Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi kovapäisen 3-vuotiaan kanssa?
06.10.2009 |
Minulla on nyt konstit loppu itsepäisen 3-vuotiaan kanssa. Tänään lapsukainen on ollut hereillä 4 tuntia, josta 2,5 tuntia huudettu pukemisen kanssa. Lopulta jo laitoin hänet vöillä rattaisiin kiinni ja sanoin, että pääsee pois kun on valmis vaihtamaan itse päivävaatteet päälle. (Kadun tätä katkerasti ja huono äiti olo päällä mutten lopulta muutakaan enää keksinyt.)
Tunnin verran istui itsepäisenä, mutta rauhallisena kunnes alkoi huutaa ja antoi lopulta periksi. "Äiti minä en jaksa puhua enkä nyökyttää!" Nostin hänet rattaista, käytiin yhdessä pissillä. Tämän jälkeen lapsi oli rauhallinen ja otti yövaatteet pois. Valitsi kaapista vaatteet ja tuumasi: "Äiti, pue nuo minulle!" Sanoin siihen, että itse täytyy pukea kun sen takiahan pääsi pois rattaista. Lupasin toki auttaa jos tulee ongelmia (ja kerroin myös rakastavani häntä kaikesta kiukuttelusta huolimatta).
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja vauvan uniaika lähestyi. Jatkoinkin sitten, että imetän vauvan nyt ja sillä aikaa hänen täytyy pukeutua tai joutuu takaisin rattaisiin. Imetin vauvaa sängyssä samassa huoneessa ja lapsi tuli kylkeeni nyhjäämään pikkuhoususillaan. Muistutin muutaman kerran pukeutumisesta, mutta kovin kovaa en voinut alkaa puhumaan tai toimimaan sillä silloin vauva ei olisi malttanut syödä eikä nukahtaa. Kun vauva vihdoin nukahti, huomasin että 3-vuotiaskin oli simahtanut viereeni. En hannonut herättää häntä vaikka fiksuinta se olisikin ollut. Se vaan olisi tarkoittanut, että vauvakin olisi herännyt enkä olisi jaksanut saman tien kahta taistelua kiukkupussien kanssa. Eli kunhan 3 vee herää niin tahkotaan jälleen pukemisasiaa.
Joka päivä on tapeltu tuosta pukemisesta, samoin mm. siitä että vauvalle on annettava syömis- ja nukahtamisrauha, lelut kerätään (yhdessä) viimeistään päivän päätteeksi, syödään ruoka-aikaan, sisällä ei huudeta ja suojatietä ylittäessä pitää pitää kädestä tai rattaista kiinni. Valehtelematta voisin väittää, että suurin osa hereilläoloajasta menee eri asioista vääntämiseen ja itse olen lopen kyllästynyt tähän.
Jäähy ei toimi, samoin ei lelujen tai etuisuuksien pois ottaminen (eilen oli hyllyn päällä lähes kaikki lelut ja lastenohjelmat oli kielletty). Lahjonta tai jatkuva kehuminen ei toimi. Ja eilen kun miehen kanssa juteltiin niin mies kysyi mikä minuun olisi lapsena tepsinyt (olin tismalleen samanlainen) enkä osannut vastata tuohon kysymykseen. Tänään mieleeni tuli, että tunnekylmyys, läheisyyden kieltäminen minuun lopulta tepsi, mutta sitä en halua lapseeni käyttää (kyseinen konsti tappoi minuuteni aikanaan), joten mitä jää jäljelle. Alle 1-vuotiaasta lähtien vähintään tunnin raivarit on olleet päivittäisiä ja kieltämättä jo murrosikä pelottaa. Eikä kauheesti naurata kun on toinen samanlaisella temperamentilla varustettu kasvamassa...
