Kerroimme eilen, että olen raskaana. Paikalla oli 40-45 ihmistä ja 4 onnitteli. Tosi masentavaa.
Koko miehen suku täynnä 1-2 lapsen perheitä, parissa on kolme ja ne on jo mukamas suurperheitä.
Meille nyt tulossa viides (ja varmasti viimeinen). Edelliset 4v, 5v, 7v ja 11v.
Meillä on ihan hyvin asiat; on omakotitalo (muiden mielestä liian pieni, meistä ihan sopiva), ei kauheasti enää velkaa (alle 70 000), molemmilla vakituinen työpaikka. Lapset terveitä, koululaisilla sujuu koulu hyvin ja itse olen heidät pääasiassa hoitanut (mummot auttaneet ehkä 4-5x vuodessa yksittäisiä päiviä, jos pienet sairastaneet ja töhin ollut vaikea saada sijainen).
En ihan rehellisesti ymmärrä, miksi meillä olisi pitänyt jättää lapsiluku siihen "viimeistään kolmeen". Olen ihan aina haaveillut isosta perheestä, mies tosin oli kolmannen jälkeen sitä mieltä, että hyvä. Mutta mieli muuttui, kun aikaini puhuin mukavia ;) Nyt tämä viides oli yhteinen päätös, enempi minun haave, mutta mieskin siihen ilolla suostui ja on ollut ihanasti mukana odotuksessa nyt alkuraskaudessa. LAskettu aika on heinäkuussa, iloitsemme molemmat kesävauvasta.
Onko teillä muilla vaikea ymmärtää ison perheen haluavia ja jos on, niin miksi? Haluaisin ymmärtää..
Kommentit (70)
Aika huonolla pohjalla on ihmisen tavat toimia sosiaalisissa tilanteissa, jos möllötellään hiljaa kun toinen kertoo iloisena vauvan odotuksesta. Vaikka se ei kuulijalle itselleen henkilökohtaisesti merkitsisi yhtään mitään, on kuitenkin hyvien tapojen mukaista onnitella.
ps. katsoin tänään kaunareita parin vuoden tauon jälkeen. Taylorko odottaa Nicikille lasta joka on saatu aikaiseksi Brooken munasolulla? Melko normaalia.
että osan mielestä iso lapsikatras on hulluutta ja itsekästä. Saatte minun mielestäni hankkia lapsia ihan niin monta kuin haluatte, enkä alkaisi ikinä teitä siitä moittia tai muuta sellaista... mutta mielestäni olisi aika tekopyhää myöskään kamalasti onnitella.
Tuskin sinäkään onnittelet ja kehut ratkaisuani jäädä lapsettomaksi.
...kesken sukujuhlan Ridge kilistää lasiin ja kertoo, että Taylor on saamassa viidettä rakkauslasta.
Juhlasalin täyttää innostunut porina ja kekkeriväki muodostaa välittömästi onnittelujonon Ridgen ja punastelevan Taylorin tykö. Jonossakin kaikki kilistelevät laseja , nyökyttelevät ja keskustelevat innostuneesti, arvatenkin lapsesta ja Ridgen ja Taylorin muutenkin ihanasta perheestä. Paljetit kimaltelevat ja kuva zoomaa lopulta Ridgen vauvakuvaan ja sumenee. Musiikki soi. Täydellistä.
Toi oli kyllä paras!!
Tuotako ap halusi??? :-DD
Toi oli kyllä paras!!
Tuotako ap halusi??? :-DD
Olet juuri sellainen mistä täällä on puhuttu, ollaan mölleinä ihan hiljaa (tilanteessa jossa fiksu ihminen ottaa käytöstavat aktiiviseen käyttöönsä) koska ei haluta käyttäytyä kuten Ridge ja muut. Ettei siltä väliltä sitten löytyisi yhtään keinoa selvitä tuosta voi niin vaikeasta sosiaalisesta tilanteesta?!
