Lue keskustelun säännöt.
Turhin syy erota ikinä on "kasvoimme erillemme",
16.10.2009 |
koska sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että "Emme viitsineet nähdä vaivaa suhteen eteen, emmekä nyt viitsi pelastaa sitä. On helpompi erota ja etsiä uutta rakastumisen tunnetta".
Ihan täyttä p*skaa väittää mitään muuta. Ihminen on sopeutuvainen jos haluaa.
Kokemusta on: olen ollut mieheni kanssa jo alle parikymppisestä, ja saimme lapset suht. nuorina. Elämä alkoi kolmekymppisenä tuntua tylsältä puurtamiselta, ja mies alkoi suorastaan inhottaa.
Lopulta näin hänessä vain vikoja, ja vertasin häntä muihin.
Miehessä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mitään vikaa.
Mietin eroa, mutta sitten päätin tehdä itse jotain asioiden eteen.
Ja se toimi. Lakkasin odottamasta, että mies huomioi aina minut, vaan aloin itse huomioida häntä enemmän.
Aluksi se vaati kovaa tahtoa, mutta suhde parani pikkuhiljaa.
Nyt olemme kuin vastarakastuneet.
Kommentit (30)
Juuri tätä viestiä tarvitsin. Meillä nyt jonkinlainen kriisi päällä, mies ihastunut toiseen, mutta periaatteessa kaikki on hyvin. Ihan todella hyvin. Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta, joista 7 naimisissa, lapsia kaksi. Hän on hetkellisesti ns. kyllästynyt minuun. Olemme terapiassa ja koemme tämän vain avioliiton vastamäkenä. Yhdessä tsempataan tästä ja tuloksia jo havaittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisikö olla ihmisen kanssa josta vieraantunut, ihmiset muuttuvat jne. kyllä elämässä tiet vaan joskus vie eri suuntiin!
kun parisuhteen huuma laantuu ja kaikki ei ole joka hetki kivaa, erota??
Rikkoa lasten perhe?
Mitkään tiet eivät vie ihmisiä minnekään. Kaikessa on kyse omista valinnoista.
Yksin mitään liittoa ei tietenkään voi pelastaa, eikä toista siihen pakottaa.
Mutta en todellakaan suosittele kenellekään eroa ennen kuin kaikki on yritetty.
Joskus sinä olet sitä ihmistä kuitenkin rakastanut. Mihin se katosi?
eli arvomaailmojen ero niin suuri, ettei voi jatka yhdessä
Katso Revulutionary road esim ehkä ero olisi ollut paremoi vaihtoehto
Turhin syy erota ikinä on "kasvoimme erillemme", koska sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että "Emme viitsineet nähdä vaivaa suhteen eteen, emmekä nyt viitsi pelastaa sitä. On helpompi erota ja etsiä uutta rakastumisen tunnetta". Ihan täyttä p*skaa väittää mitään muuta.
Kymmenen vuoden liiton jälkeen mies ei päässyt elämässä lainkaan eteenpäin. Työasiat eivät sujuneet, vaan hän sanoutui irti joka ikisestä työpaikasta parin kuukauden välein. Hän ei huolehtinut raha-asioista, vaan tuhlasi kaikki vähätkin rahansa vaikka olisi ollut iso nippu laskuja. Kävi viihteellä kuin teinit 3 kertaa viikossa, käytti paljon alkoholia (ja rahaa). Vieraita naisia tietysti oli myös. Valehtelua ja raivoamista, kun kysyin, että miksi hän ei halua ottaa vastuuta elämästämme.
Samaan aikaan minä pärjäsin hyvin työelämässä, sain ylennyksen, maksoin suurimman osan kaikista menoistamme, hoidin pienet lapset (jotka toki olivat työpäiväni ajan päiväkodissa) ja kodin.
Kävimme pariterapiassakin. Miehelle vain riitti elämässä se vastuuttomana "teininä" oleminen, minä taas kasvoin äitinä ja vaimona sekä työelämän myötä. Ikään kuin toinen jäisi portaikossa alimmalle askelmalle ja toinen taas vähin erin pääsisi portailla ylemmäksi ja ylemmäksi. Terapeutti (mies) totesi hienosti, että ei yksi ihminen voi elää toisen ihmisen puolesta. Molemmat niitä päätöksiä elämänsä suunnasta kuitenkin tekevät.
En tiedä oliko se kasvamista erilleen vai miksi sitä pitäisi kutsua, mutta näin sen itse koin. Meillä ei ollut lopulta mitään muuta yhteistä kuin lapset.
Neljä vuotta eron jälkeen mies edelleen elää samalla tavalla "kädestä suuhun", laskut on ulosotossa ja luottotiedot menneet. Itse olen edennyt työelämässä edelleenkin, hoidan yksinhuoltajana lapset ja olen todella onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa eron juuri noilla perusteilla. Minä en. Jos toinen ei halua tehdä töitä suhteen eteen, niin ei voi muuta kuin erota.
eli arvomaailmojen ero niin suuri, ettei voi jatka yhdessä Katso Revulutionary road esim ehkä ero olisi ollut paremoi vaihtoehto
ottaa selvää hänen arvomaailmastaan...
