En enää lähde lasten kanssa kodin ulkopuolelle ennenkuin ovat koulussa.
Menee hermo kun kakara ei usko mitään ja saan ihan tavis ruokakaupassakin kiljua perse pitkällä pentua pysymään lähellä ja olemaan koskematta mihinkään. Ja tietenkin vauva alkaa itkeä juuri kun päästään kauppaan.
Ollaan sitten vain kotipihassa seuraavat 3,5 vuotta ja vasta sitten nuo kakarat saavat opetella ihmistenilmoilla olemista. En jaksa niitä siellä kaupassa komentaa.
Kommentit (18)
ihmisten ilmoilla jos eivät koskaan saa harjoitella? Uskotko, että kun 7 v. tulee täyteen, alkavat kuin taikaiskusta käyttäytyä? Käytät muuten itse sellaista kieltä, että et anna itsestäsi kovin kypsää kuvaa, ja kun arkenne kerran tuollaista, taitaa muutenkin kasvatuksen perusjutut olla pikkuisen hakusessa..
Minä myös lopetin pariksi vuodeksi lasten kanssa yksin missään käymisen. Miehen kanssa kyllä käytiin ja ilman pienimpiä kaupassa kun isommat jo teinejä niin katsoivat pienempiä sillä aikaa. Nyt kun pienet 7, 6 ja 4 niin jo jaksaa.
kasvattavat kakarani. Kyllä ne koulussa oppii kun joka päivä ovat ensin jälki-istunnossa tai puhuttelussa.
pitänyt lapsia ikinä saada. Pentuja on eläimillä. Mikäs eläin olet ?
Ja mikä kielenkäyttö - ettei vaan lapsesi saisi sinulta pientä käytösmallia, joka ei ole hyvä.
Säälin sun lastasi, kun sillä taitaa olla pinna tiukalla oleva äiti.
Muistan itse myös tuon ajan kun lasten kanssa kaupassa/kirjastossa tai yleensä missä tahansa käynti oli yhtä kieltoa ja taistelua.
Mutta rakas ap, tuo on lapsilla vaihe josta he kasvavat ja kun vaan jaksat edelleen opettaa ja kieltää niin joku kaunis päivä huomaat ettei elämä niin kauheaa olekaan.
Tuohon aikaan kävin yksin kaupassa sitten kun mies oli tullut kotiin. Käyn kyllä edelleenkin yksin kaupassa jotta saan sen rauhallisen hetken päivässä ja ajatus voi hetkeksi jopa katketa tai kadota!
Mukavaa syksyn jatkoa Ap!
Kyllä ne lapset yleensä rauhoittuvat ihan itsestäänkin kunhan ikää tulee lisää. Mulla oli esikoistyttö TÄYSIN MAHDOTON KÄVELEVÄ KATASROFI siitä lähtien kun oppi kävelemään, joka esim kauppakeskuksessa ehti pysäyttää kahdet liukuportaat sillä välin kun minä nostin maasta vauvan pudonneen tutin jne. Hämellä epäiltiin ADHD:ta jne. Mutta nyt kun hän on jo 5-vuotias niin on ihmeesti rauhoittunut, ja on suht hyväkäytöksinenkin. Ja minäkin lopetin moneksi vuodeksi lasten kanssa julkisilla paikoilla käymisen. Edelleenkään en kyllä kehtaa molempien (3- ja 5-vuotiaat) lasten kanssa käydä samaan aikaan, koska alkavat aina tehdä kiusaa. Yksinään molemmat ovat kuin enkeleitä.
Minäkin erehdyin pitkästä aikaa lasten kanssa vaatekauppaan ja kylläpä sen reissun jälkeen vannoin, että oli viimeinen vaatekauppareissu lasten kanssa.
Mäkään en pystynyt käymään yksin lasten kanssa missään, silloin kun nuorempi oli vasta syntynyt ja esikoinen oli reilu 2-vuotias. Olisin tarttenut kaksosrattaat, joihin esikoisen olisi saanut kiinni, jos olisin halunnut käydä kaupungilla. En niitä raaskinut ostaa. Pikku hiljaa tilanne helpottui ja nyt lasten ollessa 1,5v ja 3,5v, käyn mielelläni heidän kanssa yksin kaupoilla. Pienempi on tietty rattaissa tai kaupan kärryssä ja isompi kävelee vieressä tai työntää pikkukärrejä. Esikoinen jopa tottelee mua kaupassa paremmin kuin kotona! Siksi aloinkin tässä joku aika sitten luuhata kaupoilla, kun huomasin, että siellä kaikki sujuu helpommin, enkä saa kauheita raivareita ihmisten ilmoilla!
Joten tsemppiä! Tilanteet muuttuu koko ajan eli jos nyt tuntuu joku juttu mahdottomalta, niin puolen vuoden päästä tilanne voi olla täysin toinen! :)
kasvattavat kakarani. Kyllä ne koulussa oppii kun joka päivä ovat ensin jälki-istunnossa tai puhuttelussa.
ei päiväkodin tai koulun, ei siellä edes ehdi. Miksi ihmeessä olet lapsia hankkinut? Laita sijoitukseen tai adoptoitavaksi.
asioilla.
adhd voi tietenkään olla kouluiässäkään yksin kotona!
ootte varmaan myös niitä äitejä jotka ei pysty koskaan leipomaan tai siivoamaan, kun on 2 lasta.
tuommonen käytös on normaalia 3-4 vuotiaalle. kaupassa on kaikkea mielenkiintoista.
ite oon kyllä kulkenut ihan normaalisti lasten kanssa ja välillä on ollut hankalaa, mutta so. niin se vaan lasten kans kulkemnen on haastavampaa, kuin yksin.
ei niitä kannata kauppaan raahata jos on joku kaitsija, mutta ihmistenilmoilla on hyvä käydä.
ei ehkä kouluikäisenäkään voi olla yksin kotona. Mitäs jos ottaisit vaan yhden lapsen mukaan asioille. Niin ainakin oppisivat olemaan ihmisten ilmoilla. Joku tarra tai muu palkinto kun on käyttäydytty hyvin. Sekin saattaa toimia palkintona kun saa kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Jaksamista ja kyllä kauppoihin ja muualle ääntä mahtuu.
aggressiivisia feikki-alotuksia. Joko se vihaa äitiyslomaa tai on antamassa vauvaa pois tai vihaa lapsiaan ja antamassa niitä koulun kasvatettavaks. Hohhhoijjaa. Tyyli on aina sama, kirjoilua ja valitusta.
kauppareissun ajaksi.
Eivätpä juoksennelleet ja pysyi homma kasassa.
Silloin ei vielä lintulenssusta tiedetty.
ADHD-pentua ja siksi pysytäänkin kotona. Käyn yksin asioilla kun perhetyöntekijä hoitaa lapsia tai ne ovat virikehoidossa. Ja hoidosta tullaan suorinta reittiä kotiin, missään ei poiketa. Enkä lähde lasten kanssa huvipuistoihin, en uimahalliin enkä liikennepuistoon. Kirjastokin on kärsimystä minulle ja kanssaihmisille jos lapseni ovat siellä.