En ole mitenkään suurieleisesti julistanut raskautta, puhumattakaan että olisin halunnut onnitteluja. Olisin voinut jättää koko raskausvaiheen pois ja ottaa sen lapsen. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät kaikista asioista niin suurieleisiä. Miksi kaikkien pitää onnitella ja ihastella kaikkia tekemisiä. Itseäni varten minä teen asioita, en siksi että joku olisi niistä jotain mieltä. Jos ensimmäinen toinen tai kymmenes lapsi ei kiinnosta muita kuin minua ja miestäni niin mitä siitä sitten. Olemme onnellisia lapsesta. Isovanhemmilta toivon kiinnostusta ihan lasten itsensä takia, mutta se on sitten sen ajan murhe.
että osan mielestä iso lapsikatras on hulluutta ja itsekästä. Saatte minun mielestäni hankkia lapsia ihan niin monta kuin haluatte, enkä alkaisi ikinä teitä siitä moittia tai muuta sellaista... mutta mielestäni olisi aika tekopyhää myöskään kamalasti onnitella.
Tuskin sinäkään onnittelet ja kehut ratkaisuani jäädä lapsettomaksi.
Siis onnittelut nyt vain kuuluu tähän ap:n tilanteeseen! Ihan samoin kun joku menee naimisiin, onnitellaan vaikka naimisiinmenoa ei muut hyväksyisi. Ystäväsi lapsi saa mielestäsi vähemmän kauniin nimen, sinä onnittelet koska se on kohteliasta. Kummin kaimasi esittelee sinulle onnellisena uutta kampaustaan joka ei mielestäsi ole se kaikkein onnistunein, mutta sinä kehut koska se on kohteliasta. Lapsesi piirtää sinulle kuvan joka kuulemma esittää ihmistä ja sinä kehut lapsen taitoja vaikka piirustuksesta ei saa mitään selvää.
got it?
Kertokaapa jotain ulkolaiselle niin johan alkaa small talk ja kauhea onnittelu ja kehuminen
Kesken sedän 50-vuotisjuhlien maljapuheenko?
mulle on lapsesta saakka opetettu, että tietyissä tilanteissa (merkkipäivät, raskaus jne) ihmisiä onnitellaan koska ne ovat suuria asioita. ei tarvi suureen ääneen huutaa onnittelujaan eikä asettua onnittelujonoon mutta ei vaadi paljon mennä henkilökohtaisesti sanomaan paria kaunista sanaa. aika ikävä ja omituinen asenne muuten eräillä jos viidennen lapsen syntymä aiheuttaa vähemmän aihetta onnitteluihin kuin ensimmäisen. Surullista oikeastaan! Kaikista moukkamaisinta on tuollainen kauhistelu ja päivittely, kertonee ihan suoraan ihmisten katkeruudesta. He eivät voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että joku jaksaa enemmän kuin toinen. Onhan se kautta aikain ollut arvostettava asia, että eräät jaksavat kasvattaa lapsia. Onnea teille ja antakaa piut paut moisille moukille!
Varsinkin noin alussa on vielä matkaa siihen, että vauva on oikeasti sylissä.
Tämä voi olla alueellinen perinnekin, esim. omassa suvussani varsinkin vanhempi väki ei onnittele raskaudesta vaan ehkä saattaa jotain mumista, että toivottavasti menee kaikki hyvin. Monella kun on kokemusta epäonnisistakin raskauksista, joten varotaan iloitsemasta ennenaikaisesti.
tai vähemmän nyökyttelivät? Sekö ei riitä?
miksi ei voi sanoa yksinkertaisesti Onnea!!!
Kertokaapa jotain ulkolaiselle niin johan alkaa small talk ja kauhea onnittelu ja kehuminen
Suomalaisilla on paljon opittavaa, onneksi suomalaisissa on poikkeuksiakin.
Voi jopa olla että luullaan että on vahinko päässyt käymään ja ehkä mieluummin sanoisi otan osaa kuin että onnittelisi.
että kyse oli a) isosta tilaisuudesta, jossa ei luulisi edes erityisesti erottuvan, jos osa ei huutele onnittelujaan ja b) lähisuvusta.
Ap kyselee, miksi kaikki eivät arvosta heidän lapsikatrastaan. Minä kysyin, että arvostaako hän sitten sitä, että osa ei halua lapsia ja pitää isoa lapsikatrasta hulluna ratkaisuna.
