Kaverin lapsenkasvatus ärsyttää! Onko se tälläistä normaalisti??

Onko taustalla se että ap on lapseton eikä hänellä siksi voi tietenkään olla mitään käsitystä tai ajatusta siitä miten haluaisi omat lapsensa kasvattaa?



Itselläni on kolme lasta ja kyllä minä saan puhua puhelimessa ihan rauhassa. Isommat ymmärtävät, kun sanon ihan nätisti, mutta tiukasti, että odota, äiti on puhelimessa. Pienimmän otan vaikka syliin. Jos joku meille tulee kylään niin en todellakaan hyppää lasten kanssa leikkimään kesken kahvihetken. Lapset ovat mukana pöydässä ja jos tarvetta on, käyn heidät sitten ohjaamassa leikkeihin, mutta en todellakaan jätä kaveria yksin kahvipöytään. Jonnekin lähteminen meillä kestää kaikkineen parikymmentä minuuttia, koska kaikki on patistettava vessaan, mutta vaatteita ei vaihdella oman mielen mukaan. Meillä lapset ovat saaneet pukea itse ihan siitä lähtien kun mielenkiintoa touhuun on ollut ja 2,5 v kuopuskin pukee aivan täysin. Riittää kun nostelen vaatteet lasten ulottuville ja sanon, että laittakaas päälle.



Ainut milloin en ole vieraiden käytettävissä on silloin kun meillä on iltapesujen ja -palojen aika eli klo 19-19.30. Silloinkin meillä saa olla, mutta jos haluaa keskustella niin silloin istuu kanssani keittössä tai kulkee perässäni. Meillä lapset menevät nukkumaan ihan itse niin, että iltasatu luetaan sohvalla (tosin ei ole katastrofi jos joskun poikkeustilanteessa jää lukematta, silloin pyynnöstä sepitän pienen tarinan päästäni kun peittelen lasta), sitten mennään hammaspesulle, pisulle, peitellään sänkyyn, suukotetaan, halitaan ja toivotetaan hyvää yötä. Lapset menevät nukkumaan joka ilta klo 20.

En taatusti saa sanottua saatika kuunneltua yhtään mitään, kun 2,5v ja 4v huutavat vieressä. Ja kyllä, jos tulet illasta (kuka kyläilee lapsiperheessä illalla ja kuvittelee, että hänelle pidetään seuraa??), niin taatusti lasten iltatoimet ja nukutus (joka vaatii jommankumman vanhemman) menee edelle.

VAATII jommankumman vanhemman.... turha soitella... kuvitella, että hänelle pidetään seuraa...

Aikamoista tekstiä monelta mammalta.

No mä olen huomannut, että meillä normaalia tiukempi kuri kotona lapsilla (lapset nyt 3 ja 6). Meillä ei juosta sisällä, ei pompita sohvalla, ruoka / naposteltavat syödään pöydässä ja yhteisinä ruoka/välipala-aikoina.

Jos kaveri tulee kylään, niin miksei hänelle voi "uhrata" sitä muutamaa tuntia aikaa? Tietenkin myös omat lapset huomioiden. Mulla ainakin onnistuu keskustelu sekä vieraan ja omien lasten kanssa yht'aikaa. No lapseni eivät olekaan koskaan vaatineet mun 100% huomiota koko ajan ja osaavat myös keskenään viihdyttää toisiaan. (Ja vanhempi aikoinaan itseään). Ja silti meillä halitaan ja hassutellaan. Iltatoimet hoidetaan myös, muttei uhrata kahta tuntia sentään niihin. Meillä lapsilla selkeät rutiinit. Iltapala, iltapesut, nukkumaan meno (peittely ja halaukset) ja kyläilijöitä meillä ollessa voidaan laittaa satu tulemaan cd:ltä.

Miksi tehdä ongelma tavallisesta elämästä? Ja sitten ihmetellään mihin ne "kaverit" on oikeen kadonneet...

Mulla ainakin onnistuu keskustelu sekä vieraan ja omien lasten kanssa yht'aikaa. No lapseni eivät olekaan koskaan vaatineet mun 100% huomiota koko ajan ja osaavat myös keskenään viihdyttää toisiaan. (Ja vanhempi aikoinaan itseään).

