Että ottaa taas pannuun; mikä noin 60-kymppisiä naisia vaivaa?

...tyypillisesti kyvyttömyytenä käyttää uusia teknisiä laitteita. Siis itselle uusia. Meidän perheen muistisairas ei oppinut lainkaan käyttämään cd-soitinta, vaikka opetimme sen hänelle moneen kertaan. Myöskään matkapuhelimen käyttö ei onnistunut, kun hän ei tajunnut, että sitä pitää välilä pitää laturissa. Ikävä kyllä emme ymmärtäneet, että tämä oli Alzheimerin taudin oire. Hänen sairautensa ehti mennä paljon pidemmälle ennen kuin hankimme hänelle apua. Silti ihan jokaisessa googlettamallakin löytyvässä tekstissä kerrotaan, että tämä on tyypillinen hälytysmerkki.

. Esim. sanon, että muuten voi tuoda mitä vain, mutta meidän lapset eivät juo makeutusaineilla makeutettuja mehuja. Ja kas kun tulen takaisin, niin kaikista maailman mehuista siellä on juuri aspartaamilla makeutettua. Ei lapset siihen kuole, pikku juttuhan se on. Mutta hassua silti.

Tämähän voi olla myös väärinkäsitys. Jos olet sanonut että makeutusaineella makeutettu mehu, niin äitisi/anoppisi voi käsittää, että kyse on sokerista. Molemmat sortuu yliyrittämiseen. Yliyrittämisen tuloksena tytär/miniä hermostuu hiiteen.

Usko pois, olen nähnyt näitä tuloksia viiden veljen siskona. Äitini yrittää kaikkensa ja miniät vetelee herneitä neniinsä, pelkkien väärinkäsitysten voimalla...

Ikää kyllä vasta 28v mutta onnistuin tumpeloimaan anoppilassa muutamat kattilat käyttökelvottomiksi. Siellä kun oli vanhanaikainen uuni jossa oli erikseen alauuni ja yläuuni (siis kokonaan erilliset uuniosat päällekkäin omilla luukuillaan) mutta en sitä tajunnut. Laitoin sitten uunin päälle mielestäni normaalisti mutta laitoinkin alauunin yläuunin sijaan. Hyvä muuten mutta alauunissa säilytetään kattiloita jne.



Onneksi anoppini oli avarakatseisempi kuin aaveemammat eikä lähettänyt minua heti lääkärille. Sitähän en tosin tiedä mitä kertoi naapureille... ;) "Siis voitteko kuvitella, ei se miniä osaa edes tavallista uunia käyttää". Toisaalta...kuinka monessa uunissa nykyisin on erilliset ylä- ja alauunit???

rakastelua ap.n ja hänen miehensä välillä.

"Ei ei ei, se penis laitetaan sisälle vasemmasti viistolle. Olen tottunut siihen, että se laitetaan vasemmalta viistosta ja nytkytetään viisi kertaa. Sitten pidät tauon ja nytkytät 7 kertaa. Ääliö, sinä et osaa sitä juuri niin kuin minä sanon. Sinusta ei ole mihinkään"

. Esim. sanon, että muuten voi tuoda mitä vain, mutta meidän lapset eivät juo makeutusaineilla makeutettuja mehuja. Ja kas kun tulen takaisin, niin kaikista maailman mehuista siellä on juuri aspartaamilla makeutettua. Ei lapset siihen kuole, pikku juttuhan se on. Mutta hassua silti.

Tämähän voi olla myös väärinkäsitys. Jos olet sanonut että makeutusaineella makeutettu mehu, niin äitisi/anoppisi voi käsittää, että kyse on sokerista. Molemmat sortuu yliyrittämiseen. Yliyrittämisen tuloksena tytär/miniä hermostuu hiiteen. Usko pois, olen nähnyt näitä tuloksia viiden veljen siskona. Äitini yrittää kaikkensa ja miniät vetelee herneitä neniinsä, pelkkien väärinkäsitysten voimalla...

...että on löytänyt mehua jonka tuoteselosteessa ei lue "sokeri". Jos haluaa spesifioida niin kannattaa sitten olla tarkka. Eivät vanhemmat ihmiset tiedä aspartaameja yms. samalla tavalla kuin me.

Jos sä ite olisit onnistunut sössimään jotkut pakastepullat miniäsi (tai anoppisi) luona pilalle, soittaisitko perään että apua, pullat paloivat, osta uusia! Minä en ainakaan, ajattelisin että oma moka ja varmaan nolottaisikin kun tuli tumpeloitua noin yksinkertaisessa asiassa, en todellakaan kehtaisi pyytää ostamaan uusia pullia!



