En vastannut, kun äitini yritti soittaa.. =0/
Nyt en vaan jaksa.. Kaiken aikaa olen tässä parin vuoden aikana saanut olla olkapäänä, kuunnella itkuja ja valituksia, kun kaikki on huonosti, rahat ei riitä, terveys meni, ystävät meni, sukulaiset meni... olen yrittänyt kuunnella, auttaa, diplomatisoida, neuvoa, opastaa, hoitaa, sekä henkistä että konkreettista tukea olen syytänyt.. mitään ei tule tilalle, kaipaisin lapsilleni mummoa, mutta ei.. ei jaksa, ei pysty..
Nyt en vastannut puhelimeen kun paskaämpärini on täynnä. Ja tiedättekö, ei tunnu yhtään pahalta. Minkä takia antaisin itsesäälissä rypevän yltiöpessimistin viedä itseltäni kaiken energian?
Kommentit (3)
Yleensä kun minun äiti soittaa niin en vastaa, mikä siinä nyt on niin ihmeellistä?
SUn täytyy laittaa rajat tuolle. Tuet sen verran mitä jaksat, et yhtään enempää.
olla vastaamatta, jotta edes itse selviää hengissä. Liika kuorman kantaminen tarkoittaa sitä, että oma elämä jää elämättä.
Hyvä, pointsit sulle siitä, ettet vastannut. Äläkä pode huonoa omatuntoa siitä.