Kysehän oli siitä että kun hän suvaitsee vierailla niin nähtävästi lapsiin ei saisi pätkääkään käyttää aikaa.

Hoh hoijaa, pistää naurattamaan :D

Sovitaanko ap, että keskustellaan tästä aiheesta lisää, kun sinulla itselläsi on lapsia?



Kuulostaa jotenkin katkeralta, kun et saa 100% huomiota... Mutta vinkkinä: pyydä ystäväsi joskus kanssasi jonnekin aivan muualle - ilman lapsia. Näin saatte keskustella rauhassa, ilman häiriötekijöitä ;)

Koko ajan keskeyttää. Ei ehdi välttämättä sanoa neljää sanaa putkeen, kun äidin huomio on taas lapsessa. Illalla ei vieläkään osaa nukahtaa itsekseen vaan äiti saattaa olla vierellä tunteja ja valojakaan ei saa laittaa pois, joten eipä se lapsi sitten nukukaan ennen puoltayötä. Pompotus on ihan mahdotonta ja mitään ryhtiä ei ole vaan lapsi on tasainen marina naamalla jostain. Lapsi itsessään on suloinen ja älykäs, mutta tuo ryhditön kasvatus tekee lapsesta juuri sellaisen kaikkeen tyytymättömän rutinaliisan.



Ja itselläni on kaksi lasta, jotka saavat huomiota, hemmottelenkin, mutta eivät valita jatkuvasti vaan minä komennan, jos alkaa olla sellaista äänensävyä ilman syytä. Toki komentamiseen tottumaton lapsi vetää siitä hepulit, mutta kyllä ne tottuu, ettei se auta.



En myöskään itse unikouluttanut lapsia vaan mentiin aika lapsentahtisesti. Silti tuossa 1-2 -vuotiaana oppivat jäämään itsekseen yövalon kanssa nukkumaan ja sen, ettei sieltä hypitä enää ylös. Joskus yrittävät vieläkin, mutta jämäkkä ja lempeä palautus ruotuun auttaa.

ja lapset saadaan nopeasti nukkumaan. Silloin yleensä iltatoimet tehdään nopeasti ja satu jätetään "tuplaksi" seuraavaan päivään. Tottakai ne joskus 2-vuotiaana yritti sieltä haahuilla katsomaan vielä uudelleen, kun kuului vieraita ääniä, mutta selkeä palautus takaisin kuten normaalisti auttoi. Nykyään ei mitään ongelmia ja lapset 4 ja 5. Joskus jos joku tulee kylään, kun juuri saatu sänkyyn, käyvät katsomassa vierasta ja palaavat sitten takaisin nukkumaan.



Ihan ihmeellistä, ettei pienten lasten kanssa voida noudattaa normaaleja käytöstapoja ja vieraanvaraisuutta. Tottakai vieraat huomioidaan ja lasten pitää oppia se, että he eivät ole koko ajan huomion keskipisteenä.

niin miksi ihmeessä pitäisi mennä nukkumaan ennen klo 21? mitä se sinua haittaa jos äiti menee silloin nukkumaan? eihän se sinulta pois ole, jospa antaisit heidänkin elää miten haluavat, tee sinä toisin omien lastesi kanssa aikanaan (hih, kaikkein parasta, että juuri samalla tavalla saatat itsekin toimia joskus).

En taatusti saa sanottua saatika kuunneltua yhtään mitään, kun 2,5v ja 4v huutavat vieressä. Ja kyllä, jos tulet illasta (kuka kyläilee lapsiperheessä illalla ja kuvittelee, että hänelle pidetään seuraa??), niin taatusti lasten iltatoimet ja nukutus (joka vaatii jommankumman vanhemman) menee edelle.

Kannattasko niille lapsille opettaa että sillon ei häiritä kun äiti on puhelimessa? Ei pitäisi olla mahdoton homma, ainakin itse tunnen monia tuon ikäisiä lapsia joille asia on opetettu. Ja iltatoimet ja nukuttaminen toki kuuluu hoitaa, mutta ettei sitten voi sieltä palata vieraan seuraan kun lapsi nukkuu, se taisi olla ap:n pointti?

eikä saa häiritä, mutta en mä nyt ala mitään rangaistuksia jakamaan, jos 3 v ei sitä kunnolla sisäistä!

