***KesäHeinät -07 Vuoteen 2009***

muistelin että oisin täällä käyny silloin kirjottelemassa kun kotiuduttiin mutta kissan viikset.



eli kakkonen syntyi 21.2.2009 klo 20.50(käynnistelissä oltiin reilu vrk Kättärillä)...4120g ja 50cm. Näin ollen lasten ikäero päivälleen on 1v 8kk:ta..

vuosi on ollut äärettömän rankka ja nyt voin sanoa ja jo melkein huokaista että alkaa hiljalleen helpottaa. Leevi kun on ollut aika mahdoton pakkaus. ja aika ajoin edelleenkin. Nyt odotellaan josko pikkuneiti alkais kävelemään. ei tuolla kävelyn suhteen tunnu kiirettä olevan mutta jos alakerran portti yläkertaan jää auki niin neiti on yläkerrassa niin että suhina käy...



mutta mutta... kyllä se vaan on töitäkin tehtävä joten tää poistuu linjoilta ja yrittää tulla uudemman kerran taasen uuteen pinoon

Täällä on kyllä niin kuollutta etten taida jatkossa viitsiä edes nostella. Melkeinpä se olen minä ja Tassu sekä pari muuta, jotka enää kirjoittelee.



Meillä ei ihmeempää, normaalia vauva/taapero-elämää. Nyt molemmat lapset unilla, poitsu kyllä huusi taas vartin ittää ja äitiä ennen nukahtamistaan. Mutta kun neiti piti nukuttaa samaan aikaan ja isäntä on ralleissa niin eipä ollut vaihtoehtoja.



Nyt mamma menee nauttimaan siiderin oman ajan kunniaksi =)



-E&nukkuvat Jt-

... arki alkamassa. Mies joutui jo tänään töihin, mulla vielä viikko lomaa jäljellä :)



Meilläkin namunen viimein luopui tissistä (vaan vähän alta kax vee). Kyllähän se vielä sen muistaa ja aina kaivelemassa paitaa, muttei enää vaadi suuhunsa kuitenkaan. Ihana vapauden tunne - ja niin pääsi äippäkin jälleen vähän viinin makuun. No joo, olenhan mä jo kolmatta vuotta naatiskellut niitä holittomia, mutta kuitenkin...



Kaksivuotismittoja lupailin eli 88 senttiä ja 12,7 kiloa on nyt miehessä mittaa. Ihan kasvaa omaa käyräänsä, ettei mitään huolta sen suhteen. Luonnetta löytyy ja puhetta aivan solkenaan - kuten jo viimeksi taisinkin kertoilla. Ei auttanut isoveikan malli vastaaottohuoneessa vaan ihan jouduttiin poika pakolla hikipäässä kolmeen pekkaan mittaamaan ja punnaamaan...



Muutoin ei meidän elämässä mitään ihmeitä. Täältä olin taas ollut jo liian kauan poissa; ensin hain leikki-ikäisistä tuota meidän palstaa ja sitten jouduin vielä pyytämään uuden salasanan, kun viimein löysin tämän keskustelusivun... höh!



Oikein mukavaa kesänjatkoa kaikki kesäheinät ja suloisia syysiltoja meille kaikille :)



Toivoo: Nikki ja namut



ps. arvatkaapa minne meen torstaina???

... varmaan samaan paikkaan minne mä olin menossa... Järki kylläkin voitti tällä kertaa ja jätän konsertin väliin. En ole Julian takia nukkunut moneen viikkoon yli kolmen tunnin pätkää ja se alkaa näkymään jo normiarjessa, joten pakko jättää toi konsertti välistä kun menis varmaan ainakin kahteen ennenkuin oltais kotona. Mies menee ja saa sit raportoida millainen oli.



Meilläkin alkoi arki taas, mies töissä ja poika tarhassa tänään ekaa päivää. Muutaman tunnin pidän vain näin alkuviikkoina.



Julia ei sitten saa tarhapaikkaa samasta tarhasta ainakaan vielä marraskuun alusta, jolloin sen hain, joten jään nyt sit hoitovapaalle ainakin vuoden loppuun. Ärsyttää sekin, töihin oisi jo kiva päästä, ainakin osa-aikaisesti.



