Lue keskustelun säännöt.
Ihanko oikeasti lapsen nukuttaminen makaamalla vieressa on curling-vanhemmuutta?
06.10.2009 |
Meilla ei ole koskaan ollut ongelmia lasten nukkumaan saannin ja nukahtamisen suhteen. Iltapalan ja pesujen jalkeen lapset sankyyn, halit ja pusut ja vieressa kollottely, tahan menee ylivilkkaina paivina noin 10 minuuttia, hyvina paivina pari minuuttia kun lapset ovat unessa. Kaikilla hyva mieli ja ei stressia.
Olen toki kokeillut sita arvostettua tapaa saada lapset nukkumaan itsekseen, mutta meikalaisen hermot ei siihen riita. Tuntikaupalla sangyssa vaantelya, ja pyorimista, kikattelua, valitusta, itkua ja pois tuloa milloin millakin verukkeella. On jano, pissahata, kuuma jne. Itse kasitan taman lapsen tarpeena huomioon ja laheisyyteen. Ja mielestani tama on ihan normaalia, on omasta mielestanikin kivempi nukkua miehen kainaloon kuin yksin. Lapsella tama tarve on varmaan viela suurempi.
Joten kai tassa sitten ollaan curling-vanhempia, kuin koitetaan tehda illoista mahdollisimman tyynia ja rauhallisia ja ennen kaikkea helppoja. Mielestani kuitenkin kaikkein tarkein asia on, etta lapsi saa riittavan maaran unta, kaikki kitinaan kuluva aika on siita pois.
Kommentit (87)
Esikoinen, nyt viisivuotias, on erittäin hellyydenkipeä ja rutiineita rakastava lapsi. Pitää olla se iltasatu, pitää sanoa hyvää yötä ja ehdottomasti pitää istua vieressä, kunnes hän nukahtaa. Lapsi nukahtaa nykyään alle 20 minuutissa ja yöt nukkuu kuin tukki.
Kuopus, nyt vajaa kolme, nukahtaa paremmin itsekseen, mutta juoksee aina jossain vaiheessa yötä meidän sänkyyn ja potkiskelee siinä loppuyön. :/
Itsestäni tuo kuopuksen tapa on suoraan sanoen rasittavampi, mutta pyrin menemään sen mukaan, mikä lapsesta tuntuu hyvältä. Olen itse lapsena pelännyt nukkumaan menoa hysteerisesti, ja meillä mentiin sänkyyn ilman mitään sen kummempia iltasatuja tms. Joku ajatteli sen niin, että munkin vanhemmillani oli silloin aikaa parisuhteelleen? No, ne erosivat. Jotenkin en usko, että tunnin yhteisellä ajalla iltaisin oli siinä mitään tekemistä puoleen tai toiseen.
ja 26, sun kuvauksesi kuulosti ihan meidän esikoiselta pienempänä! On tosi vähäuninen lapsi ja siinä 1-2-vuotiaana nukuttamiseen meni välillä tuskastuttavan kauan. En voi sanoa muuta kuin että hänellä nuo nukahtamiset helpottuivat tosi paljon siinä 3-4 vuoden iässä, ja sen mitä nukkuu, tosiaan NUKKUU. :) Ja tosiaan, lapsi on niin herkkä, että yksin jättäminen olisi varmasti aiheuttanut levottomia öitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta ja mies reissuhommissa, joten vaihtoehtoja ei edes ole!
Kaikki ovat oppineet nukahtamaan itsekseen, ilman itkemisiä, noin viiden viikon ikäisestä. Vauvana toki siis nukutettu vanhempien makkariin, mutta en ole mennyt vauvan kanssa yhtäaikaa nukkumaan, vaan vienyt vauvan petiin noin klo 20 ja itse perässä myöhemmin. Tuttia on joskus joutunut pikaisesti laittamaan suuhun pari kertaa, mutta itkemään ei ole koskaan jätetty.
vieressä pötköttämällä (lapsen tahdosta), sen jälkeen on halunnut nukahtaa yksin. Lapsi nyt 5v. ja kahden vuoden ajan nukahtanut yksin, eikä kertaakaan halunnut tulla edes viereen nukkumaan (ensimmäisen ikävuotensa nukkunut meidän vieressä perhepedissä).
