Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koirapelkoisten lasten äidit/koirapelkoiset äidit, kysymys teille. Ov
15.10.2009 |
Jos itse pelkäätte koiria, niin miksi olette siirtäneet pelon myös lapsiinne?
Tapahtuipa tässä yks päivä:
Meillä on ihmisrakas koira (joka EI tietenkään saa mennä lenkillä nuuskimaan ihmisiä), joka rakastaa silityksiä. Vastaan tuli n. 3 vuotias lapsi äitinsä kanssa ja lapsi olisi halunnut silittää meidän koiraa. Äiti selvästi pelkäsi koiraa (=yritti kiertää koiran kaukaa ja puristi rystyset valkoisina lapsen kättä) eikä tietenkään antanut lapsen tulla paria metriä lähemmäs koiraa.
Toisen kerran lenkillä ollessa sattui...
Tien TOISELLA PUOLELLA oli n. 5 vuotias lapsi äitinsä kanssa ja lapsi alkui kiljumaan kovaan ääneen, että äiti koiraaaaa ja piiloutui äitinsä kainaloon. Mitä tekikään äiti? Hysteerisesti hyssytteli, että ei se hauva tule tänne, ei se tee mitään ja plaa, plaa, plaa.
Tiedän, että koira pelko voi olla paha enkä mollaa lapsia, jotka pelkäävät koiria. Mutta esim. tuo äiti olisi voinut rauhallisesti sanoa, että katsotaanpas hauvaa täältä kauempaa, ei se tänne tule, koska omistaja on sen kanssa lenkillä. Ja ymmärrän kyllä vanhempia, jotka pelkäävät koiria, mutta sitä pelkoa (niin kuin ei mitään muutakaan pelkoa) ei saisi siirtää lapsiin.
Kyllä minäkin oikeastaan pelkään rotikoita, sain lapsena hirveät traumat tuttava perheen rotikasta, joka pari kertaa näykkäisi kädestä, vaikken tehnyt mitään muuta kuin istuin "paskat housuissa" sohvalla. Samoin tuo yritti pari kertaa purra kunnolla nilkasta. Ja vieläkin, kun näen rotikan tulevan vastaan, yritän kiertää koiran kaukaa, jos vaan mahdollista. Mutta lapsiin en ole tuota pelkoa siirtänyt, heille kaikki koirat ovat kivoja eivätkä pelottavia.
Kommentit (25)
En ole halunnut asiaa liikaa paisutella, koska uskon että se menee aikanaan ohi. Jos kadulla tulee koira vastaan, selitän lapselle asiallisesti, että koira on hihnassa ja omistaja pitää kyllä huolen siitä. Olen itse erittäin eläinrakas ja yritän omalla esimerkilläni näyttää lapselle, että eläimet ovat kivoja. Jos joku koira tulee nuuhkimaan niin tervehdin sitä ja rapsuttelen hetken aikaa. Mutta hysteeriseksi ei minunkaan mielestäni kannata ruveta. Tämä voi tietysti olla vaikeaa jos pelkää itsekin... Oman lapseni kohdalla uskon tosiaan, että kyseessä on vain joku vaihe, joka menee itsestään ohi, kunhan ei tee jutusta liian isoa numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannustan lapsia silittämään tuttuja koiria, annan haistella myös itseäni jne. Mutta tosiasia on, että en voi itselleni mitään kun kaksi isoa vehnäterrieriä alkaa hyppiä minua vasten... En vaan voi sille mitään, että vavahdan ja astun taaksepäin.
Meillä toinen lapsi pelkää koiria, toinen ei.
joka pelkää myös aivan kauheasti koiria. On aina niitä vähän jänittänyt (silittänyt kuitenkin,varsinkin pieni) ,mutta nyt meidän yläkerran lapset (7v. tyttö 14 ja 15v. pojat) ovat saaneet peloteltua tytön kesän aikana niin ,että lapsi piiloutuu ja HUUTAA heti kun näkee yhdenkään koiran. Joten kivat näille pikku p***apäille.
Itse en siis koiria pelkää.
