Että ottaa taas pannuun; mikä noin 60-kymppisiä naisia vaivaa?

Jos olisin sun äiti/anoppi, sanoisin kyllä että pidä tunkkis ja hoida itte ne helekutin pentus. Isovanhemmilla ei ole mittän automaattista velvollisuutta toimia sun ilmasena piikana. Itse olen kyllä äärettömän kiitollinen kaikesta avusta, enkä todellakaan viitsi nillittää tuollaisista järettömistä pikkuasioista.



Muista että sen minkä taakseen jättää...

Isovanhemmilla ei ole mittän automaattista velvollisuutta toimia sun ilmasena piikana.

Jos lastenhoitoapua tarvitaan todella harvoin, niin miten ihmeessä pidän heitä piikana? Jos lastenhoito tapahtuu kodissamme, yritän aina tehdä ruoan lämmittämistä vaille valmiiksi, olen kieltänyt tekemästä muita kotihommia kuin pöydän raivaamisen " olkaa lasten kanssa, älkää siivotko" jne; miten se on piikana pitämistä?

Mutta miten lapsen turvallisuus ja terveys on "järjetön pikkuasia"?

Eikä ketään muutakaan.



Jos ei saamasi hyvältä kuulostava apu kelpaa, voit toki olla ottamatta sitä vastaan ja hoitaa itse JUURI sillä tavalla, kuin itse haluat.

Mutta miten lapsen turvallisuus ja terveys on "järjetön pikkuasia"?

Sinähän natisit palaneista pullista ja vääristä sukista! Miten ne vaarantaa lapsen terveyden tai kehityksen?

Toivottavasti en itse saa tuollaista vaimoa pojalleni. Kiittämätön ihminen. Hoida itse tekeleesi.

Mutta kyllä ymmärrän myös, mikä riepoo. Kyse on dynamiikasta nuoremman ja vanhemman sukupolven naisten välillä. Minulla on samanlaisia kokemuksia oman äitini ja anoppini kanssa. Molemmat todella fiksuja naisia, mutta tuntuu, että eivät voi ottaa minulta neuvoja. Välillä tekevät liki täsmälleen päinvastoin kuin mitä olen sanonut. Esim. sanon, että muuten voi tuoda mitä vain, mutta meidän lapset eivät juo makeutusaineilla makeutettuja mehuja. Ja kas kun tulen takaisin, niin kaikista maailman mehuista siellä on juuri aspartaamilla makeutettua. Ei lapset siihen kuole, pikku juttuhan se on. Mutta hassua silti.



Purnasin tästä ystävälle ja hän kysyi, että miksi piti mennä edes siinä mehuasiassa neuvomaan. Mutta kun silloin minulta kysyttiin, että onko toiveita ruokien ja juomien suhteen. Johon minä, että ei muuten, mutta ei keinomakeutettuja.



Minulle tämä ainakin on pikkujuttu, mutta saahan sitä joskus nimettömänä avautua myös asioista, jotka eivät ole niin kamalan tärkeitä.

Miten ihmeessä hermosi ovat päässet noin pinnalle. Ihan kauheata. Surettaa lastesi puolesta. Ja miehesi. Ja vanhempiesi. Ja appivanhempiesi.

Nyt tyttö äkkiä lääkärille puhumaan ja pyytämään apua, muuten käy kalpaten.

Jos tämä ei ole provo vaan ihan vakavissasi kirjoittelet näitä juttuja, niin otahan nyt hyvä ihminen syvä henkäys ilmaa keuhkoihin ja katso sitten peiliin. Kuulostat hirveältä nipolta. Meillä, kuten monella muullakin, harvoin on edes ketään, joka hoitaisi, ja jos isovanhemmat hoitavat, meilläkin kaikki vähän rempallaan sen jälkeen ja on syöty mitä sattuu, lapsilla päällä mitä sattuu jne. mutta SO WHAT, pääasia että kaikki nauttivat. Tuollainenhan tarttuu jo lapsiinkin, aistivat kiukkusi eivät osaa/uskalla nauttia mummon ja papan seurasta.