Kommentit (21)
Poika on 3v1kk ja joka päivä meillä taistellaan asioista. Vessassa käynnit, pukemiset, nukkuminen, lelujen raivaus (varsinkin tämä). Ja mikään ei auta. Ei uhkailu, ei kiristys, ei lahjonta, ei kehut. Meillä on kanssa leluja vähitellen laitettu pois yhä enemmän ja enemmän, kun poika ei suostu siivoamaan jälkiään. Minä autan siivouksessa jos leluilla on leikitty kauniisti. Poika ei vaan enää leiki kauniisti. Kaataa vaan laatikon toisensa perään ja juoksee sitten ympäri asuntoa.
Menetän hermoni päivittäin ja olen todella masentunut sen takia kun tunnen olevani huono ja epäonnistunyt kasvattaja. Tuntuu, etten selviä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on 3v1kk ja joka päivä meillä taistellaan asioista. Vessassa käynnit, pukemiset, nukkuminen, lelujen raivaus (varsinkin tämä). Ja mikään ei auta. Ei uhkailu, ei kiristys, ei lahjonta, ei kehut. Meillä on kanssa leluja vähitellen laitettu pois yhä enemmän ja enemmän, kun poika ei suostu siivoamaan jälkiään. Minä autan siivouksessa jos leluilla on leikitty kauniisti. Poika ei vaan enää leiki kauniisti. Kaataa vaan laatikon toisensa perään ja juoksee sitten ympäri asuntoa. Menetän hermoni päivittäin ja olen todella masentunut sen takia kun tunnen olevani huono ja epäonnistunyt kasvattaja. Tuntuu, etten selviä tästä.
Poika on 3v1kk ja joka päivä meillä taistellaan asioista. Vessassa käynnit, pukemiset, nukkuminen, lelujen raivaus (varsinkin tämä). Ja mikään ei auta. Ei uhkailu, ei kiristys, ei lahjonta, ei kehut. Meillä on kanssa leluja vähitellen laitettu pois yhä enemmän ja enemmän, kun poika ei suostu siivoamaan jälkiään. Minä autan siivouksessa jos leluilla on leikitty kauniisti. Poika ei vaan enää leiki kauniisti. Kaataa vaan laatikon toisensa perään ja juoksee sitten ympäri asuntoa. Menetän hermoni päivittäin ja olen todella masentunut sen takia kun tunnen olevani huono ja epäonnistunyt kasvattaja. Tuntuu, etten selviä tästä.
Samoilla fiiliksillä olin, ja kysyttiin neuvolasta vinkkejä. Olisiko sinun mahdollista kysyä neuvolasta apua tilanteeseen?
p.s. Meillä on hyvä suhde neuvolan th:n kanssa eli kommunikaatio pelaa. Ymmärrän, jos näin ei kaikilla ole.
Miksi jäähy ei toimi? Miten olet tähän johtopäätökseen tullut?
pysy jäähypaikassa vaikka kuinka monta kertaa palauttaisin sinne. Siksi tänään köytinkin rattaisiin (Istui kaikkiaan puolitoista tuntia niissä, sitä ennen jäähyä yritettiin puolisen tuntia). Jossain vaiheessa kun joutuu vauvaakin huomioimaan niin yksinkertaisesti ei aika riitä palauttamiseen. Eli varmaan jäähy toimisikin jos minulla olisi edes alussa monta tuntia siihen käytettävissä.
kovin tutulta kuulostaa!! Voimia. Toivottavasti helpottaa.
olenkin jo luopunut siitä. Poika istuu kiltisti tuolillaan sen 3min, mutta sitten meno vaan jatkuu samanlaisena kuin ennen jäähyä.
Neuvolassa ei oikein viitsi liiemmälti puhua kun vuosi sitten jäi oma th eläkkeelle ja sen jälkeen siellä on ollut eri th joka kerta.
Meillä pienempi lapsi vuoden ja senkin takia tuntuu pahalta kun kaikki huomio menee esikoisen temppuiluun. Olisi mukavaa jos kuopuskin saisi leikkiä leluilla eikä isoveli aina repisi toisen kädestä.
#3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahimmillaan 20 min palauttamista.
