Lue keskustelun säännöt.
Kerroimme eilen, että olen raskaana. Paikalla oli 40-45 ihmistä ja 4 onnitteli. Tosi masentavaa.
01.01.2009 |
Koko miehen suku täynnä 1-2 lapsen perheitä, parissa on kolme ja ne on jo mukamas suurperheitä.
Meille nyt tulossa viides (ja varmasti viimeinen). Edelliset 4v, 5v, 7v ja 11v.
Meillä on ihan hyvin asiat; on omakotitalo (muiden mielestä liian pieni, meistä ihan sopiva), ei kauheasti enää velkaa (alle 70 000), molemmilla vakituinen työpaikka. Lapset terveitä, koululaisilla sujuu koulu hyvin ja itse olen heidät pääasiassa hoitanut (mummot auttaneet ehkä 4-5x vuodessa yksittäisiä päiviä, jos pienet sairastaneet ja töhin ollut vaikea saada sijainen).
En ihan rehellisesti ymmärrä, miksi meillä olisi pitänyt jättää lapsiluku siihen "viimeistään kolmeen". Olen ihan aina haaveillut isosta perheestä, mies tosin oli kolmannen jälkeen sitä mieltä, että hyvä. Mutta mieli muuttui, kun aikaini puhuin mukavia ;) Nyt tämä viides oli yhteinen päätös, enempi minun haave, mutta mieskin siihen ilolla suostui ja on ollut ihanasti mukana odotuksessa nyt alkuraskaudessa. LAskettu aika on heinäkuussa, iloitsemme molemmat kesävauvasta.
Onko teillä muilla vaikea ymmärtää ison perheen haluavia ja jos on, niin miksi? Haluaisin ymmärtää..
Kommentit (70)
Minä sain viidennestä kuulla mm. kommentin, että "sehän on vahinko, eikö niin?" No ei ollut, oli todella toivottu. Ja anoppi on aina jaksanut taivastella ja kauhistella, hänen mielestään kaksi lasta olisi ollut sopiva, tyttö ja poika. Mutta hyvin me ollaan pärjätty. Toiset vaan on varmaan omassa elämässään niin onnettomia, etteivät kestä, kun toisilla menee hyvin.
Ja ap:lle: ONNEA!
6 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap:lle tullut vahinko mutta silti kertovat siitä ikäänkuin iloisena uutisena. Kuulijakunta alkaa heti aprikoimaan ja laskemaan onnistumisprosentteja raskautumisyrityksissä. Hohhoijaa.
Eiköhän olisi yksinkertaisempaa vain onnitella kun kuulee iloisen uutisen. Yksinkertaista hyvät kanssaeläjät!
75 % pareista on raskaana puolen vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta.
Raskaaksi tulo ei ole mikään ihmeiden asia, paitsi ehkä jollain 50-vuotiaalla.Ap:n tapauksessa osa saattoi tosiaan miettiä, että olikohan raskaaksi tulo ihan tarkoituksellista.
miksi raskaudesta pitää onnitella?
Ymmärrän avioliiton, lapsen syntymän, uuden työpaikan, syntymäpäivän tai minkä tahansa, mutta miksi raskaudesta????
]Tahaton lapsettomuus ja vaikeudet tulla raskaaksi ovat niin yleisiä että
ihan sen takia ainakin itse pidän raskautumista suurena asiana! Ei ole ihan pikkujuttu raskautua!
Pointti oli se, ettei se raskaus nyt niin ihmeellinen asia ole.
Eli ap:lle tullut vahinko mutta silti kertovat siitä ikäänkuin iloisena uutisena. Kuulijakunta alkaa heti aprikoimaan ja laskemaan onnistumisprosentteja raskautumisyrityksissä. Hohhoijaa.
Eiköhän olisi yksinkertaisempaa vain onnitella kun kuulee iloisen uutisen. Yksinkertaista hyvät kanssaeläjät!
75 % pareista on raskaana puolen vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta.
Raskaaksi tulo ei ole mikään ihmeiden asia, paitsi ehkä jollain 50-vuotiaalla.Ap:n tapauksessa osa saattoi tosiaan miettiä, että olikohan raskaaksi tulo ihan tarkoituksellista.
miksi raskaudesta pitää onnitella?
Ymmärrän avioliiton, lapsen syntymän, uuden työpaikan, syntymäpäivän tai minkä tahansa, mutta miksi raskaudesta????