Hienosti muuten kasvaa namunenkin. Aika samoissa mitoissa menee Justuksen kanssa. Mutta ovathan he samana päivänä syntyneetkin ;)



Nyt pikkuneidille maitoa masuun. Mulla tisseissä maito vähissä, varmaan väsymyksen yms takia osittain. Pitää nyt ahkerasti tissitellä kun veikan ollessa kotona se ei oikein onnistu.



-E-

Meillä evakkoretki remontin takia edelleen jatkuu, ja varmasti vielä ainakin kuukauden. Nettiin pääsy siis aika satunnaista; tosin veeemäisempää on tietty ylipäätään tämä kukkaroakin verottava erakkoelämä pitkän matkan päässä kotoa ja miehen työpaikalta ym.



Toivottavasti Nikillä oli mukava konserttireissu! Heatherin vauvakuulumisia kaipaan muuten edelleen kovasti. Mitenkäs Iikkarin Iiriksen 2-vuotismitat muuten, kun on niin pitkä tyttö ollut? Ja ihanaa olisi kuulla taas Sariasta, Monumentista, Milkmaidista ja niin monista muista. Erityisesti - Alli, jos käyt ikinä tätä puolta edes lukemassa, olisi todella kiva kuulla miten menee. Harmi että ollaan kadotetttu yhteys.



Onni ja Iida ovat molemmat kovasti tehneet hampaita viime aikoina. Iidalla riittää uusia taitoja, on yhtä kova menijä kuin veljensä samassa iässä. Onnin 2-vuotis- ja Iidan 8 kk mittoja luvassa loppukuusta, tulen sitten jossain kurvissa kertomaan. Eipä meille oikein mitään muuta, huonosti olen voinut viimeiset kuukaudet mutta en nyt rupea siitä enempää märisemään. Lapsilla kuitenkin kaikki hyvin ja sehän on tärkeintä.

Moro pitkästä aikaa.

Olen ekaa viikkoa kesälomalla ja nyt on aikaa jopa poiketa täällä pikaisesti ennen nukkumaan menoa.

Meillä on ollut erittäin vilkas kevät ja kesä eli koska olin koko kesän töissä tuntui että viikonlopuillekkin riitti tekemistä yllin kyllin.

Tytöt kasvaa ja voivat erittäin hyvin.

Emmi on oppinut jo puhumaan ja keskustelemaan joten siltä osin tulemme hyvin jo toimeen, hänellä on siis ollut kova kiire oppia kaikkea muuta kuin puhuminen ja potalla käynti. Edelleen käyttää vaippaa kun ei osaa ilmaista vieläkään että olisi hätä. Huomaa kyllä jos on ilman vaippaa että nyt tuli. Onhan sekin jo alku.

Isosiskon kanssa leikit sujuu aina välillä hyvin ja välillä on kinaa enemmän kuin laki sallii....

Kesällä oli vaikeampi hoitojakso hoidoissa kun oli sijaishoito 5 viikkoa ja niistä neljä olivat eri ryhmissä, niin sitä itkua ja hampaiden kiristelyä oli siltä osin koko 5 viikkoa.

Muuten Emmi on ollut terveenä (paljon terveempänä kuin Aada aikoinaan samassa iässä) ja se on ihanaa. Mutta toisaalta molemmat tytöt ovat erittäin herkkiä heräämään öisin. Tuossa vielä kesällä ajattelin että isompi on nukkunut jo vuoden hyvin, mutta kyllä hänelläkin on nyt kesän lopussa mielikuvitus tehnyt tepposia, ja heräilyt ovat lisääntyneet. Emmi on herätellyt koko ikänsä pari kolme kertaa yössä. Kesällä olin jo aikas kireellä aiheesta. Kun töissä työkaverini saman ikäinen tyttö on nukkunut aina paremmin. Eli laskeskelin hänelle että ehkä kerran kuussa saan nukkua koko yön aamuun asti ilman heräilyjä, ja nyt en sitäkään tuon isosiskon heräilyn vuoksi.

