Olenko kohtuuton?
Uudesta vuodesta.
Mies lupasi olla selvinpäin, osti muutaman saunaoluen(eli kolme 0.75dl), humaltui niistä sitten kumminkin. Ilta meni ihan ok lapsien kanssa tinaa valaessa ja muutama rakettikin räjäytettiin. Mies otti nämä kaljat vasta kun lapset nukkumassa.
Lapset meni nukkuilee niin mies aloitti normaalin soitto rumbansa humalapäissään. 3h meni puhelimessa ja minä vietin uuden vuoden yksin sohvalla kun mies puhui puhelunsa ulkona tai vessassa...? Soitteli kavereilleen, isälleen, veljelleen. Vuosi oli jo vaihtunut kun mies lopetti puhelunsa ja minä sain avattua suuni. Aloin itkemään että miten mies voi tehdä näin taas minulle. Jättää mun "yksin" uudeksivuodeksi sohvalle ja viettää vuodenvaihde puhelimessa. Sanoin että sama olisi kun olis vaan viettänyt vuodenvaihteensa niiden kavereitten luona niin minä olisin voinut kutsua vaikka äitini seurakseni illaksi. Vastaus oli että ole hiljaa, en jaksa kuunnella urputusta. Luokkaannuin, itkin, huusin. Sanoin miehelle että eikö se tajua miltä minusta tuntui olla yksin sohvalla koko ilta. Mies vaan vastasi että vaikutin siltä ettei mua kiinnosta olla hänen kanssaan kumminkaan, kuulema mökötin kokoillan. Sanoin että olin ajatellut että kerrankin oltais lähekkäin ja katsottais joku leffa. Mies vaan naurahti että niin varmaan. Sanoi että ei hän halunnut istua siinä kun ei meillä ole mitään puhuttavaakaan.
Mitä te ajattelette tälläisestä. Sanoin eilen miehelle että nyt alkaa olee pinnalopussa, haluan anteeksi pyynnön.
Jos kerran kotona ollaan, niin on täysin itsestään selvää, että lasten mentyä nukkumaan vietetään loppuilta kahden kesken. Kun se hetki koittaa, voidaan sitten lennosta päättää, mitä tehdään (saunotaan, syödään, katsotaan leffaa tms), mutta se, että toinen puhuu kolme tuntia puhelimessa ei ole vaihtoehtona. Ja siis kun kyse ei ollut mistä tahansa illasta, vaan uudenvuodenaatosta.