Harvoin ihmisen perusarvot muuttuvat ihan täysin.
Jos puoliso on suht. samanlaisesta lapsuudenkodista kuin sinä itse, on liitolla paremmat mahdollisuudet onnistua.
Ihan tilastollisesti todettu (vrt. liitot ulkomaalaisten kanssa päättyvät huomattavan usein eroon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en todellakaan suosittele kenellekään eroa ennen kuin kaikki on yritetty. Joskus sinä olet sitä ihmistä kuitenkin rakastanut. Mihin se katosi?
Vaikea rakastaa ihmistä, joka ei osaa rakastaa edes itseään tai lapsiaan. Jolle kolahtaa joku neljänkympin kriisi ja pitää taas ruveta käymään tämän tästä poikien kanssa viihteellä. Ja tietysti humalassa nussitaan ihan vahingossa vieraita naisia. Ensin kerran, sitten kaksi. Sitten se onkin jo helppoa tämän tästä.
Väitän, ettei KUKAAN eroa HETI kun parisuhteen huuma laantuu.
Mutta en todellakaan suosittele kenellekään eroa ennen kuin kaikki on yritetty. Joskus sinä olet sitä ihmistä kuitenkin rakastanut. Mihin se katosi?
Vaikea rakastaa ihmistä, joka ei osaa rakastaa edes itseään tai lapsiaan. Jolle kolahtaa joku neljänkympin kriisi ja pitää taas ruveta käymään tämän tästä poikien kanssa viihteellä. Ja tietysti humalassa nussitaan ihan vahingossa vieraita naisia. Ensin kerran, sitten kaksi. Sitten se onkin jo helppoa tämän tästä. Väitän, ettei KUKAAN eroa HETI kun parisuhteen huuma laantuu.
Ja kyllä valitettavasti moni nykyään eroaa juurikin huuman haihduttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli arvomaailmojen ero niin suuri, ettei voi jatka yhdessä Katso Revulutionary road esim ehkä ero olisi ollut paremoi vaihtoehto
ottaa selvää hänen arvomaailmastaan...
Harvoin ihmisen perusarvot muuttuvat ihan täysin.
Jos puoliso on suht. samanlaisesta lapsuudenkodista kuin sinä itse, on liitolla paremmat mahdollisuudet onnistua.
Ihan tilastollisesti todettu (vrt. liitot ulkomaalaisten kanssa päättyvät huomattavan usein eroon).
elämänarvot muuttuvat ja voivat olla ohan erilaisia 21 vuotiaana ja 31 vuotiaana
Turhin syy erota ikinä on "kasvoimme erillemme", koska sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että "Emme viitsineet nähdä vaivaa suhteen eteen, emmekä nyt viitsi pelastaa sitä. On helpompi erota ja etsiä uutta rakastumisen tunnetta". Ihan täyttä p*skaa väittää mitään muuta.
Kymmenen vuoden liiton jälkeen mies ei päässyt elämässä lainkaan eteenpäin. Työasiat eivät sujuneet, vaan hän sanoutui irti joka ikisestä työpaikasta parin kuukauden välein. Hän ei huolehtinut raha-asioista, vaan tuhlasi kaikki vähätkin rahansa vaikka olisi ollut iso nippu laskuja. Kävi viihteellä kuin teinit 3 kertaa viikossa, käytti paljon alkoholia (ja rahaa). Vieraita naisia tietysti oli myös. Valehtelua ja raivoamista, kun kysyin, että miksi hän ei halua ottaa vastuuta elämästämme. Samaan aikaan minä pärjäsin hyvin työelämässä, sain ylennyksen, maksoin suurimman osan kaikista menoistamme, hoidin pienet lapset (jotka toki olivat työpäiväni ajan päiväkodissa) ja kodin. Kävimme pariterapiassakin. Miehelle vain riitti elämässä se vastuuttomana "teininä" oleminen, minä taas kasvoin äitinä ja vaimona sekä työelämän myötä. Ikään kuin toinen jäisi portaikossa alimmalle askelmalle ja toinen taas vähin erin pääsisi portailla ylemmäksi ja ylemmäksi. Terapeutti (mies) totesi hienosti, että ei yksi ihminen voi elää toisen ihmisen puolesta. Molemmat niitä päätöksiä elämänsä suunnasta kuitenkin tekevät. En tiedä oliko se kasvamista erilleen vai miksi sitä pitäisi kutsua, mutta näin sen itse koin. Meillä ei ollut lopulta mitään muuta yhteistä kuin lapset. Neljä vuotta eron jälkeen mies edelleen elää samalla tavalla "kädestä suuhun", laskut on ulosotossa ja luottotiedot menneet. Itse olen edennyt työelämässä edelleenkin, hoidan yksinhuoltajana lapset ja olen todella onnellinen.