Case1 anoppi: Meillä oli pienimuotoinen rakennusprojekti, johon tarvittiin päivänvalossa talkooapua. Mummp ja pappa tulivat auttamaan; mummo lastenvahdiksi ja pappa miehen avuksi; itse oli töissä. Varasin porukalla keiton ( pelkkä lämmitys tarvittiin) ja jälkiruoaksi/kahvin kanssa pullia. Valmiit pakastepullat asetettelin aamulla pellille sulamaan ja ohjeistin moneltako laitetaan uuniin. Tulen kotiin ja pullat oli täydellisesti poltettu pilalle. Ja syynä se, ettei anoppi osannut käyttää meidän uunia; oli pelkkä alavastus päällä ja pullapelti alapidikkeissä " kun meidän uunissa paistetaan alatasolla". MIKSI ei voinut soittaa ja kysyä jos meni sori suuhun ihan perusuunin säätimen kanssa???

Ja case2; oma äiti on ihan samanlainen; harvoin lapset ovat mummolassa yökylässä, mutta silloin kun ovat, niin aina on joku ongelma, joka paljastuu lapsia hakiessa. Milloin ei löydy sukat ja milloin ei löydy hammasharja vaikka ne kuinka on pakattu mukaan. Mutta koskaan ei voi soittaa silloin kun ongelma ilmenee jotta voisin kertoa mistä ne sukat löytyy kassista vai unohtuiko tosiaan pakata.

Tai jos ( ja taas kerran tapahtuu ehkä kerran kahdessa kuukaudessa) jompikumpi mummo on meidän kodissamme lapsia vahtimassa, niin suunnilleen leipää ei saada leikattua " kun en löydä veistä" Ja joka ikinen kerta käyn läpi mitä pitää tehdä, mihin aikaan ja pyydän soittamaan jos on ihan-mikä-tahansa-ongelma. Mutta ei, ikinä ei soiteta. Ei vaikka olen sanonut etten vastaa jos en pysty vastaamaan tai että puhelim on poissa päältä esim. kokouksen ajan mutta silläkin aikaa voi laittaa tekstiviestin.

Alkaa tosiaan mennä hermo kun ei voi luottaa siihen että ongelmissa soitettaisiin. Pienet on pikkuasia, mutta jos jotain vakavampaa sattuisi, niin tuskin silloinkaan soittaisivat.

Viestisi mukaan laitoit ne jo aamulla pelille ja anopin piti sitten iltapäivällä laittaa uuniin. Ihan varmasti ei kyllä tule hyviä noista pullista vaikka miten päin paistaisi.

...että kun ikää tulee lisää, sitä alkaa ajatella, ettei ole niin tarkkaa, onko kahvin kanssa pullaa tai löytyykö ne sukat vai ei. Tällaiset eivät 60-vuotiaan maailmassa todellakaan ole niin isoja ongelmia, että tarvitsisi ruveta soittelemaan. Sukkien tilalle löytyy kyllä jalkaan jotakin, ja mitä se haittaa, jos pulla puuttuu pöydästä. Ja tuota uuniongelmaa ei tosiaan olisi voinut ennustaa. En takuulla ala soittaa miniälle joka kerta, kun kosken kodinkoneeseen hänen luonaan, vain siltä varalta, että jospa en osaisikaan käyttää sitä.

mummeja lastenhoidolla.

Siis oikeastiko sinun mielestäsi lapsenvahdin pitäisi soittaa, jos ei löydä lapsen sukkia kassista???



HALOOO?????



Ja eiköhän se talkooporukka jo huomannut pullien palamisen ja ole saanut siitä ihan hyvät naurut. Mikä sua vaivaa? TODELLAKAAN mummoille ei sanella kellontarkkoja ohjeita lasten hoidosta ja paasata muutenkaan noin tiukkaan sävyyn.



Relaa vähän...

Meillä anoppi ajaa 400 km meille tarkistamatta puhelimitse että olemme kotona tai että sopii tulla. Loukkaantui verisesti kun pyysimme soittamaan.



