Lue keskustelun säännöt.
Kaverin lapsenkasvatus ärsyttää! Onko se tälläistä normaalisti??
05.10.2009 |
Kaverillani on kohta 3-vuotias lapsi.
Jos soitan, juttelee vähän väliä lapselle jotain.
En voi keskustella kaverin kans ilman, että tulee joku keskeytys ja pitää lähtee vaikkapa leikkimään lapsen kanssa tms.
Jos menen kylään, menee nukuttamaan lasta päiväunille/yöunille ja hänen täytyy nukkua samalla itsekin.
Lähtö jonnekin kestää tolkuttoman kauan kun lapsi saa itse valita vaatteet ja kiukutella ja vaihtaa vaatteita yms.
Lapsen ei tarvi syödä ruoka-aikoina, vaan saa aina nakkia jääkaapista kun vaan pyytää.
Ihan selvästi lapsi pompottelee äitiään. Lapsen isäkin on sanonut ettei ymmärrä miten äiti kestää kotona päivät...
Kommentit (142)
Itse olen ollut kovin johdonmukainen ja AINA olen huomauttanut sopimattomasta käytöksestä. Joskus lapsi muistaa miten käyttäydytään ja taas jonain huonompina päivinä taas sitten ei.
Itseä ärsyttää myös se, että huonoon käytökseen ei puututa.
No jos se 2000 kertaa ei ole tullut vielä täyteen ja arvostelu on jo alkanut.. jo parin kehoituksen jälkeen ja osa parin tuhannen. Ja ne äidit, joilla on tällainen jälkimmäinen lapsi, ovat AINA epäonnistuneet kasvatuksessa. Ja heillä on vanhemmuus hukassa. Näin se menee. Pätemisen tarve on katsokaas suuri.
Eh. Entäs ne äidit jotka jaksaa toistaa sen 2000 kertaa ja homma toimii? Ne taisi nyt unohtua kokonaan.
Se että jotain tarvii toistaa 2000 kertaa tarkoittaa sitä että jonkun asian opetteluun saattaa mennä hyvinkin vuosia.
No kai nyt kaikki sen verran tajuaa että asian opettelemiseen menee aikaa ja enemmän tai vähemmän toistoja? Ongelmahan on se, jos näin ei edes yritetetä tehdä, todetaan vaan (kuten monet tällä palstalla), että "sitten tajuat kun on omia lapsia, hehheh" ja otetaan sellainen asenne ettei lapsen asiattomalle ja toisia huomioimattomalle käytökselle yksinkertaisesti vaan voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tajuaa sen metaforan mikä sisältyy ajatukseen että lapsi on vähän koiran yläpuolella, ei tarvi lähteä alunperinkään saivartelemaan siitä että eri perheissä koiraa pidetään eri tavoilla.
Kysehän oli alunperin siitä että osa pitää koiraa nimenomaan kumppaninaan. Tarkoitus oli kertoa että koiria pidetää eri tavoin. Harvempi pitää lasta kuin kumppaniaan onneksi.
Itselle tulee mieleen ensimmäisenä että lasta ei sentään pidetä narussa pihanperällä mutta aika lähellä tätä. Esim. kuumassa autossa lasta voi pitää sillä aikaa kun vanhemmat käy kaupassa kunhan muistaa vesimukin ja ikkunan auki. Ehkä myös lelun käteen. Kyllä se lapsi siinä pärjää, täytyyhän se oppia paikkansa..
Meillä saa kyläillä iltaisin ja me kyläilemme iltaisin. Jos meillä on iltavieraita, lapsen pesut ja iltapalat hoituvat ihan normaaliin tapaan samalla vieraiden kanssa ollessa. Tai joskus myös vieraana oleva saattaa mennä lapsen kanssa iltapesulle. Iltarukoukset tavalliseen tapaan normaaliin aikaan, ovi rakoselle ja unille.
