Lue keskustelun säännöt.
Kaverin lapsenkasvatus ärsyttää! Onko se tälläistä normaalisti??
05.10.2009 |
Kaverillani on kohta 3-vuotias lapsi.
Jos soitan, juttelee vähän väliä lapselle jotain.
En voi keskustella kaverin kans ilman, että tulee joku keskeytys ja pitää lähtee vaikkapa leikkimään lapsen kanssa tms.
Jos menen kylään, menee nukuttamaan lasta päiväunille/yöunille ja hänen täytyy nukkua samalla itsekin.
Lähtö jonnekin kestää tolkuttoman kauan kun lapsi saa itse valita vaatteet ja kiukutella ja vaihtaa vaatteita yms.
Lapsen ei tarvi syödä ruoka-aikoina, vaan saa aina nakkia jääkaapista kun vaan pyytää.
Ihan selvästi lapsi pompottelee äitiään. Lapsen isäkin on sanonut ettei ymmärrä miten äiti kestää kotona päivät...
Kommentit (142)
meillä ainakin myös koirat on tärkeitä ja hyväksyttyjä - saavat esim. positiivista palautetta kun toimivat oikein, ja tästä syystä ei mitään natsikuria tarvikaan pitää. Vaikutusvaltaa toki koirilla ei ole eikä päätöksentekovaltuuksia, mutta ei täällä kukaan ole siitä puhunutkaan että lapsia kohdeltaisiin kuin koiria. Jos joku on niin lukenut, kannattaa palata peruskouluun varmistelemaan sitä sisälukutaitoa :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan sanoa, että erittäin ärsyttäviä ovat myös sellaiset lapsettomat ystävät, jotka soittavat ja kuvittelevat, että toisella on aikaa tuntikausia istua vain jaarittelemassa puhelimessa kun kotona on taapero- tai leikki-ikäinen lapsi. Lapsi ehtii tehdä monenmoista tunninkin juorupuhelun aikana plus häntä vähintään pitää huomioida.
Pahin näistä tapauksista saattoi aloittaa puhelun "onko sulla aikaa" ja kun sanoin, että ei nyt oikein kun ollaan juuri lähdössä ulos/laitan lounasta/nukutan lasta - ja sitten alkoi tauoton maratonselitys jostain minulle täysin VVK-aiheesta. Lienee tarpeetonta sanoa, että ystävyys kuivui ajan saatossa omaan mahdottomuuteensa.
Juu, ja myönnän: en muutenkaan tykkää jaaritella puhelimessa. :)
ulkona narun päässä..ja koirankoppi kaverina päivät pitkät. Ja joillakin koirat eivät pääse kuin pariin huoneeseen asunnossa. Joku uusavuton tämän palstan lukija voi oikeasti luulla että lapsi on vain vähän tällaisen koiran yläpuolella.
Ja onhan niitä koiranomistajia, jotka pitävät koiriaan paljon paremmin kuin minä lapsiani. Joillekin se koira on se perheen pomo.
mutta onneksi uusia ystäviäkin tulee samaa kautta.
Itselläni on lapsia (ilmeisesti poikkeuksellisen helppoja) ja samoja pettymyksen kokemuksia kuin ap:lla, kun vanha ystävä on tullut äidiksi ja äitiys on "vienyt lujaa mennessään". Ei sitä kukaan järkevä ihminen jaksa monta kertaa soittaa, jos toinen osoittaa kovin selvästi ettei mikään muu kuin _omat_ lapset enää kiinnosta. Eikä käydä kylässä jos toinen osoittaa käytöksellään, miten epätoivottu vieras sitä onkaan (vaikka olisi kutsuttukin).
Kaikilla ei riitä energiaa moneen suuntaan ja varmaan on niinkin että jotkut tosiaan muuttuvat entistä itsekkäämmiksi äidiksi tultuaan eikä toisten huomioiminen enää tunnu tärkeältä.
