyllä ole mistään kotoisin.
muuten miten tunteellinen ihminen? Avioliittoon ja parisuhteeseeen suhtaudutu ainakin kovin järkiperäisesti. Kuulostat aivan äidiltäni, joka ajattelee joka asiaa vain järjellä- en ole ikinä nähnyt hänen itkevän, edes äitinsä hautajaisissa, kun lapsena epäilin, että minua olisi hyväksikäytetty, hän ei sanonut mitään, kun joskus näytin hänelle käsivarsieni viiltoarpia, hän vain nauroi..
Luultavasti jättää laskujakin maksamatta. Voin vain kuvitella mitä kaikkea hän jättää sinulta kertomatta ja millainen mahtaa olla menneisyys.