Kuopus nukahti n. ensimäisen ikävuotensa rinnalle ja nukkui myös perhepedissä. Sen jälken nukahti yksin 2v2kk ikäiseksi saakka. Nyt pari kuukautta pitänyt nukuttaa vieressä pötköttämällä (lapsi nyt 2v4kk). Miten tämän perustelette te opettamisest meuhkaavat???
Joskus nukuttamiseen menee pidempään joskus vähemmän,mutta jos lapsi surkeana itkee äitiä/isiä viereen niin en dtodellakaan jätä lasta yksin nukhatamaan!
Ja päivät olen lasten kanssa kotona joten läheisyyttä saavat paljon,mys isältään kun tämä tulee töistä.
Ja mieheni on kanssani ihan samoilla linjoilla.
Lapset nukkui tänäänkin klo.20.15 joten kaksin keksitä aikaa jää kyllä, jopa enemmän kuin niillä joilla lapset menevät yksin nukkumaan kello.20.30 :D!
Vähän sama kuin minä sanoisin,että kun meidän lapset ovat oppineet täysin kuivaksi 1v8kk ja tasan2v. ja se on VAIN opettamisesta kiinni!
minulla kaveri joka oli NIIN vieressa nukuttamista vastaan, etta nyt silla on kaksi hullua lasta jotka hilluu kaikki illat, eika nuku paljoakaan. han oli niin vakuuttunut, etta lasten pitaa oppia nukkumaan itse, etta aina kavi huoneessa vahan hyssyttamassa ja lahti pois. 'tama on viimenen kerta kun tulen' kunnes meni taas 15 minuuttia myohemmin. tata jatkui kunnes, nyt lapset 6 ja 4v ja aivan mahdottomia. kumpikaan ei nuku, riehuvat huoneessa (koska aiti ei ole ikina siella kuin pikku hetken - EDELLEENKAAN). taman perheen isa on tossun alla ja mutsi jyraa. en tieda miten tama paattyy...
en halua lapsilleni samanlaista traumaa. Vieläkään en uskalla nukkua pimeässä, jos minulla ei ole ketään - lasta tai miestä - kainalossa.
Meillä on viisi lasta ja käytännössä kaikki ovat nukkuneet perhepedissä vauvoina ja myöhemmin nukutettu vieressä istuen - vaikka sitten sen 2 tuntia, mutta yksin en jätä.
Iltaisin en kuitenkaan viettäisi mitään aikaa mieheni kanssa, koska klo 8 jälkeen olen yleensä kiukkuinen kuin ampiainen ja tahdon välittömästi nukkumaan (lapsien nukutus alkaa yleensä klo 7).
Meillä miehen ja minun vrk-rytmit ovat aivan erilaiset. Mies valvoo aamuyölle kahteen-neljään ennen kuin tulee nukkumaan. Minä taas herään silloin. Eli yleensä nukun parisängyssä nuorimman lapsen kanssa siihen asti kunnes mies tulee nukkumaan. Silloin hän potkaisee minut pois sängystä ja nukkuu itse loppuyön lapsen kanssa.