Jos olemme itse kyläilemässä iltaisin, niin kaikissa kyläpaikoissa on löytynyt lapselle petipaikka. Lapsi on pienestä asti tottunut nukahtamaan muualla kuin kotonakin. Kotiin lähtiessä lapsi unessa ja sylikyydillä autoon, turvaistuimeen, kotiin ja omaan sänkyyn. Tai viikonloppuisin voimme jäädä koko perhe yökylään.
Lapset ovat osa meidän elämää, niin sinkku- kuin perheellistenkin ystävien kanssa. Lapsen jutut ovat tärkeitä, mutta niin ovat aikuistenkin, ketään ei saa keskeyttää. Lapsen satuttaessa, riidan tullessa tmv tottakai jutut keskeytyy ja lapsi saa tarvitsemansa huomion.
En oikeasti ymmärrä, miten joillakin voi lapsiperheen arki olla niin hankalaa. Aikataulutettunakin joustovaraa on. Lapsen ei tarvitse olla nro1 ja aina etusijalla, jos hän saa kaikkien meidän ihmistn tarvitsemaa rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa.
En tiedä, olemmeko me vain onnekkaita, sekä lapsemme että ystäviemme osalta.
Meillä saa kyläillä iltaisin ja me kyläilemme iltaisin. Jos meillä on iltavieraita, lapsen pesut ja iltapalat hoituvat ihan normaaliin tapaan samalla vieraiden kanssa ollessa. Tai joskus myös vieraana oleva saattaa mennä lapsen kanssa iltapesulle. Iltarukoukset tavalliseen tapaan normaaliin aikaan, ovi rakoselle ja unille.
Jos olemme itse kyläilemässä iltaisin, niin kaikissa kyläpaikoissa on löytynyt lapselle petipaikka. Lapsi on pienestä asti tottunut nukahtamaan muualla kuin kotonakin. Kotiin lähtiessä lapsi unessa ja sylikyydillä autoon, turvaistuimeen, kotiin ja omaan sänkyyn. Tai viikonloppuisin voimme jäädä koko perhe yökylään.
Lapset ovat osa meidän elämää, niin sinkku- kuin perheellistenkin ystävien kanssa. Lapsen jutut ovat tärkeitä, mutta niin ovat aikuistenkin, ketään ei saa keskeyttää. Lapsen satuttaessa, riidan tullessa tmv tottakai jutut keskeytyy ja lapsi saa tarvitsemansa huomion.
En oikeasti ymmärrä, miten joillakin voi lapsiperheen arki olla niin hankalaa. Aikataulutettunakin joustovaraa on. Lapsen ei tarvitse olla nro1 ja aina etusijalla, jos hän saa kaikkien meidän ihmistn tarvitsemaa rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa.
En tiedä, olemmeko me vain onnekkaita, sekä lapsemme että ystäviemme osalta.
Mulle on vaan sattunut sellaisiakin rasittavia lapsettomia sinkkukavereita, joille ei melkeinpä mikään kelpaa. Esim. Lapsi tulee viereen istumaan, on jo häiritsemistä. Lapsi väsännyt kauan piirustusta vieraalle ja esittelee...vieras pyörittelee vaivaantuneena silmiään.Lapselle laitetaan video, kun on tylsää vierailun aikana...hirveetä paapomista kaverin mielestä. Lasten pitäisi vieraan mielestä vain tehdä puuhakirjaa neljä tuntia huoneessaan ja mennä sitten itse iltatoimiin ja nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidatte olla todella onnekkaita, niin ystävien kuin lastenkin suhteen!
Aiemmin ketjussa joku "ystävä" tuskaili juuri sitä, että kun hän on kylässä niin perhe laittaa normaaliin tapaan lapset nukkumaan, eikä istukaan hänen kanssaan olohuoneessa! Kyllä meilläkin saa kyläillä, jos ei oleta, että viihdytetään lasten nukkumaanmenon aikana - ja myös toivon, etteivät vieraat esim. villitse lasta enää iltapuuron jälkeen.