Onneksi lasten kautta tutustuu uusiinkin ihmisiin ja ainakin minä olen saanut aivan ihania ystäviä näin aikuisenakin. Sellaisista, joista (toisin kuin nuoruusystävistä) jo tietää tutustuessaan, kummanko tyypin äitejä heistä on kehkeytynyt ; )
Ja onhan niitä koiranomistajia, jotka pitävät koiriaan paljon paremmin kuin minä lapsiani. Joillekin se koira on se perheen pomo.
Tässäkin linkitetään hauskasti toisiinsa hyvin pitäminen ja se että hyvänä pitämisen kohde on pomo. Ikäänkuin ne kaksi asiaa kulkisi käsi kädessä. Siinäpä kiteytyykin loistavasti yksi tämän ketjun perusajatus: hyvin pitäminen tarkoittaa vallan antamista ja lapsen/koiran ehdoilla menemistä. Jos noita kahta asiaa ei kykene vanhempana erottamaan niin metsään mennään niin että rytisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle selkenee vähitellen että sinne kukkapurkeille ei mennä kun siitä joka kerta sanotaan ja joskus vaan kannetaan pois mitään puhumatta.
Jooh, ja tuossahan syy-seuraussuhde lapselle selkiää???
49, ei ole tullut mieleesi kävellä sen lapsen luo ja mitään puhumatta ottaa häntä pois pahanteosta. Vai puhutko lankapuhelimeen??
ei 49
toistaa sata kertaa, että nyt pois sieltä kukkamultaa kaivelemasta kuin hakea lapsi itse pois?? Oletettavasti lapselle on aika monta kertaa sanottu, että kukkamultaa ei saa kaivella, joten sen kerran kun on puhelimessa ja lapsi on taas kukkaruukulla, todellakin järkevintä ja kaikki osapuolet parhaiten huomioonottavaa kävellä lapsen luo ja nostaa hänet mahdollisimman kauas kukkaruukusta.
49, ei ole tullut mieleesi kävellä sen lapsen luo ja mitään puhumatta ottaa häntä pois pahanteosta. Vai puhutko lankapuhelimeen??
ei 49
Minä ainakin sanon lapselle tuon asian JA otan hänet sitten pois sieltä kukkaruukuilta. On kuitenkin mahdollista että lapsi sen jälkeen ryntää keikkumaan tuolin reunalle jolloin minä sanon lapselle että pois sieltä tmv JA otan hänet sieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pitää sinua "pomona" vai hieman "alistettuna". Valitettavasti koskaan ei saavuteta täyttä tasa-arvoa.
Lapsille on tietenkin hyvä elää alistettuna, mutta rajansa silläkin.
jo parin kehoituksen jälkeen ja osa parin tuhannen. Ja ne äidit, joilla on tällainen jälkimmäinen lapsi, ovat AINA epäonnistuneet kasvatuksessa. Ja heillä on vanhemmuus hukassa.
Näin se menee. Pätemisen tarve on katsokaas suuri.
Kaikenkaikkiaan lapsen kasvatuksen onnistumista ei voi arvioida ennen kuin lapsi on 20 v. Monet äidit toitottavat jonkun 3-vuotiaan uhmiksen äidin kasvatuksen olevan täysin hukassa, koska heillä ei ole lapsilla ollut uhmäikää ja lapset tottelee kuin robotit. Unohdetaan se että esim se uhman puuttuminen vasta saattaa perheen ja lapsen sisäisistä ongelmista kieliäkin. Kaikki ei näy päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hauska miten paljon tästä aihesta on saatu aikaan keskustelua ja mielipiteitä puoleen ja toiseen.
Lisäksi on oletettu että olen lapseton ja sinkku.