Tarkoitin sitä, että erotaan, koska elämä on vähän tylsää, ja puolison näkeminen ei enää hetkauta kuten alkuaikoina.
Siitä syystä minä itse nimittäin eroa mietin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kannattaisi jo puolisoa valitessa ottaa selvää hänen arvomaailmastaan... Harvoin ihmisen perusarvot muuttuvat ihan täysin.
Ihminen ei yleensä 20-vuotiaana tiedä vielä omasta arvomaailmastaan mitään. Teoriassa voi tietää, että "minusta olisi hienoa olla mies ja perheen pää ja sinä voisit äitinä hoitaa lapsia kotona", mutta käytäntö on ihan jotain toista.
Harvalla alle kolmikymppisellä on vielä niin PALJON elämänkokemusta, että osaisi todella puntaroida toista ihmistä ja hänen arvomaailmaansa kaikista mahdollisista vinkkeleistä. Yleensä sitä elämänkokemusta tulee vasta kantapään kautta - toisille ei silloinkaan.
Minunkin ex-mieheni puhui toista ja teki toista. Toki alkuvuosina hän halusi tehdä minuun hyvän vaikutuksen ja oli mitä ihanin mies. Luulin menneeni naimisiin aivan täydellisen miehen kanssa. Hän ei silti kasvanut 10 vuoden aikana piiruakaan, ei päässyt milliäkään elämässään eteenpäin. Häntä ei kasvattanut ikä, ei lapset, ei avioliitto, ei työelämä.
Puolison valinta on AINA arpapeliä, vaikka kuinka yrittää erotella jyviä akanoista. Vasta vuosien yhteiselämä näyttää todellisuuden. Psykologi totesi minulle, että menee 10 vuotta ennen kuin toisen ihmisen oppii todella tuntemaan. Kuinka moni seukkailee 10 vuotta ennen kuin menee naimisiin?
ei hänestä halua luopua koskaan. Tämä romanttinen rakkaus on eri asia. Siinä alullepanevana voimana on eroottinen lataus jota luullaan rakkaudeksi. Kun se häviää, "kasvetaan erilleen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mikään suhde toimi jos ei ole yhteistäaikaa,ja siihen ei panosteta ja kyllä täytyy oppia myös se että täydellistä ei olekkaan!
Kymmenen vuoden liiton jälkeen mies ei päässyt elämässä lainkaan eteenpäin. Työasiat eivät sujuneet, vaan hän sanoutui irti joka ikisestä työpaikasta parin kuukauden välein. Hän ei huolehtinut raha-asioista, vaan tuhlasi kaikki vähätkin rahansa vaikka olisi ollut iso nippu laskuja. Kävi viihteellä kuin teinit 3 kertaa viikossa, käytti paljon alkoholia (ja rahaa). Vieraita naisia tietysti oli myös. Valehtelua ja raivoamista, kun kysyin, että miksi hän ei halua ottaa vastuuta elämästämme.
Ihan kuin oisit puhunu mun ex-miehestä:)..Mä yritin aikani tossa tilanteessa mutta aika vaikeeta kun ei tullut kuulluksi eikä nähdyksi ollenkaan..ja tuntui että lapsia oli kolmen sijaan neljä..
eron syytä,että se oli sellainen klassinen "kasvoimme erilleen"-ero". Se on helppo selitys niille, kelle en halunnut eritellä yksityiskohtia. Tosin mielestäni tuo erilleen kasvaminen sisältää paljon sellaistakin, mikä voi johtaa eroon. Itse menin alunperin alkoholistin kanssa naimisiin, käytin itsekin silloin aika paljon alkoholia. Mutta sitten minä en enää käyttänytkään ja puoliso pyynöistäni huolimatta ei halunnut lopettaa. Tämä taas aiheutti sen erilleen kasvamisen ja kaiken muun siinä sivussa...
Alkoholismi on sairaus se ei aiheuta erilleen kasvua. Panostaminen työuraan perheen sijaan aiheuttaa kasvun erilleen perheestä.
Monesti on helpompaa hankkia rakastaja työpaikalta jossa viihtyy ja viettää enemmän aikaa kuin vikitellä vaimoaan.
Avioliitto on kulissi ja lapset mukava viikonlopun lisä. Viikolopun jälkeen on mukava tulla takaisin kotiin rakkaiden työkavereiden ja rakastajan luo.
jotka on olleet yhdessä teini-ikäisestä. En muuten yhtään ihmettele, jos he kasvavat erilleen! Minä ainakin viehätyin hyvin erityyppisistä miehistä ennen kuin kasvoin aikuiseksi. Tällaisesta vastuuntunnottomista, kunnianhimottomista rokkijätkistä. Ei hyvänen aika, jos olisin perustanut hölmöyttäni perheen jonkun tällaisen poikaystävän kanssa! Olisi tapahtunut radikaalia erilleen kasvamista ripeässä tahdissa. ;)
Mahtavaa että jaksoit yrittää! Kiva kuulla välillä tällasiakin tarinoita.:)