Hienoa myös, jos teillä lapset nukahtavat noin helposti myös vieraaseen paikkaan. Ei toimisi meillä noin, lapsen on vaikea yksin nukahtaa vieraassa paikassa. Usein on sitten tehty niin, että lapselle pakataan yöpuku ja hammasharja kylään mukaan, hoidetaan iltatoimet kylässä, nykäistään haalari yöpuvun päälle ja nostetaan autoon. Väsynyt lapsi kun ei esim. tunnin automatkaa jaksa pysytellä hereillä. Kotona kannetaan sitten omaan sänkyyn jatkamaan unia. Nykyisin mukana on myös omat puurotarvikkeet, kun kerran mummolasta ei löytynytkään kaurahiutaleita ja maitoa.
Meillä saa kyläillä iltaisin ja me kyläilemme iltaisin. Jos meillä on iltavieraita, lapsen pesut ja iltapalat hoituvat ihan normaaliin tapaan samalla vieraiden kanssa ollessa. Tai joskus myös vieraana oleva saattaa mennä lapsen kanssa iltapesulle. Iltarukoukset tavalliseen tapaan normaaliin aikaan, ovi rakoselle ja unille.
Jos olemme itse kyläilemässä iltaisin, niin kaikissa kyläpaikoissa on löytynyt lapselle petipaikka. Lapsi on pienestä asti tottunut nukahtamaan muualla kuin kotonakin. Kotiin lähtiessä lapsi unessa ja sylikyydillä autoon, turvaistuimeen, kotiin ja omaan sänkyyn. Tai viikonloppuisin voimme jäädä koko perhe yökylään.
Lapset ovat osa meidän elämää, niin sinkku- kuin perheellistenkin ystävien kanssa. Lapsen jutut ovat tärkeitä, mutta niin ovat aikuistenkin, ketään ei saa keskeyttää. Lapsen satuttaessa, riidan tullessa tmv tottakai jutut keskeytyy ja lapsi saa tarvitsemansa huomion.
En oikeasti ymmärrä, miten joillakin voi lapsiperheen arki olla niin hankalaa. Aikataulutettunakin joustovaraa on. Lapsen ei tarvitse olla nro1 ja aina etusijalla, jos hän saa kaikkien meidän ihmistn tarvitsemaa rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa.
En tiedä, olemmeko me vain onnekkaita, sekä lapsemme että ystäviemme osalta.
Osan mielestä lapsia ei saa huomata vierailun aikana millimetriäkään. Osa lapsettomista ei myös ymmärrä että 1-3 vuotias on ihan erilainen kuin 6-8 vuotias. Osa ei tajua että 2-vuotiasta ei voi noin vaan jättää oman onnensa nojaan.
Sitten on niitä ihania vieraita, jotka itsekin ottavat lapset siihen mukaan ja jopa juttelevat lapsillekin.
] Mulle on vaan sattunut sellaisiakin rasittavia lapsettomia sinkkukavereita, joille ei melkeinpä mikään kelpaa. Esim. Lapsi tulee viereen istumaan, on jo häiritsemistä. Lapsi väsännyt kauan piirustusta vieraalle ja esittelee...vieras pyörittelee vaivaantuneena silmiään.Lapselle laitetaan video, kun on tylsää vierailun aikana...hirveetä paapomista kaverin mielestä. Lasten pitäisi vieraan mielestä vain tehdä puuhakirjaa neljä tuntia huoneessaan ja mennä sitten itse iltatoimiin ja nukkumaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei selvästikään asioista tehdä tekemällä vaikeita. Silloin lapsikin on rauhallinen ja luottavainen.