Silti kannattaa yrittää, koska se on hyvä (ja minun mielestäni lempeä, väkivallaton) keino saada lapsi pysähtymään ja miettimään.
Nykyään ensimmäisenä vaihtoehtona tarjotaan rauhoittumista omassa huoneessa (ei suljettuja ovia), jos ei onnistu niin 3 min jäähy (ilman suljettua ovea).
Ja jäähyn jälkeen jutellaan tilanne läpi.
Jos siis yhtään lohduttaa. Vauvan kanssa varmasti rankkaa, meidän 3 v. on kuopus joten hänelle ehkä vähän enemmän energiaa kuin jos olisi vauvakin hoidettavana.
Tässä pari meillä toiminutta/toimivaa keinoa: ruokailut ovat usein yhtä natinaa, lapsi pyörittelee ruokaa, kaataa mukinsa puolitahallaan, puhdottelee aterimia ym. lattialle. Pari kertaa huomautamme ja jos meno jatkuu, sitten pääsee pöydästä pois ja ruokailu jää siihen. Tämä on tarvinnut tehdä pari kertaa ja lapsi kyllä nykyään muistaa, miltä tuntuu odotella pari tuntia iltapalaa tyhjällä mahalla, eli kikkailee kyllä edelleen, mutta uskoo paremmin, kun kehotetaan olemaan nätisti.
Aamupukemisissa ym. auttaa se, kun lukuisten pukemiskehotusten ja kiukkuilujen kuuntelemisen huipuksi toteamme, että nyt riittää, auto lähtee 5 min kuluttua ja alastomia lapsia ei oteta mukaan - jos lapsi ei halua jäädä päiväksi naapuriin odottelemaan, kannattaisi pukea ja kävellä autoon. Naapurissa siis oikeasti äiti kotona eli lapsi tietää, että hänet saatettaisiin sinne viedä oikeasti. Mutta kertaakaan ei ole tarvinnut.
Tärkeä on siis se, että ei uhata asioilla, joita ei voida toteuttaa ja jos uhataan jollain, myös tehdään niin. Ja jos lapsi ei tee, mitä pyydetään, tehdään se yhdessä. Ja oikeasti, joskus voi myös antaa periksi ja kerätä ne lelut itse eikä yrittää olla niin sataprosenttisen johdonmukainen.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkillä posittivisilla kommenteilla, "näytä miten osaat" ym. Sitten auta pukemaan osa ja lapsi pukee loput. "Kumpi ehtii ansin, äiti vai xxx?" kilpailua. Jättää kiukut huomiotta, kiinnittää huomion vain positiivisiin asioihin. Tarrat? Kun on pukenut hienosti saa tarran ja viidesta tarrasta palkinnon (kirjan lukemista, peli-illan, joku mikä kiinnostaa)... Jos se pukeminen muodostuis iloiseksi tapahtumaksi tappelun sijaan...
Mut mä tiedän että se ei ole helppoa. Helpompaa on antaa neuvoja.=)
on kanssa reilu 3v poika joka on´todella kovapäinen ja joka päivä taistellaan asioista ja joskus tuntuu että onko muilla näin "vaikeata" yhden lapsen kanssa. poika on todella lujatahtoinen ja itsepäinen,uhma on aivan kauhea mutta yritän ajatella että tämäkin vaihe menee jossakin vaiheessa ohi ja se on vaan kestettävä. Toki kannatta olla johdonmukainen mutta itse olen sortunut joustamaan tietyista asioista. Esim. hiustenpesu on pojalle jostain syystä aivan kauhea asia,eilen illalla sain sitten suostuteltua pikku yllätyksellä,mikä oli pillimehu jos antaa pestä hiukset ja antoi. Meille se on iso yllätys kun ei vielä karkkia syö ja harvoin saa pillimehua niin hälle se oli isojuttu:) Oletko yrittänyt tarrajuttua? Meillä toimi se jonkin aikaa eli jos pukee kiltistis itse tai käy pissalla reippaasti saa tarran sitten tai jos muuten käyttäytyy reippaasti. Itse en millään isoilla jutuilla palkitse mutta minusta se on enemmän rohkaisevaa lasta kohtaan. Mutta tszemppiä sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi odottaa että äiti pukisi vaatteet päälle.
