Lue keskustelun säännöt.
Uusi työntekijä pilasi koko työpaikan ilmapiirin
13.10.2009 |
Syksy on alkanut huonosti työpaikallamme. Aiempi "jokapaikan höylä"-sihteeri jäi äippälomalle ja sen tuuraajaksi tuli nelikymppinen "kokenut" sihteeri. Aiemmin työpaikkamme sydän ja kaiken keskipiste oli toimisto, johon miehet ja naiset tulivat heittämään juttua ja hoitamaan työpaikan sosiaalisia suhteita.
Tämä "kaikkitietävä" merkonomi onkin aivan eri maata kuin äippälomalle jäänyt tradenomi-sihteeri, poissa on sivistynyt keskustelu, tilalle on tullut hänen juoruilunsa ja ihmettelynsä toisten töistä, hän kun tekisi sen paljon paremmin.
Nykyään työpaikalla kyräillään toisiaan, kun sihteeri sanoo sen ja sen sanoneen sitä ja sitä, vaikkei ole sanonut, ei ole ennenkään tuollaista 6 vuoden aikana sanonut. Se ja se ei sihteerin mukaan tee töitään ja kaikkea muuta soopaa. Työntekijät eivät enää keskustele palavereissa keskenään kuin pakollisen, kukaan ei tunnu enää viihtyvän työpaikalla. Koko työyhteisö on "hajalla".
Eilen maanantaina 4 miestä ja 2 meitä naista tapasi illalla toisissa merkeissä ja minä aukaisin suuni, kerroin että työpaikka on menettänyt kaiken uuden sihteerin myötä. Muilla olikin samansuuntaisia ajatuksia, jee. Heti parani meidän juttu, kun saavutettiin yhteisymmärrys ongelmasta.
Mutta ongelma on että tämä sihteeri on johtajan veljen vaimo, eli sehän ei hevillä lähde. Tuumittiin jo työpaikan vaihtoakin. Mutta jotenkin juttu jäi siihen, että pomolle, joka on varmasti ilmapiirin myrkyttymisen huomannut, saatas vihjastua syy mistä johtuu.
Onko muille tuttua?
Kommentit (46)
En käy töissä viihtymässä käyn vain hankkimassa rahani elosteluun. Nautin lomistakin enemmän.
Menen aamulla töihin ja hoidan hommani. Kotiin tullessa en puhu enkä ajattele työasioita laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun te muut olette toisenne löytäneet, niin eristäkää se sihteeri. Ei huomentakaan enää, ei puhelinsoittoja, vain sähköpostia ja sekin lyhyt ja ytimekäs, ei mitään jaaritteluja. Ei samaan ruokapöytään eikä muutenkaan mitään sosiaalista kanssakäymistä sen kanssa. Ja pomolle kannattaa pistää kuukauden päästä vaikka lappu pöydälle, että tietääkö miksi työn tuottavuus on vähentynyt, sairaslomat kasvaneet ja parhaat kaverit ovat jo työpaikkaa vaihtaneet.
On meilläkin savustettu tuollainen ulos, oli tosin mies ja esimiehemme. Mutta onneksi sen esimies tajusi, että nyt tuli väärä mies väärälle paikalle, mies vaihtui ja miellä työolo parani.
Kyllä töistä pitää nauttia, meillä on aivan järkyttävän hauskaa töissä. Vaikka työpäivät ovat pitkiä ja keski-ikä jo lähes 40, lapsenomaiset kepposet ja teinivitsit kuuluvat edelleen jokapäiväiseen kanssakäymiseen siinä missä lastenvaatteiden kestävyyskin.
Sääli että teille tuli keskipisteeseen juntti töihin, tuollainen todellakin vaikuttaa kaikkeen toimintaan.
