Lue keskustelun säännöt.
Turhin syy erota ikinä on "kasvoimme erillemme",
16.10.2009 |
koska sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että "Emme viitsineet nähdä vaivaa suhteen eteen, emmekä nyt viitsi pelastaa sitä. On helpompi erota ja etsiä uutta rakastumisen tunnetta".
Ihan täyttä p*skaa väittää mitään muuta. Ihminen on sopeutuvainen jos haluaa.
Kokemusta on: olen ollut mieheni kanssa jo alle parikymppisestä, ja saimme lapset suht. nuorina. Elämä alkoi kolmekymppisenä tuntua tylsältä puurtamiselta, ja mies alkoi suorastaan inhottaa.
Lopulta näin hänessä vain vikoja, ja vertasin häntä muihin.
Miehessä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mitään vikaa.
Mietin eroa, mutta sitten päätin tehdä itse jotain asioiden eteen.
Ja se toimi. Lakkasin odottamasta, että mies huomioi aina minut, vaan aloin itse huomioida häntä enemmän.
Aluksi se vaati kovaa tahtoa, mutta suhde parani pikkuhiljaa.
Nyt olemme kuin vastarakastuneet.
Kommentit (30)
Jos lapsia on niin ehkä silloin on turha syy.
Jos lapsia ei ole niin miksi ihmeessä kahden ihmisen joilla ei enää tunnu olevan mitään yhteistä täytyy olla hampaat irvessä yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastuuntuntoisen, raittiin ja kaikinpuolin kunnollisen. Hänelle tuli joku ikäkriisi tms. ja halusi erota. Ettei sitä "kunnon miehistäkään" sitten loppujen lopuksi tiedä. Eikä tämä mun tarinani ole millään tavalla epätavallinen.
Jos ihastut johonkin 16 vuotiaana niin kovin on ihminen silloin vielä keskenkasvuinen. Et voi tietää millainen on 40 vuotiaana, hyvä jos itsestäsikään.
Meillä 8 vuotta yhdessäoloa takana, parikymppisiä olemme ja yksi lapsi. Tajusin hyvin pian yhteenmuuton jälkeen ettei yhteinen elämä tule koskaan menemään kuten minä tahtoisin; kaikesta tuli hirveä sota ja miehen yliletkeä asenne ihan jokaisen asian suhteen, laskuista kotitöihin, ajoi minut psykoosiin. Sen jälkeen olemme toki jatkaneet yhdessä mutta olen koko ajan varuillani; en luota mieheen enää pätkääkään. Jos sairastan, olen omillani. Haen mielummin keuhkokuumeessa kaupasta ruokani kuin anelen miestä tekemään sen; on helvetin nöyryyttävää pyytää sellaiselta ihmiseltä yhtään mitään, joka ei saanut paskaakaan aikaiseksi kun kiikuin elämän ja kuoleman rajatilassa!
Eiköhän tuo ole vain sellainen fraasi, joka sanotaan silloin, kun ei haluta niitä eron syitä ruveta ulkopuolisille ruotimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta koen kyllä, että mulle kävi niin. Suurin ja näkyvin erilleen kasvamisen merkki oli miehen alkaminen yrittäjäksi. Tästä ei ollut puhetta missään vaiheessa eikä minun mielipidettäni asiaan kysytty. Mies alkoi elää yritykselleen ja kun kysyin milloin muulle elämälle on aikaa, niin kuulemma joskus viiskymppisenä, kun yritys on myyty hyvällä hinnalla. Ennen yritystä ei ollut puhetta tällaisesta elämästä. Joko mieheni muuttui (ja "kasvoimme erilleen") tai sitten mies oli salannut todellisen minänsä. Yritin sopeutua tilanteeseen muutaman vuoden, mutta en vaan pystynyt. En jäänyt yrittämään, koska en halunnut tuhlata elämääni odotellen "sitten joskus" aikaa. Mainittakoon, että tuossa suhteessa ei ollut lapsia...
väkivallan ja alkoholin lisäksi, sillä usein se on henkistä väkivaltaa ja tyhjyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteen alussa on molemmilla konservatiiviset arvot ja usko yhdistää. Sitten pitkän suhteen aikana toinen kadottaa uskon Jumalaan ja arvomaailma muuttuu radikaalisti, niin se on kasvamista erilleen. Kumpikin alkaa etsiä sellaista seuraa mikä jakaa omat arvot ja ajatukset. On vaikea löytää yhteistä sellaisen ihmisen kanssa johon ei enää uskoisi rakastuvansa eikä edes ystävystyvänsä :(
Vierailija kirjoitti:
eli arvomaailmojen ero niin suuri, ettei voi jatka yhdessä Katso Revulutionary road esim ehkä ero olisi ollut paremoi vaihtoehto
ottaa selvää hänen arvomaailmastaan...
Harvoin ihmisen perusarvot muuttuvat ihan täysin.
Jos puoliso on suht. samanlaisesta lapsuudenkodista kuin sinä itse, on liitolla paremmat mahdollisuudet onnistua.
Ihan tilastollisesti todettu (vrt. liitot ulkomaalaisten kanssa päättyvät huomattavan usein eroon).elämänarvot muuttuvat ja voivat olla ohan erilaisia 21 vuotiaana ja 31 vuotiaana
Tästä syystä niitä lapsia ei kannata vääntää heti kun pariutuu ekaa kertaa vaan vasta lähempänä sitä kolmeakymppiä.
olipa syy oikeasti mikä tahansa. Harva haluaa selvittää toisille, ainakaan puolitutuille eron todelliset syyt. Ja välillä todellakin kannattaa erota, kyllä itseni mukaanlukien voisin luetella monta muutakin jotka eivät todellakaan kadu eroa, vaan sitä etteivät eronneet jo aiemmin!