Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koirapelkoisten lasten äidit/koirapelkoiset äidit, kysymys teille. Ov
15.10.2009 |
Jos itse pelkäätte koiria, niin miksi olette siirtäneet pelon myös lapsiinne?
Tapahtuipa tässä yks päivä:
Meillä on ihmisrakas koira (joka EI tietenkään saa mennä lenkillä nuuskimaan ihmisiä), joka rakastaa silityksiä. Vastaan tuli n. 3 vuotias lapsi äitinsä kanssa ja lapsi olisi halunnut silittää meidän koiraa. Äiti selvästi pelkäsi koiraa (=yritti kiertää koiran kaukaa ja puristi rystyset valkoisina lapsen kättä) eikä tietenkään antanut lapsen tulla paria metriä lähemmäs koiraa.
Toisen kerran lenkillä ollessa sattui...
Tien TOISELLA PUOLELLA oli n. 5 vuotias lapsi äitinsä kanssa ja lapsi alkui kiljumaan kovaan ääneen, että äiti koiraaaaa ja piiloutui äitinsä kainaloon. Mitä tekikään äiti? Hysteerisesti hyssytteli, että ei se hauva tule tänne, ei se tee mitään ja plaa, plaa, plaa.
Tiedän, että koira pelko voi olla paha enkä mollaa lapsia, jotka pelkäävät koiria. Mutta esim. tuo äiti olisi voinut rauhallisesti sanoa, että katsotaanpas hauvaa täältä kauempaa, ei se tänne tule, koska omistaja on sen kanssa lenkillä. Ja ymmärrän kyllä vanhempia, jotka pelkäävät koiria, mutta sitä pelkoa (niin kuin ei mitään muutakaan pelkoa) ei saisi siirtää lapsiin.
Kyllä minäkin oikeastaan pelkään rotikoita, sain lapsena hirveät traumat tuttava perheen rotikasta, joka pari kertaa näykkäisi kädestä, vaikken tehnyt mitään muuta kuin istuin "paskat housuissa" sohvalla. Samoin tuo yritti pari kertaa purra kunnolla nilkasta. Ja vieläkin, kun näen rotikan tulevan vastaan, yritän kiertää koiran kaukaa, jos vaan mahdollista. Mutta lapsiin en ole tuota pelkoa siirtänyt, heille kaikki koirat ovat kivoja eivätkä pelottavia.
Kommentit (25)
Minä voin olla 100% varma siitä, että koirani ei valvottuna koskaan tekisi millekään lapselle mitään haittaa. Minä valvon sitä, että lapsi ei ärsytä koiraani. Valitettavasti koiria tuntemattomat vanhemmat eivät usein itse osaa valvoa lapsiaan.
Kun siis koira ja lapsi ovat minulla valvonnassa, voi koira olla irtaallaan eikä mitään voi sattua. Ja on se kumma, jos ei koira omalla pihalla saisi irtaallaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on se, jos aikuinen kehottaa pientä lasta varomaan irrallaan olevaa koiraa. Tämä lähtee luonnollisesti juoksemaan tai antaa koiralle pelokkaita signaaleja ja koira lähtee seuraamaan, ehkä haukahtaakin, jolloin lapsi panikoituu jne.
Ellei halua, että lapsi oikeasti on jonain päivänä sen "arvaamattoman" koiran näykkäämisen kohde, kannattaisi ennemminkin oman pelkonsakin uhalla opettaa lapselle MITEN tulee toimia koirien kanssa. Opetella samalla itsekin asia. Antaa vaikka jonkun ystävällisen koiranomistajan kertoa, miten koiraa pitää lähestyä. Eläinten kanssa kun on se hassu juttu, että ne vaistoavat pelon ja voivat tällöin käyttäytyä arvaamattomasti. Jos taas eläintä osaa käsitellä oikein, sekin pysyy rauhallisena.
Koira, joka hyökkää ihmisen kimppuun ilman ennakkovaroitusta, vaikka ihminen osaisi olla sen edessä vakuuttava ja rauhallinen, on äärimmäinen poikkeus. Sellaisella koiralla on yleensä fyysinen sairaus (esim. aivokasvain), joka saa sen käyttäytymään poikkeavalla tavalla, eikä ole mitään järkeä olettaa jokaisen vastaantulijan olevan potentiaalinen purija.
ulkoiluttavat yksin koiria?! Meillä vanhempi tyttö jostain syystä pelkää koiria, itse en eikä miehenikään eikä myöskään nuorempi lapsi.
Ei ole kiva, kun nämä nuoret ulkoiluttajat, tytöt varsinkin, kuvittelevat että kaikki tykkäävät koirista ja haluavat niitä silitellä ja päästävät koiran lähelle, varsinkin jos se on flexissä.
Opettakaa niitä lapsianne myös miten koiran kanssa kuljetaan. Tai oikeastaan pitäisi olla siihenkin joku ikäraja, vaikka 16v.
En vaan tykkää että karvainen vieras elukka tulee nuuskimaan, ei vaan tunnu hyvältä, inhottaa. Oma lemmikki on asia erikseen. Eihän hämähäkkejä lemmikkinä pitävät vaadi että heidän ihanalle hämähäkkille kaikki ohikulkijat antasivat huomiota, lässyttäisivät ja silittäsivät.
Alue: Aihe vapaa
enkä anna sen hötkytä oman taaperon kanssa, joten osaa kyllä käyttäytyä jos vieraita tulee. Tajusi vauvan tultua parissa päivässä, että sisällä ei oteta enää juoksuaskelia ollenkaan ja vauvan kanssa ollaan varovaisia. Nyt vaan pötköttää paikallaan vaikka poika istuu joskus tassun päällä tai leikkii kyljessä kiinni.
Ja tuntemattomien luokse ei mennä, vaan kävellään ohi. Aina.