Kun te muut olette toisenne löytäneet, niin eristäkää se sihteeri. Ei huomentakaan enää, ei puhelinsoittoja, vain sähköpostia ja sekin lyhyt ja ytimekäs, ei mitään jaaritteluja. Ei samaan ruokapöytään eikä muutenkaan mitään sosiaalista kanssakäymistä sen kanssa. Ja pomolle kannattaa pistää kuukauden päästä vaikka lappu pöydälle, että tietääkö miksi työn tuottavuus on vähentynyt, sairaslomat kasvaneet ja parhaat kaverit ovat jo työpaikkaa vaihtaneet. On meilläkin savustettu tuollainen ulos, oli tosin mies ja esimiehemme. Mutta onneksi sen esimies tajusi, että nyt tuli väärä mies väärälle paikalle, mies vaihtui ja miellä työolo parani.
työpaikkakiusaamisesta.
Koittakaa saada ensin vaikka hänet kiinni valheesta, ja sitten kerrotte esimiehellenne, kuinka vaikea tapaus hän on. Kannattaneeko tuollaisessa vajota itse samalle tasolle alkamalla kiusaajaksi? Saatte vain lisää ongelmia ja sihteeri saa lyömäaseen. Suhtautukaa häneen asiallisesti, mutta kerrotte ylemmälle taholle millaiseksi työpaikka on muuttunut.
Kuinka pitkään se on siinä sijaisena? Jos ei enää kauaa, niin kohtahan teillä on se tuttu ja turvallinen piiri taas kasassa. Sellainen henki sinun viestissäsi on, että taitaa se uusi sihteerikin haluta muualle joukostanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sanokaa sentään huomenta...ämmä saattaa nimittäin alkaa syyttämään teitä työpaikkakiusaamisesta.
Suosittelen tiukan asiallista linjaa eli kaikki keskustelut pysyvät tiukasti työasioissa, sähköpostit myöskin (hymiöt pannaan).
Koko porukka menee asenteella: "täällä tehdään töitä, eikä jorista turhista". Yksityiselämään liittyvistä asioista ei yksinkertaisesti puhuta mitään hänen aikanaan.
poistutte heti paikalta kun merkonomi alkaa puhumaan paskaa. Kukaan ei nyökyttele sille jutulle jne. KYLMÄÄ kohtelua niin kauan kunnes ääni kellossa muuttuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun te muut olette toisenne löytäneet, niin eristäkää se sihteeri. Ei huomentakaan enää, ei puhelinsoittoja, vain sähköpostia ja sekin lyhyt ja ytimekäs, ei mitään jaaritteluja. Ei samaan ruokapöytään eikä muutenkaan mitään sosiaalista kanssakäymistä sen kanssa. Ja pomolle kannattaa pistää kuukauden päästä vaikka lappu pöydälle, että tietääkö miksi työn tuottavuus on vähentynyt, sairaslomat kasvaneet ja parhaat kaverit ovat jo työpaikkaa vaihtaneet. On meilläkin savustettu tuollainen ulos, oli tosin mies ja esimiehemme. Mutta onneksi sen esimies tajusi, että nyt tuli väärä mies väärälle paikalle, mies vaihtui ja miellä työolo parani.
työpaikkakiusaamisesta.
Kyllähän AP:llä on ongelma, josta kärsii koko työpaikka. Totta kai tuollaisesta koko työpaikan hengen pilaavasta juntista pitää päästä eroon. Toki tuo eristäminen on inhottavaa ja meidän akateemisessa työpaikassa tuollainen hoidettiin kertomalla siitä joukolla esimiehelle.
Siis joukolla esimiehen puheille ja kertokaa hänelle tuntonne, se on esimiehen ongelma hoitaa häiriötekijä järjestykseen tai pois sieltä. Olkoon vaikka esimiehen vaimo, hänen on tehtävä valinta, onko työpaikka vai tämä henkilö tärkeämpi.