Ei noin pieni ymmärrä miksi äiti pukee vain vauvan.
Jäähylle annan semmoisen ohjeen, että auta lasta pysymään siinä jäähypaikalla, vaikka lapsesta kiinni pitämällä. Sillä tavalla meillä nuorin poika oppi sen että jäähyllä pysytään.
Entäs jos annat lapsen olla vähän aikaa (viikon) se vauva jonka puet ja hoivaat ulos... Kokisi olevansa yhä tärkeä pinokainen sinulle. Ei viikossa pukemistaito taannu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähylle annan semmoisen ohjeen, että auta lasta pysymään siinä jäähypaikalla, vaikka lapsesta kiinni pitämällä. Sillä tavalla meillä nuorin poika oppi sen että jäähyllä pysytään.
Tänään lopulta pidinkin kiinni jäähypaikalla, mutta ei sekään tuntunut tepsivän.
Eilen lapsi sai olla vauva ja puin ja riisuin hänet kun oli pakollinen meno minne piti ehtiä. Tuo vaan tarkoittaa yleensä takapakkia seuraavana päivänä. Ylipäätään kaikessa pitää olla todella johdonmukainen ja kaikki uudet jutut, esim. vessassa käyminen, pukeminen, ulkona käveleminen pitää tehdä huudattamisen kautta ennen kuin onnistuu edes jotenkin jatkossa.
En usko, että uhmaa enää vauvan takia sillä se koettiin jo keväällä ja katsottiin vähän läpi sormien sitä touhua. Lapsi tietää, että kun vauva nukkuu niin leikin ja askartelen ja touhuan kaikkea hänen kanssaan (omaa aikaa minulla ei sitten olekaan) niin silti järjestelmällisesti estää vauvaa nukahtamasta helpolla.
Tarrataulut ja vastaavat on kokeiltu, eikä ne voisi lasta vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkanut nukkua päiväunia kiukuttelun päätteeksi ja se tarkoittaa yöunien lyhentymistä ja iltakukkumista. Aamulla herää varsin pirteänä ja pärjää ilman päiväunia mikäli ei saa monen tunnin raivareita.
ap
noita syy-seuraus-suhteita. Hän haluaa huomiota ja häiritsee siksi sinun ja vauvan touhuja, vaikka kuinka yrität selittää että ole 15 minuuttia hiljaa, niin sitten... Sama juttu tarrojen kanssa: ne alkaa tehota vasta siinä 4-5-vuotiaan kanssa.
Minä kyllä antaisin periksi tuossa pukemisessa ja laittaisin lapselle vaatteet päälle. Onhan se nyt tolkutonta, että koko aamupäivä menee päivävaatteista tapellessa! Voiist yrittää edetä siitä täydestä pukemisesta sitten taas vähitellen omatoimisuuteen. Vaadit vaikka ensin kaksi viikkoa että lapsi riisuu itse. Sitten kaksi viikkoa, että pukee alusvaatteet itse jne. Kyllä se siitä vähitellen alkaa sujua.
En usko, että uhmaa enää vauvan takia sillä se koettiin jo keväällä ja katsottiin vähän läpi sormien sitä touhua. Lapsi tietää, että kun vauva nukkuu niin leikin ja askartelen ja touhuan kaikkea hänen kanssaan (omaa aikaa minulla ei sitten olekaan) niin silti järjestelmällisesti estää vauvaa nukahtamasta helpolla.
Tarrataulut ja vastaavat on kokeiltu, eikä ne voisi lasta vähempää kiinnostaa.
minusta hän haluaa vaan äidin huomiota ja jos ei sitä muulla keinoin saa,niin tekee sitten kiusaa pikkusisarukselleen tai laittaa vastaan äidilleen.