Seksiä harrastetaan päivivin silloin kun harrastetaan. Lapset tietokoneen ja telkkarin eteen ja makkarin ovi lukkoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole mitään curlingia vaan välittämistä! Miksi lapsen pitäisi osata nukahtaa yksikseen? Ihan ok jos joku lapsia osaa ja haluaa mutta ei tarvitse osata meillä ainakaan! eipä tehnyt tiukkaakaan aikanaan olla hetken siinä lapsen vieressä :)
pikkuvauvasta saakka ei sitä itsekseen osannut. Itki ihan lohduttomasti jos yksin jätettiin ja kerran jopa oksensi petiinsä. Sen jälkeen päätin ettei ikinä enää tällaista ja jäin viereen. Kyse ei tosiaankaan mistään totuttamisesta sillä sellainen oli syntymästään saakka...todella läheisyyden kaipuinen. Läheisyyttä siis sai :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee jo vähän off topic, mutta lapset ovat erilaisia niinkuin aikusetkin. Joku väitti, että kaikki ihmiset nukkuvat paremmin jonkun vieressä. Eihän tuo pidä paikkaansa ja muistelen sitä tutkitunkin että yksin nukkuvat nukkuvat pidempiä öitä. Osa meistä kai haluaa käpertyä toisen kainaloon, mutta esim. minä tosiaankan en. Olen lapsesta asti halunnut nukkua rauhassa. Uskon, etten ole Suomen ainut herkkäuninen, joka häiriintyy toisen ihmisen liikkeestä ja kosketuksesta.
myös tässä nukuttamisdilemmassa. On erilaisia lapsia ja erilaisia tarpeita. Nämä tarpeet vaikkapa läheisyyteen näkyvät kyllä jo pienestä pitäen. Joku kaipaa vanhempaa enemmän vierelleen kuin toinen, vaikkapa hiukan herkempi tapaus. Näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sammutetaan valot ja hän nukahtaa kainalooni. Aikaa koko juttuun menee 30 minuuttia. Jos menee kauemmin tarkoittaa se sitä, että lapsi on herännyt aamulla liian myöhään (korjataan seuraavana aamuna) tai nukkunut päiväunia epätavallisen pitkään. Mitään iltaralleja ei tarvita (enää) ja lapsi saa tarvitsemansa läheisyyden ja turvallisuuden tunteen. Minulle vauvaikäisen "opettaminen" itsenäisesti nukkumaan ja vielä omaan huoneeseensa tuntuu todella vieraalta ajatukselta, mutta ymmärrän kyllä, että joissakin tapauksissa sillä saatetaan pelastaa parisuhde. Herää tosin kysymys millä pohjalla parisuhde on ennestään jos ei molemmat vanhemmat ole valmiita lapsen mukanaan tuomaan muutokseen.
Pikkulapsiaika kun ei kestä ikuisesti.
On erilaisia lapsia ja erilaisia tarpeita. Nämä tarpeet vaikkapa läheisyyteen näkyvät kyllä jo pienestä pitäen. Joku kaipaa vanhempaa enemmän vierelleen kuin toinen, vaikkapa hiukan herkempi tapaus. Näin se menee.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä oli lyhyesti se mitä itsekin ajattelen
Jotkut pelottelee, että kun lasta nukuttaa niin sen jälkeen se ei nukahda itsekseen IKINÄ. Meillä ainakaan tuo kauhuskenaario ei käynyt toteen, lapsi sanoi jossain vaiheessa että hän nukkuu ITE. Tuota nukuttamista kesti ehkä vuoden verran, 1,5 - 2,5 -vuotiaana.
Minusta se oli sitäpaitsi mukavaa. Joskus meni vartti, joskus 20 minuuttia. Sanoin lapselle että nyt ollaa hiljaa mutta en tietenkään paljastanut että kuuntelin samalla mp3-soittimella äänikirjaa. Päivän parhaita hetkiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvaikäisen "opettaminen" itsenäisesti nukkumaan ja vielä omaan huoneeseensa tuntuu todella vieraalta ajatukselta, mutta ymmärrän kyllä, että joissakin tapauksissa sillä saatetaan pelastaa parisuhde.
niin eipä sitä kyllä mikään käytäntö pelastaisi :(
On erilaisia lapsia ja erilaisia tarpeita. Nämä tarpeet vaikkapa läheisyyteen näkyvät kyllä jo pienestä pitäen. Joku kaipaa vanhempaa enemmän vierelleen kuin toinen, vaikkapa hiukan herkempi tapaus. Näin se menee.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tässä oli lyhyesti se mitä itsekin ajattelen
Jotkut pelottelee, että kun lasta nukuttaa niin sen jälkeen se ei nukahda itsekseen IKINÄ. Meillä ainakaan tuo kauhuskenaario ei käynyt toteen, lapsi sanoi jossain vaiheessa että hän nukkuu ITE. Tuota nukuttamista kesti ehkä vuoden verran, 1,5 - 2,5 -vuotiaana.