Meillä saa kyläillä iltaisin ja me kyläilemme iltaisin. Jos meillä on iltavieraita, lapsen pesut ja iltapalat hoituvat ihan normaaliin tapaan samalla vieraiden kanssa ollessa. Tai joskus myös vieraana oleva saattaa mennä lapsen kanssa iltapesulle. Iltarukoukset tavalliseen tapaan normaaliin aikaan, ovi rakoselle ja unille. Jos olemme itse kyläilemässä iltaisin, niin kaikissa kyläpaikoissa on löytynyt lapselle petipaikka. Lapsi on pienestä asti tottunut nukahtamaan muualla kuin kotonakin. Kotiin lähtiessä lapsi unessa ja sylikyydillä autoon, turvaistuimeen, kotiin ja omaan sänkyyn. Tai viikonloppuisin voimme jäädä koko perhe yökylään. Lapset ovat osa meidän elämää, niin sinkku- kuin perheellistenkin ystävien kanssa. Lapsen jutut ovat tärkeitä, mutta niin ovat aikuistenkin, ketään ei saa keskeyttää. Lapsen satuttaessa, riidan tullessa tmv tottakai jutut keskeytyy ja lapsi saa tarvitsemansa huomion. En oikeasti ymmärrä, miten joillakin voi lapsiperheen arki olla niin hankalaa. Aikataulutettunakin joustovaraa on. Lapsen ei tarvitse olla nro1 ja aina etusijalla, jos hän saa kaikkien meidän ihmistn tarvitsemaa rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa. En tiedä, olemmeko me vain onnekkaita, sekä lapsemme että ystäviemme osalta.
Tarkoitan ilmeisesti minua? Ei sitä ystävää tartte laittaa heittomerkkeihin, ollana oikeasti ystäviä.
Edelleen korostan sitä että jos mut pyydetään kylään, niin en ymmärrä miksi sitten pitää jättää tunniksi yksin istumaan? Itse en tekis sellaista ikinä. En kutsu kylään, tai sitten lapset saavat valvoa vähän pidempään tai jotain.
Erittäin opäkohteliasta touhua jättää kutsuttu vieras yksin.
En ymmärrä, enkä tule ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidatte olla todella onnekkaita, niin ystävien kuin lastenkin suhteen!
Täytyy muistaa taas olla onnellinen siitä mitä on.
Ja ap:lle haluaisin sanoa, ettei kaikilla todellakaan ole tuollaista kuin ystävälläsi. Ihan normaalisti voin puhua puhelimessa, kutsua vieraita ja juoda kahvia rauhassa. Lapset oppivat sen mitä heille opetetaan. Jotkut suorittavat äitiyttään niin kympillä, että käytöstavat ja ns. normaali elämä unohtuvat heiltä. Itse he eivät edes tajua kuinka ärsyttävältä se muista tuntuu. Tietysti joidenkin lapset ovat hankalampia ja temperamenttisempia kuin toisten. Meillä on onneksi rauhalliset ja fiksut lapset, joita ei tarvitse hävetä vieraidenkaan aikana. Rauhallisuus tarttuu myös vanhemmasta lapseen samoin kuin hössöttäminen. Käytöstapojen harjoittelu alkaa pienestä, ja paras opettaja on vanhempien oma esimerkki. Ei siis tarvitse itsekään huutaa, puhua toisen päälle, keskeyttää, inttää eikä jättää vieraita huomiotta. Jo 3-vuotias ymmärtää meillä tämän. Hänkin tervehtii vierasta kohteliaasti, näyttää mihin voi jättää takin, esittelee paikkoja ja seurustelee kahvipöydässä. Ja nauttii siitä selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ellei tee siitä tuollaista. En minä ainakaan jaksaisi äitinä elää noin. Meillä ei lapset (3- ja 5-vuotiaat) tule häiritsemään jos olen puhelimessa. Käyvät välillä kurkkaamassa ovelta että olenko jo lopettanut ja jos en, niin menevät pois. Nukuttamista meillä ei ole koskaan harrastettu, vaikka pienenpi on ollut aika huono nukkuja. Iltapuuhien jälkeen viedään sänkyyn ja pusut, halit ja sinne jäävät. Tämä on opetettu ihan suunnilleen vauvasta asti. En todellakaan uhraa illan paria vapaatuntia makaamalla nukkumista yrittävän tai nukkuvan lapsen vieressä. Mieluummin vaikka juttelen sitten vieraille, tai mikä parasta istun miehen kanssa sohvalla ja ollaan vaikka hiljaa ;D. Lapset EI valitse itse vaatteitaan, jostain paidasta voin joskus antaa kaksi vaihtoehtoa, että kumpi on parempi. Jos vastaus ei heti tule tai menee vekslaamiseksi, niin sitten minä päätän. Ja ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina. Pakko ei ole syödä, mutta maistettava on , ja seutaava ruoka on seuraavana ruoka-aikana vaikka huutaisi kuinka nälkäänsä (ja eivät muuten huuda, kun tietävät turhaksi). Ja kaikkien muiden sääntöjen lisäksi nämäkin säännöt meillä on juuri siksi, että olen kotiäiti, eikä kaaoksessa lasten pompoteltavana jaksaisi vuosikausia.