Aika älytöntä,että monta tuntia menee tappeluun pukemisasioissa...kyllähän siinä pinna palaa jo äidiltäkin.
Eikö lapsi voi olla sisällä pelkillä aluvaatteilla,jos ei suostu pukemaan?
Sekä aika hurjalta kuulostaa,että lapsi on vöissä puolitoistatuntia :(
Minusta sinulla on nyt keinot hukassa lapsesi kanssa ja tarvitset apua esim neuvolasta.
Sekä se kannattaa muistaa,että se kolme vuotias on oikeasti vielä aika pieni.Kyllä hänkin kaipaa sitä että häntä välillä hoidetaan kuin vauvaa...
Voimia ap.lle!
Eikö lapsi voi olla sisällä pelkillä aluvaatteilla,jos ei suostu pukemaan?
Sekä aika hurjalta kuulostaa,että lapsi on vöissä puolitoistatuntia :(Minusta sinulla on nyt keinot hukassa lapsesi kanssa ja tarvitset apua esim neuvolasta.
Sekä se kannattaa muistaa,että se kolme vuotias on oikeasti vielä aika pieni.Kyllä hänkin kaipaa sitä että häntä välillä hoidetaan kuin vauvaa...
mutta meidän oli tarkoitus lähteä ulos ja sanoin, että käy vaihtamassa yövaatteet pois niin lähdetään. En yksinkertaisesti jaksa joka päivä häntä pukea itse kun sekään ei tappelematta onnistu. Vähintäänkin on vaatteet silloin väärät vaikka olisi ne itse juuri valinnut. Hän on selkeästi tehnyt muutamasta tilanteesta valtataistelun.
Ja kyllä, puolitoista tuntia vöissä on liian pitkä aika. Olin kuitenkin koko ajan näköyhteydessä, kävin nenää niistämässä ja pöntöllekin kannoin. Mikäli lapsi olisi täysin panikoitunut, olisin hänet nostanut rattaista pois. Hän kuitenkin istui tunnin verran täysin tyynen rauhallisena haastava ilme kasvoillaan. Kysyin myös tasaisin väliajoin haluatko jo pukeutua itse. Ja kyllä, minulla on keinot hukassa ja siksi neuvoja kysyinkin.
Väitän, että lapseni saa keskiverto 3-vuotiasta enemmän hellyyttä ja hoivaa osakseen ja hänellä on lupa olla välillä vauvakin. Se vain ei tunnu riittävän hänelle. Hän tahtoisi olla ihossani kiinni 24/7 jos antaisin mahdollisuuden siihen. Hereillä ollessaan touhuan hänen kanssaan ja huomioin häntä niin paljon kuin suinkin voin. Lopputuloksena se, että itse olen iltaisin aivan puhki ja normaalisti minulla ei ole laisinkaan omaa rauhaa hetkeäkään. Nyt on poikkeuksellista, että molemmat lapset nukkuvat yhtä aikaa. Tosin vauva ei yksinään sängyssä viihtynyt ja tuhisee parhaillaan sylissäni.
ap
puki vaatteet päälleen naureskellen ilman pienintäkään ongelmaa...
ap
Miksi jäähy ei toimi? Miten olet tähän johtopäätökseen tullut?
Meillä on kovin temperamenttinen lapsi. En ehdi nyt kirjoittaa kaikkea, mikä häntä kuvaisi, mutta uhmaa ihan kaikkea arkipäiväistä. Joskus lyö, kun ei asiat mene mielen mukaan. Testaa.
Hänellä jäähy toimii, vaikkakin ajoittain uhmaa todella kovasti sinne jäämistä. Eli saatan palauttaa lapsen montamonta kertaa takaisin miettimään. Lopulta jää. Neuvolasta ollaan kysytty neuvoja ja vinkkejä ja niiden mukaan jäähy onnistunut.
Haluaisitko/jaksaisitko kertoa, miten jäähy ei toimi tai miten lapsi siihen reagoi?