Luultavasti tämä loma kuitenkin jeesaa ainakin minua, vaikka en tietysti nukkua saa silti enempää. Toistaiseksi siis viikko on melki oltu jo kotosalla ja heräilyt jatkuu molemmilla jokusen kerran yön aikana.

Eli paremman toivossa siltä osin.

Muuten ei ihmeempiä. Itsekkin olen voinut hyvin ja ollut terveenä eli ei valittamista.

Normaalia peruspullaa, arkena työtä ja kiireistä iltaa ja viikonloput hurahtaa silmissä pyykkirumbassa tai jos sattuu olemaan muuta menoa.

Remonttihommat meidän vanhan talon kanssa jatkuu..eli uutta varastoa on tehty tämä kesä...ensi kesänä jatketaan tuon vanhan varastorakennuksen korjauksella. Eli puuhaa riittää, joskus ehkä vielä keretään puutarhanhoitoonkin, viimeistään eläke-iässä, jos semmoista meille suodaan.

Niin ja ensi viikolla mihenkin loma alkaa, eli päästään sitten irti arjesta Ylläksellä reilu viikoksi. Aivan loistavaa.

Aurinkoista syksyn alkua toivoen...

tai öitä melkeinpä; nukkumaan pitäisi jo mennä kun herätys kuitenkin on taas kuuden jälkeen. Pikaisesti vain pari riviä, kun oli niin älyttömän ihanaa kuulla Jouturista pitkästä aikaa! En ole edes tajunnut sua (tai Alliakaan ennen edellisviestiäni) tällä puolella huhuilla, kun en tiennyt, luet(te)ko tätä enää ollenkaan. Kaivannut olen kovasti!



Kiva että teillä on oltu enimmäkseen terveinä, sairastelu on kyllä kurjaa. Jaksuja vaan remonttipuuhiin! Ja tuosta yöheräilystä, kohtalotoveri täällä :/ . Onni saattaa joskus nukkua yönsä mutta useimmiten huudellaan useampi kerta yössä. Herkkä kaveri, jolla vähän kaikki tulee uniin. Iidakin on nyt tehnyt 7 hammasta 3 kuukaudessa, ja hampaat ovat tehneet levottomuutta öisinkin. Mukavaa tosiaan kun vuorotellen melkein läpi yön heräilevät nämä kaksi... :(



Tässä alkuviikosta oli yhdistetty Onnin 2-vuotisneuvola ja Iidan 8 kk neuvola. Iida tosin täyttää 8 kk vasta ensi viikon lopulla, mutta pari viikkoa sinne tänne :). Onnin mitat olivat 91 cm ja tasan 12 kg, Iidan 73 cm ja 9,1 kg. Onnilta testattiin nämä palapelin kokoamiset ja piirtämiset ym., Iidalta pinsettiote, konttaaminen jne. Kaikki ok.



Muuten meille ei kuulu muuta kuin samaa vanhaa jaskaa, joten painunpa tosiaan sinne petiin.

Päivää täältä,



Olipa tosi kivaa lukea jouturin kuulumisia. Toivottavasti sait lomalla levättyä. Kyllä osaan sun olotilaan samaistua noiden yöheräilyjen suhteen. Nythän Justus on jo nukkunut täysiä öitä tasaisesti, mutta Julia sitten hoitaa herätyspuolen senkin edestä. Viime yönä 6 kertaa =)



Kiva kun Tassutkin ehti evakoltaan käymään. Tosi hienosti kasvaa molemmat lapset. Iidakin jo pitkä tyttö. Ei meillä Julialta testattu pinsettiotetta vielä, toisaalta oli kyllä 8kk neuvola niin nopea taas, että huh heijaa. Mutta mikäs siinä kun normaali tyttölapsi kyseessä.



Nyt nauttimaan tästä päivän ainoasta rauhallisesta hetkestä telkkarin ääreen.

Meille ei mitään ihmeempiä; töitä ja arkea, isoveikan harrastuksia jne. normirutiineja...



Senverran täytyy kehua tätä pikkukakkosta, että todella hienosti kerää tavaroita ja siivoo jälkiä (muidenkin kuin omia) - ihan erityyliin siis kuin isoveli vieläkään. Hän on todella reipas ja puolesta sanastakin on jo toiminnassa, ei aikaile, ei viivyttele. Toki tiedän, että senkin aika vielä jossain vaiheessa koittaa, kun huomaa äidin olevan se parhaiten pompoteltava, mutta nautitaan nyt vielä tämänhetkisestä...