Aiotteko te aikuiset ihmiset heittäytyä ihan lapsiksi vain siksi, että työpaikalla on yksi ikävä ihminen? Ihmisiä kohdellaan asiallisesti, tervehtiminen ja porukkaan mukaanottaminen kuuluvat perusasioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku muu kuin itse asia josta hän valittaa. Aika halventavaan sävyyn tuo esille myös näiden sihteereiden koulutuksen? Onko koulutus jotenkin niin oleellinen asia tässä jutussa? Kertooko ap nyt ihan totuudenmukaisesti kaikki?
ei todellakaan aina takaa sivistystä ja hyvää sydäntä.
Jos on oikeasti ongelmia, niin niistä puhutaan esimiehelle. Sitä kautta sitten aletaan puida tilannetta, jos tarpeen, eikä todellakaan aleta kiusaamaan ketään! Aivan järkyttävää tekstiä, ihan kamalia _aikuisia_ ihmisiä olette. :(
Havahtukaa, olette julmia ja sydämettömiä kiusaajia. Missä on omatuntonne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä todellakaan taida kertoa.
3 kuulostaa aivan puistattavan kylmältä ihmiseltä. Kunpa elämä opettaisi tuollaisia oikein kovalla kädellä, ehkä sitten oppisivat empatiakykyisiksi.
Eipä todellakaan taida kertoa.
3 kuulostaa aivan puistattavan kylmältä ihmiseltä. Kunpa elämä opettaisi tuollaisia oikein kovalla kädellä, ehkä sitten oppisivat empatiakykyisiksi.
Uskomatonta tosiaan, miten aikuiset alkavat edes miettiä tuollaisia ala-asteelta peräisin olevia keskenkasvuisten kiusaamisstrategioita lääkkeeksi hankalaan työtoveriin. Olette itse ihan yhtä surkealla tasolla henkisesti, jos lähdette yhdessä savustamaan häntä pois tms.
Tällaisia juttuja tapahtuu usein ihan ilmankin, että ihminen on oikeasti ilkeä tai pahansuopa ja mahdoton yhteistyökumppani. Syyksi riittää erilaisuus ja sulautumattomuus siltä osin työpaikan ylisosiaaliseen leikkiperheeseen. Tälläkin palstalla juuri taannoin joku ihana ja viisas ihminen ihmetteli, miksi eräs uusi työntekijä ei osallistu juorukerhon kokouksiin päivittäin. Hän taitaa olla ylpeä, tympeä tai muuten vain v-mäinen ihminen, jonka vuoksi tietenkin koko muu porukka puhuu hänestä paskaa ja todennäköisesti eristää hänet lopullisesti.
Kasvakaa aikuisiksi pennut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kaikki työpaikan ongelmat lastataan yhden harteille, voidaan niiden ratkaisu unohtaa ja jatkaa keskinäistä viihtymistä. Sillä kaikkihan on jälleen hyvin, kun vain tuosta yhdestä epäsopivasta päästään eroon!
Koettakaa nyt kasvaa aikuisiksi. Työpaikalla on tarkoitus oikeasti vain tehdä töitä, ei toistaa lapsuuden perheen ja kouluaikojen nokkimis- ja lipomissuhteita. Työyhteisö ei ole eikä sen tule olla toinen perhe.
Olisipa kaltaisiasi rehtejä ja älykkäitä enemmän.
Mua ärsyttää kaltaisesi tyypit, jotka "ovat vain töissä täällä". Meillä on ihana työpaikka. Välillä on tajuttoman kiire ja juostaan ympäri maata patistamassa ketjun liikkeitä tehostamaan toimintaansa, mutta omassa toimistossa on aivan ihana välittämisen ilmapiiri, merkkipäivät muistetaan, toisen huolia kuunnellaan ja yhdessä järkätään lastenhoidot, sijaisuudet ja muut asiat.
Mun mielestä töissä pitää olla kivaa, siellä vietetään suurin osa elämän hereilläoloajasta. Muutakin elämää kuin työ pitää olla, mutta ainakin minulle työkaverit, olivatpa miehiä tai naisia, ovat todella tärkeitä, kun heillä menee hyvin, minullakin menee hyvin.