Että tee vain lapsia, olet vain viisaampi kasvattaja kuin ystäväsi :)
Eri asia on sitten kummasta vaihtoehdosta kasvaa niitä itsenäisiä ja tasapainoisempia aikuisia lopulta.
ellei tee siitä tuollaista. En minä ainakaan jaksaisi äitinä elää noin. Meillä ei lapset (3- ja 5-vuotiaat) tule häiritsemään jos olen puhelimessa. Käyvät välillä kurkkaamassa ovelta että olenko jo lopettanut ja jos en, niin menevät pois. Nukuttamista meillä ei ole koskaan harrastettu, vaikka pienenpi on ollut aika huono nukkuja. Iltapuuhien jälkeen viedään sänkyyn ja pusut, halit ja sinne jäävät. Tämä on opetettu ihan suunnilleen vauvasta asti. En todellakaan uhraa illan paria vapaatuntia makaamalla nukkumista yrittävän tai nukkuvan lapsen vieressä. Mieluummin vaikka juttelen sitten vieraille, tai mikä parasta istun miehen kanssa sohvalla ja ollaan vaikka hiljaa ;D. Lapset EI valitse itse vaatteitaan, jostain paidasta voin joskus antaa kaksi vaihtoehtoa, että kumpi on parempi. Jos vastaus ei heti tule tai menee vekslaamiseksi, niin sitten minä päätän. Ja ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina. Pakko ei ole syödä, mutta maistettava on , ja seutaava ruoka on seuraavana ruoka-aikana vaikka huutaisi kuinka nälkäänsä (ja eivät muuten huuda, kun tietävät turhaksi). Ja kaikkien muiden sääntöjen lisäksi nämäkin säännöt meillä on juuri siksi, että olen kotiäiti, eikä kaaoksessa lasten pompoteltavana jaksaisi vuosikausia. Että tee vain lapsia, olet vain viisaampi kasvattaja kuin ystäväsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa pitää olla, touhailla ja lasta pitää huomioida, mutta yhtä tärkeää on lapsen oppia sietämään kyllästymistä, odottamaan vuoroaan ja sitä, ettei koko ajan maailma pyöri lapsen ympärillä.
Kyllä, aivan, mutta ei 3-vuotiaalta voi odottaa että sietää täydellisesti kyllästymistä, osaa varmasti odottaa vuoroaan tai puheenvuoroaan jne. Osalla teistä on mennyt ohi tuo lapsen ikä. 3v vasta _opettelee_ tätä kaikkea eikä asiat vielä ole täydellisesti hallinnassa. 6v:ltä voi hyvinkin olettaa että jaksaa odottaa 30 minuuttia inahtamatta kun äiti on puhelimessa, muttei 3-vuotiaalta vaikka sitä jo harjoitellaankin.
Kyllä meilläkin 4-vuotias jo osaa touhuta yksinään, pukea päälleen ja pestä hampaat. Kaksivuotias tarvitsee nimenomaan väsyneenä huomiota, eikä jaksa vaikkapa puolen tunnin puhelua tai kahvittelua keskeyttämättä odottaa.
Eikä meilläkään ole koskaan nukutettu, lapset jäävät nukahtamaan sänkyyn itsekseen sadun ja pusun jälkeen.