Näyttää muidenkin kirjoitteluinto hieman! hiipuneen, kun samaa vuoden 2009 viestiketjua täällä pyöritetään edelleen. Munkin ylimääräisen kirjoitteluvietin on nykyisin tyydyttänyt tuo feissari, jotenkin reaaliaikaisempaa kommunikointia tähän palstaa verrattuna ja kun ei enää nuo lapset ole se ainut kiinnostuksen kohde - täälläkun on tottunut kertomaan asiat lapsinäkökulmasta :)



Mutta mukavaa syyskauden jatkoa kaikille, me lähdetäänkin ylihuomenna Kreikkaan, joten ihan oikeesti taitaa olla niitä aurinkoisia syyslomapäiviä luvassa... terveisin Nikki ja namut

Kiva kuulla Nikin kuulumisia - vaikka kiva olisi toki, jos muistakin kuuluisi! Toivottavasti meni Nikin perheellä mukavasti Kreikan-loma.



Meillä kotona remontti on vihdoin alkanut (eipä sitä odotettukaan kovin monta kuukautta) ja kai marraskuun aikana pääsemme takaisin kotiin. Nyt asumme vakuutusyhtiön kämpässä, joten kotikaupunkiin sentään olemme päässeet vaikkei kotiin asti. Samaisen vakuutusyhtiön kanssa nyt tapellaan rahasta, kun ne meinaavat etteivät korvaisi mitään tältä ajalta kun remontin alkamista (tai siis jatkumista) vain odoteltiin ja odoteltiin. Ymmärtäisin päätöksen, jos me itse olisimme jotenkin jarruttaneet asiaa, mutta kun tilannehan oli tasan päinvastoin... Todella pitkä penni tuli miehen työmatkakuluja kesältä, olemme todella liemessä jos emme saa niitä rahoja. No, onneksi on suvussa useampikin lakimies, yksi on nyt laitettu asialle hätistelemään vakuutusfirmaa.



Mutta on tämä kyllä hullua, että kaikesta joutuu tappelemaan, remontin alkamisesta, korvauksista ym. Rupeaa vähän olemaan takki tyhjä, vielä kun nuo lapsetkin asettavat omat haasteensa. Onnilla on tosiaan tuota temperamenttia vaikka muille jakaa ja Iidalla sitten taas illat ovat edelleen ongelma, kuten ovat koko ikänsä olleet. Taaskin tuolla on huutanut vaikka kuinka kauan, nukuttamisesta ei tahdo tulla mitään. Parhaimmillaan huutaa tuntikausia iltaisin. Vähän samanlaistahan oli Onninkin kanssa, muistan kun silloin huokailin että voi kun olisi tullut koliikkilapsi niin tuo huuto olisi edes loppunut siinä 4 kk iän kieppeillä, nyt voisin sanoa samaa...



Muuten tietysti Iida kehittyy ihan hyvin, tapailee jo ilman tukea seisomista ja ensimmäisiä askelia. Onnilla kehittyy eniten puhe tällä hetkellä, vaikka keksii kyllä myös etenkin käsillään koko ajan uusia juttuja puuhattavaksi. Molemmat lapset ovat olleet tyytyväisiä kaupunkiin paluusta, kun päästään leikkipuistoihin ym. Yllättävän hyvin nukkuvat myös päikkärit sisällä (tässä asunnossa ei ole parveketta).



Kirjoitelkaahan nyt muutkin!

Eipä sitä nettiin edelleenkään ehdi kuin yömyöhällä. Onnin kanssa on turha kuvitellakaan pitävänsä konetta auki, kaveri säntää heti tietsun kimppuun jos vain vilauksenkin näkee, ja osaa niillä pikku sormillaan niin mainioita näppäinyhdistelmiä, että koneen palauttamiseen menee viikko.



