Mitä ovat vapaamuurarit? Millainen ideologia / aate?

Alemmilla tasoilla voi toimia vaikka olisi vakaumuksellinen kristitty/muslimi, muttei enää ylemmillä tasoilla.

Vapaamuurarit on kansainvälisesti levinnyt järjestö. Se ei itse katso olevansa salaseura, kuten yleisesti usein ajatellaan, vaan seura, jolla on salaisuuksia. Vapaamuurarit opettavat jäseniään symboliikan ja allegorioiden avulla. Vapaamuurarit tahtovat herättää jäsenensä ajattelemaan, kysymään ja etsimään. Opetus tapahtuu pääasiassa eri asteiden salaisten rituaalien muodossa.



Vapaamuurariudella on pitkät historialliset juuret. Nykyaikaisen vapaamuurariuden katsotaan syntyneen vuonna 1717, kun englantilaiset vapaamuurariloosit perustivat keskusjärjestökseen Lontoon Suurloosin. Vapaamuurariaate levisi 1700-luvulla sotilaiden, kauppiaiden, merenkulkijoiden ja muiden vapaiden miesten mukana eri puolille maailmaa. Vapaamuurareilla ei ole kansainvälistä organisaatiota eikä ylikansallista keskusjohtoa. Vapaamuurarijärjestöt ovat kansallisia, ja niiden väliset kansainväliset suhteet perustuvat kunkin kansallisen keskusjärjestön kahdenvälisiin suhteisiin muiden maiden vastaavien keskusjärjestöjen kanssa.



Perinteisesti vapaamuurarius on mahdollista vain miehille, jotka uskovat yhteen jumalaan, mutta jokaisen jäsenen jumalakäsitys on tämän yksityisasia, josta ei keskustella. Niinpä valtavirran vapaamuurarijärjestöt ovat uskonnollisesti vapaamielisiä, ja samaan loosiin voi kuulua eri uskontokuntien edustajia ja myös uskontokuntiin kuulumattomia miehiä, jotka kuitenkin tunnustavat uskovansa yhteen jumalaan. Kuitenkin on myös puhtaasti kristillistä vapaamuurariutta, kuten ruotsalainen järjestelmä, joka toimii kaikissa Pohjoismaissa. Myös monet valtavirran eurooppalaisen vapaamuurariuden ylemmät asteet, myös Suomessa, edellyttävät jäseniltään kristillistä uskoa.



Lisäksi monissa maissa on suuria, niin sanottuja ateistisia vapaamuurarijärjestöjä, joita valtavirran vapaamuurariloosit eivät tunnusta vapaamuurariaatteeseen kuuluviksi. On olemassa myös tunnustuksetta jääneitä molempia sukupuolia jäsenikseen ottavia yhteisvapaamuurarijärjestöjä sekä pelkästään naisille tarkoitettuja vapaamuurarisuuntauksia. Suomessa on toiminut vuodesta 1920 saakka Kansainvälinen yhteisvapaamuurarijärjestö, joka on hyväksynyt naisia jäseneksi jo vuodesta 1893. Lisäksi Suomessa toimii ruotsinkielinen naisten vapaamuurarijärjestö.



Vapaamuurariksi haluavan on itse ilmaistava kiinnostuksensa jäsenyyteen, esimerkiksi ottamalla yhteyttä tuntemaansa vapaamuurariin. Vapaamuurariloosin jäseneksi pyritään kolmen järjestöön jo kuuluvan jäsenen suosituksesta. Tutkijalautakunnan suorittaman haastattelun jälkeen jäsenehdokkaan hyväksymisestä äänestetään loosissa. Jäseneksi pääsy edellyttää loosin muiden jäsenten yksimielistä hyväksymistä. Lopullinen jäseneksiotto tapahtuu vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti noudattaen muinaisaikaista rituaalia, jossa jäseneksi pyrkivä henkilö sitoutuu säilyttämään järjestön salaisuudet antamassaan vakuutuksessa.



Kansainvälisesti vapaamuurareihin on arvioitu kuuluvan yli neljä miljoonaa jäsentä.

Enimmäkseen sosiaalista seurustelua, mutta varmasti myös liikeasioista puhumista ja neuvotteluja.

jonka jäsenet tunnistavat toisensa kättelytyylin perusteella.

