Kerroimme eilen, että olen raskaana. Paikalla oli 40-45 ihmistä ja 4 onnitteli. Tosi masentavaa.
Koko miehen suku täynnä 1-2 lapsen perheitä, parissa on kolme ja ne on jo mukamas suurperheitä.
Meille nyt tulossa viides (ja varmasti viimeinen). Edelliset 4v, 5v, 7v ja 11v.
Meillä on ihan hyvin asiat; on omakotitalo (muiden mielestä liian pieni, meistä ihan sopiva), ei kauheasti enää velkaa (alle 70 000), molemmilla vakituinen työpaikka. Lapset terveitä, koululaisilla sujuu koulu hyvin ja itse olen heidät pääasiassa hoitanut (mummot auttaneet ehkä 4-5x vuodessa yksittäisiä päiviä, jos pienet sairastaneet ja töhin ollut vaikea saada sijainen).
En ihan rehellisesti ymmärrä, miksi meillä olisi pitänyt jättää lapsiluku siihen "viimeistään kolmeen". Olen ihan aina haaveillut isosta perheestä, mies tosin oli kolmannen jälkeen sitä mieltä, että hyvä. Mutta mieli muuttui, kun aikaini puhuin mukavia ;) Nyt tämä viides oli yhteinen päätös, enempi minun haave, mutta mieskin siihen ilolla suostui ja on ollut ihanasti mukana odotuksessa nyt alkuraskaudessa. LAskettu aika on heinäkuussa, iloitsemme molemmat kesävauvasta.
Onko teillä muilla vaikea ymmärtää ison perheen haluavia ja jos on, niin miksi? Haluaisin ymmärtää..
Kommentit (70)
Olisit halunnut että eteenne olisi muodostunut jono onnittelijoista? Vai mitä??? Jos tuollaisessa tilanteessa ilmoitetaan uutinen niin kyllähän se riittää, että muutama sanoo onnittelunsa ääneen. Ei kenellekään tule mieleen että se pitäisi toistaa 40 kertaa. Vai kuinka monta olisi riittänyt?
Muuten on vaikea ymmärtää yli kolme lasta haluavia perheitä. Kenenkään lapsiluku ei ole minulta silti pois.
kun ihmisten kans juteltiin, niin kerroin asiasta.
Esim. miehen veljen vaimo sanoi sitten 5 muulle ihmiselle hyvin kauhistuneella äänellä: "joko kuulitte oikeen pommin; xxx on TAAAAAS paksuna"
Tai miehen serkku, joka suu auki haukko henkeään ja sanoi lopulta vaan: "montako te oikein aiotte tehdä?"
Eli en nyt kuvitellutkaan, että _jokainen_ erikseen onnittelis, mutta kun suhtautuminen oli nuita muutamaa lukuunottamatta todella nuiva.
AP
Paitsi jos henkilökohtaisesti olisit tullut minulle kertomaan uutisen.
Ei vain jaksa niin kauheasti innostaa toisten vauvauutiset. En suhtaudu vihamielisestikään, ei vain hetkauta mihinkään suuntaan. Eli en olisi lähtenyt mistään huoneen perältä rynnimään onnittelujonoon todellakaan.
Jos itse olisin ollut tuossa väkijoukossa, olisin iloisesti huudahtanut "onneksi olkoon!!". Ja näin olettaisin muidenkin tekevän. On TODELLA JUNTTIA JA MOUKKAMAISTA olla onnittelematta näin iloisen uutisen kuultuaan. Mutta suomalaiset eivät taida small-talkia tai edes useimpia peruskäytöstapoja, näin se vain on. Yritä hyväksyä se, kuitenkin kaikki pitävät uutista ihan onnellisena asiana. Tiedän kyllä, että raskauduttuaan sitä kaipaa muiden onnitteluja ihan hirveästi.
Onnea kuitenkin minun puolestani:)
ps. kunnioitan suuresti lapsirakkaita perheitä ja minusta on hienoa, että teidänkin perheessä kohta 5 lasta.
7 on oikea eurooppalainen ja näin tulee kohteliaan ihmisen käyttäytyä! Hienoa! Olisipas tällaisia ihmisiä enemmänkin Suomessa. Mutta mites noita kasvatetaan, kun ei edes tavis osaa kaupassa kiittää, jos toinen pitää kohteliaasti esim. ovea auki.