Palasimme nyt muutama päivä sitten kotiin, eipä tässä oltukaan kuin melkein puoli vuotta evakossa :( . Kaikki on vielä aika kaaoksen vallassa, osa tavaroista on saatu purettua muttei läheskään kaikkea, kun ei ole mihin laittaa ennen kuin saadaan siivottua. Esim. meillä on kylppärin vieressä vaatehuone (mikä juhlava nimi 1,5 m2 kokoiselle kopperolle!) ja kylppärin seinää rempatessaan olivat sitten ukot onnistuneet poraamaan tms. seinän läpi niin että koko vaatehuone on paksun, aivan hienonhienon valkoisen pölyn peitossa. Ja kaikki siellä olevat vaatteet ja liinavaatteet myös.



Itse en edelleenkään hirveän hyvin jaksele. Huomenna tulossa sieltä vauvaperhetyöstä ihminen taas puolen vuoden tauon jälkeen käymään, katsotaan josko asioita saataisiin jotenkin eteenpäin.



Onni ja Iida jaksavat ihan hyvin. Onni on oma räyhäkkä itsensä, vetää Iidaa kuuppaan aina kun mahdollista, ja viettää varmaan kymmenen kertaa päivässä aikaa jäähyllä. Iida kävelee hienosti ja ensimmäisiä sanojakin alkaa tulla, muuten on ollut tavallistakin levottomampi, ilmeisesti hampaiden takia. Ensimmäinen kulmahammas (kaikkiaan kymmenes hammas) on nyt läpi, mutta joko se tai edelleen puolillaan tulossa oleva eka poskihammas tai jokin muu nyt aiheuttaa kovasti harmia. Ja Iitu kun ei tunnetusti muutenkaan ole niitä rauhallisimpia...



Mutta nyt nukkumaan!

Vihdoin ja viimein sain kirjauduttua palstalle uudelleen, olen yrittänyt mutta ollut aina jotain etten ole päässyt sisään ja kirjoittaminen on sitten jäänyt. Vähiin on käynyt kirjoitukset, mukava on ollut lukea kuitenkin kuulumisianne, ketkä ovat kirjoitelleet. Monilla kasvaa jo pikkusisaruksetkin kovaa vauhtia näiden kesäheinien rinnalla, hienoa :) Meilläkin tosiaan keväällä syntyi Alexina-tädille siskontyttö ja ollaan saatu nuuskia vauvatouhuja välillä.

Meillä Alexina on todella puuhakas pakkaus ja osaa paljon kaikenlaista. Ja luottamus itseen on kova, ei meinaa ymmärtää aina vaaroja tekemisissään ja vahtia saa koko ajan. Onneksi on noita isoja sisaruksia apuna. Joulupukkia odotellaan kovasti pipareita ollaan leivottu ja puuhasteltu hieman muutakin. Lämpimät terveiset kaikille teille ja kirjoitelkaa :)

Valkoista ja rauhallista joulua minäkin tulin toivottelemaan. Ja samoin kaikkea hyvää ensi vuodelle.



Sarialle onnittelut uudesta lapsenlapsesta. Ja tietysti Alexiinalle siskontytöstä =)



Meilläkin hiljalleen joulua tehty. Itse kun edelleen kotona käkin (ei olla vielä saatu tuota meidän neitiä Justuksen kanssa samaan tarhaan, niin en ole mennyt töihin vielä), niin ei ole suurta stressiä tullut kun on hiljalleen saanut joulua laittaa. Ihan omalla porukalla kotona ollaan tää joulu. Vasta Tapanina ajellaan moikkaamaan isomummojakin.



Nyt herää pienempi päiväuniltaan, joten menen katsomaan miten jakselee. Räkistä siis täällä taas vaihteeksi ilmassa.



-E-

Olipa kiva kuulla Sariasta pitkästä aikaa! Alexina kuulostaa tosiaan touhukkaalta neitoselta, vauhtia riittää kuten Onnillakin täällä :). Hyvää uutta vuotta teille, ja toivottavasti ehdit lähiaikoina uudestaan kirjoittelemaan!



