Kaverin lapsenkasvatus ärsyttää! Onko se tälläistä normaalisti??

Itse ainakin rauhoitan illat ihan jo sen takia, että ajattelen ns. kultaista sääntöä: "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän". Kyllä mä itse tykkään nukahtaa rauhallisessa ilmapiirissä yöunille, enkä kestä, jos joku höpisisi kovaan ääneen vieressä jotain... :)

Vaan ne äitiyteen liian täysillä heittäytyjät, joiden mielestä käytöstavat loppuvat viimeistään siihen kun lapsi syntyy - ja sitten ne, jotka ajattelevat että lapsikin voi oppia tavoille.

Tossa se minusta oli sanottu:

Lapset oppivat sen mitä heille opetetaan. Jotkut suorittavat äitiyttään niin kympillä, että käytöstavat ja ns. normaali elämä unohtuvat heiltä. Itse he eivät edes tajua kuinka ärsyttävältä se muista tuntuu.

Käytöstapojen harjoittelu alkaa pienestä, ja paras opettaja on vanhempien oma esimerkki. Ei siis tarvitse itsekään huutaa, puhua toisen päälle, keskeyttää, inttää eikä jättää vieraita huomiotta.

Ne "lasten huomioijat" ja "meidän ehdoilla menijät" ovat tavallaan yksi itsekkyyden tyyppi sinänsä. Tai ehkä näillä ihmisillä voimavarat ei vaan riitä muuhun kuin siihen selviytymiseen arjen rumbasta?

Itse ainakin rauhoitan illat ihan jo sen takia, että ajattelen ns. kultaista sääntöä: "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän". Kyllä mä itse tykkään nukahtaa rauhallisessa ilmapiirissä yöunille, enkä kestä, jos joku höpisisi kovaan ääneen vieressä jotain... :)

Meillä lapset on tottuneet nukahtamaan vaikka missä metelissä, kun vain sopivan pehmeä kolo jostain löytyy.

Ap:n kaveria harmittaa kun tämä ei tajua lähteä kotiin edes lapsen nukkaanmenoaikaan. Häntä harmittaa kun ei jaksaisi juoruilla puhelimessa, vaan haluaisi keskittyä lapseensa. Ap ei ymmärrä vihjettä, vaan tuomitsee kasvatuksen.



Itse en tämän takia kaipaa lapsettomia ystäviä kylään. Heillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä minkälaista on olla äiti. Aina tulee tuomitsemista ja kummastelua. Lapsilla ei ole kuria jne, vaikka kyse olisi 1-vuotiaasta. Joskus joku sanoi että "Teet karhunpalveluksen lapsellesi". "Onpa sotkua, etkö viitsi siivota". Sitten vielä ihmetellään kun en ole viitsinyt enää pitää yhteyttä "Sillä ei ole enää mitään muuta elämää kuin lapset...ei tee hyvää lapsille olla keskipisteenä"..NIinpä..

onpa mielenkiintoinen ketju ja paljon mielipiteitä. Minulle nousi mieleen vain yksi kymysys; mitä nuo lapsettomat kaverit ylipäätänsä tekevät täällä Vauva-palstalla -ainakaan ne joiden mielestä lapsen iltatoimet ja nukutus ym perherutiinit eivät tulisi mennä sosiaalisen verkostoitumisen edelle?? Ehkä netistä löytyy paremmin soveltuvia keskustelufoorumeita niille, joita lapsen edut ei kiinnosta.

- ei muuten minuakaan kiinnostanut ennen omia lapsia; ei olisi tullut mieleenkään roikkua täällä ja jaella itsenäisen sinkkuelämäni mielipiteitä, jotka eivät selkeästikään tänne sovi, olematta sinällään yhtään vääriä.

Tämä oli tosi hyvin kirjoitettu.