Kerran kun vahti vauvaa (hänelle on erittäin tärkeää saada olla kahden vauvan kanssa) ei pyynnöstäni huolimatta voinut soittaa minua sisälle pihalta vaan antoi vauvan huutaa nälkäänsä kunnes tämä huusi itsensä nukuksiin.



Näitä esimerkkejähän riittää mutta on se silti ihan kelvollinen anoppi ja mummo.

ei kai noin pienistä nyt tarvi aikuisten ihmisten sätkyä ja soitella.

Tänäänkin olisin voinut kotimatkalla hakea uudet pullat porukalle, mutta nyt ei kukaan saa pullaa. Ja onko lapselle kiva kun mummin ikivanhoista sukista tehdään varasukat vaikka omia sukkia olisi ollut 4 paria laukun sivutaskussa? Minulla menee luottamus heidän hoitoonsa kun eivät voi kysyä neuvoa silloin kun sitä tarvitaan! Onneksi kummallakaan lapsella ei ole vakavia allergioita, niiden kanssa hommasta ei tulisi yhtään mitään. ( nyt pystyn hampaiden kiristelyllä ohittamaan sen että mummolassa ruokajuomana on mehu)

Itse taistelen lapsellisen äitini kanssa (ikää 66 vuotta), jonka kielenkäyttö on mennyt aivan järkyttäväksi ja oikein semmoinen matriarkka-asenne päällä koko ajan. Esim. ennen oli tunnettu kauniista käytöksestään, nyt voi töksäyttää ihan mitä tahansa rumaa ("onpas sulla ruma tukka") ja olla jotenkin ylpeä siitä(?). Jos kyseessä on kyllästyminen "kiltin rouvan" rooliin, miksi hän ei sitten sallisi omille lapsilleen mitään muuta kuin sen perinteisen vaihtoehdon kaikessa? Naisella pitää olla pitkä tukka eikä sitä saa värjätä mutta HÄN saa värjätä harmaansa. Hän saa myös olla turhamainen vaatteissa tai silmälaseissa, mutta muilla ei ole oikeutta siihen. Kyttää toisten omaisuutta ja ottaisi talteen kaiken mitä joku heittää/lahjoittaa pois.

Mitenkä ne anopit ja äidit osasivat oikein omat lapsensa kasvattaa, kun mitään eivät osaa tehdä oikein. Sen takia eivät soita ja kysele, kun heidän mielestä asiat sujuu hyvin ilman posmentamista.

Ja mitä väliä sille on jos pullat nyt vähän kärähtää, ja mistä sitä etukäteen tietää että kärähtävät.

Rentoudu ja yritä olla kontroloimatta kaikkia. Nauti siitä että apua annettaan, ja siitä että isovanhemmat ylensä on, kun jonakin päivänä ei heitä enää ole.

kai tuon oli pakko olla provo!



pullat paloi... ja väärät sukat. ja se mehu nyt on kaiken huippu!



hah, meillä mummo ajaa mut luudalla ovesta eikä sitä passaa ohjeistaa, saati sanoa vastaan, eikä kyllä tulis mieleenkään! Kyllä se kaulin kuuluu olla visusti talossa olevan vanhimman naisihmisen kourassa.

joka ramppasi ultrassa joka toinen viikko, ei syonyt siivuakaan savulohta, joi tislattua vetta ja on kaikin puolin erinomainen aiti.

Mummot tietaa etta kuravedessa hyppiminen on hauskaa ja etta mummot ja papat ovat sita varten etta hemmottelevat lastenlapsia ja antavat heidan tehda kaikkea kotona kiellettya (taman minulle opetti oma lapseni).

Persoonallisuuden muuttuminen juuri tuolla tavoin on yksi. Kun läheistäni tutkittiin muistihäiriöiden takia, omaisen täytettäväksi tuli lomake, jossa kysyttiiin mm. onko henkilöstä tullut impulsiivisempi, onko hän alkanut puhua entistä loukkaavammin, onko hänesteä tullut epäluuloinen yms.

Ei osaa käyttää kahvinkeitintämme, ei osaa käyttää suolapurkkia, vaan ostaa omat suolat (piti ottaa vain kansi pois) jne.... Siis oikeesti tosi ärsyttävää!!!