Missä iässä ajattelit että lapsi alkaa sisäistämään rangaistukset? Pikku vinkki: syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen vaatii paitsi lapsen kasvamista, myös sen opettamista että asioille on seurauksensa. Jo 2v pystyy tätä omalla tasollaan tajuamaan, aikaviivettä ei tietysti teolla ja rangaistuksella voi olla.

Onneksi täällä on näköjään niitäkin jotka osaavat asettaa lapsille rajat, opettaa asioita ja pitää niistä kiinni. Helvetti kun syletyttää nämä "lapset vaan on sellasia" -kommentit, joista paistaa läpi vanhempien kädettömyys _kasvattaa_ lastaan.

nämä "sitten tajuat kun sulla on lapsia"-kommentit. Millä noin vastaavat perustelevat sen, että toisissa lapsiperheissä onnistuu johdonmukaisella opettamisella ja kasvattamisella ne asiat, jotka omassa perheessä on ihan mahdottomia, "kun lapset vaan on sellaisia".

Ja ap:lle haluaisin sanoa, ettei kaikilla todellakaan ole tuollaista kuin ystävälläsi.



Ihan normaalisti voin puhua puhelimessa, kutsua vieraita ja juoda kahvia rauhassa. Lapset oppivat sen mitä heille opetetaan.



Jotkut suorittavat äitiyttään niin kympillä, että käytöstavat ja ns. normaali elämä unohtuvat heiltä. Itse he eivät edes tajua kuinka ärsyttävältä se muista tuntuu.



Tietysti joidenkin lapset ovat hankalampia ja temperamenttisempia kuin toisten. Meillä on onneksi rauhalliset ja fiksut lapset, joita ei tarvitse hävetä vieraidenkaan aikana. Rauhallisuus tarttuu myös vanhemmasta lapseen samoin kuin hössöttäminen.



Käytöstapojen harjoittelu alkaa pienestä, ja paras opettaja on vanhempien oma esimerkki. Ei siis tarvitse itsekään huutaa, puhua toisen päälle, keskeyttää, inttää eikä jättää vieraita huomiotta. Jo 3-vuotias ymmärtää meillä tämän. Hänkin tervehtii vierasta kohteliaasti, näyttää mihin voi jättää takin, esittelee paikkoja ja seurustelee kahvipöydässä. Ja nauttii siitä selvästi.

on lapseton, niin sen taakser on nyt sitten kaikkien lellipentujen vanhempien helppo mennä. Kyllä totta on, että monelle lapsettomalle tuleekin sitten yllätyksenä miten lapsen kanssa toimii yoidin kuin oli ajatellut MUTTA on myös totta että monilla nykyvanhemmilla on lasten kasvatus ihan hukassa.

Menttaliteetti on "kyllä ne kasvaa kasvattamattakin" ja jokaikiseen vaatimukseen ja inahdukseen pompataan kuin aropupu.

Lapsen huomiointi on mennyt ihan omiin atmosfääreihin ja sitten paapotaan ja passataan myös siksi "kun se on helpompaa kuin että lapsi kiukuttelisi".



Itse olin lapsettomana samaa mieltä, ihmettelin jo lapseutuneita ystäviäni, joilla lapsi pompotti koko huushollia ja esim tuo puhelin juttu... MIKÄÄN ei ole niin ärsyttävää kuin, että soitat jollekin, itsellä lyhyt kiireellinen asia, niin ehdit sanoa kaksi sanaa ja jo on muksu vieressä kiljumassa ja sen sijaan että lapselle sanottaisiin että odottaa hetken niin LUURI ANNETAAN SILLE kersalle.

Sitten toisessa päässä kuuntelet sitä kersan hengittelyä, kun se ei sano mitään mutta ei myöskään anna luuria takaisin äidille ja sitten pahimmillaan kuuntelet minuuttien kuluttua kun pentu juoksee puhelimen kanssa kikattaen äitiä karkuun.

Hei ihan oikeasti lapsille voi opettaa myös huomioon ottamista, odottamista ja kärsivällisyyttä.