Nykyaikaisen vapaamuurariuden historian katsotaan alkaneen 1700-luvun alkupuoliskolla, kun ensimmäinen suurloosi eli usean loosin yhteinen hallintoelin perustettiin Lontoossa 1717.[2].



Liikkeen 1700-lukua edeltäneet varhaisemmat juuret on nähty olevan mm. keskiajalla syntyneissä muurarikilloissa ja -looseissa.



Vapaamuurarien toimintayksiköitä sekä myös vapaamuurarien kokoontumispaikkoja kutsutaan suomen kielessä looseiksi tai loošeiksi. Sana tulee työmaakoppia tarkoittavasta sanasta lodge.



Englannissa alettiin joistakin kivimuurareista käyttää nimitystä vapaamuurarit (freemason). Ensimmäistä kertaa termi mainitaan kirjallisissa lähteissä vuonna 1376. Nimitys "vapaamuurari" tulee siitä, että joillakin rakentajamuurareilla, jotka osallistuivat esimerkiksi suurten katedraalien rakennustöihin, oli laillinen oikeus liikkua vapaasti eri puolilla Eurooppaa rakennustyömaalta toiselle, kun muu kansa ja myös suuri osa tavallisista muurareista oli varsin paikkaan sidottuja. Keskitetty vapaamuurariorganisaatio syntyi kuitenkin vasta nykyaikaisen spekulatiivisen vapaamuurariuden myötä.[3]



Keskiajan killat olivat järjestäytyneet kolmiasteisesti. Oli oppipoikia, kisällejä ja mestareita. Killan jäsenyys edellytti sitoutumista ammattietiikkaan ja valoja siitä, ettei paljasta ulkopuolisille killan ammattisalaisuuksia. Killan jäsenet saivat omalla ammattialallaan lailla säädetyn monopolin esim. tietyssä kaupungissa tai hallitsijan vaikutusalueella, vain killan jäsenillä oli oikeus harjoittaa kyseistä ammattia. Killoissa vaalittiin ja varjeltiin ammattisalaisuuksia ja -tietämystä, hoidettiin liiketoimia ja ajettiin killan etua.



Rakennusalan killoissa ja vapaamuurareiden parissa säilyivät keskiajan myllerrysten läpi klassiset, antiikin Roomasta periytyvät rakennustaidot ja niiden edellyttämä vaativa matemaattinen, geometrinen ja muu tieto. Ammattikunnan vanhaan perimätietoon saattoi liittyä myös mystisiä ulottuvuuksia kuten Pythagoraan sakraalimatematiikkaalähde?. Näitä tietoja sovellettiin mm. katedraalien rakentamiseen. Kirkkoja ja katedraaleja rakentaneet keskiajan muurariammattilaiset olivat usein syvästi uskonnollisia ja on sanottu, että ainakin osa nykyaikaisenkin vapaamuurariuden symboliikasta ja rituaaleista periytyisi jo noilta keskiajan kivimuurareilta.



Joidenkin väitteiden mukaan joissakin keskiajan kivimuurareiden looseissa olisi ammattisalaisuuden suojissa voitu joskus harrastaa myös kirkon kieltämiä ei-kristillisiä rituaalejalähde? tai voitu ainakin keskustella kerettiläisistä opeista, kenties levittää niitä sekä suojella uskonnollisia toisinajattelijoitalähde?, mutta noille väitteille ei ole kuitenkaan juurikaan todisteita. Päinvastoin vanhoissa operatiivisten kivimuurarien säännöissä voidaan ensimmäisenä vaatimuksena korostaa uskollisuutta kirkolle ja sen opetukselle sekä harhaoppien välttämistä.[4] Viitteitä keskiajan vapaamuurarien pariin pesiytyneestä pakanallisesta filosofiasta väitetään näkyvän esimerkiksi kirkkoarkkitehtuurissalähde?: esimerkiksi gargoilit ym. pakanalliset viitteet katedraaleissalähde?, mutta noille symboleille kuten pirunkuville on luonnollisempiakin tulkintoja; keskiajan uskonnollinen kulttuuri oli yleensäkin hyvin symbolista, myyttistä ja kuvallista, ja vanhan taikauskon mukaan mukaan pirunkuvat karkottavat pahoja henkiä.