Meillä ennen niin koiria rakastava poika joutui 4-vuotiaana todistamaan kuinka ventovieras koira juoksi pihallemme, äirisi ja yritti käydä kiinni, viimein purikin miestäni jalkaan (miehellä oli 1-v vuotias sylissä). Viimein perässä tuli omistajakin, jolla ei selvästi ollut mitään kontrollia koko koiraan eikä viimein kiinni saatuaan edes pahoitellut, saati että olisi tarjoitunut hoitamaan lääkärikulut. Poikaa on totutettu sen jälkeen koirien seuraan tuttavien koirien kanssa ja pienen alkuaristelun jälkeen kovasti poika koirista pitääkin. Sen sijaan irralaan oleva koira kohti tullessaan saa edelleen pojassa aikaan lähes paniikkireaktion (nyt 8-vuotias). Kiva, kiva kun viime kesänä naapuriin tuli taas kyläilemään koiraperhe, josta suoraan päästettiin koira vapaaksi ja missäs se heti olikaan??! Aivan, meidän pihalla juoksemassa ja hyppimässä paniikissa huutavan pojan ympärillä... Itse en suoranaisesti koiria pelkää, mutta jotain on jäänyt selkärankaan itselläkin tuon jälkeen. Sen sijaan enemmän on jäänyt suoranaista vihaa välinpitämättömiä koiranomistajia kohtaan (niin, tiedän kyllä että on ihan kunnollisiakin, valitettavasti nämä tumpelot ovat ne, jotka muistetaan.
Tuttujen "kiltti" perhekoira puraisi kasvoista, kun tyttö oli 5-vuotias. Oli mustasukkainen eli tytär ei tehnyt mitään. Perhe lopetti koiran vasta, kun se alkoi hyökkäämään heidän omien lapsiensa kimppuun. Oli joku sekarotuinen koira ja ollut perheellä iät ja ajat. Ei kuitenkaan ollut ikäloppu vielä. :(
Ei tyttö enää oikein usko näihin kiltteihin koiriin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti pelkää koiria, niin kyllä lapsi sen vaistoaa vaikka kuinka yrittäisi näytellä järkevää aikuista.
No, mulla on koira ja pelkään koiria. ;) Siis muita kuin omaani. Mut en anna muiden lapsien mielellään silittää sitä, eikä meillä koira pyöri vieraiden jaloissa, vaan pysyy portin takana. Koira on kiltti, mut kuitenkin koira. Mä en todellakaan luota siihen, että se kestäis mitä vaan, ja että aikuiset ehtis koko ajan vahtia koiraa ja lasta.
Mua harmittaa, et monet koiralliset ystäväni antavat koiransa hulmuta miten päin vaan, ja luottavat ettei mitään ikävää tapahdu. Mut ei ole kauaa siitä, kun kaverin koira näykkäisi omaa lastani, vaikka monta kertaa olin sanonut, että älä anna sille koiralle herkkuja lattialle niin kauan kuin lapsenikin siinä juoksee. Mut piti antaa ja siinä lopputulos..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä takulla ole saanut "tartuntaa" meiltä vanhemmilta, sillä pidämme eläimistä vilpittömästi.
Lasta on nyt reilu vuoden päivät siedätetty eli olemme tietoisesti hankkiutuneet tilanteisiin, joissa lapsi pääsee tutustumaan koiriin hallitussa tilanteessa. Homma etenee erittäin hitaasti mutta varmasti.
Koiranomistajien on vain ymmärrettävä ettei kaikki edes halua tutustua koiriin.
Eihän kaikki ihmiset pidä lapsiakaan juuri minään.
Itse en varsinaisesti koiria pelkää, mutta en ole mitenkään eläinrakas. Isommat lapsemme eivät pelkää koiria.
Tämä 3v säikähti pienempänä, kun mentiin kylään serkulleni ja siellä ulko-ovella perheen koira tuli vastaan. Koiran pää oli lapsen pään korkeudella ja poika säikähti kovasti. Tilannetta ei auttanut yhtään, että serkkuni mies päästi koiran jatkuvasti samaan tilaan lapsen kanssa, joka huusi aina hysteerisesti. Serkkuni vei aina koiran toiseen huoneeseen, mutta mies päästi sen aina takaisin.