Käytiin ostamassa tänään Onnille ja Iidalle pulkat, huomenna toivottavasti päästään testaamaan . Meillä kun on tätä sairastelua ollut kovasti tässä, mistä vetoa niin taas huomenna on joku kipeä... Tai lähinnä minä, lapset ovat paremmin säästyneet ja mies lähes kokonaan, mutta mulla on tauti toisensa perään vaivannut jo melkein 2 kuukautta. Saimme joululahjaksi vähän rahaa ja sehän sitten käytettiin heti lapsiin :D (nuo pulkat siis, ja vähän muutakin tarpeellista).



Onni on tosiaan innokas kaikkeen, missä vaan mennään kovaa, huristaa kotonakin Plasto-mopollaan niin että seinät kolisevat, ja puistossa etsii aina sen isoimman liukumäen. Puistomatkalla pitäisi äidin aina juosta, muuten ei kelpaa rattaissa istua ollenkaan. Ja Iida komppaa hihkuen vieressä :D. Hauskaa tosiaan katsoa, miten isoveljen esimerkki vaikuttaa pienempään. Iida leikkii Onnin autoilla ja mm. päristelee suullaan ihan samalla tavalla niillä ajellessaan. Joululahjaksi Iida sai elämänsä ensimmäisen nuken (mollamaijan), jolla ei ole sanottavasti leikitty. Onnin perässä pitää vaan päästä joka paikkaan. Tässä jokin aika sitten löysin neidin keikkumasta keittiöjakkaran päällä onnellisena. Jakkara piti laittaa pois kun sieltä kuitenkin putoaa niin korkealta, mutta muualle sitten kiipeillään senkin edestä. Pomppiminen on toinen suosikkiharrastus, Iida pomppii kuin pikkukenguru pitkin poikin kämppää ja kikattaa onnellisena.



Iidalle on tullut taas 2 uutta poskihammasta, tosin tällä kertaa yllättävän rauhallisesti. Ei ollenkaan niin levoton ja onneton ole tyttö ollut kuin tähän asti.



Onni on ensi kertaa eläissään ruvennut kuuntelemaan satuja. Satukirjoja on toki luettu iltaisin ennenkin, mutta se on ollut vain sellaista kuvien selailua ym. Nyt jokin aikaa sitten Onni rupesi myös kuuntelemaan kun luin hänelle tarinaa, ja haluaa aina sitten itse sadun lukemisen jälkeen lukea itse kirjan uudestaan läpi ja selittää itselleen sadun omilla sanoillaan

Tulinpahan kokeilemaan, onko tunnukset vielä voimassa - ja ilokseni huomasin, että täällähän on vielä elämääkin...



Nyt juuri en kerkee enempää, mutta oliskohan kiva saada uudelle vuodelle uusi otsikko?!



Terveiset ja mukavaa vuoden jatkoa

;) nikki ja namut

Täällä ei sen kummempaa. Normaalia vauva-arkea. Nyt on vielä helpot ajat, kun mies on kotona, joten aina on toinen Jullen seurana jos toinen hoitaa vauvaa. Kauhulla odotan meidän päiviä kolmestaan kun meidän pikkuherrasta on kehkeytynyt ihan sylivauva. Toisaalta osansa tekee tämä meillä riehuva räkis, kaikki ollaan nenät tukossa täällä.



Näin just Nikistä unta eilen, joten hyvä ajoitus kun tulit käymään täällä. Siis ei mitään ihmeellistä, mutta selkeästi olin kaivannut jo teidän kuulumisia :D

Hienoa, että reissu oli onnistunut. Namunenkin hienosti kasvanut, aika samoissa oli mitat kun Justuksenkin 1,5v neuvolassa. Toisaalta meillä se oli jo 1kk sitten, eli hieman etuajassa. Nyt on jo varmaan lähempänä 13kg toi meidän poika, tai ainakin tuntuu siltä kun vertaa tuohon vajaaseen nelikiloiseen.



No mutta, kuten sanottu, täällä ei ihmeempää. Meinaan lähteä poitsun kanssa ulos ja jättää neidin isin hoitoon. Pakko se on itsekin saada ulkoilmaa, että jaksaa paremmin.