Samaa mieltä sen kanssa joka totesi: uskomatonta että puolustelette sitä, ettette osaa kasvattaa lapsianne sosiaalisiksi!

tämä kirjoitus siis mielestäni ihan nappiin:

sanoi jossain vähän aikaa sitten hienosti että "Lasten on tiedettävä, että he ovat perheen arvoasteikossa vain hieman koiran yläpuolella." (Ei välttämättä ihan noilla sanoin, mutta sama sisältö). Näin meillä oli kotona, paljon sai sietää odottamista, turhautumista ja tylsyyttä. Aikuisena olen ollut kiitollinen vanhemmilleni, osaan kohtuullisen hyvin hahmottaa paikkani ja asemani yhteiskunnassa, siedän pettymyksiä hyvin ja omaan vahvan itsetunnon. Kyllä meillekin äiti luki aina sadun ja nukutti, paitsi jos oli jotain muuta (esim. vieraita). Ja se meidän oli vain kestettävä. Ja hyvin kestettiin, kun oli turvallinen koti ja jämäkät vanhemmat, joihin lapsi voi luottaa.

laitan oman lapsen vieraiden edelle. Lisäksi yleensä nämä lapsettomat vieraat ovat näitä jotka sanovat tulevansa iltapäivällä kylään, mutta ilmetyvätkin sitten illalla ilmoittamatta lähellä nukkumaanmenoaikaa. Tai sitten tulevat kokonaan ilmoittamatta. Enpä kyllä aina ole pienten lasten äitinä edes niin voimissani että jaksaisin kuunnella jonkun sinkkuelämää tai vanhuksen sairauksista sekä vielä passata näitä kohteliaasti. Nykyään kyllä myös näytän sen ja pyrin pääsemään eroon näistä vieraista. Olen itsekäs, ekat 28 vuotta olinkin aina se liian kiltti tyttö, nykyään tajuan että se on turhaa ja elämä menee hukkaan kun aina miellyttää ja miellyttää. Vaikkei yhtään huvita.

Hevi soimaan ilta yhdeksältä ja omiin sänkyihin ei pääsyä! Tai ehkä afrotanssikemut ja lapselle pari tyynyä lattialle...Eivät ehkä heti ekalla viikolla herää ihan virkeinä päiväkotiin mutta kyllä ne sitten tottuvat. Onhan se hyvä totutella jos vaikka tulee lapsettomia kavereita kylään.

Itse ainakin rauhoitan illat ihan jo sen takia, että ajattelen ns. kultaista sääntöä: "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän". Kyllä mä itse tykkään nukahtaa rauhallisessa ilmapiirissä yöunille, enkä kestä, jos joku höpisisi kovaan ääneen vieressä jotain... :)

Meillä lapset on tottuneet nukahtamaan vaikka missä metelissä, kun vain sopivan pehmeä kolo jostain löytyy.

Kyllä lapsenkin on hyvä oppia, että vieraiden aikana ollaan vieraanvaraisia ja lapsen täytyy oppia myös joustamaan silloin. Enemmänkin tulee kysymys siitä, välitätkö oikeasti lapsistasi? Haluatko heille parasta elämässä vai yritätkö vain päästä sieltä, missä aita matalin ja satoa korjataan myöhemmin?



En vaan vieläkään käsitä, miten te teette lasten kanssa elämästä niin hirveän vaikeaa. Ei mulla ole koskaan ollut ongelmia puhua puhelimessa ja puhelu lopetetaan, jos tapahtuu jotain. Muuten pystyn samalla kyllä palvelemaan lapsia tarvittaessa, pyyhkimään ja lapset osaavat olla yksinkin touhailemassa. Taitaa olla samoja äitejä, jotka ei ehdi suihkuun, ei pysty siivoamaan tai tekemään muutakaan normaalia lastenhoidon lomassa. Löysätkää hiukan pipoa ja koittakaa ymmärtää, että se puhelimessa roikkuminenkin on joskus ihan terapeuttista ja ei äidin ainoa tehtävä maailmassa ole jokainen sekunti täyttää lasten toiveita.

ei niinä hetkinä niin kaipaa seuraasi. EIkö sen kohteliaisuuden pitäisi olla molemminpuolista? Ap:n pitäisi myös miettiä koska on hyvä hetki juoruta. Kaveri ei halua loukata ja yrittää antaa vihjeitä, mutta ap laittaa kaiken sen kasvatuksen piikkiin. Epäilen että äitiystävällä saattaa olla välillä voimat vähissä ja on lisäksi huomannut ap:n taipumuksen neuvomiseen ja syyllistämiseen. JA kuka tässä on itsekäs, ap vai se kaveri? Miettikää.

Olen täsmälleen samaa mieltä! Minun energiani menee ihan täysin siihen, että selviydyn vaativasta työstäni, lastenhoidosta, perhe-elämästä ja omien vanhojen vanhempieni hoitamisesta. Siksi minulla ei riitä energiaa kuunnella juttuja sinkkuystävien villistä elämästä, sen enempää kuin energiaa kuskata yliväsyneitä lapsia aamulla hoitoon, jos heitä on illalla vieraiden takia pidetty liian pitkään pystyssä.