Ja ne sukat. Ymmärrän kylläe että ärsyttää, muakin monesti harmittaa kun olen pakannut kaiken tarvittavan ja sitten anoppi ei vaan löydä niitä kassista ja selittää että kun ei ollut sitä eikä tätä. Mutta ihan totta, lapselle ei varmaan koitunut siitä mitään harmia eikä haittaa ettei ollut juuri ne omat sukat jalassa vaan jotain muuta.

rakastelua ap.n ja hänen miehensä välillä.

"Ei ei ei, se penis laitetaan sisälle vasemmasti viistolle. Olen tottunut siihen, että se laitetaan vasemmalta viistosta ja nytkytetään viisi kertaa. Sitten pidät tauon ja nytkytät 7 kertaa. Ääliö, sinä et osaa sitä juuri niin kuin minä sanon. Sinusta ei ole mihinkään"

Aamun naurut...

Kyllähän toi ärsyttäisi, tottakai. Miksei voi toimia "normaalisti" ja pirauttaa, tarkistaa, että miten tää teidän uuni nyt toimikaan. Näin toimittaisiin vertaistensa, esim. kavereiden kesken. Tai pirauttaisi, että missä ihmeessä ne sukat on kun en nyt löydä. Sitten voisi naureskella itselleen, kun ei löytänyt.



Ehkä tässä heijastuu tosiaan se, että anopit ja äidit on niin pärjäävinään, ettei VOI soittaa ja kysyä. Kun kyllä sitä selvitään. Ja sitten on joku tuollainen ärsyttävä ongelma, jonka takia asiat ei ihan sujukaan.



Eihän nää nyt tosiaan isoja ongelmia ole, mutta kun asiat lutviutuisi paremmin, jos kysyisi. Esim. ap olisi voinut tuoda pullia mukanaan ja kaikki olisivat saaneet pullaa.



Ja sitten tämmöisten jälkeen tulee tosiaan se luottamuspula, että mitä jos oikeasti tapahtuu jotain vakavampaa, eikä sittenkään soiteta?

Sääliksi käy miestä ja muita läheisiä

Sama vika rahikaisella kuin ap. Mummo toimii niin kuin aina toiminut ja sanoa ei saa. Siinä on aina fifty-sixty jääkö lapset heitteille, kun jäävät mummolle. Mutta onneksi paikalla on muitakin kuin mumma.



Itse olin hoidossa mummalla kerran(!) yökylässä ja silloinkin tätini hoiti meitä. Oli aika traumaattinen kokemus. Omat penskat menevät mummalle mielellään.

Ymmärrän sua ap. Itse olen about saman ikäinen kuin sinä, ja meillä vähän vastaavia ongelmia esikoisemme isovanhempien kanssa. Kummatkin isovanhemmat ovat todella mukavia ja olen kiitollinen heidän avustaan, mutta.. Olen myös huomannut että heidän on vaikea ymmärtää varsinkin lasta hoidettaessa, että asioista voisi kertoa, kysyä ja puhua.



Yhtenä esimerkkinä esikoisen vauva-aikana toiset isovanhemmat tulivat meille kylään niin että heistä toinen oli lievässä oksennustaudissa (itse olin ihan järkyttynyt, koska minulla ei käynyt mielessäkään että joku voisi tehdä noin). Onneksi kukaan meistä ei tullut kipeäksi. Mielestäni he olisivat voineet etukäteen kertoa asiasta.



Meillä isovanhemmat eivät usein tunnut uskovan meitä lapsen hoitoon liittyvissä asioissa, koska "heillä on enemmän kokemusta". Heillä varmastikin on monta kertaa enemmän kokemusta kun minulla ja miehelläni yhteensä, mutta me tunnemme oman lapsemme parhaiten. Toivoisin että myös isovanhemmat hyväksyisivät että ensisijaisesti lasta kasvatetaan meidän tapojemme mukaan; tarkoitti se sitten nukkumaanmenoaikoja tai mehujen ja karkkien kieltämistä.



Ymmärrän hyvin että välillä palaa pinna, ja se on ihan normaalia. On eri asia ärsyyntyä, kuin loukkaantua ja suuttua niin että paikat helisee. Nämä on usein pikku juttuja, ja niistä ei kannatakaan tehdä isoa ongelmaa. Mutta se ei estä sitä ettei voi kirota hiljaa mielessään ;)