Valitettavasti.
Onko hän vain sen äitiysloman ajan? Toivottavasti.
että uusi, ensin sijaiseksi tullut ja sitten vakituiseen jäänyt työntekijä muuttaa työpaikan ilmapiirin.
Meillä tämä uusi työntekijä on ihmisenä ihan kiva ja pidetty, mutta tyyli tehdä töitä on sellainen, ettei hän keskustele eikä pohdi, vaan jämäkästi ilmoittaa miten asioiden pitää olla. Meillä on tasa-arvoinen työyhteisö, eli meillä ei ole keskinäistä hierarkiaa, mutta kun muut ovat tottuneet neuvottelemaan ja miettimään yhdessä, ja yksi ilmoittaa miten tehdään, yhtäkkiä tämä yksi viekin päätösvallan, ja muut vain ihmettelevät, miten nykyään tieto kulkee niin kummallisesti, ja asiat vain 'päätetään' jossain.
Ihan jännä seurata, kun tämä ihminen on muutaman kuukauden muissa tehtävissä piakkoin, miten tunnelma muuttuu, ja pääsemmekö taas samaan hyvään työilmapiiriin kuin ennenkin.
Missään tapauksessa en kyllä hyväksy tuollaista eristämistä, emmekä edes juttele toisistamme selän takana, joten en tiedä, mitä muut tilanteesta edes ajattelevat. Tämän kanssa pitää vaan oppia elämään, ja meidän muiden on reippaammin sanottava omatkin mielipiteemme.
Helppoa ja niin tyypillistä on syyttää uutta työntekijää. Tuskin yksi uusi ihminen voi pilata muuten hyvän ilmapiirin. Ehkäpä teillä ei edes ollut mitään hyvää ilmapiiriä muutenkaan. Kuvittelit vaan.
meillä oli tiimi ja meidän ns leader oli tosi kova juoruumaan. Mä sain ihan tarpeekseni siitä ja juttelin kollegan kanssa. Aina kun tämä mimmi alkoi juoruumaan, mä sanoin ei pidä paikkansa, kysytään kun tulee takaisin. Ja sitten ihan pokkana kysyin tältä oletko laihtunut, kun tämä juoruakka sanoi kylläpä x on lihonut, siis tällästä tosi naurettavaa.
Ja kun mä en ollut paikalla, kollega teki samaa kuin mä.
Kaikkein typerin juttu oli, kun yksi meistä oli poissa, itse epäilen keskenmenoa, mutta en tietty kenellekään sanonut mitään, tämä meidän tiimin pomo alkoi kärkkymään että hänen pitää tietää missä tämä menee. Se meni niin pitkälle että kerran kun taas jankkas ja loppujen lopuksi ajatteli että soittaa työkaverin lapselle, jos lapsi möläyttäisi. Mä sanoin tosi kovaan ääneen huoneessa, jossa oli n 30 muutakin jos sen teet mä kantelen susta eteenpäin ja meidän kenenkään ei tarvi tietää mitä työkaverimme sairastaa vaan yksinkertaisesti meille riittää tieto ettei ole hengenvaaraa ja ollaan onnellisia kun tulee takaisin.
Mä väitän että tästä mun vikasta "purkauksestani" oli tosi paljon tiimille hyötyä.
Mä ehdottaisin että puhut muutaman ihmisen kanssa ja sovitte pelisävelet. Kun sihteeri alkaa juoruamaan, sanot ettei tälläinen peli vetele tässä toimistossa ja voitko lopettaa, kiitos. Kun muutama hänelle sanoo kauniisti, kyllä se lopettaa.
Sehän on voinut olla että hän on sitä aina tehnyt ja ei ole ollut muitten mielestä harmillista. Kauniisti sanotte hänelle, siis useamman pitää olla tässä mukana, jotta hän ei mene sitten heti sinusta puhumaan selän takana.