Poikani on saanut siedätyshoitoa naapurin chichuchuan kanssa, mutta pelkää sitä edelleen, jos koira yhtään huomioi poikaa. Taluttaa kyllä koiraa hienosti flexissä, mutta jos koira tulee kohti poikaa, tulee paniikki.
On siis vikaa myös koiran omistajissa, ettei ymmärretä, että joku voi pelätä ja pakosti tuodaan koira lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ne kierretään kaukaa, ei silitetä.
Ei niihin voi koskaan luottaa, jos ei tunne omistajaa ja koiraa. Ja lopulta vaikka olisi tuttukin koira, eläin on AINA eläin.
Ja ennenkaikkea kierrän ne kaukaa, koska en halua niiden vahingossakaan hyppivän päälleni, tai lasten päälle, tai tartuttavan koiran karvoja vaatteisiini.
ei pelkäämään.
Meillä 5v tietää ettei vieraiden tai tuttujenkaan koiria mennä lääppimään ilman lupaa.
Oma koira on ollut taivaassa vuoden ja lapsi tottunut koiriin.
Alusta asti opetettu, että koira ei ole lelu.
Sen päällä ei hypitä, sitä ei revitä, sen annetaan levätä rauhassa.
Poika oppinut varomaan, mutta ei pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ollaan sen verran allergisia, että jos vaatteisiin tulee hilsettä tai iholle nuolaisee joku eläin niin paha olo tulee. Sekä äidille että lapselle.
En pelkää enkä vihaa vaan olen pakotettu välttämään elukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläimet kaukaa. Siinä opetetaan lapselle, että koira/kissa/X eläin on arvoton ja sitä saa kohdella miten sattuu. Jos lapselle opetetaan jo pienestä pitäen, että koiraan ei saa koskea ilman omistajan lupaa, ongelmia ei pitäisi syntyä. Omistaja kyllä yleensä kieltää, jos koira ei tykkää lapsista/pelkää niitä. Ja kyllä se koiran elekieli kertoo, jos koira on vihainen.
Allergiset on tietty eri asia!
Itse en ikinä (eikä myöskään mies) anna koiran mennä nuuskimaan ihmisiä lenkillä ollessa. Vaikka ollaankin 100 prosenttisen varmoja siitä, ettei koira tee mitään, niin toinen ihminen voi joko A)vihata koiria, B) ei halua koiran karvoja vaatteisiin (vaikkei tuosta nyt niin hirmusti lähde karvaa, ainoastaan keväällä ja syksyllä) tai sitten C) pelkää niitä (tai D) se allergia). Itsekkin inhoan koiria, jotka tulevat hyppimään paskasilla koivillaan päälle. Näitäkin on tullut tavattua :/
Meillä koira on kyllä vapaana pihalla, MUTTA koira ei pääse pihalta mihinkään (=aidattu piha ja portti on AINA kiinni). Eli ei pääse naapurinkaan pihalle.
Jos meille tulee joku lapsien kaveri kylään, joka pelkää koiria, koira joko A) laitetaan pihalle (jos ilma on hyvä) tai B) suljetaan lapsiportin taakse kodinhoitohuoneeseen. Ja yleensä kysytäänkin lasten kaverien (lähinnä tarkoitan tällä nyt alle 5 vuotiaita) vanhemmilta, pelkääkö lapsi koiria. Jos vastaus on kyllä, niin laitamme suosiolla koiran sinne kodinhoitohuoneeseen emmekä anna koiran häslätä eteisessä, kun lapsi tulee.
ap
ja omistaja tekopirteänä kovaäänistesti selostaa kuinka tämä on vasta pentu ja ei se mitään tee.
joo, ei mulle tee muuta kuin likaa housunlahkeeni,
mutta kolmivuotiaani kasvoja näykki ja raapaisee kynsillän.
Edellämainitusta on kokemusta. Miten sä ap, voitkaan kysyä noin typeriä?