Itse olen alusta asti oman lapseni kanssa pitänyt linjan, että aikuisia EI keskeytetä ellei ole todellinen hätä. Myöskään lasta ei sitten keskeytetä kun on hänen vuoronsa puhua (minun mielestä ihan alkeellinen käytöstapa)

En lähde kahvipöydästä leikkimään kesken kaiken mutta tarvittaessa huomioin lapsen tarpeen ja lapseni ei ole roikkunut kännykässäni ikinä. On silloin saanut puhua kun toisessa päässä on ollut mummi tms joka itse pyytänyt saada puhua lapsen kanssa puhelimessa.

En ole kuitenkaan mitenkään erityisen tiukkis, meillä leikitään yhdessä kun on sen aika, halitaan ja hassutellaan ym. Nukkumaan mennään ajoissa ja omaa aikaa jää itselle ja parisuhteelle.

Lapseton ei voi näköjään sanoa mielipidettään lapsista ja perhe-elämästä.



Kyllä minunkin 2-vuotias tulee häiritsemään jos olen puhelimessa, mutta hänelle voi kyllä sanoa että odottaa hetkisen kun äiti puhuu nyt vähän aikaa. Ei tietenkään voi mitään maratonpuheluja tehdä. Ja jos tulee kesken kahvipöytäkeskustelun repimään leikkimään, käyn hakemassa lelut siihen pöydän viereen.



Ainoa aika jolloin en halua minäkään vieraita on päiväunille tai iltaunille meno. Ne vaatii kuitenkin paljon vanhemman läsnäoloa eikä meidänkään ipana rauhoitu jos on vieraita paikalla. Mutta muuten lapsettomat kaverit ovat oikein tervetulleita meille kylään, vaikka he olisivatkin erimieltä kasvatuksellisista asioista kanssani.

pahoittelut kirjoitusvirheitä omassa kirjoituksessa.



Niin ja #32 kirjoitti hyvin, juuri niinkuin omat ajatukseni.

Olen ihan samaa mieltä, vanhempien esimerkki ja käytös vaikuttaa todella paljon ja pientäkin lasta voi lasvattaa ja ohjata oikeaan suuntaan.

Olemme ainakin me onnistuneet kasvattamaan lapset sellaisiksi, että osaavat käyttäytyä myös kotona eikä meillä onnistuisi tuo pompottelu ollenkaan. Ja koskaan ei ole ruumiillista kurittamista tarvittu, ihan määrätietoisella kasvattamisella on saatu aikaiseksi. Tunnen muutamia tälllaisia perheita mitä ap kuvaili ja meillä myös lapset ihmettelee miksi siellä perheissä lapset käyttäytyy niin huonosti.

koska minusta ei ole mitään pahaa siinä, jos

a) huomioi lasta nopeasti pitkän puhelun aikana

b) nukuttaa lapsen köllimällä tämän vieressä

c) käy vierailun aikana ohjaamassa lasta leikkeihin kesken kahvittelun ja palaa takaisin.



Jos vieras ei tätä hyväksy, ei ole pakko käydä kylässä. Minusta voi keskustella, vaikka samalla eletään perhe-elämää. Kyse ei siis ole siitä, että olisin kädetön huono kasvattaja. Näin on minusta hyvä.



Ap ja puolustelijat. Yhtä hyvin voisitte loukkaantua siitä, että joku sanoo miehelleen ohi mennen jotakin puhelun aikana. Tai ottaa miehen mukaan keskusteluun, kun kaveri on kylässä. Entä saako koiraa rapsutella tai katsoa? Jos ystävä haluaa huomioni 100% ei tule meille kylään vaan sovitaan treffit muualle. Piste. Tämä on siis valintani.



Huom. Lapsi on saattanut olla jo pitkän päivän päiväkodissa...jolloin olisi sääli pakottaa lapsi leikkimään ja nukahtamaan yksinään vain siksi että kylässä on vieraita.

jotka keskeyttää puhelun, keskustelun tms. lasten tunkiessa väliin. Itselläni on kaksi alle kouluikäistä, erittäin puheliasta lasta, jotka jatkuvasti yrittävät samaa, mutta meillä kyllä pyydetään nätisti lasta odottamaan vuoroaan, kunnes äiti/isä ja xx saavat juttunsa päätökseen. En jaksa enää edes nähdä ystäviäni, joille on mahdoton jutella, kun kesken lauseen alkavat höpötellä lapselleen tai antavat lapsen kokoajan kommentoida väliin.