Nythän oli kyse vain siitä, että harmittaa ystäväni ja hänen miehensä puolesta kun perheen pienimmäinen on saanut määräysvallan perheessä. Parisuhteeseen tulee omat hankaluutensa kun äiti on niin kiinni lapsessa, että ei ole ollut lapsesta erossa tähän asti, sen lisäksi isä selvästi kokee olevansa ulkopuolinen.
jo parin kehoituksen jälkeen ja osa parin tuhannen. Ja ne äidit, joilla on tällainen jälkimmäinen lapsi, ovat AINA epäonnistuneet kasvatuksessa. Ja heillä on vanhemmuus hukassa. Näin se menee. Pätemisen tarve on katsokaas suuri.
Eh. Entäs ne äidit jotka jaksaa toistaa sen 2000 kertaa ja homma toimii? Ne taisi nyt unohtua kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamulla ei puuro maistu, ei mikään ihme kun on aamulla kotona jo syönyt makupalaa ym. mitä itse haluaa mahan täyteen.
no lähdemme ulos ja tunnin päästä lapsella on nälkä, eipä ihme kun ei syönyt puuroa.
lounas klo:11.00 ja lapselle ei taaskaan maistu kun ei ole hyvää, eli ei tykkää juo vaan maidon ja leivän syö.
välipalaa ottaisi vaikka kuinka paljon, kun on hiirveä nälkä. 2 annosta annetaan vain ja kun ei syönyt ruokaa ei saa enempää.
kun vanhemmat tulee lapsella on kiljuva nälkä ja vanhemmat vaatii hoitajalta 16.00 ruokailua, kun lapsi ei kestä nälässään kotiin asti.
vanhemmat saavat pph:lla tahtonsa ja lapsi saa 16.00 ruoan, jota ei edes syö.
vanhemmat edelleen tyytymättömiä, pitäis tehdä lapsen herkku lempi ruokaa.
tai tyyliin antaa sen käydä jääkaapilla valkkaamassa mitä haluaa.
huhhuh, ei voi muuta sanoa.
tai kun eräs vanhempi kertoi että lapsi oli kotona syönyt huomaamatta kokonaisen purkin suolakurkkuja??? missäs ne vanhemmat oli.
Musta oleellista on juuri se, että yritetäänkö siihen lapsen käytökseen puuttua. Tajutaanko että voi vaatia sen 2000 tai 5000 toistoa ennenkuin asia menee perille, vai ajatellaanko että "lapset vaan on sellasia, ei sille mitään voi" ja mennään yli siitä missä aita on matalin. Se ei mielestäni ole mikään ongelma että lasta joutuu komentamaan tietyssä asiassa kertaa x, vaan se että ei edes yritä tehdä niin.
jo parin kehoituksen jälkeen ja osa parin tuhannen. Ja ne äidit, joilla on tällainen jälkimmäinen lapsi, ovat AINA epäonnistuneet kasvatuksessa. Ja heillä on vanhemmuus hukassa. Näin se menee. Pätemisen tarve on katsokaas suuri. Kaikenkaikkiaan lapsen kasvatuksen onnistumista ei voi arvioida ennen kuin lapsi on 20 v. Monet äidit toitottavat jonkun 3-vuotiaan uhmiksen äidin kasvatuksen olevan täysin hukassa, koska heillä ei ole lapsilla ollut uhmäikää ja lapset tottelee kuin robotit. Unohdetaan se että esim se uhman puuttuminen vasta saattaa perheen ja lapsen sisäisistä ongelmista kieliäkin. Kaikki ei näy päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pitää sinua "pomona" vai hieman "alistettuna". Valitettavasti koskaan ei saavuteta täyttä tasa-arvoa.
Jep, tästähän se lähtee kun ylipäänsä aletaan rinnastamaan että kahden aikuisen ja lapsen ja aikuisen suhde pitäisi olla samaan tapaan tasa-arvoinen..