Minusta kohteliasta on olla hiljaa, jos ei pysty olemaan onnellinen toisen puolesta. Tai jos kyse on vieraammasta ihmisestä, voi toki onnitellakin "tavan vuoksi". Mutta jos vaikkapa nyt sisareni tekisi jotain, jota pidän oikeasti hulluna, miksi alkaisin häntä onnitella? En moittisi, mutta en alkaisi teeskennelläkään.
Kuten huomasit, minulla EI ole lapsia.
että osan mielestä iso lapsikatras on hulluutta ja itsekästä. Saatte minun mielestäni hankkia lapsia ihan niin monta kuin haluatte, enkä alkaisi ikinä teitä siitä moittia tai muuta sellaista... mutta mielestäni olisi aika tekopyhää myöskään kamalasti onnitella.
Tuskin sinäkään onnittelet ja kehut ratkaisuani jäädä lapsettomaksi.
Siis onnittelut nyt vain kuuluu tähän ap:n tilanteeseen! Ihan samoin kun joku menee naimisiin, onnitellaan vaikka naimisiinmenoa ei muut hyväksyisi. Ystäväsi lapsi saa mielestäsi vähemmän kauniin nimen, sinä onnittelet koska se on kohteliasta. Kummin kaimasi esittelee sinulle onnellisena uutta kampaustaan joka ei mielestäsi ole se kaikkein onnistunein, mutta sinä kehut koska se on kohteliasta. Lapsesi piirtää sinulle kuvan joka kuulemma esittää ihmistä ja sinä kehut lapsen taitoja vaikka piirustuksesta ei saa mitään selvää.
got it?
Meille tulossa myös heinävauva ja tämä on kolmas, jotkut onnittelivat ja jotkut suhtautuivat aika penseästi...Mutta tuosta onnittelemattomuudesta vaan että ehkä he eivät pidä sitä onnittelemisen arvoisena että jotkut saa vaan lapsia vaikka kuinka...Sitten jos joku on ekan saamassa niin onnitellaan, meidän kohdalla kai ajateltiin vaan että "voi että, TAAS se on raskaana". No, eipä niitä lapsia toisten iloks tehdäkään vaan nautitaan ja iloitaan me niistä lapsistamme!
Saman logiikan mukaan ei tarvinne onnitella viidettä kertaa kihloihin menostakaan. Tarviiko osallistua edes häihin?
Voi jopa olla että luullaan että on vahinko päässyt käymään ja ehkä mieluummin sanoisi otan osaa kuin että onnittelisi.
niin tuskin tosiaan onnittelisin. Pikemminkin kysyisin, oletko NYT ihan varma? No en nyt kyllä kysyisi, paitsi jos kyse on perheenjäsenestä tai muusta tosi lähipiiriin kuuluvasta.
;- D
Saman logiikan mukaan ei tarvinne onnitella viidettä kertaa kihloihin menostakaan. Tarviiko osallistua edes häihin?
Onko vaikea ymmärtää, ettei raskaus ole vielä oikein mitään. Se on anettu mahdollisuus, että joskus saa vauvan. Kertokaa nyt jo joku, miksi siitä pitää onnitella. Minä onnittelen sitten, kun on jotain konkreettista onniteltavaa.
21
Varsinkin noin alussa on vielä matkaa siihen, että vauva on oikeasti sylissä.
Tämä voi olla alueellinen perinnekin, esim. omassa suvussani varsinkin vanhempi väki ei onnittele raskaudesta vaan ehkä saattaa jotain mumista, että toivottavasti menee kaikki hyvin. Monella kun on kokemusta epäonnisistakin raskauksista, joten varotaan iloitsemasta ennenaikaisesti.
...kesken sukujuhlan Ridge kilistää lasiin ja kertoo, että Taylor on saamassa viidettä rakkauslasta.
Juhlasalin täyttää innostunut porina ja kekkeriväki muodostaa välittömästi onnittelujonon Ridgen ja punastelevan Taylorin tykö. Jonossakin kaikki kilistelevät laseja , nyökyttelevät ja keskustelevat innostuneesti, arvatenkin lapsesta ja Ridgen ja Taylorin muutenkin ihanasta perheestä. Paljetit kimaltelevat ja kuva zoomaa lopulta Ridgen vauvakuvaan ja sumenee. Musiikki soi. Täydellistä.