koska minusta ei ole mitään pahaa siinä, jos a) huomioi lasta nopeasti pitkän puhelun aikana b) nukuttaa lapsen köllimällä tämän vieressä c) käy vierailun aikana ohjaamassa lasta leikkeihin kesken kahvittelun ja palaa takaisin. Jos vieras ei tätä hyväksy, ei ole pakko käydä kylässä. Minusta voi keskustella, vaikka samalla eletään perhe-elämää. Kyse ei siis ole siitä, että olisin kädetön huono kasvattaja. Näin on minusta hyvä. Ap ja puolustelijat. Yhtä hyvin voisitte loukkaantua siitä, että joku sanoo miehelleen ohi mennen jotakin puhelun aikana. Tai ottaa miehen mukaan keskusteluun, kun kaveri on kylässä. Entä saako koiraa rapsutella tai katsoa? Jos ystävä haluaa huomioni 100% ei tule meille kylään vaan sovitaan treffit muualle. Piste. Tämä on siis valintani. Huom. Lapsi on saattanut olla jo pitkän päivän päiväkodissa...jolloin olisi sääli pakottaa lapsi leikkimään ja nukahtamaan yksinään vain siksi että kylässä on vieraita.

Jos soitan, juttelee vähän väliä lapselle jotain.

"Vähän väliä" on eri asia, kuin sanoisi kerran sille lapselle, että äiti on nyt puhelimessa, puhutaan me puhelun jälkeen...

En voi keskustella kaverin kans ilman, että tulee joku keskeytys ja pitää lähtee vaikkapa leikkimään lapsen kanssa tms..

"Lähtee leikkimään" on vähän eri asia, kun hakea esim niitä leluja siihen viereen. Ja sama tuon nukuttamisen kanssa...

Jos menen kylään, menee nukuttamaan lasta päiväunille/yöunille ja hänen täytyy nukkua samalla itsekin.

Lähtö jonnekin kestää tolkuttoman kauan kun lapsi saa itse valita vaatteet ja kiukutella ja vaihtaa vaatteita yms.[/]

Tämä ilmeisesti normaalia useimmissa perheissä? Eri asia antaa esim. 2 vaihtoehtoa.

Lapsen ei tarvi syödä ruoka-aikoina, vaan saa aina nakkia jääkaapista kun vaan pyytää.

Miten selitätte tämän hyvien tapojen mukaiseksi käytännöksi?

Ja missä tässä viestissä ap VAATII 100% huomiota itselleen?

osaa kasvattaa lapsianne sosiaaliseksi. Tottakai pienellekin lapselle opetetaan odottamaan ja lapsihan oppiii siihen huudattamattakin, kun ei aina hypätä joka kitinän ja älähdyksen tai naamanrutistuksen perässä vaan annetaan lapsen turhautua rauhassa. Lapsen kanssa pitää olla, touhailla ja lasta pitää huomioida, mutta yhtä tärkeää on lapsen oppia sietämään kyllästymistä, odottamaan vuoroaan ja sitä, ettei koko ajan maailma pyöri lapsen ympärillä.



Ja mikään ei oikeasti ole ärsyttävämpää kuin nämä perheet, joiden kyläilyt on sitä, että kaikki pyörii lasten ympärillä. Omat lapset osaa kyllä leikkiä, jutellakin, mutta eivät puolen minuutin välein pyydä jotain vaan viihdyttävät myös itseään. Sitten joidenkin tuttujen lapset keskeyttää tauotta, kaikki rutiinit on hirveän monimutkaisia ja vaikeita, kun lapset pompottaa vanhempiaan ja nämä vanhemmat eivät osaa edes hävetä.

Olen monesti miettinyt, millaisia teinejä ja aikuisia näistä lapsista, jotka ovat aina huomion keskipisteenä, oikein kasvaa. Minun kokemukseni mukaan kotiäidit ovat pahimpia tässä lapsen jokaiseen älähdykseen reagoimisessa, jatkuvassa leikkeihin puuttumisessa, aikuisten keskustelun jatkuvassa keskeyttämisessä jne. Ja kuten tämäkin ketju osoittaa, suurin osa näin toimivista ihmisistä ei oikeasti tajua, kuinka ärsyttäviä he ovat ja millaisen karhunpalveluksen he lapsilleen toiminnallaan tekevät!