-E-

pitkästä aikaa...



neuvolassa tuli aamulla käytyä. Kaikki kunnossa. Vaavi oli tyrkännyt päänsä jo lähtökuoppiin... ei tosin tullut yllätyksenä sen verran hankalaksi liikkuminen kävi jo tuossa viikonloppuna. Arvasin itsekin että nyt kiilautu pää lantiokuoppaan :-) Ultrassakin kävin tuossa mennä viikolla ja ne munuaiset ovat edelleen eri paria. Vielä kerran ultrataan ennen syntymää ja sitten syntymän jälkeen uudestaan. Mitään kovin vakavaa ei pitäisi olla koska pissaa syntyy ja poistuu. Mikä lie läppä sinne putkeen on sitten päässyt tulemaan... tiedä sitä sitten.



Töitä tässä vielä (pitäisi) tehdään ja odotellaan tulevaa viikonloppureissua Dubliniin. Koko perhe lähdetään (mies ja Leksa) ja minäkin saan toivottavasti lentoluvan. Otin varmuuden vuoksi lääkäriajan siihen lähtöpäivälle niin saan sitten tiedon omasta tilasta ja sen lentolupalapun. Äityislomakin alkaa jo reilun kuukauden kuluttua.



Tassulle erityisterveisiä! ja muille hyviä hetkiä taaperoiden kanssa. On ne aika kultaisia tässä iässä :x



t. Fiikus (rv30+1)

Tämä kolmas raskaus menee kyllä niin omalla painollaan, etten mä sitä aina edes muista :)! Ihan outoa, kun erityisesti ekassa raskaudessa oman raskautensa tiedosti jokainen sekunti...



Hempparit tuottaa kamalan suurta ongelmaa, kun menee alaspäin koko ajan.. Nyt oli 98. Kolmas rauta menossa, ja nyt onkin alkanut yrjöily. Viime torstaina aloitin yöllä oksentamisen ja loppua ei näy. Ensiavustakin jo kyseltiin, että onko tämä ihan normaalia, mutta eivät ne kovin huolissaan tuntuneet olevan...



Maha on kasvanut ihan kamalasti, terkkakin sitä ihmetteli. Lapsivettä luultavasti kertyy taas kovasti.



Edelleen se omituinen tunne jatkuu, että kaikki ei ole hyvin. Puhuin tunteesta jo terkallekin, joka oli kovin ymmärtäväinen.

En osaa sitä tunnetta selittää, mutta alusta asti on vain ollut tunne, että masussa ei kaikki ole hyvin. Vaikka kaikki ultrat (käyn joka 4s viikko) onkin todistaneet, että kaikki on just niinkun pitää... omituista...



Mietin, että kävisin 4D ultrassa Kuopion Cantissa, mutta ne on niin älyttömän kalliita, ettei ole rahaa... harmittaa...



Mekin käytiin 1,5v lekurissa ja kaikki oli oikein hyvin. Mitat olivat 80cm ja 10kg.





Nyt jatkan töitä, sitten onkin taas vapaaaaata :D!



heather rv16+0, esikoinen 3,5v ja Ria 1,5v

kesäheinätkin etusivulle. Kiva, että juttuja sentään sillon tällön tulee!

Meille ei ihmeitä -no jopas oli uutinen. Tyttö kasvaa ja kehittyy kovasti, puhetta tulee kahdella kielellä paljon. Levottomat yöt-kausi meneillään jälleen, mutta hyviäkin öitä sentään joskus tulee. Päivähoitohakemus on jo sisässä, vaikka hoito alkaakin 1.9. Mietin just, että pitäiskö se vaihtaa alkamaan elokuussa. Pitäis kai sitä reenatakin ja olikohan sillä vaikutusta siihen seuraavan vuoden maksuttomaan kuukauteen.

Päivää täältäkin suunnasta,



Hiljaista on meidän pinossa nykyään. Eikä kyllä tännekään ihmeempää, normaalia vauva-arkea. Neiti on samanlainen kuin veljensäkin, eli viihtyy tissillä ja lopun aikaa kitisee masuaan kun on syönyt liikaa =) Ei kuitenkaan mitenkään mahdotonta ja tämä kakkosversio sentään nukkuu öisin jotenkuten, toisin kuin ensimmäinen aikoinaan.



Nyt ei ehdikään muuta, neiti ei halua enää köllötellä kehdossaan.



-E-