Mutta: kyllä iltapalaan, suihkuun (atooppisen ihon takia välttämätön, ei kestä hikeä yön yli), hampaiden pesuun ja satuun menee se 45 min. Tuon ajan vieraiden pitäisi jaksaa odottaa. Jos ei jaksa, niin voi voi, sitten ei kannata meille tulla nukkumaanmenoaikaan. Enkä siihen aikaan vieraita kyllä kutsukaan.
ellei tee siitä tuollaista. En minä ainakaan jaksaisi äitinä elää noin. Meillä ei lapset (3- ja 5-vuotiaat) tule häiritsemään jos olen puhelimessa. Käyvät välillä kurkkaamassa ovelta että olenko jo lopettanut ja jos en, niin menevät pois. Nukuttamista meillä ei ole koskaan harrastettu, vaikka pienenpi on ollut aika huono nukkuja. Iltapuuhien jälkeen viedään sänkyyn ja pusut, halit ja sinne jäävät. Tämä on opetettu ihan suunnilleen vauvasta asti. En todellakaan uhraa illan paria vapaatuntia makaamalla nukkumista yrittävän tai nukkuvan lapsen vieressä. Mieluummin vaikka juttelen sitten vieraille, tai mikä parasta istun miehen kanssa sohvalla ja ollaan vaikka hiljaa ;D. Lapset EI valitse itse vaatteitaan, jostain paidasta voin joskus antaa kaksi vaihtoehtoa, että kumpi on parempi. Jos vastaus ei heti tule tai menee vekslaamiseksi, niin sitten minä päätän. Ja ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina. Pakko ei ole syödä, mutta maistettava on , ja seutaava ruoka on seuraavana ruoka-aikana vaikka huutaisi kuinka nälkäänsä (ja eivät muuten huuda, kun tietävät turhaksi). Ja kaikkien muiden sääntöjen lisäksi nämäkin säännöt meillä on juuri siksi, että olen kotiäiti, eikä kaaoksessa lasten pompoteltavana jaksaisi vuosikausia.
Että tee vain lapsia, olet vain viisaampi kasvattaja kuin ystäväsi :)
Lapsen kanssa pitää olla, touhailla ja lasta pitää huomioida, mutta yhtä tärkeää on lapsen oppia sietämään kyllästymistä, odottamaan vuoroaan ja sitä, ettei koko ajan maailma pyöri lapsen ympärillä.
Kyllä, aivan, mutta ei 3-vuotiaalta voi odottaa että sietää täydellisesti kyllästymistä, osaa varmasti odottaa vuoroaan tai puheenvuoroaan jne. Osalla teistä on mennyt ohi tuo lapsen ikä. 3v vasta _opettelee_ tätä kaikkea eikä asiat vielä ole täydellisesti hallinnassa. 6v:ltä voi hyvinkin olettaa että jaksaa odottaa 30 minuuttia inahtamatta kun äiti on puhelimessa, muttei 3-vuotiaalta vaikka sitä jo harjoitellaankin.
Eri asia on sitten kummasta vaihtoehdosta kasvaa niitä itsenäisiä ja tasapainoisempia aikuisia lopulta.
ellei tee siitä tuollaista. En minä ainakaan jaksaisi äitinä elää noin. Meillä ei lapset (3- ja 5-vuotiaat) tule häiritsemään jos olen puhelimessa. Käyvät välillä kurkkaamassa ovelta että olenko jo lopettanut ja jos en, niin menevät pois. Nukuttamista meillä ei ole koskaan harrastettu, vaikka pienenpi on ollut aika huono nukkuja. Iltapuuhien jälkeen viedään sänkyyn ja pusut, halit ja sinne jäävät. Tämä on opetettu ihan suunnilleen vauvasta asti. En todellakaan uhraa illan paria vapaatuntia makaamalla nukkumista yrittävän tai nukkuvan lapsen vieressä. Mieluummin vaikka juttelen sitten vieraille, tai mikä parasta istun miehen kanssa sohvalla ja ollaan vaikka hiljaa ;D. Lapset EI valitse itse vaatteitaan, jostain paidasta voin joskus antaa kaksi vaihtoehtoa, että kumpi on parempi. Jos vastaus ei heti tule tai menee vekslaamiseksi, niin sitten minä päätän. Ja ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina. Pakko ei ole syödä, mutta maistettava on , ja seutaava ruoka on seuraavana ruoka-aikana vaikka huutaisi kuinka nälkäänsä (ja eivät muuten huuda, kun tietävät turhaksi). Ja kaikkien muiden sääntöjen lisäksi nämäkin säännöt meillä on juuri siksi, että olen kotiäiti, eikä kaaoksessa lasten pompoteltavana jaksaisi vuosikausia. Että tee vain lapsia, olet vain viisaampi kasvattaja kuin ystäväsi :)
..tuossa viestissä osoittaa tunnekylmyyttä?!