]Tahaton lapsettomuus ja vaikeudet tulla raskaaksi ovat niin yleisiä että
ihan sen takia ainakin itse pidän raskautumista suurena asiana! Ei ole ihan pikkujuttu raskautua!
Kysymys on varmasti tyhmistä miehen sukulaisista. Ite olisin varmaan onnitellut viidennestä vauvasta siinä missä seuraavan hiihtoloman Thaimaan-matkastakin.
Toisaalta en itse keskenmenon kokeneena olisi samassa tilanteessa mennyt kertomaan kenellekään tuossa vaiheessa raskautta mitään. Ehkä ihan lähipiirille eli sisaruksille ja isovanhemmille, en muille. Mutta mikäpä minä olen toisten ilonpurkauksia hillitsemään, selvästi tärkeä tiedotusasia. Onneksi olkoon!
Mutta miksei voi iloita toisen onnesta??
Sitä mä en ymmärrä, ja vaikka ajattelisi sisimmässään mitä vaan, eikö sitä voi kuitenkin pitää sisällään ja onnitella, oli sitten kyse kymmenennestä vauvasta, viidennestä avioliitosta tai 30 lapsenlapsesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aina ihme kun uusi elämä saa alkunsa. Tietenkään se ei ole tae mistään mutta sehän on ihmeellinen ja iloinen asia josta kuuluu onnitella! Ainakin jos edes jonkinlaisia alkeellisia käytöstapoja omaa. EIhän se onnentoivotusten aihe välttämättä onnittelijalle ole ihmeellinen asia mutta se riittä että se on sitä onnittelujen kohteelle.
MInä muuten ajattelen aina raskaudesta onnitellessani toivottavani onnea raskauteen, että kaikki menisi hyvin jne.
t. äiti X 7
Itse en ainakaan väkijoukossa onnittele ketään. Henkilökohtaisesti ehkä, jos nyt raskaudessa on jotain onnittelemista. Minun mielestä raskaus vain ei ole mikään onnittelun aihe. Silloin voin onnitella, jos tiedän joittenkin kauan yrittäneen lasta ja sitten tärpänneen. Mulla on itselläni viisi lasta ja mä olin tosi vaivautunut, kun esim. neuvolassa onniteltiin aina raskaudesta, ja ekassa raskaudessa monet muutkin onnitteli. Sen jälkeen en pahemmin raskauksiani kylille ja sukulaisille huudellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin voi olla varma, että lapsi onnistui syntymään ja selvisi syntymästä ja meni ehkä naimisiin ja pysyi naimisissa ja sai lapsia. Kun hän on kuollut, kannattaa sitten vasta onnitella. Silloin on onnistunut sata prosenttisesti.
Ps. Itse en ilmoittanut neljänenn odotuksesta kenellekään. Ne näkivät mahasta, joita tapasin ja muille laitoin tekstiviestin kun lapsi oli syntynyt. Ei kiinnostanut ne typerät kommentit, että taasko ja meinaatteko täyttää maan.
Ja kun ihmiset kysyi, miksi en ilmoittanut, kerroin suoraan syyn heille. He olivat juuri niitä, jotka siunailivat ja heittivät typeriä kommentteja kun odotin kolmatta. He eivät olleet sen arvoisia, että olisin viitsinyt heille kertoa neljännestä.
En ole mitenkään suurieleisesti julistanut raskautta, puhumattakaan että olisin halunnut onnitteluja. Olisin voinut jättää koko raskausvaiheen pois ja ottaa sen lapsen. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät kaikista asioista niin suurieleisiä. Miksi kaikkien pitää onnitella ja ihastella kaikkia tekemisiä. Itseäni varten minä teen asioita, en siksi että joku olisi niistä jotain mieltä. Jos ensimmäinen toinen tai kymmenes lapsi ei kiinnosta muita kuin minua ja miestäni niin mitä siitä sitten. Olemme onnellisia lapsesta. Isovanhemmilta toivon kiinnostusta ihan lasten itsensä takia, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Nyt kun olen raskaana, tuntuu vähän hölmöltä ja kiusalliseltakin ottaa onnitteluja vastaan jo alkuraskaudestakin. Menen vain vähän hämilleni, kiitän kyllä ja sanon, että toivotaan, että menee loppuun asti hyvin. En siis oikein tajua, miksi raskautumisesta pitäisi onnitella.
Eri asia sitten on onnitella syntyneestä lapsesta.
kuin siitä, ettei kukaan onnitellut. Kauhistelu onkin loukkaavaa.
21