Vanhemmillani oli bokseri joka oli hyvin koulutettu. Kutenkin niissä kasvattajapiireissä joiden kanssa olimme tekemisissä kävi vaikka millaisia kömmähdyksiä, eli, En Halua Hyppivää Koiraa Kolmivuotiaani Kimppuun. Kiitos.
Ja tuo "olen 100% varma ettei koirani tee mitään" voi vittu, just tän takia en halua juuri sinun koiraasi, ap meidän lähellemme, koska sinä et varaudu siihen, että koira innoissaan säheltää.
En pelkää koiria, mutta en siis yleensä luota sen omistajaan.
Mutta kuka opettaisi koiranomistajille, että sitä koiraa EI SAA PÄÄSTÄÄ nuolemaan lapsen kasvoja /hyppimään vasten. Meidän 5 v tyttö pelkää tästä syystä koiria, menee todella ihan paniikkiin vaikka koira kävelisi hihnassa vastaan toisella puolella tietä. Siksi minä ainakin rauhoittelen lasta silloin sanomalla että koira on kiinni, ei se tule. Toisaalta, koskaan en voi olla tästä täysin varma.
Ap vaikuttaa siltä, että toimii kuten pitää, mutta muista nyt, että kaikki koiranomistajat eivät ole yhtä fiksuja!
Jos lapselle opetetaan jo pienestä pitäen, että koiraan ei saa koskea ilman omistajan lupaa, ongelmia ei pitäisi syntyä.
ap
Eikä se edes yritä nuolla vieraiden kasvoja tai yritä hyppiä päälle.
Ja mä muuten ihmettelen ihan tosissanne näitä teidän viestejä. Koira piireissä enempi ja vähempi jo 20 vuotta pyörineenä olen törmännyt ainoastaan muutamaan omistajaan, joka antaa koiransa tehdä mitä lystää, hyppiä lapsen päälle ym. Eli taidatte hieman liioitella asiaa? Kyllä, uskon, että noitakin paskapäitä on olemassa, kuten myös niitä, jotka antavat koiransa kakkia keskelle jalkakäytävää eivätkä korjaa jätöksiä pois.
ap
koira ei koskaan hypi kenenkään päälle, tee mitään muuta kuin haistelee vaan tms. Mistä niitä yli-innokkaita koiria sitten sikiää? Kävelytiellä koirat yleensä pysyvät hyvin omistajiensa kurissa, mutta anna olla kun ollaan vähän vapaammassa paikassa, omassa pihassa tms. niin kumma kyllä näitä 3-vuotiaiden hartioille hyppijöitä löytyy!
eikä niitä tarvita kuin yksi omalle kohdalle, jotta saa lapsen pelkäämään. Me kohtaamme päivittäin useampia koiranulkoiluttajia, ja viiden vuoden aikana on tavattu 3, jotka ovat päästäneet koiran liian lähelle. Ensimmäinen niistä oli liikaa - paniikki oli valmis ja pari myöhempää tapahtumaa ovat vaan pahentaneet asiaa.
18
Eikä se edes yritä nuolla vieraiden kasvoja tai yritä hyppiä päälle.
Ja mä muuten ihmettelen ihan tosissanne näitä teidän viestejä. Koira piireissä enempi ja vähempi jo 20 vuotta pyörineenä olen törmännyt ainoastaan muutamaan omistajaan, joka antaa koiransa tehdä mitä lystää, hyppiä lapsen päälle ym. Eli taidatte hieman liioitella asiaa? Kyllä, uskon, että noitakin paskapäitä on olemassa, kuten myös niitä, jotka antavat koiransa kakkia keskelle jalkakäytävää eivätkä korjaa jätöksiä pois.
ap
Alue: Aihe vapaa
yrittänyt olla siirtämättä pelkoani lapsiin. He kyllä saavat silitellä koiria kadulla luvan kanssa. Olen kuitenkin lapsille opettanut, että irtokoirien kanssa pitää olla varovainen. Itse pelkään kaikkia kissaa isompia koiria. Pelkooni on syynä se, että kimppuuni on hyökännyt varoittamatta todella iso irtokoira purren lähelle kaulaa.