Viimeistään 1700-luvun lopulla kiltalaitos alkoi menettää merkitystään ja kohtasi voimakasta vastustusta mm. vapaan kaupan puolustajien taholta. Jo 1600-luvun puolivälin jälkeen vapaamuurareihin alettiin ottaa jäseniksi myös muita kuin rakentajia ja liikkeen luonne alkoi muuttua filosofisempaan suuntaan. Käytännön muurariudesta siirryttiin henkiseen rakennustyöhön, johon voitiin hakea aineksia paitsi kristinuskosta myös muista filosofioista, esim. kabbalasta ja eräin osin ruusuristiläisyydestä.lähde?.



Nykyaikaisen vapaamuurariuden historian alkuajat osuvat myös yhteen deismin kukoistuskauden kanssa 1700-luvulla. Deismin ja vapaamuurarifilosofian väliltä on löydettävissä yhtymäkohtia kuten usko jumalaan, mutta epädogmaattisuus teologiassa, sekä puhuminen jumalasta uskontoneutraalilla termillä Suuri Arkkitehti. Jotkut merkittävät deistisen filosofian puolestapuhujat ja edustajat kuten Voltaire ja Benjamin Franklin olivatkin myös vapaamuurareita.



Roomalais-katolinen kirkko on suhtautunut torjuvasti vapaamuurariuteen mm. juuri sillä perusteella, että se on katsonut vapaamuurariuden edustavan deististä uskontoa, joka kilpailee kirkon oman julistuksen kanssa.[5][6]. Vapaamuurarit ovat kuitenkin systemaattisesti kieltäneet vapaamuurariuden olevan uskonto tai deistinen liike ja katsovat yleensä uskonnollisen vakaumuksen olevan jokaisen vapaamuurarin yksityisasia. Jotkut vapaamuurariuden haarat voivat kuitenkin olla sitoutuneita esimerkiksi kristillisyyteen.



Antiikin myyteistä ja mystiikasta viehättyneiden vapaamuurarien piirissä veljeskunnan juurien on voitu joskus katsoa ulottuvan jopa muinaiseen Egyptiin ja vapaamuurarit saattavat löytää vapaamuurariuden symboliikkaa myös sumerien Gilgameš-eepoksesta. Väitteille vapaamuurariuden tuhansien vuosien historiasta ja muinaisista perinteistä, jotka olisivat säilyneet tähän päivään asti, ei löydy kuitenkaan tieteellisen historiantutkimuksen näkökulmasta pohjaa. Vapaamuurarit voivat myös tulkita Raamatun viittaavan vapaamuurarilliseen symboliikkaan.



Käsitykset vapaamuurariutta yhdistävistä keskeisistä opeista, symboleista ja arvoista (vapaamuurariuden maamerkit; engl. Masonic Landmarks) ovat jossain määrin vaihdelleet historian aikana, mutta sellaisina on klassisessa vapaamuurariudessa pidetty veljeyden ihanteiden ohella yleensä ainakin seuraavia:



* usko jumalaan tai korkeampaan voimaan (Käsitys jumalasta voi vaihdella; yleensä sen määrittely jätetään kunkin vapaamuurarin omaksi asiaksi. Uskonnollista tai myöskään poliittista keskustelua looseissa ei yleensä sallita.)

* pyhä lain kirja olennaisena osana loosien rekvisiittaa (Sitä ei kuitenkaan määritellä tarkemmin, mikä tuo pyhä kirja on. Jokainen vapaamuurari voi tulkita sen haluamallaan tavalla.)



Muina vapaamuurariuden peruspiirteinä on voitu joskus pitää myös kultaista sääntöä, iankaikkisen elämän toivoa, vapaamuurareiden omia symboleja ja kertomuksia esim. Hiram Abista, vapaamuurariuden universaalisuutta jne.



Koska vapaamuurariuden perustavien tunnuspiirteiden tulkinta on vaihdellut, on se johtanut joskus ristiriitoihin erilaisten vapaamuurariloosien välillä ja siihen, että osaa looseista ei ole tunnustettu aidoksi vapaamuurariudeksi jonkin tietyn vapaamuurariuden määritelmän mukaan.

Ylimmillä tasoilla vaafditaan että olet kristitty

sanomaan, että businessmaailman...

Businessmaailman salainen hyvävelijärjestö.

Mun yks sukulainen on muurari ja hän on pappi. Niin kuin aika monet muutkin muurarit. Kyllä siinä on jotain samaa kuin rotareissa ja leijonissa, paitsi että muurareilla on nuo rituaalit ja uskonnolliset jutut.