Lisäksi on oletettu että olen lapseton ja sinkku. Nythän oli kyse vain siitä, että harmittaa ystäväni ja hänen miehensä puolesta kun perheen pienimmäinen on saanut määräysvallan perheessä. Parisuhteeseen tulee omat hankaluutensa kun äiti on niin kiinni lapsessa, että ei ole ollut lapsesta erossa tähän asti, sen lisäksi isä selvästi kokee olevansa ulkopuolinen.
jo parin kehoituksen jälkeen ja osa parin tuhannen. Ja ne äidit, joilla on tällainen jälkimmäinen lapsi, ovat AINA epäonnistuneet kasvatuksessa. Ja heillä on vanhemmuus hukassa. Näin se menee. Pätemisen tarve on katsokaas suuri.
Eh. Entäs ne äidit jotka jaksaa toistaa sen 2000 kertaa ja homma toimii? Ne taisi nyt unohtua kokonaan.
Se että jotain tarvii toistaa 2000 kertaa tarkoittaa sitä että jonkun asian opetteluun saattaa mennä hyvinkin vuosia.
Lisäksi on oletettu, että soittelen kaverilleni lörpötelläkseni joutavia.
Tosiasiassa kaverini soittaa minulle usein. Hän on se, joka pyytää minua kylään.
Hän on melko yksinäinen, koska on kotona lapsen kanssa (paitsi on nyt palaamassa töihin takaisin) ja menen mielelläni hänen luokseen:)
Ainoa mitä kritisoin, tai paremmin sanottuna asia mikä minua ihmetyttää todella paljon, on se että lapsesta tehdään kaiken keskipiste. Se ei ole minun mielestäni lapselle hyväksi.
kun pitää sinua "pomona" vai hieman "alistettuna". Valitettavasti koskaan ei saavuteta täyttä tasa-arvoa.
Jep, tästähän se lähtee kun ylipäänsä aletaan rinnastamaan että kahden aikuisen ja lapsen ja aikuisen suhde pitäisi olla samaan tapaan tasa-arvoinen..
Kysehän oli alunperin siitä että osa pitää koiraa nimenomaan kumppaninaan. Tarkoitus oli kertoa että koiria pidetää eri tavoin. Harvempi pitää lasta kuin kumppaniaan onneksi.
No jos se 2000 kertaa ei ole tullut vielä täyteen ja arvostelu on jo alkanut.. jo parin kehoituksen jälkeen ja osa parin tuhannen. Ja ne äidit, joilla on tällainen jälkimmäinen lapsi, ovat AINA epäonnistuneet kasvatuksessa. Ja heillä on vanhemmuus hukassa. Näin se menee. Pätemisen tarve on katsokaas suuri.
Eh. Entäs ne äidit jotka jaksaa toistaa sen 2000 kertaa ja homma toimii? Ne taisi nyt unohtua kokonaan.
Se että jotain tarvii toistaa 2000 kertaa tarkoittaa sitä että jonkun asian opetteluun saattaa mennä hyvinkin vuosia.
No kai nyt kaikki sen verran tajuaa että asian opettelemiseen menee aikaa ja enemmän tai vähemmän toistoja? Ongelmahan on se, jos näin ei edes yritetetä tehdä, todetaan vaan (kuten monet tällä palstalla), että "sitten tajuat kun on omia lapsia, hehheh" ja otetaan sellainen asenne ettei lapsen asiattomalle ja toisia huomioimattomalle käytökselle yksinkertaisesti vaan voi mitään.
Olisiko sopiva "pieni päätös" kolmivuotiaalle, että nyt eivät muuten aikuiset juo kahvia vaan MINÄ päätän että nyt leikitään? Tai että MINÄ päätän että äiti ei saa nyt puhua puhelimessa.
Eiköhän se ongelma ap:n kaverillakin ole pikemminkin se että lapsi saa tehdä vähän liikaakin niitä päätöksiä; myös sellaisista asioista joihin hänen kykynsä eivät vielä riitä ja jotka loukkaavat muiden ihmisten oikeuksia.