Kasvattakaa lapsianne kohteliaiksi kansalaisiksi, se avaa monta ovea!
jaksaa innostua vielä viidennestäkin, niin huh...
t: neljättä odottava
Jokainen lapsi on yhtä arvokas ja hieno lahja, oli se sitten ensimmäinen tai viides!
Jokainen lapsi on yhtä arvokas ja hieno lahja, oli se sitten ensimmäinen tai viides!
7 on oikea eurooppalainen ja näin tulee kohteliaan ihmisen käyttäytyä! Hienoa! Olisipas tällaisia ihmisiä enemmänkin Suomessa. Mutta mites noita kasvatetaan, kun ei edes tavis osaa kaupassa kiittää, jos toinen pitää kohteliaasti esim. ovea auki.
Kasvattakaa lapsianne kohteliaiksi kansalaisiksi, se avaa monta ovea!
En ole toki muuta väittänytkään...
viidettä lasta ei enää "tarvi" onnitella, vain ensimmäistä. Ikään kuin viidennen lapsen odotus tai lapsen syntymä olisi jotenkin alempiarvoinen kuin ensimmäisen lapsen.
Tarkista ajatusmaailmasi!
Tuskin olisin isossa porukassa mennyt onnitelemaan, pienemmässä ehkä, mutta en välttämättä silloinkaan.
noin yleisesti, että ONNEKSI OLKOON!
Onko pakko olla tuppisuuna? Joukko hiljainen.
Tarkista ajatusmaailmasi!
Tarkista vaikka valokuva-albumisi!
Mutta lapsi tietenkin on yhtä arvokas kuin ekakin...
Sen jälkeen kauhistellaan. Ajatellaan, että noihan tehtailee lapsia.
Ikävää, mutta näin Suomessa.
Viidennen lapsen saaminen ei ole enää sellainen ihme, kuin eka
Sitäpaitsi, JOKAINEN LAPSI ON IHME! Yksikään lapsi ei ole mikään tavanomaisuus, siis se, miten lapsi on saanut alkunsa, kasvanut äidinsä kohdussa ja syntynyt jne. Elämän alku on ihmeitä täynnä. Lapsen (erityisesti toivotun) odotus on vanhemmille ONNELLINEN ASIA joten hyviin tapoihin kuuluu ONNITELLA! Vaikkei se nyt jonkun moukan mielessä niin suuri ihme olisikaan. Täytyy osata hieman eläytyä toisen asemaan ja hallita peruskäytöstavat.
Ja itse olen kyllä sellainen, että nauttisin, jos saisin ison väkijoukon keskeltä huudahtaa onnitteluni. Nautin siitä, ettei tarvi olla tuppisuujuntti.
Ap, älä välitä saamastasi kohtelusta eilen. Lapsenne odotus ON iloinen asia myös muiden mielestä.
Viidennen lapsen saaminen ei ole enää sellainen ihme, kuin eka
Sitäpaitsi, JOKAINEN LAPSI ON IHME! Yksikään lapsi ei ole mikään tavanomaisuus, siis se, miten lapsi on saanut alkunsa, kasvanut äidinsä kohdussa ja syntynyt jne. Elämän alku on ihmeitä täynnä. Lapsen (erityisesti toivotun) odotus on vanhemmille ONNELLINEN ASIA joten hyviin tapoihin kuuluu ONNITELLA! Vaikkei se nyt jonkun moukan mielessä niin suuri ihme olisikaan. Täytyy osata hieman eläytyä toisen asemaan ja hallita peruskäytöstavat.
Ja itse olen kyllä sellainen, että nauttisin, jos saisin ison väkijoukon keskeltä huudahtaa onnitteluni. Nautin siitä, ettei tarvi olla tuppisuujuntti.
Ap, älä välitä saamastasi kohtelusta eilen. Lapsenne odotus ON iloinen asia myös muiden mielestä.
mutta miehen suku ei, paitsi miehen siskon miesystävä halasi oikein kunnolla ja onnitteli.
Muut eivät puhua pukahtaneet
enkä onnittele koskaan raskaudesta. Vauvasta kyllä onnittelen, oli sitten ensimmäinen tai kymmenes. Miksi raskaudesta pitäisi onnitella?
Porukka oli melko iso, se ehkä passivoi. Pienemmällä porukalla olisi ollut asiallista onnitella. Sit on tietty niitä hörhöjä jotka pitää onnittelua epäonnea tuovana. Ehkä ne oli vain niin pää täynnä ajatuksia miettiessään kateellisena perheenne kokoa, että hiljaiseks pisti.