Minusta se oli sitäpaitsi mukavaa. Joskus meni vartti, joskus 20 minuuttia. Sanoin lapselle että nyt ollaa hiljaa mutta en tietenkään paljastanut että kuuntelin samalla mp3-soittimella äänikirjaa. Päivän parhaita hetkiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia taidetaan aloittaa nukuttaa vähän turhan aikaisin....
Ei siinä muu auta. Tuskin enää 8 vuotiaana tarvii äitä viereensä kaehdeksi tunniksi.
12 tuntia unta ja vastaavasti on hereillä vrk:ssa 12 tuntia. Jos lapsen nukutus kestää illalla kaksi tuntia, ei syy ole välttämättä muussa kuin vanhempien matikkapäässä. (Tietenkin joissakin tapauksissa voi olla muitakin syitä, lapsen temperamentti yms. jotka vaikuttavat).
Eli raakakaava: jos lapsi herää kello seitsemän ja nukkuu kahden tunnin päikkärit, ei lasta kannata alkaa nukuttaa ennen kuin kello yhdeksän.
Yöunet 12 tuntia. Päikkärit 0-30 minuuttia. Matematiikkaahan tämä on...
ihan peruslähtökohtana voisi todeta, että väsynyt lapsi nukahtaa helpommin kuin pirteä. Lapsi, joka on ollut hereillä niin kauan kuin pystyy ja on esim. fyysisesti väsynyt ulkoilusta ja päivän leikeistä.
Kun ajat on mietitty oikein ja pidetty rutiinia yllä jonkin aikaa eikä tuloksia näy voi alkaa arpoa josko nukahtamisongelmat johtuvat muusta syystä. Kahta tuntia ei lasta tarvitse nukuttaa.
Itsestäänselvyyksiä tietenkin, mutta saattavat olla univajeisella vanhemmalla hukassa väsymyksen keskellä.
Ei tuo nyt kaikkein pahimmmasta päästä ole. En vain itse tajua tätä erillistä nukuttamista. Meillä vauva on oppinut 3-kuisena nukahtamaan itse. Ei tarvitse mitään vieressä makaamista, tassuttamista, huoneesta hivuttautumista, tms.
Minun kokemukseni mukaan tähän vaikuttaa eniten lapsen luonne. Ainakin meillä näin. Esikoinen nukkui heti ensimmäisen yön omassa kehdossaan - yöllä heräsin syöttämään, sitten hän jatkoi uniaan kehdossa. Nyt hän on 14-vuotias ja nukkuu edelleen hyvin ja tarvitsee paljon unta. Ei tule kinastelua nukkumaanmenoajoista.
Sitten neljä vuotta nuorempi kuopus. Nukkui aina huonosti ja vikisi ja vinkui kaikkialla muualla paitsi rinnalla tai vähintään äidin vieressä. Pelkkä haju ei riittänyt, äidin yöpaita lensi kaaressa lattialle. Pienempi ei koskaan nukahtanut ilman äitiä. Monta keinoa kokeiltiin, uskokaa vaan. Nyt yhdeksänvuotias ja nukahtaa vasta pitkän kieriskelyn jälkeen ilman äitiään.
Kaikkien väsyneiden kannalta helpointa oli antaa kuopuksen nukkua äidin vieressä. Nyt hän aina väsynyt, kun äiti ei aina ehdikään viereen ja nukahtaminen kestää, kestää...
Mitään "huudattamisia" tms. ei ole missään vaiheessa ollut. Yöllä jos näkevät painajaisia tms. saattavat joskus tulla viereeen toki. Ehkä meillä on ns. helpot lapset :-o Nyt ovat jo 5-, 6- ja 9-vuotiaat.