Tämän vuoksi en enää jaksa pitää yllä "sosiaalisia suhteita" minäminä-sinkkuystävien kanssa, sen vuoksi en halua kutsumattomia vieraita, tai ylipäätään mitään, joka vie vielä lisää energiaa!

Sen sijaan haluan ylläpitää ihmissuhteita ihmisiin, joiden ystävyys tuottaa iloa, jotka myös vuorollaan kuuntelevat minua, joiden seurassa voi rentoutua, ja joita ei haittaa pienet sotkut yms.

Ne "lasten huomioijat" ja "meidän ehdoilla menijät" ovat tavallaan yksi itsekkyyden tyyppi sinänsä. Tai ehkä näillä ihmisillä voimavarat ei vaan riitä muuhun kuin siihen selviytymiseen arjen rumbasta?

saa vierailla jne mutta jos kaverin on tarkoitus tulla kylään niin kerron kyllä milloin sopii. Eli sanon että kahdeksalta meillä mennään nukkumaan joten seitsämän jälkeen ei sovi tulla, ihan sama oli sinkkuaikana vaikka että menen aikaisin nukkumaan kun huomenna viideltä herään. Ja vaikka ei mennä täysin lasten ehdoilla niin kuitenkin niin että lasten tarpeet otetaan huomioon. Jos vieraisilla ollessa sauna-aikaa kysytään niin kerron kyllä milloin olisi lasten kannalta hyvä aika mutta sanon samalla että voidaan jättää väliinkin jos ei muuten aikatauluihin sopisi. Siis joustoa puolin ja toisin.

Tossa joku kommentoi että oma paikka oli vähän korkeammalla kuin perheen koira niin oli se aika tylyä tekstiä. Meillä kaikki lemmikit on perheen jäseniä ja lapsia arvostetaan ihmisinä. Tietenkin vanhemmat ohjaa laivaa niin sanotusti ja käytöstapoja opitaan jne. mutta kyllä arvostusta lapsia kohtaan täytyy myös olla

Ja välitän lapsistani paljon. Nimenomaan tästä olenkin saanut moitteita, että he ovat minulle liian tärkeitä. En tosiaan mene sieltä mistä aita on matalin. Ihan väärä diagnoosi minulle!



Ja meidän lapset ovat hyvin empaattisia ja sosiaalisia. Mutta opetan lapsille myös koska on hyvä aika kyläillä, ja että isäntäperhe on otettava huomioon ennen itseä. Ja että jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi, niin puolensa saa ja pitää pitää. Ei saa alentua kynnysmatoksi.



69.

Luulevatko lapsiperheet, että koko maailma hyppää heidän pillinsä mukaan? Kyllä lapsettomillakin ihmisillä on menoja ja kiireitä, ei heillekään ihan aina sovi. Kai sitä olisi lapsiperheenkin hyvä edes yrittää jotain sosiaalisia verkostoja pitää yllä?

Ihanko oikeasti et ole enää vuosiin voinut puhua yhtään puhelua? Aika säälittävää. Eikö olisi hieman kurinpalautuksen paikka?

ja kyllä meillä voi puhelimessa puhua. Jotkut lapsiperheet käyttäytyvät kyllä aika messevästi. Tai siis vanhemmathan siinä huonosti käyttäytyvät ja lapsi seuraa perässä. Minullakin on tällainen tuttava joka puhuu lapselleen samaan aikaan kun on puhelimessa. Jos äidin omat jutut on puhelimessa kesken niin silloin ei kyllä lapsi ns.keskeytä mutta jos minä sanon jotain niin silloin pitää kyllä lapsen kanssa puhua samalla.Ja huvittavaa on että hän on itse valittanut erään toisen äidin käyttäytyvän niin!

Kai se on jonkinlaista vallanhalua ja oman itsen/perheen korostamista. Enkä minä tarkoita nyt kaikkia lapsiperheitä enkä kaikkia puheluita vaan sellaista ihmistä joka käyttäytyy AINA niin.

Tälläinen ihminen ei kyllä muiden lapsista piittaa. se oma kakru saa käyttäytyä vaikka miten mutta jos jonkun muun lapsi tekee jotain ei niin toivottavaa, vaikka sen toisen lapsen omassa kodissa niin tämä vierailija on kyllä hyvin kärkkäästi komentamassa ja päättämässä millaisin

säännöin toimitaan. Siis...toisten kodissa.

ja alkoholisteja luusereja tuli..