kysyy se onnekas, en muista numeroa
Lapsen kanssa pitää olla, touhailla ja lasta pitää huomioida, mutta yhtä tärkeää on lapsen oppia sietämään kyllästymistä, odottamaan vuoroaan ja sitä, ettei koko ajan maailma pyöri lapsen ympärillä.
Kyllä, aivan, mutta ei 3-vuotiaalta voi odottaa että sietää täydellisesti kyllästymistä, osaa varmasti odottaa vuoroaan tai puheenvuoroaan jne. Osalla teistä on mennyt ohi tuo lapsen ikä. 3v vasta _opettelee_ tätä kaikkea eikä asiat vielä ole täydellisesti hallinnassa. 6v:ltä voi hyvinkin olettaa että jaksaa odottaa 30 minuuttia inahtamatta kun äiti on puhelimessa, muttei 3-vuotiaalta vaikka sitä jo harjoitellaankin.
toiset äidit täällä kirjoittavat, että kyllä meidän _lapseT_ osaavat (3 ja 5v esimerkiksi) odottaa kun olen puhelimessa. No tottakai siltä 5v:ltä voi jo sellaista odottaakin, mutta eikö kukaan ole tajunnut, että on eri asia jos sillä 3v:llä on sisarus siellä kotona viihdyttämässä? On se vähän eri juttu jaksaa nysvätä puoli tuntia yksin kun äiti puhuu puhelimessa tai tunti omissa leikeissään kun äiti kahvittelee vieraan kanssa. Musta on normaalia, jos 3v, perheen ainoa lapsi hakee muutaman kerran äidin huomiota silloin kun äiti on puhelimessa tai kahvipöydässä. Siinähän vasta opetellaan sitä vuoron odottamista. Ohjataan ohimennen lapsi toisiin leikkeihin jne. Luulisi, ettei vieras oikeasti sellaisesta pahastu että äiti huomioi hieman lastaan kun tylsyys tuppaa iskemään jonkin ajan kuluttua.
Ei ole kyse tunnekylmyydestä vaan käytöstavoista. Toisten puhetta ei saa keskeyttää. Miten lapsesta kasvaa epätasapainoinen, kun hänelle on aivan selvää miten meillä (ja elämässä muutenkin) eri tilanteissa toimitaan? Eikö ailahtelevat, kasvatuksensa kanssa hukassa olevat vanhemmat ennemminkin kasvata epätasapainoisia lapsia? No, ehkä sinun korkeuksissasi asia on toisin.
Ja vaikka nukuttamiseen ei meillä aikaa tuntitolkulla käytetä, niin silti olen lasteni kanssa yhdessä heidän hereilläoloaikanaan 12 tuntia vuorokaudessa...voitko itse sanoa samaa? Kun on läsnä jo koko päivän, ei enää yöaikaan tarvitse hyvittää päivän työstä tai harrastuksista kohtuvia poissaoloja.
Itsellä on kaksi lasta. Toinen syö normaalisti, toinen oli pienempänä laiha ja todella nirso. Huolimatta siitä että molempia lapsia on samoin hoidettu. Kyllä sitä kuulkaa alkaa tällaisen laihan lapsen kanssa valikoimaan mitä sille antaa, jotta söisi edes jotain. Nirsous ei ole välttämättä opittua käyttäytymistä.