Tossa joku kommentoi että oma paikka oli vähän korkeammalla kuin perheen koira niin oli se aika tylyä tekstiä. Meillä kaikki lemmikit on perheen jäseniä ja lapsia arvostetaan ihmisinä. Tietenkin vanhemmat ohjaa laivaa niin sanotusti ja käytöstapoja opitaan jne. mutta kyllä arvostusta lapsia kohtaan täytyy myös olla

[/quote]

toistaa sata kertaa, että nyt pois sieltä kukkamultaa kaivelemasta kuin hakea lapsi itse pois?? Oletettavasti lapselle on aika monta kertaa sanottu, että kukkamultaa ei saa kaivella, joten sen kerran kun on puhelimessa ja lapsi on taas kukkaruukulla, todellakin järkevintä ja kaikki osapuolet parhaiten huomioonottavaa kävellä lapsen luo ja nostaa hänet mahdollisimman kauas kukkaruukusta.

Ja minä en todellakaan ymmärrä, miten tämä ketju olisi lapsettomien ja pikkulapsiperheiden välinen väittely. Minä olen kirjoittanut tänne monta kommenttia siitä, miten ärsyttäviä perheet, joissa lapsi on kaiken keskipiste ja saa koko hereilläoloaikansa 120% vanhempiensa huomiosta, on, ja minulla on kaksi pientä lasta. He ovat aina mukana tapahtumien keskipisteeSSÄ, mutta eivät saa kaikkea huomiota ja aikuisten keskustellessa lapset odottavat vuoroaan. Piste. Turha syyttää lapsettomaksi jos ei itse osaa kasvattaa lapsiaan olemaan ihmisten seurassa ihmisiksi.

49, ei ole tullut mieleesi kävellä sen lapsen luo ja mitään puhumatta ottaa häntä pois pahanteosta. Vai puhutko lankapuhelimeen??

ei 49

Tossa joku kommentoi että oma paikka oli vähän korkeammalla kuin perheen koira niin oli se aika tylyä tekstiä. Meillä kaikki lemmikit on perheen jäseniä ja lapsia arvostetaan ihmisinä. Tietenkin vanhemmat ohjaa laivaa niin sanotusti ja käytöstapoja opitaan jne. mutta kyllä arvostusta lapsia kohtaan täytyy myös olla

No kun lemmikit on perheenjäseniä , ts niitä ilmeisesti pidetään hyvin ja arvostetaan, mitä kamalaa on siinä että lapset on vähän niiden yläpuolella? Ehkä tuo on vähän provosoiva ilmaisu, mutta silti mielestäni ihan sopivan herättävä niille joiden mielestä kaikki pitää mennä lapsien ehdoilla - se kun ei tosiaan ole edes lasten itsensä etu. Maailma ei toimi niin, ja jos jossain niin kotona se täytyy oppia - joustaminen, toisten huomioon ottaminen, odottaminen, turhautumisen kestäminen.

Jotkut lapsiperheet käyttäytyvät kyllä aika messevästi. Tai siis vanhemmathan siinä huonosti käyttäytyvät ja lapsi seuraa perässä.

Kai se on jonkinlaista vallanhalua ja oman itsen/perheen korostamista.

Että tämä ihminen kirjoittaa juuri niin kuin minäkin ajattelen.

Lasten varjolla joillakin tuntuu olevan oikeus käyttäytyä todella tympeästi muita kohtaan.

Jotkut pikkulasten äidit ovat aivan suunnattoman itseriittoisia "äitiydessään". En usko että he itse tajuavatkaan, kuinka loukkaavaa sellainen itsensä (mukamas lastensa) korostaminen voi olla.

Ap:lle sanoisin, ettei kaikkien elämä lapsiperheessä kuitenkaan tarvitse olla tuommoista kuin ystävälläsi. Lapsi on sosiaalinen eläin ja oppii kyllä perheensä tavoille - jos niitä on.

Jossain pitää oppia myös se että on tärkeä ja hyväksytty. Se että hänelläkin on oikeus tehdä pieniä päätöksiä ja että hänelläkin on vaikutusvaltaa.Aika kurjat lähtökohdat jos on melein kuin koirat- niin niitä tossukoita sitten kasvaa. Joku pirttihirmu tai narsisti saa hyvän kumppanin ainakin.